Tulen hulluksi!

Yhdessä olemme olleet n. 4 vuotta. Meillä on yksi lapsi, jonka olen alusta saakka joutunut kasvattamaan käytännössä yksin, koska miestä on kiinnostanut ihan kaikki muu oman perheen sijaan.
Meillä ei ole enää mitään yhteistä: emme puhu mistään, meillä ei ole läheisyyttä eikä siten myöskään seksiä, raha-asiat on mitä on, hänellä raha-asiat totaalisesti päin peetä vaikka yrittäjä onkin. Meillä on molemmilla pakon saneleman ratkaisun myötä omat omistusasunnot, eikä muutosta asumisjärjestelyihin ole tällä hetkellä mahdollista tehdä.
Mies valehtelee minkä ehtii. En todellakaan enää voi luottaa yhtään hänen puheisiinsa, enkä siihen, että hän hoitaa sovitut laskut. Hänen kanssaan ei voi keskustella, koska hän ei yksinkertaisesti puhu mitään. Ei mitään. Olen yrittänyt puhua nätisti, välillä vähän kovistellut, välillä jopa raivonnut. Mies ei vain välitä mistään mitään.
Miten helvetissä voisin edes ajatuksentasolla kuvitella tuon miehen kanssa yhteistä loppuelämää? Hän ei ota vastuuta tekemisistään, ei välitä toisten tunteista eikä pidä itsestään huolta. Hän ei kerro mitään asioitaan.
Luulin joskus parisuhdettamme hyväksi, tuntui hyvältä ja asioista puhuttiin - tosin myöhemmin selvisi, että koska hänellä on joku pakottava tarve valehdella, en osaa sanoa enää mitkä asiat olivat totta ja mitkä valhetta.
Olen monta kertaa sanonut haluavani erota, mutta hän ei halua. Eikä hän liioin osaa sanoa, mitä hän haluaa. Ilmeisesti hän pitää minua sopivana taloudenhoitajanaan.
Olen niin väsynyt, etten jaksa enää tapella hänen kanssaan. Onneksi hän on vain vähän kotona. Niinä päivinä, kun hän on täällä, olen raivon partaalla. En saa enää nukuttua hänen vieressään.
Karmivaa. Joskus oli toisin. Joskus luulin niin.
6922
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Asutteko te siis yhdessä, kun sanoit että teilä on omatkin asunnot? Olisiko teidän mahdollista asua eri osoitteissa? Jos mies siinä omassa rauhassaan saisi selvitettyä itselleen mitä haluaa - ja sinä myös! Ehkä pystyisitte asumaan erillään ja olemaan ainakin jonkin aikaa tekemisissä vain "pakollisten" asioiden tiimoilta, kuten lapsen hoidon tai yhteisten raha-asioiden. Ei kuulosta että teillä kummallakaan olisi hyvä olla tuossa suhteessa, joten itse ainakin kokeilisin tauon pitämistä ja mahdollisesti erilleen muuttamista. Katsoisitte sitten että onko parempi olla itsekseen vai yhdessä?

Itse huomasin edellisen parisuhteen aikana sen, että suhteen kannalta ne oleellisimmat päätökset sain tehtyä vasta silloin kun sain tilaa ajatella. Meillä oli hyvin samankuuloinen tilanne, enkä itsekään tiennyt mitä pitäisi tai mitä haluaisin tehdä. Otettiin etäisyyttä toisiimme ja kummasti molemmille yhtäkkiä selvisi että ei tämä kannata.

Mutta jokatapauksessa, en ihan teidän lapsenkaan kannalta suosittele että jäät tuohon suhteeseen roikkumaan. Kyllä se mukula, vaikkei vanha olisikaan, tuntee ilmapiirin kireyden ja taatusti ennemmin tai myöhemmin alkaa siihen reagoimaan.
Jos sinä haluat erota, eroa. Kyllä se riittää, että itse haluat erota vaikka mies ei haluaisi. Siihen parisuhteeseen kun tarvitaan kaksi.......

Äänestä

kun ihmiset sanoo usein : "olen sanonut haluavani erota mutta hän ei halua".
Ei sitä eropäätöstä aina yhdessä tehdä! Jos haluat erota niin mitä sä siltä kyselet?
Vaikuttaa nimittäin tosi huonolta toi..

