Olen vasta aloittanut nettideittailun. Olen 26-vuotias nainen ja aika kokematon miesten suhteen. Profiilissani kerron itsestäni rehellisesti, mainitsen mm. kristilliset arvot. Kerron että en käy baareissa, mitä harrastan jne. Luonnettani kuvailen sanoilla rauhallinen, ystävällinen ja ulkonäköä sanalla viehättävä. Uskon että profiilistani saa rehellisen ja todellisen kuvan minusta. Profiilini karsii aivan varmasti ns. pelimiehet pois heti kättelyssä.
Pääasiassa saan vastauksia eronneilta, minua n. 10 vuotta vanhemmilta miehiltä, joilla on lapsia. En ole heille vastaillut, vaikka ihan mukavilta he kuulostavatkin. Kokemattomuudestani johtuen tuntuu, että mies lapsineen ja ex-vaimoineen on hieman liikaa minulle tässä vaiheessa. Olisi mukavaa, jos molemmat olisivat suht samassa tilanteessa..
Toinen ryhmä, joka minulle vastailee, ovat n. 20-30 vuotta minua vanhemmat miehet. Uskon, että todella saatan olla heidän tyyppisensä nainen (kotosalla ja luonnossa viihtyvä nainen), eivätkä kaikki välttämättä jahtaa nuorta naista. Olen heille vastannut kohteliaasti että mielestäni ikäeroa on liikaa. Tähän he vastaavat että heitä ei ikäero haittaa... No, minua haittaa.
Vaan missä ovat hakemani 28-38 -vuotiaat sinkkumiehet? Olen saanut muistaakseni 3 vastausta edelliseltä ryhmältä eli tosi vähän verrattuna kaikkiin saamiini viesteihin. Ovatko ei-baareilu ja kristilliset elämänarvot niin luontaantyöntäviä..?
Olen myös saanut viestejä, joissa minua kehutaan kauniiksi ja elämänarvojeni kerrotaan olevan kohdallaan. Nämä kirjottajat ovat vain halunneet kertoa minulle tämän, ei muuta, mikä sekin on toki ollut mieltälämmittävää.
Olenko jonkinlainen väliinputoaja? Joko eronnut mies lapsineen tai 30 vuotta vanhempi Erkki..?
Millaisia kokemuksia teillä on?
Pääasiassa saan vastauksia eronneilta, minua n. 10 vuotta vanhemmilta miehiltä, joilla on lapsia. En ole heille vastaillut, vaikka ihan mukavilta he kuulostavatkin. Kokemattomuudestani johtuen tuntuu, että mies lapsineen ja ex-vaimoineen on hieman liikaa minulle tässä vaiheessa. Olisi mukavaa, jos molemmat olisivat suht samassa tilanteessa..
Toinen ryhmä, joka minulle vastailee, ovat n. 20-30 vuotta minua vanhemmat miehet. Uskon, että todella saatan olla heidän tyyppisensä nainen (kotosalla ja luonnossa viihtyvä nainen), eivätkä kaikki välttämättä jahtaa nuorta naista. Olen heille vastannut kohteliaasti että mielestäni ikäeroa on liikaa. Tähän he vastaavat että heitä ei ikäero haittaa... No, minua haittaa.
Vaan missä ovat hakemani 28-38 -vuotiaat sinkkumiehet? Olen saanut muistaakseni 3 vastausta edelliseltä ryhmältä eli tosi vähän verrattuna kaikkiin saamiini viesteihin. Ovatko ei-baareilu ja kristilliset elämänarvot niin luontaantyöntäviä..?
Olen myös saanut viestejä, joissa minua kehutaan kauniiksi ja elämänarvojeni kerrotaan olevan kohdallaan. Nämä kirjottajat ovat vain halunneet kertoa minulle tämän, ei muuta, mikä sekin on toki ollut mieltälämmittävää.
