Olen ollut naimisissa saman miehen kanssa vuosikaudet, ja kaikki tunteet ovat kuolleet jo aikaa sitten--olemme siis kasvaneet toisistamme erilleen. Asumme vielä toistaiseksi saman katon alla, käytännön syistä.
Minulla on ollut toinen mies toista vuotta, ja alkuhuuman jälkeen taas tuntuu--ei millekään. Miksi? Onko tarkoitettu niin, etten koskaan löydä ihmistä, jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämäni, että tunteet kestäisivät hautaan asti..Vai ovatko miehet olleet vain vääriä? Tätäkö se on sitten loppuelämä,ikuista etsimistä..
Minulla on ollut toinen mies toista vuotta, ja alkuhuuman jälkeen taas tuntuu--ei millekään. Miksi? Onko tarkoitettu niin, etten koskaan löydä ihmistä, jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämäni, että tunteet kestäisivät hautaan asti..Vai ovatko miehet olleet vain vääriä? Tätäkö se on sitten loppuelämä,ikuista etsimistä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
että suhde tähän toiseen mieheen onkin ollut "tilaus"? Itse olin pitkään "käytännöllisessä" suhteessa tietäen ettei siitä voi rakentaa muuta mutta ei ollut oikein syytä erotakaan. Sitten tutustuin mieheen jonka pitkässä suhteessa oli jo kauan ollut täysin jämähtänyt tilanne. Läheisyys ja hellyys kadonnut kummaltakin suhteelta (jos niitä nyt minulla olikaan), ei siinä kummempia elementtejä tarvittu. Puoli vuotta tämän toisen miehen kanssa juteltiin ja "ymmärrettiin" toistemme fiilikset. Vuosi rakastettiin syvästi, puolin ja toisin. Viimeiset puoli vuotta on mennyt jäitä poltellen. Itse sain selviteltyä omat tunteeni ja voimaa päättää epätyydyttävän suhteeni.
minäkin olen ollut naimisissa jo lähes 34 vuotta, silti en luopuisi tästä liitosta vaikka mies on joskus pettänytkin, sitä on jotenkin kasvanut yhteen kun on 16 vuotiaata ollut kimpassa. Minulla on ollut sellainen tapa kaikkien kriisien aikana, on ne sitten ollut mitä tahansa, niin mietin aina kumpaa on enemmän hyviä vai huonoja puolia aviopuolisossa, ja aina vaakakuppi kallistuu hyvien asioiden puolelle. Minusta liitto muuttuukin vuosien saatossa, ja saakin muuttua, alkuaikojen intohimo muuttuu hyväksi kaveruudeksi ja kumppanuudeksi.Yhteistä aikaa löytyy ja täytyy löytyä vaikka työ viekin ihmisen ajasta suuren siivun ja näin jo yli viiskymppisenä uuvuttaakin. Pienet lomat ja matkat virkistävät mieltä ja seksuaalistakin puolta.Minun motto onkin että ei saa luovuttaa.
Itse aikoinani etsin ja etsin jotain, tuli kaluttua mies jos toinenkin (ja heitä oli monta) vain huomatakseni että mikään ei tunnu miltään. Pari pidempää suhdetta oli, jotka kuitenkin kaatuivat intohimon lopahdettua muutaman vuoden päästä. Tuntui että minua ei ole tarkoitettu kenenkään kanssa olemaan.
Sitten lakkasin etsimästä ja tutustuin sattumalta kaupassa erääseen mieheen. En ollut kiinnostunut hänestä aluksi mutta hän sai kuitenkin kuukausien kuluessa kiinnostukseni heräämään viemällä treffeille ja olemalla muutenkin mahtava ihminen. Noin puolen vuoden kuluttua olin korviani myöten rakastunut ja nyt vuosien ja vuosien päästä en luopuisi hänestä millään.
Meillä meni siis homma aivan toisin päin, alkuhuumaa ei ollut mutta vuodet ovat tuoneet oman huumansa ja vahvan ystävyyden sekä rakkauden. Löysin siis etsimäni kun lopetin etsimisen.
osta geishakuulat ja kova treeni.
Neuvo on karu mutta toimiva.