Äänestä

>>Miten helvetissä voisin edes ajatuksentasolla kuvitella tuon miehen kanssa yhteistä loppuelämää?

Hyvä kysymys, mutta olisikos sitä kannattanut miettiä jo ennen kuin teit sen lapsenkin?

Et sinä tarvitse ukkosi lupaa eroamiseen. Senkun eroat. Kun sinulla on kerran oma asuntokin, niin miksi et ole lähtenyt jo? Kummallista jahkailua.

Äänestä

Kuinka kukaan voi ottaa sinua vakavasti kun sinä puhua mokellat kuin vajaa-älyinen. Tuollainen kielenkäytto kuvastaa vain mitä sinä oikeasti ansaitset.

Lapsesi on eri asia. Hän on täysin syyton teidän typeryyksiin. Kuulehan nainen, hoida nyt velvollisuutesi viatonta lastasi kohtaa jonka sinä olet huolellisesti ja harkiten aikaansaanut. Tee mitä tahaansa se vaatiikin että saat hänelle rauhallisen ja turvallisen kasvuympäriston.

Jos sinulla on jo oma asunto, häädä sieltä vuokralaiset tai ketkä tahaansa siellä nyt ovat ja tee siitä koti lapsellesi.

Ja pidä mielessäsi että se on paikka VAIN sinulle (laillisena holhoajana) ja lapsellesi. Sinne EI kuulu raahata vieraita miehiä. Keskittäydy lapsesi hyvinvointiin ja harrastuksiin. Opeta ja kehitä häntä. Hän se on joka valitsee sinulle vanhaikodin ja käy vierailulla.

Äänestä
  • ihmiseltä, joka ei edes hallitse suomen kieltä.

    Vrt. Sivoa, vajaa-älyinen, kielenkäytto......
    Jospa opettelet ensin ilmaisemaan itseäsi sivistyneesti sinäkin ja keskityt siihen saakka tekemään niitä ristikoitasi.

    Äänestä

  • aloittaja ole sitä lasta aikaansaanut!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Vitutuksen 3 astetta kirjoitti:

Yhdessä olemme olleet n. 4 vuotta. Meillä on yksi lapsi, jonka olen alusta saakka joutunut kasvattamaan käytännössä yksin, koska miestä on kiinnostanut ihan kaikki muu oman perheen sijaan.
Meillä ei ole enää mitään yhteistä: emme puhu mistään, meillä ei ole läheisyyttä eikä siten myöskään seksiä, raha-asiat on mitä on, hänellä raha-asiat totaalisesti päin peetä vaikka yrittäjä onkin. Meillä on molemmilla pakon saneleman ratkaisun myötä omat omistusasunnot, eikä muutosta asumisjärjestelyihin ole tällä hetkellä mahdollista tehdä.
Mies valehtelee minkä ehtii. En todellakaan enää voi luottaa yhtään hänen puheisiinsa, enkä siihen, että hän hoitaa sovitut laskut. Hänen kanssaan ei voi keskustella, koska hän ei yksinkertaisesti puhu mitään. Ei mitään. Olen yrittänyt puhua nätisti, välillä vähän kovistellut, välillä jopa raivonnut. Mies ei vain välitä mistään mitään.
Miten helvetissä voisin edes ajatuksentasolla kuvitella tuon miehen kanssa yhteistä loppuelämää? Hän ei ota vastuuta tekemisistään, ei välitä toisten tunteista eikä pidä itsestään huolta. Hän ei kerro mitään asioitaan.
Luulin joskus parisuhdettamme hyväksi, tuntui hyvältä ja asioista puhuttiin - tosin myöhemmin selvisi, että koska hänellä on joku pakottava tarve valehdella, en osaa sanoa enää mitkä asiat olivat totta ja mitkä valhetta.
Olen monta kertaa sanonut haluavani erota, mutta hän ei halua. Eikä hän liioin osaa sanoa, mitä hän haluaa. Ilmeisesti hän pitää minua sopivana taloudenhoitajanaan.
Olen niin väsynyt, etten jaksa enää tapella hänen kanssaan. Onneksi hän on vain vähän kotona. Niinä päivinä, kun hän on täällä, olen raivon partaalla. En saa enää nukuttua hänen vieressään.
Karmivaa. Joskus oli toisin. Joskus luulin niin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu