Minkälaisia tunteita rakastuminen voi aiheuttaa jos ei osaa käsitellä sitä tunnetta?
Rakastuminen
ja ahdistus
22571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
aiheuttaa erinäisiä sekopäisyyden muotoja kroonisesta kestohymystä kyyneleisiin, kun kuulee toisen äänen puhelimessa, ja silti ne kyyneleet valuu vaan vaik on onnesta ymmyrkäisenä *tosi normaalia*
että moni sanoo että rakastuneena tulee sellainen olo että on oltava lähellä toista ja tehtävä sille tunteelle jotakin. Mutta entäs ne keitä tämä tunne ahdistaa? Yrittääkö he päästä tästä tunteesta eroon pakenemalla sitä? Ja onnistuuko se?
Hehe. Yleispätevä masennus, puutoksen tunne, PUUTTEIDEN tunne (liittyy kai masennukseen) sekä ylenpalttiset fibat jopa katseesta. Ihastuminen ilman tietoa toisen tunteista on kuin vuoristorata. Ihastuminen, kun toinen vastaa tunteeseen, on kuin vuoristorata alaspäin. Kohta rysähtää. No ei vain. Jos toinen vastaa tunteisiin, niin usein siinä käy hyvin.
Toisen katse vaikuttaa sinuun enemmän kuin tupakka nikoissa, ja fyysinen läheisyys kuin kalja krapulaiselle. Röökistähän pitäisi päästä eroon, ja krapulan parantaminen alkoholilla on kuin ripulin parantaminen pieremällä. Erona tietysti se, että ihastuminen SAATTAA päätyä hyvin.
Rakastumista tuskin kukaan osaa käsitellä hyvin. Uhraat henkesi, tunteesi tai sielusi ettei toinen satuttaisi itseään. Mielestäni rakkaus on epäitsekkyyden huipentuma, jossa joko häviät tai saat kaiken, riippuen "vastapuolesi" tunteista.
"Minkälaisia tunteita rakastuminen voi aiheuttaa jos EI osaa käsitellä sitä tunnetta"
Hylätyksi tulemisen tunteen; ettei kuitenkaan lopulta kelpaa sille toiselle
kunhan hän vaan oppii tuntemaan minut paremmin.
>> tämä on kait? yhteydessä huonoon itsetuntoon ja varhaislapsuuden kipeisiin kokemuksiin
voiko toisen hylätyksi tulemisen pelkoa lievittää mitenkään? Muutakuin kertomalla todelliset tunteensa?
Jos meinasit itseäsi: "Hylätyksi tulemisen tunteen; ettei kuitenkaan lopulta kelpaa sille toiselle
kunhan hän vaan oppii tuntemaan minut paremmin.
>> tämä on kait? yhteydessä huonoon itsetuntoon ja varhaislapsuuden kipeisiin kokemuksiin
Ole ongelma rakkaudessa vaan sen kohteen kohtaamisessa. Jokin asia voi muodostua niin merkittäväksi että se jolla on hylkäämiskokemus lapsuudessa jättää sen rakkauden itselleen ja pakottautuu olemaan ilman kohdetta. Silloin etsitään enemmän varmuutta siitä toisesta, sitä että kyse EI ole hylkäämisestä tai se ei voi toteutua. Jos vastine toisen osalta on riittämätön siihen assosiaatioon että "minua ei ole hylätty" on luvassa ongelmia.
Silloin oireet voi olla oikeastaan mitä tahansa. Passivoitumista, pakenemista, kenties jopa sen jota rakastaa kohtaamista jotain toista kautta, fantasioissa tai epäsuorasti. Mikäli tää ihminen on jokseenkin tietoinen asiasta hän voi myös koittaa hakea sitä huomiota - yrittää johdatella. Negatiivisetkin tavat tulevat varmasti kyseeseen jos kovinkin epätoivoiseksi tilanne käy. Pitkällä tähtäimellä kysymys on siitä voittaako rakkaus vai pelko. Jos rakkaus niin silloin yritys palata on mahdollinen.
Hyvillä kokemuksilla. Tämän voin sanoa omasta kokemuksestani. Voit treenata itsesi hyvään kuntoon, oppia PUHUMAAN (tämä se vasta iskeekin naisiin) vaikka kantapään kautta. Paskanko väliä jos ihmiset nauravat sinulle opiskellessasi, kun opittuasi samat naamarit kunnioittavat sinua?
Jos olet EPÄVARMA niin itse ainakin heittäisin järjen peliin ilman tunteita. Tarkkaile, yritä pitää tunteet pois asiasta ja kysy puolueettomia mielipiteitä. Ei kavereiden mielipiteitä, sillä he eivät yleensä puhu totta.