Olenko jonkinlainen väliinputoaja? Joko eronnut mies lapsineen tai 30 vuotta vanhempi Erkki..?
Millaisia kokemuksia teillä on?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Uskovaiset ovat hirveimpiä ihmisiä ja kaksinaamaisimpia paskoja mitä maa päällään kantaa. VARSINKIN NAISET!! miehet tekevät hyvin jos pysyvät sinusta kaukana eivätkä koske sinuun pitkällä tikullakaan!! ihannekumppanisi on varmnasti vähintään joku oikeuslansleri tai muu vastaava!!
Vittuun kaiken maailman hihhulit tekopyhine lätinöineen. Historiakin kertoo millainen maailma olisi jos krisuhihhulit päästettäisiin valtaan.
En koskisi pitkällä tikullakaan yhteenkään hihhuliin. Kyllä naisella pitää tervettä järkeä olla ja rohkeutta pärjätä elämässä ilman satuolentouskomuksia.
Minä en taas koskisi pitkällä tikulla miehiin, joiden ulosanti on tuota luokkaa ja ajatusmaailma noin ahdas. Enkä muuten ole ainut.
..että uskovaisuus on ainakin minulle, ja todennäköisesti monelle muullekin, ehdoton turn-off.
yksityisiä asioitasi. Ei niillä kannata itseään leimata. Kerro myönteisitä puolistasi, kiinnostuksen kohteistasi ja muusta, normaalin ihmisen tavoin. Jos asetut jollekin itsetehdylle jalustalle uskonnollisuutesi takia, miehet huomaavat, että luulet olevasi jollakin tavalla heitä parempi. Se on luotaantyöntävää.
Minä en kirjoittaisi ihmiselle, joka kuvailee itseään viehättäväksi. Anna kuvan kertoa, jos kertomista on. Omakehu haisee. Kauneus on katsojan silmissä.
Hengellisyys on eri asia kuin uskonnollisuus. Uskonnolliset fraasit voisi heittää syrjään, ja puhua normaalein sanoin ihmisenä olemisesta - jos nyt tajuat, mitä tarkoitan. En oikein osaa selittää. Ahdasmielisyys, latteat uskonnolliset kliseet ja riitit ovat tympeitä minulle. Henkisyyttä kumppanissa kuitenkin etsin.
Jos taas haluat tosiaan oman seurakuntasi jäsenestä kumppanin, eikö teillä ole omia tapahtumia naimattomille? Kerhoja? Onko kirjollasi oma verkkosivu keskustelupalstoineen?
En ole väittänyt olevani uskonnollinen tai uskovainen. Kun olen vain tavallinen tapakristitty. Olen kertonut omaavani kristilliset elämänarvot (en petä, olen uskonnollinen enkä muutenkaan hirveästi rellestä). En tosin ole eritellyt näitä arvoja kuten äsken tein. Muutoin olen kertonut itsestäni kuten tahansa "tavallinen" ihminen.
Uskomattomia reaktioita teillä.
"Jos tosiaan haluat oman seurakuntasi jäsenestä kumppanin.." jne. - voi luoja mitä soopaa, etenkään kun en käy kirkossa. Jalustalla..? Ahdasmielisyys..? Uskovaisuus..? Normaalein sanoin puhuminen ihmisenä olemista..?
Nyt ymmärrän että muissa on lähinnä jotain "vikaa" (ei niinkään minussa) kun kristilliset elämänarvot voidaan ymmärtää näin väärin!!!! Kyllä sen täytyy olla toisista aivan kamalaa, jos tulee vastaan ihminen joka ei petä, hae hetken huumaa pönkittääkseen omaa egoaan tai pelaile jotain ihmissuhdepelejä..!
Tämä on taas jotain niin käsittämätöntä. Unohtakaa että kirjoitin, ei tarvitse enää vastata. Pahoittelen jos joku sai allergisen reaktion sanoista kristilliset elämänarvot. Mutta vinkiksi: laajentakaa hieman omaa ajatteluanne..
