Tulin jätetyksi ja petetyksi, ja kai alkushokki jo on mennyt ohi. Yritän olla jonkinlaista kaveria exän kanssa, vaikka koville ottaa (varsinkin kun hänellä on uusi nainen kuvioissa, jonka takia minut jätettiin.. se kai tässä kaikkein pahinta onkin) Olimme yhdessä lähes 10 v.
On vihastuttanut ja ahdistanut ja tehnyt vaikka mitä.... ja alkuun olin varma etten kykene mikään kaveri olemaan, ja tuntui että elämä loppuu tähän. Helvetillistä on ollut ja on vieläkin.
Jäin asumaan vanhaan asuntoomme, kun exä lähti niin vauhdilla (tosin haluaisin muuttaa muualle, kun liikaa muistoja).
Exä siis käy vielä joskus, hakee loppuja tavaroitaan.... kuukausi sitten hän muutti pois, 2 kk sitten ilmoitti halustaan erota ja sain tietää tästä naisesta myös.
Mutta kysymys siis, että kannattaako minun vierailla hänen luonaan? ihan vain katsomassa hänen kämppäänsä. Vai pahentaako tuo tilannetta...vai auttaako paremmin pääsemään yli? tajuamaan että hänellä tosiaan on oma asunto nyt, ja olemme eronneet.
Tuntuu jotenkin oudolta että hän käy vielä täällä, mutta minä en siellä.
Ja myös minulla olisi mahdollisuus nähdä valokuva tästä uudesta naisesta (hän on kaverin kaveri).
En ole sitäkään halunnut katsoa, ajattelin etten kestä.
Mutta sanokaa auttaisiko nuo asiaa, pääsemään yli?? vai pahentaako vain....
siis jos kävisin katsomassa exän kämpän ja pyytäisin kaveria näyttämään kuvan siitä eukosta. Vai olisiko parempi vain antaa olla..... Help me!!
On vihastuttanut ja ahdistanut ja tehnyt vaikka mitä.... ja alkuun olin varma etten kykene mikään kaveri olemaan, ja tuntui että elämä loppuu tähän. Helvetillistä on ollut ja on vieläkin.
Jäin asumaan vanhaan asuntoomme, kun exä lähti niin vauhdilla (tosin haluaisin muuttaa muualle, kun liikaa muistoja).
Exä siis käy vielä joskus, hakee loppuja tavaroitaan.... kuukausi sitten hän muutti pois, 2 kk sitten ilmoitti halustaan erota ja sain tietää tästä naisesta myös.
Mutta kysymys siis, että kannattaako minun vierailla hänen luonaan? ihan vain katsomassa hänen kämppäänsä. Vai pahentaako tuo tilannetta...vai auttaako paremmin pääsemään yli? tajuamaan että hänellä tosiaan on oma asunto nyt, ja olemme eronneet.
Tuntuu jotenkin oudolta että hän käy vielä täällä, mutta minä en siellä.
Ja myös minulla olisi mahdollisuus nähdä valokuva tästä uudesta naisesta (hän on kaverin kaveri).
En ole sitäkään halunnut katsoa, ajattelin etten kestä.
Mutta sanokaa auttaisiko nuo asiaa, pääsemään yli?? vai pahentaako vain....
siis jos kävisin katsomassa exän kämpän ja pyytäisin kaveria näyttämään kuvan siitä eukosta. Vai olisiko parempi vain antaa olla..... Help me!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voin sanoa omasta kokemuksesta,älä pidä mitään yhteyttä,heität vain suolaa haavoihin, ja kidutat itseäsi.Joskus voit ehkä olla ystävä.mutta silloin ei voi olla enää muita tunteita.
Onko exäsi kutsunut sinut käymään kylässä vai ajattelitko ns. kutsua itsesi tekemään tupatarkastusta? Huono idea. Varsinkin jos ex asuu sen uuden naisystävänsä kanssa. Kun ilmeisesti et halua häntä tavata, niin olisit siis menossa hänen kotiinsa hänen poissaollessaan -- unohda! Vaikka mies asuisi yksinkin, niin ei tuo tupatarkastus ainakaan mitenkään auttaisi sinua pääsemään yli. Parasta olisi kun mieskin hakisi loput tavaransa mahdollisimman pian kerralla eikä ramppaisi luonasi vähän väliä. Teidän kannattaa nyt ottaa hiukan etäisyyttä. Hienoa kuitenkin että olette pysyneet asiallisissa puheväleissä.
