Oma elämä suhteessa

Kuulostaa huolestuttavalta, kun kerrot miehesi suhtautuvan keskusteluyrityksiisi (niitähän ne varmasti ovat ennen kuin leimahtavat riidoiksi) kuittaamalla asiat jo käsitellyiksi. Oletko lukenut palstaa, jolla keskustellaan narsismista? En halua antaa tuntemattomalle ihmiselle mitään diagnooseja, mutta voisit vilkaista, vaikuttaako siellä mikään tutulta.

Ihmettelenpä kuinka miehesi mahtaisi suhtautua, jos vain rupeat tekemään niitä omia päätöksiäsi ja myös noudattamaan niitä? Silloin hänen olisi pakko ottaa sinut huomioon. Kirjoitat, että mitä enemmän ajat itsellesi tärkeitä asioita, sitä enemmän hän niitä vastustaa, mutta vastustaisiko hän myös jo tapahtuneita asioita? Jos haluat esimerkiksi matkustaa perheinesi viikonlopuksi vanhempiasi tapaamaan, ilmoitat hänelle, että lähtö on silloin ja silloin, mukaan saa tulla jos haluaa. Ehkä hän suuttuu kovastikin ensialkuun, mutta kun pysyt lujana etkä mene mukaan mihinkään väittelyyn päätöksesi järjellisyydestä tai itsekkyydestä, niin minkä hän mahtaa?

Ja vielä viimeinen kysymys: oletko aivan varma, että rakastat miestäsi etkä teidän yhteistä kotianne kaikkine mitä siihen liittyy, ja tuttuja ympyröitä tämänhetkisessä elämässänne?

Silloin, kun komminikointi ei suju, vastapuolen reaktio on lähes aina vastusteleva, riidanhaluinen ja mitään ratkaisuja ei koskaan synny, koet toisen mustavalkoisena ja täysin kuurona sinun ja lapsesi tarpeille, niin luultavasti olet törmännyt narsistiin. Parisuhteessa narsistin kanssa oleminen merkitsee yksin olemista (yksin ,vaikka kaksin). Narsisti määräilee, käyttää henkistä väkivaltaa, mitätöi, jättää täysin huomiotta, aliarvioi toisen kyvyt ja saavutukset, ei keskustele, vaan päättää asiat itse, elää vain itselleen ja omille tarpeilleen ja haluilleen, on empatiakyvytön ja täysin kyvytön myötäelämiseen. Tässä vain pisara siitä, mitä kaikkea narsistin luonteeseen kuuluu.

Terve ihminen ei alista toista omaan tahtoonsa, vaan haluaa ottaa toisenkin ajatukset huomioon. Olet tyyppillen( narsistin uhri ? ) tapaus ja uskaltaisn veikata, että täysin ymmälläsi miehen käytöksestä. Toisen luonnetta ei osaa mitenkään ensin epäillä luonnehäiriöiseksi, jos ei íkänä ole sellaisesta kuullutkaan. Sitä yrittää itse vain epätoivoisesti sinnitellä suhteessa ja kaikin tavoin saada jotenkin asioihin tolkkua.

Ota selville Nasistisesta persoonallisuushäiriöstä ja muistakin luonnehäiriöistä, jospa ne vähän antaisivat sinulle osviittaa siitä, mistä mahdollisesti ainaisissa riidoissanne onkin kysymys. Narsistien uhrien tuki ry.n sivuilta saat myös hyvää tietoa, sekä netistä googlettamalla sanan narsismi.

On se nyt jumankauta miten voi nousta joku näin taas muoti-ilmiöks. Joku hemmetin idiootti on nostanut narsismin pöydälle ja siitä lähin joka ikinen itsekäs peruskusipää on yhtäkkiä narsisti!

Sitten vähän asiallisemmin :) Olen varmaankin jo aikojen alusta ennen lasten tuloa myötäillyt miestäsi ja olette tehneet kuten hän haluaa. Noh, näin olet hyväksynyt tämän toimintamallin ja sitä hän jatkaa edelleen. Kuten elämässä yleensäkin, jos jotain haluaa, niin sen eteen on ihan ITSE panostettava. Parisuhteessahan on kolme elämää. Molempien kumppaneiden omat elämät ja sitten se yhteinen elämä. Se, että haluatte eri asioita, on varsin ikävää ja siinä tulee sellainen, olo ettei toinen halua olla siinä sinun kanssasi. Itselläni oli sama tilanne jokin aika sitten, ja sellainen olo minulle tuli... Siinä samassa sain kovan muistutuksen siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Joko saat kaiken mitä haluat juuri tämän miehen kanssa tai sitten et saa. Jos et saa, niin sitten sinun päätettäväksesi jää, voitko luopua halutuista asioista. Jos et voi luopua, niin sitten sinun on ehkä etsittävä ratkaisua muualta..

Teillä tärkeät asiat päättää mies. Päättääkö hän myös Sinun tärkeät asiat?