Äitiä pitää aina mielistellä ja hänen kanssaan tulee olla aina samaa mieltä. Olen täysi-ikäinen enkä asu vanhempieni luona. Osaako kukaan sanoa miksi äiti käyttäytyy seuraavalla tavalla ja miten minun tulisi reagoida asiaan?
Äidilläni on aina tapana kehua kuinka kaikki muut tytöt (naiset) ovat onnistuneita elämässään ja valinnoissaan ja kuinka epäonnistunut minä olen. Tästä esimerkkejä. Äitini sanoo: serkulla on niin mukava mies, on todella komea, hyvätapainen ja fiksu. Sanon: niin onkin. Hän on tosi kiva mies.
Äitini sanoo raivoisasti: Hän on serkkusi mies. Mitä sinä toisen naisen miehestä haaveilet.
Eli jos sanon että serkun mies on kiva, ei ole hyvä. Jos sanon että serkun mies ei ole kiva, äitini sanoo että olen kateellinen, mustasukkainen ja negatiivinen.
Miksi äitini on tuollainen inhottava ja epäoikeudenmukainen minua kohtaaan. Hän on aina tyytymätön kaikkeen mitä sanon tai teen.
Äidilläni on aina tapana kehua kuinka kaikki muut tytöt (naiset) ovat onnistuneita elämässään ja valinnoissaan ja kuinka epäonnistunut minä olen. Tästä esimerkkejä. Äitini sanoo: serkulla on niin mukava mies, on todella komea, hyvätapainen ja fiksu. Sanon: niin onkin. Hän on tosi kiva mies.
Äitini sanoo raivoisasti: Hän on serkkusi mies. Mitä sinä toisen naisen miehestä haaveilet.
Eli jos sanon että serkun mies on kiva, ei ole hyvä. Jos sanon että serkun mies ei ole kiva, äitini sanoo että olen kateellinen, mustasukkainen ja negatiivinen.
Miksi äitini on tuollainen inhottava ja epäoikeudenmukainen minua kohtaaan. Hän on aina tyytymätön kaikkeen mitä sanon tai teen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Äidilläsi on ilmeisesti todella huono itsetunto ja hän on jäänyt joiltain osin lapsen tasolle. Äitisi minäkuva on erittäin hataralla pohjalla ja hän pelkää paljastuvansa ihan tavalliseksi, keskivertotallaajaksi; ihmiseksi jota kukaan ei pidä mitenkään poikkeuksellisenta tai edes huomaa. Äitisi pitää yllä uskoaan omaan erinomaisuuteensa muiden kustannuksella, muita alentamalla koska mitään oikeita konkreettisisa asioita ei ehkä ole. Kun minuus on riittävän hukassa niin siinä ei ole väliä vaikka tallotuksi tulevat omat lapsetkin. Itse asiassa perheen ulkopuoliset yleensä kyllästyvät tuollaisiin tyyppeihin ja välit menevät poikki, mutta lapset pysyvät lojaalina paljon pidempään.
Tuskin voit äidillesi mitään, voit vain yrittää muuttaa omaa suhtautumistasi. Anna äitisi ikävien kommenttien mennä ohi korvien. Älä suotta provosoitu, älä lähde mukaan kun hän yrittää ärsyttää. Jos äitisi yrittää pompottaa tai syyllistää niin pistä rajat, ei sinun tarvitse kaikkeen suostua vain siksi että olet hänen lapsesi. Jos äiti käyttäytyy kuin uhmaikäinen niin kohtele häntä kuin uhmaikäistä eli aseta jämäkästi rajat huonolle käytökselle. Koska äitisi on kuitenkin aikuinen niin hänen pitää myös kantaa vastuu asioistaan ja elämästään, älä anna hänen lykätä vastuuta sinulle.
Jos sinulle tulee huono mieli äitisi kommenteista, älä tapaa häntä tai vastaa puhelimeen.
Todennäköisesti kun hänen kuntonsa heikkenee, olet se "idiootti" kuka hoitaa hänet ns. hautaansa..
pidä välimatkaa äläkä ole missään tekemisissä, vastatkoon itsekunkainen itse itsestään..
se, että kirjoittelet tänne ja kysyt tuntemattomien mielipidettä sinun ongelmaasi, kertoo, että sinulla itselläsi on heikko itsetunto, tee itse äläkä kysele muilta, elämä on sinun omasi, ei äidin eikä kenenkään sosiaalitantan kuka täältä kirjoittaa sinulle hyvistä ihmisistä ja palkitsemisesta!