Sen sijaan naisen valokuvan katsominen voi olla hyväkin idea. Minä ainakin vastaavassa tilanteessa olisin utelias näkemään.
Kaksi kuukautta on vielä aika lyhyt aika ja sinusta varmaan tuntuu vielä pahalta, mutta kyllä se aikanaan helpottaa. Sitten kun tunnet päässeesi erosta yli, voitte ehkä tavatakin kolmestaan vaikka siellä miehen uudessa asunnossa. Mutta sen aika ei ole ehkä vielä ensi kuussakaan. Voimia sinulle.
tupatarkastuksia ole menossa tekemään. Exä on sanonut että voin käydä jos haluan. Ja tottakai hän kotona olisi silloin, ei minulla sinne tietenkään avaimia ole. Yksin hän asuu. Olen vain tähän asti antanut olla, kun ajattelin että tulee vain paha mieli kun huomaan ihan konkreettisesti että hänellä todella on oma kämppä, ja jos vielä oikein hienosti laitettu.
Mutta nyt ajattelen että ehkä se auttaisi asiaa... itse kun tässä vanhassa kämpässä olen, niin ero ei aina jotenkin tunnu todelliselta, kun en edes tiedä miten exä asuu!
(mun itteni pitäisi tästä asunnosta myös päästä pois, katselen kokoajan asuntoja... tuo varmaan olisikin kaikista paras ratkaisu että ero tulisi konkreettiseksi, kunhan löytäisin itselleni uuden asunnon).
Mutta tuo valokuvan katsominen... miksi se olisi hyvä idea? sitä olen pelännyt enemmän kuin siellä kämpässä käyntiä. Kuuleman mukaan kun nainen on hyvin kaunis kaiken lisäksi.. en tiedä kestäisinkö sitä vielä. Ja olen tainnut jo tullakin siihen tulokseen että en katso.
Mutta oletko sitä mieltä että se jollain lailla auttaisi? itse en ole yhtään varma.. enkä kyllä tuosta vierailustakaan.
Mutta siitä kyllä olen varma että en halua sitä naista tavata! koko ajatuskin hirvittää.
noista asiallisista puheväleistä vielä, että ei ne kovin asialliset ole olleet, ei todellakaan. Mutta viime tapaaminen meni jo suhteellisen hyvin, siis etten saanut mitään pahempia tunnekuohuja.. siksi ajattelinkin että pystyisin jo käymään hänen asunnollaan.
Mutta en tiedä... ehkä on parasta siirtää vielä tuota vierailuakin siihen asti, että olen kunnolla päässyt yli.
Niin no, ihmiset ovat erilaisia ja eri asiat vaikuttavat meihin eri tavalla. Enhän minä voi tietää olisiko kyläily tai valokuvan katsominen sinulle hyvä vai huono asia. Kerroin vain mitä itse vastaavassa tilanteessa tekisin. Siis ottaisin mieheen etäisyyttä -- siten ne puhevälitkin aikaa myöten paranevat kun ei joka päivä tavata -- enkä siis menisi hänen uuteen kotiinsa ennen kuin ehkä paljon myöhemmin, sitten kun olisin jo päässyt kaikista tunnekuohuista eroon.
Naisen kuvaa taas katsoisin ihan uteliaisuuttani, että minkänäköinen se nyt sitten on. Ja antaisihan sekin tavallaan konkreettisen vahvistuksen erolle, kun sellaista kerroit kaipaavasi siinä asunnon katsomisessakin. Vielä parempi olisi kuva jossa nainen ja exäsi ovat yhdessä. Usein asiat kohoavat ihan kamaliin mittasuhteisiin kun antaa mielikuvituksen täyttää aukot tiedoissa. Ehkä hän ei olekaan niin kaunis kuin kuvittelet? Tai jos onkin, niin mitä sitten? Miksi pelkäät häntä? Ja jopa hänen kuvaansa? Hän on vain tavallinen nainen johon exäsi rakastui. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Luulen että kuva saisi koko tilanteesi niinsanoakseni ihmiskasvoisemmaksi.
Mutta saatan olla ihan väärässäkin, nämä ovat niin henkilökohtaisia ja herkkiä asioita. Jos itseäsi ajatus hirvittää, ja epäilet järkyttyväsi tai masentuvasi entisestään, niin sitten on tietysti parempi olla katsomatta.
