Olen vähän alle kolmikymppinen nainen, jolla on ongelmia äidin kanssa. En enää tiedä, mitä tehdä. Äitini soittaa minulle joka päivä (!) On poikkeus, jos puhelin ei soi joku päivä. Hän myös tekee asioita puolestani kysymättä minulta: hän tekee ruokaa suuret määrät ja soittaa, ettei saa syötyä sitä yksin ja minun onkin "pakko" mennä käymään. Käyn ainakin kaksi kertaa viikossa äitini luona. Äiti ei asu yksin, joten kyse ei ole siitä, että hän olisi yksinäinen. Hän on varannut minulle kampaajan kysymättä minulta, olenko kyseisenä ajankohtana vapaa. Hän tekee asioita puolestani jatkuvasti, pyytämättä, enkä enää tiedä, miten saisin vedettyä ns. terveet rajat. Hän sitouttaa minua manipulaatiolla ja jos en toimi hänen tahtonsa mukaisesti, hän saa aikaan tosi syyllisen olon, koska ikään kuin pahoittaa mielensä, vaikka ei sitä ihan suoraan sano: mutta mielen pahoittaminen on sitä, että "no nyt ruoka menee pilalle, kun ei ole ketään sitä syömässä" (haloo!, miksi et ensin kysynyt multa, pääsenkö syömään, kuka käy syömässä vanhempien luona kaksi kertaa viikossa, ei edes asuta samassa kaupungissa!!!) tai "no täytyy nyt sitten perua se ja se sovittu juttu" (oisitko ensin sopinut siitä minun kanssani?!?) Mitä te tekisitte?!?
Ongelma äidin kanssa
Aikuinenlapsi
2460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen aina saanut samantyyppistä kohtelua äidiltäni, mutta siinä vaiheessa kun muutin miehen kanssa avoliittoon äitini ei yksinkertaisesti enää kehdannut käyttäytyä tuolla tavoin. Toki sama syyllistäminen jatkui, mutta eri tavalla. Hän kyllä soitteli tosi usein, manipuloi ja syyllisti mutta vanhan kansan mielistelevänä vaimona ymmärsi toki sen, että meillä mies päätti kaikista menoista eli ei nyt ihan joka päivä sentäs soittanut tai vaatinut kyläilemään. Minulle äitini sai aina itkupotkuraivareita jos ei saanut tahtoaan läpi.
Pahaa pelkään, että tuo äitisi käytös pitäisi lopettaa mutta en oikein tiedä miten. Eräs yli 50-vuotias naispuolinen työkaverini oli vastaavassa tilanteessa, sillä erotuksella että se hänen marttyyriäitinsä soitteli naisen töihin ja painosti siellä.
Eli vastaa puhelimeen kotona, muuten se soittaa töihin, on minun neuvoni. Minunkin äitini harrasti tuota mutta töissä lopetin kaikki puhelut periaatteella "täällä on yksityispuhelut kielletty". Sen äitini sentäs älysi.
Paitsi silloin kun piti alkaa syyllistämään taas jostain.
En minä pärjännyt äitini kanssa. En yksinkertaisesti jaksa sitä jatkuvaa syyllistämistä, ja otin etäisyyttä.
Kyllästyin jatkuvaan valittamiseen.
Äitisi voi olla yksinäinen, vaikka on muutakin perhettä. Lisäksi hän viihtyy seurassasi :-) Tietysti tuo sinulta kysymättä varattu kampaaja ym. ovat rasittavia. Kannattaakin sanoa kohteliaasti suoraan, että päätät itse asioistasi. Voisit myös itse järjestää tapaamisia, sanot, että tavattaisi vaikka tiistaina, mentäisi elokuviin tms... silloin sinulla olisi valta valita päivämilloin tapaatte.