Opiskelupaikan tyttö

Aa jälkeenpäin huomasin tuon ettet ole kovin puhelias.. hmm sitten ehkä tuo juttele niitä näitä ei ole kovin yksinkertaista. Voithan sanoa vaikka että et olekaan aiemmin nähnyt tyttöä missään opiskelujutuissa ja kysellä mitä hän opiskelee jne, sitten jutella jotain perusjuttuja kyseisestä kurssista tai niin edespäin. Aika vaikea olen näissä neuvomaan, itse kun olen enempi puhelias ja keskustelut etenee vähän niinku itsestään tilanteen mukaan. Vaikea niitä on etukäteen suunnitella.

Parilla samalla kurssilla oli syksyn aikana minun kanssani yksi todella nätti ja ihan mukavakin naisopiskelija. No, tokihan sitä piti ruveta puhuttamaan ja vaikka se oli/on melko ujon oloinen niin kyllä sitä juttua piisasi, ja toisin kuin aluksi niin rupesi tulemaan mm. luennoilla viereen. No, ei siinä mitään ihmeellistä tietysti ole mutta jos olisi mennyt niinpäin että ensin olisi tullut viereen ja lopulta ei niin sitten olisi ollut ehkä huonompi homma.. No, tulipa sitten kysyttyä sitä leffaan. Se jotenkin "ujosteli" mutta suostui lopulta, pikaisen empimisen jälkeen. Tuuletin itsekseni että "JEEEEESSS!!!", jokohan vihdoin meikäläistäkin alkaa lykästämään. Sovittiin että laitan leffa-aikataulut mailina mutta sitten sille ei tuleva viikko käynytkään enää, kun luin sen vastauksen. Sitten kun seuraavan viikon alussa taas nähtiin niin kysyin että mites tulevat viikot. No, vähän vaivautuneen oloisena että "ei oikein käy". En tiedä mikä siinä viikonlopun aikana ehti mennä vikaan.. Rupesiko sitten vaan jänistämään sitä tyyppiä. On se senkin jälkeen kyllä tullut juttelemaan, ei sen puoleen.. Harmittaa vaan kun olin jo niin saakelin ylpeä itsestäni että viimeinkin rohkaistuin kysymään ylipäätään naista ulos, se kun on ollut mulle ujona ihmisenä aivan ylivoimaisen vaikeaa!!! :( Kävin sitten katsomassa lopulta yksin leffan jota katsomaan minun piti tämän naisen kanssa mennä. Ja kyllähän se hyvä oli (kyseinen leffa äskettäin Finnkinoon tullut "Mitä meistä tuli" ), ja meillä olisi elokuvan puoleen ollut erittäin onnistunut ilta.

Että tällaista.. Minä kyllä viihdyn sinkkunakin ihan hyvin mutta toisaalta harmittihan se tämä naisen peruminen.. Tai no tämän naisen kohdalla on vaikea puhua pelkästä kiinnostuksesta omien tunteiden osalta, ehtihän siihen jo vähän ihastuakin. No, jatkan juttelemista sille ja niin eespäin.. Mutta kun ei toisen ajatuksia tiedä niin sen kun tietäisi nyt että kannattaako jatkaa lämmittely-yrityksiä..

Melkein treffeillä.. kirjoitti:

Parilla samalla kurssilla oli syksyn aikana minun kanssani yksi todella nätti ja ihan mukavakin naisopiskelija. No, tokihan sitä piti ruveta puhuttamaan ja vaikka se oli/on melko ujon oloinen niin kyllä sitä juttua piisasi, ja toisin kuin aluksi niin rupesi tulemaan mm. luennoilla viereen. No, ei siinä mitään ihmeellistä tietysti ole mutta jos olisi mennyt niinpäin että ensin olisi tullut viereen ja lopulta ei niin sitten olisi ollut ehkä huonompi homma.. No, tulipa sitten kysyttyä sitä leffaan. Se jotenkin "ujosteli" mutta suostui lopulta, pikaisen empimisen jälkeen. Tuuletin itsekseni että "JEEEEESSS!!!", jokohan vihdoin meikäläistäkin alkaa lykästämään. Sovittiin että laitan leffa-aikataulut mailina mutta sitten sille ei tuleva viikko käynytkään enää, kun luin sen vastauksen. Sitten kun seuraavan viikon alussa taas nähtiin niin kysyin että mites tulevat viikot. No, vähän vaivautuneen oloisena että "ei oikein käy". En tiedä mikä siinä viikonlopun aikana ehti mennä vikaan.. Rupesiko sitten vaan jänistämään sitä tyyppiä. On se senkin jälkeen kyllä tullut juttelemaan, ei sen puoleen.. Harmittaa vaan kun olin jo niin saakelin ylpeä itsestäni että viimeinkin rohkaistuin kysymään ylipäätään naista ulos, se kun on ollut mulle ujona ihmisenä aivan ylivoimaisen vaikeaa!!! :( Kävin sitten katsomassa lopulta yksin leffan jota katsomaan minun piti tämän naisen kanssa mennä. Ja kyllähän se hyvä oli (kyseinen leffa äskettäin Finnkinoon tullut "Mitä meistä tuli" ), ja meillä olisi elokuvan puoleen ollut erittäin onnistunut ilta.

Että tällaista.. Minä kyllä viihdyn sinkkunakin ihan hyvin mutta toisaalta harmittihan se tämä naisen peruminen.. Tai no tämän naisen kohdalla on vaikea puhua pelkästä kiinnostuksesta omien tunteiden osalta, ehtihän siihen jo vähän ihastuakin. No, jatkan juttelemista sille ja niin eespäin.. Mutta kun ei toisen ajatuksia tiedä niin sen kun tietäisi nyt että kannattaako jatkaa lämmittely-yrityksiä..

Äskeiseen vielä, kun en muistanut heti mainita.. Saagani sai alkunsa siitä kun tapasin tämän neitosen eräässä "opinto-ohjausryhmässä" jossa on opiskelijoita joilla ovat opinnot viivästyneet. Tämä ryhmä oli opintopsykologin vetämä. Katsoin sitä naista että onpa nätti. Rupesin sitten juttelemaan ja vaikka se ei sitten luennolla tullutkaan viereen, niin menin sitten itse sen viereen ja myöhemmin sekin rupesi tulemaan luennoilla minun viereen. Kerran tämä ihminen kertoi että sillä oli yksi sivuainekurssin tentti tulossa ja tarjosin erästä "tiiliskiveä" sille lainaan, jossa oli mm. ko. tenttiin liittyvän kurssin oppimateriaali. No, sitten sairastuin ja tuli päivä jolloin minun oli määrä viedä kirja ihastukselleni. Tämän päivän aamuna tunsin itseni aiemman viikon sairastelujen jälkeen jo terveemmäksi, tosin pakkohan sinne yliopistolle oli lähteä kun halusin nähdä tämän ihastukseni. En ollut sentään enää kuumeessa (lämpö tosin nousi uudestaan viikonloppuna). Sanoin sille sitten lounaspöydässä että olisin jäänyt muuten jo kotiin mutta piti saada tuotua hänelle se kirja. Että tällainen kokemattoman iskuyritys..

No, myöhemmin sitten kun tytön oli määrä palauttaa tämä kirja niin se teki vastaavan "verbaalisen tempun" kuin minäkin. Meillä oli yhteinen luento jo 10-12 välillä ja silloin istuttiin vierekkäin. Kuitenkin sain kirjan vasta klo 14 alkaneessa yllämainitsemassa opintopsykologin ryhmän kokoontumisessa. Sanoi että antoi sen vasta silloin ettei minun tarvinnut kantaa kirjaa koko päivää. No, ei tuossa muuten mitään ihmeellistä olisi, mutta oli vaan sikäli jännästi sanottu että se lainaamani kirja on aika paksu ja painava, ja on tuskin sellaiselle hennolle tytölle yhtään sen kevyempi kuin tällaiselle lähes 2-metriselle kaverille. Ja eihän minun olisi sen yhteisen luennon jälkeen tarvinnutkaan kantaa sitä kirjaa "koko päivää" vaan pari tuntia vain.

Että sellainen tarina. Olisi tietysti kiva jos joku vaikkapa naispuolinen käyttäjä kertoisi miten minun kannattaa jatkossa toimia. Ajattelin vastata tähän valmiiseen aiheeseen uuden tekemisen sijaan.