Niin ja tarkoitin siis, että jos ex olisi asunut yhdessä naisen kanssa, niin siellä käydessäsi olisit mennyt sen naisen kotiin hänen poissaollessaan, vaikka ex olisikin paikalla. Mutta vaikka he siis eivät asukaan yhdessä, nainen silti varmaankin käy exäsi luona ja siellä voi olla hänen tavaroitaan ja hiuksiaan yms. Jos epäilet järkyttyväsi valokuvasta, niin miten arvelet reagoivasi näihin? Ja voihan ex pitää asunnossaankin naisystävänsä valokuvaa. Pitäisikö hänen piilottaa se kyläilysi ajaksi?
Siis minusta miehen asunnossa käyminen olisi kaikin puolin tunteille rankempi kokemus kuin valokuvan katsominen. Sinä ilmeisesti koet päinvastoin, mutta tunteesi ovat vielä niin pinnassa että ne voivat heilahtaa arvaamattomastikin. Taitaa olla parasta ainakin odottaa tunteiden jäähtymistä vielä muutama kuukausi ennen kuin edes ajattelet tekeväsi kumpaakaan noista asioista. Anna itsellesi aikaa.
En usko, että naisen kuvasta tai kämpän näkemisestä seuraa mitään hyvää. Hanki uusi asunto, laita se ihanaksi. Voi mennä useita kuukausia, kunnes tunnet sen omaksesi. Paljon auttaa uusi asunto, valokuvat seinällä ja se, että pidät yhteyttä tuttuihisi. Järjestät juhlia. Kun erosin, niin ajattelin olevani koko loppuelämän yksin. Ja kas vain, meni vähän yli 3 kk kun tapsin kivan miehen paikallisessa. Nyt olemme kihloissa. Entinen mies ruinaa perään, suhteensa ei kestänyt.
miksi kiduttaa itseä? suuntaat ajatuksia tulevaisuuteen ja kaikkeen mitä siellä odottaa varmasti sinua. Itse tulin jätetyksi,rakastin sitä ihmistä enemmän kuin mitään muuta. Noi erotunteet on vaan pakko käydä läpi. Teillä on pitkä historia takana,mutta exäsi on lähteny eri teille sun kanssa,niin tee sinäkin niin. Kyllä se joku kaunis päivä helpottaa ja huomaat kaiken mitä elämälläsi on tarjota sulle,uuden rakkaudenkin mahdollisesti. Tsemppiä vaa.! ei muutako leuka pystyyn ja käännät uuden lehden elämässäsi!. Itseäni ainakin helpottaa etten ole missään yhteydessä exäni kanssa.
Hei. Ensimmäiseksi sanon, että voimia sinulle. Eroaminen on yleensä vaikeaa ja varsinkin sinun tapauksessa, kun sinä et tahtonut erota etkä tahtonut suhteellenne tällaista loppua.
Käytpä kylässä eli et, ja näetpä exäsi uuden asunnon eli et, niin käy vaan rohkeasti läpi tunteesi jätetyksi tulemisesta ja menneestä parisuhteesta. Ei kannata kuitenkaan jäädä vellomaan muistoissa, vaan ala myös mahduttamaan ajatuksia uudesta elämästä, tee sille tilaa. Esimerkiksi asunnon vaihto, uusi järjestys vanhassa tms. muutos voi tehdä hyvää ja saat purettua ylimääräiset murheet tekemiseen. Kun käsittelet asiaa, muista ettei ero ole sinun vikasi, ja myös se, ettei kannata jäädä katkeraksi tai vihaiseksi. Pääset eteenpäin oman elämäsi kanssa paremmin, kun et kanna mennyttä painolastina.
tiedätkö mitä mä tekisin sun tilanteessasi?
Sä olet shokissa edelleen, vituttaa ja ahdistaa, järkyttää etenkin tuollainen yhtäkkinen ilmoitus. Mä alkaisin vihaamaan ex-ukkoa niin paljon kuin mahdollista, antaisin vihan tulla ulos heittelemällä tikoilla kaikkiin hänen kuviinsa, kertomalla kaikille pahasta olostani esim. yhteisille kavereillenne ihan suoraan. Törkeää käytöstä 10 vuodesta saa***an pa**aläjä!!!! Saisi tuntea nahoissaan kuinka törkeästi teki ja sinusta tulisi lopulta voittaja tässä casessa. Hän oli se joka teki väärin ja toivottavasti kärsii siitä...
Sitten aloittaisin ihan täysin uuden ihanan elämän, alkaisin alusta, uusisin sisustuksen tai muuttaisin toiseen asuntoon, etsisin uusia harrastuksia ja ihmisiä.
ps. telkusta on tullut aika samankaltainen sarja nimeltään Eronnut nainen, se on aika hyvä.
Miehesi on täysi kusipää, jos kutsuu sinut käymään luonaan. Teillä ei ole lapsia, mitään puhevälejä ei tarvita. Ota vaari aiemmista neuvoista - älä ole missään puheväleissä eksääsi. Se vain repii haavojasi auki... ja kerrot eksällesi samalla heikkoudestasi. En todellakaan ymmärrä, miksi niin monet lapsettomat naiset pitävät tarpeellisena jatkaa 'ystävyyssuhdetta tai puhelua' eron jälkeen.
alahan käydä siellä , niin saat sekaisin sen uudenkin suhteen. Varmana alkaa ukko miettiä , jos vielä haluaisit seskiä. _ ainakin yhden kerran kun kaikki olisi tuttua ja turvallista. Käyhän siellä panettamassa itseäs ja ukolla hyvät oltavat.!
ole vahva ja anna mennä. ei menneeseen kannata jäädä rypemään =/ tämän on varmaan monet muutkin sanoneet.. mitä veetä mennä katsomaan exän uutta hoitoa tai kämppää jos ei ole esimerkiksi erityis lapsia tms!
anteeksi rankka teksti muttas itsellä on erityis lapsia kolme ja olen kaksi typerää miestä läpi käynyt.ja päätynyt yh:si =P *mitästä paskalla kun ei ole peltoakaan* =D stemiä tyttö
Uskon, että sinä selviät tästä parhaiten, kun et käy hänen asunnolla. Sinun tulee olla erossa hänestä ja yrittää unohtaa hänet, kun hän on löytänyt sen rakkaimpansa. Sinäkin tulet löytämään vielä sen oikean, joka rakastaa sinua, usko niin. Elämän kokemukset auttavat, vaikka ne joskus ovat hyvinkin ikäviä, kun sinä selviät tästä, selviät myös tulevassa. Nauti elämästäsi, tapaa ystäviä ja käy huvittelemassa, pyri ajattelemaan positiivisesti, niin selviät kaikesta tuosta. Keskustele asiasta jonkun hyvän ystävän kanssa, jos joskus on paha olo tai kirjoita paperille asioita tunteistasi, ne auttavat selviytymään. Elämä on lyhyt, sinun onni on vielä edessä usko niin, kaikilla on tarkoituksensa.
exän uuteen suhteeseen, niin varmaankin kannattaa. Jätät sinne sitten jotain omia tavaroitasi, kuten hiusharjaa tms.
mitään tällaista. En aio jättää hiusharjoja tai mitään tavaroita.
Olimme kuitenkin niin kauan yhdessä, hän oli ensirakkaus, ja tulee aina olemaan sydämessäni. Kunhan vain pääsisin näistä ahdistavista tunteista ja yli hänestä...
Tuntuu vain hullulta, että yhtäkkiä minä en edes tiedä miten hän asuu, vaikka oli pitkään elämäni tärkein ihminen, ja valitettavasti tunnen niin edellleen.
Itseasiassa tiedän, että he tapaavat sen naisen luona tietyistä syistä. En edes usko että siellä mitään naisen tavaroita olisi, enkä aio itsekään mitään jättää. Vaikka jättäisinkin, niin kai hän ne osaa piilottaa tai hävittää??!
Mutta taidan´vain kiirehtiä asioita, en minä ole vielä valmis sellaiseen, että voimme oikeasti ystävinä istua saman pöydän ääressä. Tunteita on liikaa. Täytyy antaa ajan kulua.. en tiedä milloin se ei enää kirpaise että hänellä on uusi.
Kaikki me ihmiset olema erilaisia ja koemme myös tapaukset erilaisina. Anna ajan kulua, ulkoile ja lenkkeile tai ala harrastamaan jotain mikä todella kiinnostaa. Ymmärrän kyllä, kun on noin pitkään eletty yhdessä on hyvin vaikeaa päästää irti. Sinun täytyy kuitenkin antaa hänen mennä, älä kuluta aikaasi kuitenkaan häntä miettimällä, sillä elämä on lyhyt ja on mentävä eteenpäin positiivisessa valossa silloin onnistut, ei ainakaan kannata kiusaamaan alkaa, kulutat vain itseäsi ja aikaasi turhanpäiväiseen.