Tauno-aunelle kirjoitan vain sen verran että kyllähän se olisi melkoinen temppu hylätä oma äiti aivan täysin.Etäisyyttä kyllä otan ja pidänkin. Osa sukulaisistani on ihan mukavia joten kyllä nyt äitiäkin tietysti tapailen. Koen syyllisyyttä jos en jaksa äitiäni, tulee huono omatunto kun hän aina muistuttaa minua siitä kuinka hän on minua hoitanut ja kuinka tärkeä olen hänelle. Kuitenkin aina haukkuu minua, kehuu muita, vertailee ja osoittaa tyytymättömyytensä kaikkeen mitä teen.
Kerron tänne koska tiedän etten ole ainut tytär maailmassa joka saa moista kohtelua omalta äidiltä. Se on Taunoille niin helppoa kun pojalta ei vaadita mitään.
Ihan tuohon viimeiseen lauseeseesi: ehkä meiltä kaikilta vaaditaan vähän eri asioita. Pojilta, miehiltä, jotain muuta kuin tyttäriltä, naisilta. Isien taholta jotain, kummiltakin, äitien taholta jotain. Esikoisilta, kuopuksilta, ainoilta, keskimmäisiltä, anopinnäköisiltä, isäntapaisilta, äitiään muistuttavilta.
Luepa Hermann Hessen Siddartha. Se on vertauskuva: en tarkoita että kaikkien pitäisi vanhempansa ja entinen elämänsä aina hylätä elääkseen eteenpäin. Mutta jollain tasolla (inessä, kässääks niinko) varmaan pitäisi. Ja mennä eteenpäin. Ja antaa varjojen olla varjoja jotka kummittelee äärillä.
Häntä pystyyn ja valo lamppuun!
"Se on Taunoille niin helppoa kun pojalta ei vaadita mitään. "
Ihan turha sinun on tänne tulla leikkimään marttyyriä. Tauno antoi sinulle täysin järkevän ohjeen, joka ei sinulle kuitenkaan kelpaa. Se johtuu omasta luonteestasi, olet mielummin kynnysmatto kuin pidät kiinni omasta edustasi.
Olen itse seisonut isäni kanssa nyrkit vastakkain. Onneksi niistä ajoista on menty eteenpäin, mutta kun menen käymään vanhempieni tykönä, vaadin tietynlaista käytöstä. Joskus olen törkeän käytöksen takia lähtenyt ovet paukkuen ja tullut seuraavan kerran käymään vasta puolen vuoden kuluttua.
Jos minä olisin sinä, sanoisin suoraan että jos asenne ei muutu, saa kuolla yksin. Ihmiset eivät yleisesti ottaen muuta käytöstään, ellei heitä tavalla tai toisella pakota, ohjata tai manipuloida siihen.
Minun äitini ei suostu siihen etten tapaa häntä. Hän soittaa töihin ja kiristää minua ja suostun tapaamaan hänet päästäkseni eroon. Eli jos en vastaa omaan puhelimeen hän soittaa firman keskuksen kautta joten äitiä ei pääse pakoon.
Nuorempana hän soitteli ystävilleni jos en ilmoittautunut eli äitini kyllä tietää mistä narusta vetää. Häpeän sitä kun äitini soittaa työpaikalleni.
Ihmiset syyllistävät minua heti jos en halua olla äitini kanssa, muutkin sukulaiset alkavat painostamaan.
Pitäisi varmaan muuttaa sitten toiselle puolelle Suomea, nähtävästi. Tai ulkomaille.
Pyydät tietysti keskusta etteivät välitä äitisi puheluita sinulle! Herraisä flikka sentään, ota nyt omasta elämästäsi kiinni kunnolla.
Et sitten ymmärrä mistä on kyse on kun moista kommentoit. Usko jo, että äitini soittaa vaikka poliisille jollen ole häneen yhteydessä. Hän saa raivokohtauksen jollen mielistele häntä.