Korjaus aiempaan viestiini. Kolmanneksi ensimmäisessä lauseessa pitäisi olla sanan "uskonnollinen" sijasta "uskollinen".
"kun kristilliset elämänarvot voidaan ymmärtää näin väärin!!!!"
Ainoastaan uskovaiset ihmiset laittavat viestiin kristillisistä arvoista. Laita vaikka että arvostat perinteisiä arvoja, sama asia mutta kuulostaa paljon paremmalta.
Miehet ajattelevat että kokematon uskovainen = ei tule pillua ennen papin aameta. Ei käy.
"Minä en kirjoittaisi ihmiselle, joka kuvailee itseään viehättäväksi. "
Onko sinulla varaa vaatia, vai tuhahdatko noin koska oma pärstäkerroin ei koskaan riitä viehättäville ihmisille?
"Anna kuvan kertoa, jos kertomista on."
Ei kaikki halua laittaa kuvaa nettiin.
"Omakehu haisee."
Itse taas en kirjoita koskaan naiselle, jolla ei ole mitään vaatimuksia tai joka ei uskalla tuoda esille hyviä puoliaan. En kaipaa sellaista harmaata hiirulaista. Kyllä sentään netissä pitää anonyymisti uskaltaa sanoa, mitä on tarjottavana, vai onko mitään.
"Kauneus on katsojan silmissä."
Mutta koska katsojien silmät muistuttavat toisiaan, yhden silmään viehättävä on erittäin todennäköisesti muidenkin silmään viehättävä. Niin se vain on.
Eivät ajattele. Osa ehkä, osa ei. Ainakin saamieni viestien perusteella väitän näin.
että Suomi24 -deitissä on suhteessa vähemmän kristilliset arvot omaavia ihmisiä kuin väestössä yleensä, eivätkä deitin ihmiset halua ottaa sinuun yhteyttä, koska sinut koetaan kiihkoilijaksi.
Kokeile Kotisataman deittiä.
T: kristilliset arvot omaava mies, joka kuitenkin saattaa joskus vetää nupin turvoksiin
Olen ottanut yhteyttä kristilliset elämänarvot omaaviin mutta valitettavasti he etsivät toista uskonnolista.
Jos toinen ei ole uskonnollinen, eronnut jopa kirkosta sekä lähellä ateistia niin voisitko harkita siinä tapauksessa suhdetta?
Itse arvostan kristillisiä elämänarvoja ja on hienoa että joku jaksaa niitä seurata mutta se voi asettaa ehtoja sekä esteitä yhdessäololle.
Jos aletaan ymmäämään että jopa itseään uskonnollisiksi väittävät naiset ovat usein aivan yhtä pinnallisia kuin muut ja vaikka tuo ei-baareilu on ehdoton plussa papereissani niin uskonnollisuus asettaa jo kynnystä hieman korkeammalle.
Kiitos asiallisista vatauksista. Kyse ei nyt ollut ollenkaan siitä, ettenkö olisi saanut vastauksia, päinvastoin niitä tullut lähemmäs 50, mutta kuten ensimmäisessä viestissä selitin, lähinnä eronneilta miehiltä, joilla on lapsia. Arvomaailmaani on ihailtu kovasti. Uskonnollisuudesta en ole puhunut sanaakaan, en täällä enkä profiilissani. Se vedettiin tähän keskusteluun mukaan kotikutoisten Dr. Philien ansiosta, jotka - anteeksi vain - tuntuvat aika yksinkertaiselta ja ahdasmieliseltä porukalta.
Halusin vain herättää keskustelua siitä, millaisia viestejä muut ihmiset saavat - profiilinsa perusteella. Se, että mainitsen kristilliset arvot, pudottaa pelistä ns. pelimiehet ja siihen olen pyrkinytkin. Saan ts. profiilinia vastaavia viestejä. Sitä voisin kyllä ihmetellä, miksi ikäiseni miehet eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ota yhteyttä. Pelkäävätkö he kristillisiä elämänarvoja vai hakevatko he yhdenillan juttuja/eivät ole valmiita etsimään tositarkoituksella.. tms.?
Kyseessä ei ole Suomi24 -deitti. Ekojen vastauksien perusteella ymmärrän nyt millaista porukkaa siellä ilmeisesti pyörii. Kiitos kotisataman deittivinkistä.
Usein väitetään että "uskovaiset" ovat ahdasmielistä porukkaa, minä väitän taas tämän kokemuksen perusteella että asia on ihan toisin päin..
No oli miten oli, annetaan olla. Alan valmistautumaan treffeille lähtöön :)
juuri tuossa ikäryhmässä deiteissä pyörii keskivertoa vähemmän niitä, jotka hyväksyvät kristilliset arvot omaavan
Suotta kai sinä sitten valitat jos olet menossa treffeille?
Herran jumala, olisit iloinen, osa ei ole kuullutkaan treffeistä.
Ei ollut tarkoitukseni valittaa, vaan aloittaa keskustelu siitä, millaiset ihmiset kenellekin kirjoittavat. Minkälaisiin tyyppeihin olette törmänneet, onko paljon yhden illan juttujen metsästäjiä, millaisia yhteydenottoja olet saanut.. jne. En kai sitten osaa ilmaista itseäni.
Ja kristitty, olet luultavasti ihan oikeassa. Hakemani ikäryhmän miehet eivät ehkä suuresti arvosta krisillisiä elämänarvoja, joten näinhän saimme selityksen sille miksi en saa tietyn ikäisiltä miehiltä vastauksia. Varmaankin vanhemmat miehet jo arvostavat kumppanissa näitä arvoja ja siksi saan heiltä runsaasti viestejä, varmaan nuoruuskin tietysti kiehtoo.
tosiaan sitä Kotisataman deittiä. Kysyit muuten alussa, että oletko väliinputoaja: Sinusta en tiedä, mut minä olen: uskovat naiset pitävät minua liian maallisena ja ei-uskovat taas liian uskovaisena ;)
Kiitos vinkistä, olen siellä jo :) Jos sinä olet väliinputoaja, niin sitten olen minäkin - määrittelen itseni suht samalla tavalla kuin sinäkin.
että juuri sellaiset (ei uskonnolliset) ovat ahdasmielisiä. Olet todellakin sellainen, vaikka et itse sitä tajua:)
"Kristilliset elämänarvot" on juuri sellaista lässytystä, juuri niitä mitäänsanomattomia fraaseja, joita tuossa aikaisemmin arvostelin, saaden sinut tokaisemaan, että "kaikissa muissa tuntuu olevan vikaa" - kaikissa, paitsi itsessäsi! Onhan se yksi harhakuvitelma sekin. Kullakin on kuvitelmansa:)
Jos puhut eettisistä arvoista ja kuvailet olevasi rehellinen, raitis, yhden miehen nainen, arvostavasi avioliittoa ja mitä nyt sitten arvostatkaan, se on aivan eri asia kuin laittaa tuo tylsä kulunut leima otsaansa: "Minulla on kristilliset arvot". Minua pilkkaamalla et pääse sen yli, että Suomen kulttuurissa "kristilliset arvot" merkitsee uskonnollista hihhulia. Keksi parempi tapa kuvailla itseäsi.
Tahtomattasi esittelet vikojasi joka kommentissasi. Ymmärrän, miksi et saa viestejä. Minä olen asunut poissa Suomesta kauan. Siksi pystyn katselemaan maan kulttuuria ja ennakkoluuloja hiukan ulkoa päin. Sinullekin suosittelisin horisonttiesi laajentamista - paljon.
Ongelma ei ole se, etteikö viestejä tulisi - niitä tulee ja paljon. Liikaakin. Ainoastaan ikäiseni miehet loistavat poissaolollaan. Miksi keskityt epäolennaiseen..?
Suomalaisessa kulttuurissa kristilliset arvot eivät merkitse uskonnollista hihhulia, minun mielestäni. Sinä tässä vedät vääriä johtopäätöksiä.
Vialla tarkoitin sitä, että muut, kuten sinä, tulkitsette kristilliset elämänarvot uskonnollisuudeksi ja Raamatulla päähän lyömiseksi ja ties miksi. Minullaon ehkä hieman laajempi käsityskyky asian suhteen kuin teillä, siksi mieleeni tulee se, että muut tässä ovat ahdasmielisiä, kun eivät ymmärrä sitä, että ääripäiden väliin jää paljon tapoja elää ja olla.
P.S Minäkin olen asunut ulkomailla, koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Siellä krisillisistä arvoista, uskosta tms. ei tehty tällaista numeroa.
Mutta niinhän se on, että fiksuille ei tarvitse selittää ja tyhmille ei kannata.
Jos olet asunut muualla lapsuutesi, se voi selittää sen, miksi et tajua jonkun termin merkitystä suomalaisessa mentaliteetissa. Jotkut asiat opitaan sanoitta, lapsena, tai sitten ei. Kristillisyys ei ole Suomessa samaa kuin jossain muussa maassa. Eettiset arvot, perinteiset arvot - jos etsit termiä kuvailemaan siivoa elämää, käytöstapoja, humaanisia arvoja, suosittelen jotain muuta kuin 'kristillisiä arvoja', paitsi jos tosiaan olet uskonnollinen ja etsit samanlaista.
Lakkaa haukkumasta minua. Esittelet koko ajan ahdasmielisyyttäsi ja tyhmyyttäsi. Ymmärrän, miksi et saa vastauksia kuin epätöivoisilta yksinhuoltajilta ja vanhoilta papoilta. Et kelpaa naimaikäisille miehille juuri asenteittesi takia, ja ne tulevat esiin joka riviltäsi.
Olen 35-vuotias mies, ja minulle ovat kirjoittaneet Olga, Irina, Jekaterina, Tatjana ja aika moni muukin. Kaikki ovat kirjoittaneet aika karkeaa suomenkieltä, mutta ovat viestiensä perusteella umpirakastuneita minuun. En kyllä osaa millään valita noista yhtä. Kyllä on mahtavaa olla mies Suomi24-treffeillä!
Huumori sikseen. Oletko ajatellut itse kirjoittavasi 28-38-vuotiaille sinkkumiehille? Itse olen havainnut oman aktiivisuuden edistävän tuloksia mm. seuran, työpaikan ja asunnon hankkimisessa merkittävästi. Voithan tietenkin istua myös odottamassa, että nuo tulevat luoksesi ja esimerkiksi avautua täällä, jos näin ei tapahdu.
Periaatteessa kaikilla Suomessa on kristilliset arvot tai ainakin kasvatus, joten vaikea kuvitella niiden olevan luotaantyöntäviä vaikka niitä profiilissaan korostaisitkin. Korkeintaan keskustelupalstan trollit siitä riehaantuvat, mutta niitä et varmaan ole hakemassakaan.
Niin, miksihän ketjun aloittava nainen ei ota yhteyttä miehiin, sellasiin jotka kiinnostavat profiilin perusteella. Jos vaan istuu perseellään ja odottaa niin turha on kiukutella ettei niitä järkeviä ehdotuksia tule. Kyllä aika moni mieskin kunnioittaa, ehkä enemmänkin perinteisiä arvoja, ei välttämättä suoraan sanottuna kristillisiä arvoja.