Ilmeisimpänä seikkana: Kerro naiselle tunteistasi, ja lyö välit niin poikki kuin mahdollista, jos hän evää tunteesi. Tätä kutsun monen tapaan nimellä "all in!". Joko voitat kaiken tai häviät kaiken. Mutta: Mitä helvettiä teet YSTÄVÄLLÄ joka saa sinut masentumaan ja kärsimään, koska sinä ITSE olet olevinasi jalomielinen ja uhrautuva? Tämä tuntuu olevan yleinen tapahtuma, tämä uhrautuvaisuus, kaikilla jotka ovat rakastuneet. Liian monet ovat huomanneet olevansa harhateillä. Kerää vaan rohkeutes ja ilmota asiastasi, niin ei jää mitään epäselvyyksiä.
Passivoitumista, pakenemista, kenties jopa sen jota rakastaa kohtaamista jotain toista kautta, fantasioissa tai epäsuorasti.
Miten kohdata epäsuorasti?
Mikäli tää ihminen on jokseenkin tietoinen asiasta hän voi myös koittaa hakea sitä huomiota - yrittää johdatella.
Miten johdatella?
Häviääkö se rakkaus kuitenkaan mihinkään vaikka sitä kuinka juoksisi karkuun?
se rakkaus kuitenkaan aina itsesi päätettävissä? Joskus se voi yllättääkin niin ettei huomaa rakastuneensa ennenkuin vahinko on jo tapahtunut...
" Häviääkö se rakkaus kuitenkaan mihinkään vaikka sitä kuinka juoksisi karkuun"
Ei häviä. Rakkaus on tunne, jota et pääse pakoon, eikä se kysy lupaa kehen satut rakastumaan. Eri asia onko vastapuolella sama tunne. Jos ei niin sitten se muuttuu ahdistavaksi, toiset siitä selviävät, toiset ei.
Pahimmassa tapauksessa itsemurha.
Sellainen ihminen joka ei ole lapsena saanut "syliä" etsii sitä toisesta ihmisestä, tai sitten ei osaa olla kenenkään kanssa.
Miten kohdata epäsuorasti?
- Vaikkapa salaisena ihailijana esiintymisenä. Silloin toteuttaa rakkauttaan epäsuorasti, kohtaamatta. Toinen voisi olla sellainen stalkerointi. Näissä oleellista on välttää se kontakti joka mahdollistaisi hylkäämisen.
Miten johdatella?
Tämä onkin monimutkainen selittää, en taida pystyä määrittelemään tarkasti. Se on yritys saada toinen muistamaan, ymmärtämään sen johdattelijan osuus asiassa ilman että kuitenkaan taaskaan kohtaa sitä kohdetta tai kertoo että kyse on nimenomaan hänestä. Johdattelua niiden ajatusten ja tunteiden äärelle jotka saivat aikaan sen vaikeuden, mikä se sitten onkin.
Häviääkö se rakkaus kuitenkaan mihinkään vaikka sitä kuinka juoksisi karkuun?
Ei. Mutta aikaa myöten pelko saattaa hävitä. Ei rakkautta pakoon juosta - vaan jotain muuta. Rakkaushan se palauttaa takaisin noihin yllämainittuihin asioihin. "Ellen voi tulla takaisin kokonaisena tulen takaisin paloina, oikeastaan - jos tarkkoja ollaan - en koskaan edes lähtenyt vaan hajosin ja siksi katosin näköpiiristä."
Ei harmainta aavistusta.
*tilapäinen mielenhäiriö'
tainnut olla vähän pitempi kuin tilapäinen..
*mulla on pysyvä mielenhäiriö*
Vittu viitti ees rakastuu kehenkää ku tulee aina lemput ja sit vaa masentaa, niin perus. Jiihaa...
voisi olla syynä, toimitko jotenkin niin, että toinen ei hyväksy sitä
suomalaista ajattelumallia. Pitääkö rakastumisestakin ahdistua? Pitääkö kaikkea funtsia niin älyttömästi. Jos ei kelaa mitään, niin ei ahista. Jooei, olen kyl itsekin tyypillinen suomalainen.. Joskus vaan ahistaa ahistumiset.
puhutaan niin psykoosin.
Tosin psykoosi ei ole tunne. Toisaalta, ehkä aloitusta olisi voinut pohjustaa vähän paremmin niin tietäisi että mistä tällä kertaa taas on kyse.
Noin kauniista ja hienoista asioista, kuin esimerkiksi rakastuminenkin on, en aio keskustella teidän palstoillanne. Mikään nettipelle en nimittäin ole. Sen voin kuitenkin sanoa, että jos haluaisi koskaan olla rakastumatta, kannattaa varmaan lukea näitä teidän palstojenne hukkapala-miesten kirjoituksia...*REPS* Siinä ei ehkä - jos riittävästi lukisi juttuja- välttämättä olisi mikään ihme, vaikka alkaisi ihan vihatakin ihmiskuntaa.
Silloin kun sinä et osaa sitä käsitellä niin se on sinusta jotain aivan ihanaa,kun sinä opit sitä käsittelemään ja tajuamaan että sekin on vain impulssi jota ei voi joka kerta seurata niin siitä voikin tulla sinulle helvetti.