Eihän keskukselle itsään esitellä. Saisin heti potkut töistä jos tietäisivät että minulla on tuollainen äiti, naisella ei saa olla ongelmia. Äiti soittaa kotiin, kännykään, työpaikan numeroon tai ystäville, tuttaville, sukulaisille jollei saa minua kiinni. Eli kiristää minua käymään ja mielistelemään tuolla tavalla. Kaikki sukulaiset ovat aina äidin puolella. Olen kiittämätön jollen mielistele äitiäni.
Lisäksi minulta vaaditaan kanssakäymistä äitini kanssa. Työpaikkahaastattelussa psykologisissa testeissa (kaikille pakolliset) kysytään suhteita vanhempiin ja ne pitää olla kunnossa.
Myös miehet vaativat että naisella täytyy olla kotiasiat kunnossa. Eli kukaan mies ei suostuisi seurustelemaan kanssani jos en asioi äitini kanssa. Vika on aina minussa.
ms hesse on oikeassa. Minkäänlaista tasapainoa tai parannusta äitisuhteeseen ei voi saada kostamalla, manipuloimalla tai poppaskonsteilla. Menneiden pitää antaa jäädä menneiksi.
Aloittajan äiti on sellainen kuin on, eikä toista ihmistä voi muuttaa itselleen mieluisaksi. Toki on surullista, että yksi ihmisen elämän tärkeimmistä ihmissuhteista tuottaa mielipahaa, häpeää ja katkeruutta ja sen ylitse pääseminen ei varmastikaan ole helppoa.
Kun asioihin saa etäisyyttä, eikä äidin hyväksyntä tunnu enää niin tarpeelliselta olo helpottuu huomattavasti. Tekemisiä ja sanomisia loputtomasti märehtimällä olet vielä kymmenen vuoden päästä samassa pisteessä kuin nyt, joten katse vain rohkeasti eteenpäin.
Tuo lyö kyllä yli. Jos työpaikkasi "vaatii" että sinulla on suhde vanhempiisi vaikka he olisivat miten häiriintyneitä (oletan että äitisi on hyvin häiriintynyt), niin silloin vika on työpaikassa ja sinun pitää tietenkin hakeutua muualle.
Toinen seikka: "Myös miehet vaativat että naisella täytyy olla kotiasiat kunnossa."
Tuohon nyt ei voi sanoa muuta kuin että höpsis.
Pane välit kokonaan poikki äitiisi ja seuraavalla miehelle kerrot, että olet orpo eikä sinulla ole sukulaisia.
erittäin hyvä kysymys, tuskin me tyttäret tulemme koskaan saamaan vastausta tähän.
Ei voi tajuta miksei ne mutsit voi vaan iloita elämästä tytärtensä kanssa!
Älä sano mielipidettäsi. Ensi kerralla sano, että niinkö sinusta. Sitten alat puhua aivan muusta.
Älä keskustele äitisi kanssa kenestäkään henkilöstä, suvusta tai naapurista. Sinun ei tarvitse olla mitään mieltä kenestäkään, koska olet opetellut olemaan arvostelematta muita. Sano se hänelle. Sano, ettet ole mitään mieltä äidin tuttavista.
Muutenkin, miksi ollenkaan olet hänen kanssaan tekemisissä? Aikuiset ihmiset elävät omaa elämäänsä, ei siihen äitejä tarvita. He elävät omaa elämäänsä itsekin.
Kamala miten ilkeä voi ihminen olla.
On totta että perhettä ei voi valita, ystävät voi. Mutta missään kirjasa ei kerrota että sadisteihin täytyy pitää yhteyttä, oli ne sitten perhettä tai ei!
Jos aivan välttämättä sinun täytyy nähdä tuota oliota, varmista että et koskaan ole hänen kanssaan yksin. On hyvin todennäkoistä ettei se sylje suutaan tuollaista saastaa kun muita on kuulemassa.
Siis muista : AiNA joku muu mukaan. älä tapaa oliota yksin.
KANNATTAISIKO LAITTAA VÄLIT POIKKI MIEHEN SUKUUN. APPIUKKO HAUKKUU KOKO AJAN MINUA MIEHELLENI. OLEN LÄSKI, PASKA JNE JA TIUSKII MINULLE KOKO AJAN. OLEN HUONO IHMINEN JNE. ANOPPI ON KIERO JA KAKSINAAMAINEN, PUHUU PAHAA JA PISTÄÄ KAIKKI MIEHENI PAHAN OLON MINUN SYYKSENI. JOS TEEN JOTAIN VÄHÄNKIN VÄÄRÄÄ OLEN SUUREMMAN LUOKAN RIKOLLINEN... MIEHENI VELJEEN VÄLIT ON OLLUT POIKKI JO VUOSIKAUDET, JA HÄN INHOAA MINUA. VELJEN VAIMON KANSSA OLLUT SUHT HYVÄT VÄLIT, MUTTA HÄN ON YKS KAKS KÄÄNTÄNYT MINULLE SELKÄNSÄ., JA JUORUNNUT PAHAA. HÄN SAI VAUVAN JA SANOI, ETTEN SAA TAVATA LASTA.. KÄYN TYÖSSÄ JA OPISKELEN, JA YRITÄN ELÄMÄSSÄ ETEENPÄIN LAPSIA EI OLE YRITYKSESTÄ HUOLIMATTA. OLENKIN AJATELLEUT ETTEN VARMAAN KELPAA MINIÄKSI, KOSKA EN OLE MISSI, PAINOAKIN ON JA EN OLE VARAKKAASTA PERHEESTÄ? VAI MIKÄ? .. OLEN USEIN MASENTUNUT JA ITKEN. ONNEKSI VÄLIT OMAAN SUKUUN ON OK JA SAAN TAVATA VELJENI IHANIA LAPSIA. OTTAKAA KANTAA, PISTÄNKÖ VÄLIT POIKKI?
lääke on olla mahdollisimman vähän tekemisissä ja silloin harvoinkin kun pakon edestä joudut kohtaamaan heidät ole kylmä, välinpitämätön, ylimielinen lady, siis huom LADY!! Näin olet ikäänkuin yli-ihminen rupusakin edessä vaivihkaan, jos tulee jotain vinoilua niin katso vain täysisn hiljaa suoraan silmiin ns. "oletko hullu katseella".
Äitylisi kärsii epävakaasta persoonallisuudesta. Mutta muista: hullun kelkkaan ei tule lähteä. Anna sen soitella työpaikallesi! Sano kaikille, että hullu mikä hullu ja että et halua soittopyyntöjä.
Syyllisyyden tunne aiheuttaa paljolti sen, että näitä epäterveitä suhteita ei katkaista. Ja tällainen epävakaa persoona osaa kyllä sälyttää sinulle syyllisyyden vaikka on itse syypää kaikkeen mihin kertoo sinun olevan. Uhkailut itsemurhalla eivät myöskään ole harvinaisia.
Kysy vain suoraan äidiltäsi, mikä sitä vaivaa. Sano sille että sen käytös on sairasta. Saattaapi olla eka kerta kun joku sen tekee.
Tismalleen! Jotain rajaa sentään...
Yhteistä äideissämme on, että kumpikaan ei anna tyttärensä avata suutaan periaatteessa lainkaan. Vastaamme molemmat heidän mielestä väärin, omia äitejämme tarkoittaen. En saa koskaan edes avata suutani äidin nähden, vaikka puhuttaisiin säästä. Sanatonkin hämmästely on kieltolistalla.
Viimeiset kaksi vuotta en ole vastannut hänen puheluihin ja tekstareihin. Annan suvun olla omaa mieltänsä. Onhan suku aina ollut pahin vuosieni aikana paitsi isovanhemmat. Olen päättänyt jättää koko sukuni yhtä isotätiä lukuunottamatta.
äitini taholta. Minun on varottava tarkkaan sanojani äitini seurassa, kun ei tiedä mitä hän ottaa itseensä.Ja kun löytyy asia johon hän tarttuu kiinni alkaa minun syyllistäminen: olen hänen mielestään katkera, kateellinen siskolleni. manipuloin miestäni. valehtelija jne.. tätä rataa. Olen ottanut jo tietoisesti etäisyyttä häneen,mutta en nähtävästi tarpeeksi. Hänellä itsellään oli vaikea suhde äitiinsä ja vasta mummoni kuolin vuoteella kai saivat rauhan itselleen kun selvittelivät välinsä. En haluaisi kuitenkaan itse olla siinä samassa, mutta minä en vain jaksa hänen kanssaan aina olla varuillaan ja pahoilla mielin kun hän kysyy :miten sinusta on tullut tuommoinen?