Itse kyllä kaipaisin sellaista naista, joka kunnioittaisi perinteisiä arvoja eikä elämä ole baareissa juoksemista ja perseen jakamista, mutta näyttää siltä että nekin niitä pelimiehiä kaipaavat....
Niin tuo sana kristillisyys on varmaan monelle aika lailla luotaan työntävä sana, ite en sitä ainakaan profiilissani kuunaan käyttäisi. Ehkä sun aloittaja kannattais miettiä et onko se sun profiili sellainen et kerrot siinä itestäs muutakin ku vaan nuo kristilliset elämänarvot..ja voi tuon sanan kristillisyys jättää kokonaan pois ja vaan selostaa siihen profiiliin ettet ole baareissa viihtyvää tyyppiä, et polta, et juo ym ym ja haet kaltaistasi seuraa. :) ite oon kans saanu kristillisen kasvatusken siinä mielessä et en koskaan vois edes kuvitella pettäväni ja ihan ensimmäisenä en oo sänkyyn hyppäämässä ku mieheen tutustun..muutenkin en viihdy kovin paljon baareissa, en suviatse petosta, suhtaudun avio ja avoliittoon hyvin vakavasti mut ei mulle noi oo koskaan ollu ongelma. En vaan oo maininnu sanaa kristillisyys vaan oon selittäny nuo asiat muulla tavoin. Enkä oo siinä mitään ongelmaa nähny, nyttenkin seurustelen ikäiseni miehen kans jonka kans ollaan joka tasolla samalla viivalla..suhtaudutaan tiettyihin (tärkeisiin) asioihin samalla tavalla ym ym. Ja siis kirkossa en käy ku pakon edessä mut omalla tavalla mut on kasvatettu aika ahtaalla ajatuksella ja monelle nykymiehelle se on ollu ongelma..mut sillo se ihminen ei oo mua varten jos tommosesta tulee ongelma. Ite en esim.oo koskaan ollu mikään pintaliitäjä eikä musta koskaan sellaista saakaan.
Et kannattaa miettiä myös sitä millä sanoilla itteensä kuvilee siel profiilis. :)
Näinhän siinä yleensä käy: juuri kun pääsin kirjoittamasta, että kristillisiä elämänarvoja omaavia (ikäisiäni) miehiä ei ole, on postilaatikossani nettideitissä sitten muutama oikein lupaava viesti! Yksi viesti kolahti oikein toden teolla ja yhdet treffitkin on taas ensi viikolle sovittu. Olen aika tyytyväinen! :)
Muille, jotka miettivät samaa asiaa kuin minä: onko kristillisten elämänarvojen mainitseminen (huom. ne voi vain mainita ja silti antaa itsestään positiivisen ja "normaalin" ihmisen kuvan!!!) luontaantyöntävää, haluaisin sanoa, että pidä linjastasi kiinni! Jos ne kuvaavat sinua jollain tavalla, mainitse ne. Kaikki eivät sittenkään pelästy niitä. Ne voivat jopa herättää kiinnostuksen. Olen tyytyväinen että en poistanut mainintaa krist. arvoista profiilistani täällä saamani palautteen takia, vaan pidin kiinni omista periaatteistani. Se kannattaa aina.
Heittäisin kuitenkin vielä kommentin: Minua närästää se, että luokittelet kuvaamasi arvot "en petä, olen uskollinen enkä muutenkaan hirveästi rellestä" jotenkin erityisesti "kristillisiksi" arvoiksi.
Siitä kun paistaa aika lailla se, että et väitteestäsi huolimatta ole mikään "tapakristitty", vaan ihminen, joka luokittelee itsensä (ja oletettavasti myös muut siinä sivussa) uskonnon perusteella. Itseäni ei kiinnostaisi lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja vakuuttamaan että tällaisena kohtuullisen ateistiksi itsensä kokevana noudattaa noita samoja, ei kristillisiä, vaan lähinnä universaaleja elämänarvoja.
Ai niin, ja vaikkapa Ilkka Kantola lienee hyvä esimerkki siitä, mitä kristillisyys merkitsee noiden arvojen kohdalla.
Eikä täällä kukaan ole soimannut eettisiä arvoja ja toiset huomioonottavaa elämänasennetta.
Minäkään en juo, en tupakoi, en makaa jokaisen vastaantulijan kanssa, en varasta, en tapa,... Enkä kutsu noita kristillisiksi arvoiksi. En ole uskonnollinen. En tapauskovainen enkä muutakaan. Jumaluus, henkisyys, ne eivät mahdu ihmisten tekemiin uskontoihin.
Ymmärrän mitä ajatte takaa. Minä kuitenkin ajattelen kristillisten elämänarvojen jollakin tavalla kuuluvan omaan identiteettiini, en osaa oikein selittää sitä. Toki nuo mainitsemani ovat eettisiä arvoja, mutta annan niille merkityksen krisillisen elämänkatsomuksen kautta. Tätä on tosi vaikea ilmaista, minulle ne eivät ole pelkkiä eettisiä arvoja, vaan ne kumpuavat tietystä elämänkatsomuksesta. Toki myönnän uskovani Jumalaan, mutta en ole uskovainen siinä mielessä kuin varsinaiset uskovaiset asian ymmärtävät. Voisin aivan hyvin elää ateistin kanssa, ei minulla ole halua lyödä toisia Raamatulla päähän. Minulle on myös sama mihin muut uskovat tai ovat uskomatta.
Sanoit asuneesi lapsuutesi ulkomailla. Vaikkapa tässä maassa, johon muutin sinun ikäisenä, 'Christian values' saattaa tarkoittaa hiukan eri asiaa kuin Suomessa kristilliset arvot. Minä taas en täysin tajua tämän maan kielen vivahteita.
Tuo kommenttisi kuulostaa jo ihan 'normaalilta' - jos mainitset profiilissasi, ettei sinulla ole ennakkoluuloja toisen uskontoa tai uskonnottomuutta kohtaan, se voisi olla sinulle eduksi. Ajattelepa, miltä sinusta kuulostaisi lukea jonkun toisen profiilia, ja mies sanoisi edustavansa islamilaisia arvoja. Millaisia mielikuvia se sinussa herättäisi? Erilaisia kuin jos hän olisi sanonut eettisten arvojen olevan hänelle tärkeitä?
Tai myönnä tosiaan se uskonnollisuutesi, jos uskonto on sinulle tärkeä asia. Mutta älä sitten odota vastauksia niiltä, jotka karsastavat uskontoja.
Pyysit kirjoittajilta omia kokemuksia. Tässä tulee yksi. Hain eräältä deittipalstalta vanhempaa miesseuraa, koska olen aika varttunut itsekin. Ilmoitin selvästi profiilissani, että haluaisin tutustua miehiin aluksi perinteisen kirjeenvaihdon välityksellä. Sainkin viestin mieheltä, joka osoittautui innokkaaksi ja hauskaksi kirjeenkirjoittajaksi. Aloin jo toivoa että tuosta kaverista löydän uuden kumppanin pari vuotta sitten kuolleen mieheni tilalle.
Mutta kuinka kävikään? Juuri kun olin aikeissa ehdottaa ensimmäistä tapaamista, tuli herralta kylmä ja lyhyt viesti, että hän ei tarvitse minunlaistani "virtuaalista kädestäpitäjää". Jollen olisi ollut niin pettynyt, olisin revennyt naurusta. Ja kyllä sitä myöhemmin naurettiinkin. Pankaa kiertämään!
Et todellakaan ole väliinputoaja. Mutta annan hyvän neuvon: älä kuuntele tämän palstan ilkeilijöitä ja saivartelijoita, he haluavat ainoastaan loukata sinua ja käsittää tahallaan väärin. Pidä kristillisestä vakaumuksestasi kiinni, nämä täällä eivät edes tiedä, mitä aito kristillisyys tarkoittaa.
Ei täällä mielestäni kukaan ole ketään ollut loukkaamassa vaan asiasta on puhuttu ja otettu kantaa niinkuin aloittaja itse on pyytänyt. Tietysti muutama ilkeä kommentti tuol on joukos mut ei niitä pidä niin vakavasti ottaa. Ja varmasti tää on sellainen asia et tää jakaa vahvasti ihmiset kahteen eri ryhmään mut se on vaan meidän omia mielipiteitä mitä esitämme eikä mitään muuta. Eikä kukaan ole käskenyt toimimaan niinkuin kerromme mielipiteissämme, jokainen saa ja on itse velvollinen käyttämään omaa järkeä ja miettimään miten itse haluaa lopulta toimia. Mut ei pidä arvostella ihmisiä siitä, jos emme kaikki ole vahvasti kristittyjä, olemme silti samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. Ja niinkuin itsekin sanoin, en todellakaan ole ivaamassa ketään uskovaista, se on hienoa jos uskoo ja silloin sen niin kuuluu mennäkin ja itse elän myös pitkälti noiden samojen arvojen kanssa vaik en ole kuitenkaan uskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja noi uskonasiat on hyvin yksilöllisiä, jokainen ottaa ne omalla tavallaan.
Kyllä se vaan niin on, että noin 25-40v hyvät miehet ovat joko jo naimisissa (koska naiset on ne jo vienyt) Loput ovat eronneita tai muille kelpaamattomia tai työnarkkareita. Kävikö sinulle niin kuin monelle uskovaiselle tytölle on käynyt, että parhaassa parinetsimisiässä, eli noin 18-25vuotiaana istuit vain jossain kristillisissä nuorten illoissa juomassa teetä, joissa 90% on tyttöjä? Sillä välin kun sinä istuit niissä, muut tytöt hakivat poikakaveria kiihkeästi baareista ja ehtivät viedä parhaat päältä. Muutamallekin tutulleni näin kävi, tosin aktivoituivat miehen etsintään sitten kolmenkympin tietämillä ja aloittivat etsintästä mistäs muualtakaan kuin baareista.
Parhaat miehet viedään alta 25-vuotiaina. Älä kuitenkaan hylji pois eronneita miehiä, heissä on se hyvä puoli, että he ovat jo oppineet elämästä jotakin kun yksi suhde on takana. Miehen lapset useimmiten jää naiselle ja mies hoitaa usein lapsiaan vain parin viikon välein yhden viikonlopun. Useimmiten nainen on se joka haluaa erota; näin mies oppii, että parisuhteessa ei voi olla miten vaan lystää, koska muuten tulee ero. Itse olen kolmikymppinen perheellinen. Jos eroaisin, en voisi kuvitellakaan alkavani seurustelemaan miehen kanssa, jolla ei ole mitään kokemusta perhe-elämästä.
Voihan sen noinkin ajatella. Minä kuitenkin ajattelen niin, että monet ikäiseni ja vanhemmatkin miehet ja naiset ovat sinkkuina siksi, että eivät vain ole kohdanneet toisiaan.
Ja ei, minulle ei ole käynyt niin, että parhaan "miestenetsimisikäni" olisin istunut nuorten illoissa teetä juoden. Etenkään kun en ole jalallani astunut nuorten iltoihin pakollisten rippikouluun kuuluvien iltojen jälkeen. Minä elän parasta miesten etsimisikääni juuri nyt, olen oikeasti vasta nyt ns. puhjennut kukkaan, tämän ikäisenä!
Minulle taas mies, lapset ja entinen vaimo ovat liikaa - voit varmaan ymmärtää tämän, aivan kuten minäkin ymmärrän sinun näkökulmasi. Turha tällaisia on vertailla, olemme aivan eri elämäntilanteissa.