ihmettelen että joillain on tavoitteena mennä avioon viimeistään kaksvitosena. haloo, eikö siinä iässä pitäis vielä kapinoida vanhempien arvoi vastaan?
Ovatko nää ihmiset ns. älykkäitä, vaan onko päässä vain 2 ajatusta eikä nekään kovin syvällisii, mietin.
Miksi niin nuorena naimisiin?
rebelled
27
1252
Vastaukset
- puolensa.....
Pidemmän päälle ajatellen kun lapset ovat lentäneet pesästä, on itsekin vielä nuori...
Elämän parasta aikaa...
Kapinoida ehtii milloin vain... - hoh hoijaa
Sinäkin lisäsit näitä ihmettelyn aiheita. Sinulla taitaa olla enää yksi ajatus jäljellä...
- 34
no aikuisen naisen mielipiteeni on, että jos lapsia meinaa tehdä niin se on hyvä ikä vakiintua ja alkaa ne tekemään, siis naisen. Ehtii alle kolmekymppisenä ne tehdä ja naisille se nyt vaan on niin, että se on riskittömintä onnistuu ilman hoitoja. Nykyajan nuorien naisien kannattaa muistaa tämä tosiasia, nyt paras ystäväni, 33v, on kulkenut kohta 2v hormonihoidoissa, maksaa varsin paljon ja siltikään ei ole tärpännyt, varsinaista vikaa ei ole. Hoitava lääkäri sanoi silloin 2v sitten, että voi kun olisit aloittanut edes muutaman vuoden aiemmin, koska mahdollisuudet olisivat niin paljon paremmat ja aikaa olisi enemmän koittaa hoitoja. Hedelmälliset vuodet vähenee pikavauhtia ja riskit lisääntyvät. Sama oli toisella ystävättärelläni ja kun ei tärpännyt, liitto päättyi eroon.
Meistä kukaan ei elä ikuisesti, elämällä ja uuden elämän alkamisella on rajoituksensa, mitkä tunnume unohtaneen kun meille uutisoidaan viisikymppisten Hollywoodtähtien lasten saantia. Mutta totuus sielläkin on useimmiten, että kovaa valuuttaa palaa ja paljon. Kyllä 25v alkaa normaalisti olla jo aikuinen ajatusmaailmaltaan ja jollei ole, niin onkin lasten parhaaksi se, että jättää lisääntymisen myöhempään...- Melindalinda
Joo, ei niitä lapsia kyllä kannata välttämättä tehdä ollenkaan. Tai siis voi tehdä, jos haluaa, mutta ei sille kannata koko elämää perustaa. En oikein tajua miten voi tulla ero, jos ei voi saada lapsia, huono liitto jo alkujaan semmonen. Jos ei saada jatketaan hymyssä suin, ei kaikkien ole tarkoitus lisääntyä.
Nykyihminen on kumma, kaikki pitää saada vaikka väkisin. Pitää mennä naimisiin ja tehdä ne lapset. Sitten jos ei tule, niin ravataan hoidoissa. Ja sitten stressataan ja ei varmaan hedelmöitytä. Ei vaan voida hyväksyä kohtaloa millään.
Ja on aika monella alle 30-vuotiaallakin ongelmia hedelmällisyydessä ja monet saa ihan hyvin lapsia vielä neljänkympin paikkeilla, että turhaan täällä pelkoa lietsotaan.
Kukin menköön naimisiin kun siltä tuntuu. Kovin nuorena ei tosin ehkä kannata koska erilleen kasvaminen on todennäköistä 18-24 vuoden isässä. Siinä iässä kun tuo ihmismieli vielä kehittyy ja luo omaa tyyliään ajatella asioista. - kel onni on...
Melindalinda kirjoitti:
Joo, ei niitä lapsia kyllä kannata välttämättä tehdä ollenkaan. Tai siis voi tehdä, jos haluaa, mutta ei sille kannata koko elämää perustaa. En oikein tajua miten voi tulla ero, jos ei voi saada lapsia, huono liitto jo alkujaan semmonen. Jos ei saada jatketaan hymyssä suin, ei kaikkien ole tarkoitus lisääntyä.
Nykyihminen on kumma, kaikki pitää saada vaikka väkisin. Pitää mennä naimisiin ja tehdä ne lapset. Sitten jos ei tule, niin ravataan hoidoissa. Ja sitten stressataan ja ei varmaan hedelmöitytä. Ei vaan voida hyväksyä kohtaloa millään.
Ja on aika monella alle 30-vuotiaallakin ongelmia hedelmällisyydessä ja monet saa ihan hyvin lapsia vielä neljänkympin paikkeilla, että turhaan täällä pelkoa lietsotaan.
Kukin menköön naimisiin kun siltä tuntuu. Kovin nuorena ei tosin ehkä kannata koska erilleen kasvaminen on todennäköistä 18-24 vuoden isässä. Siinä iässä kun tuo ihmismieli vielä kehittyy ja luo omaa tyyliään ajatella asioista.Menin naimisiin, koska halusin aviopuolison ja aikuisten ihmisten elämää. En ole ajatellut lasten tekoa ja olen yli kolmikymppinen. Ei ole ikinä ollut vauvakuumetta enkä ymmärrä oikein, miksi lapsia pitäisi tehdä, jos ei halua. En vihaa lapsia ja ostan kyllä lahjoja kummilapsille, mutta en jaksaisi, jos ne olisi meillä koko ajan. Hyvä avioliitto jatkuu senkin jälkeen, kun lapset ovat lähteneet, joten ei avioliittoa voi rakentaa lasten varaan. Tiedän kyllä monia jotka ovat eronneet sen jälkeen, kun viimeinenkin lapsi on tullut täysi-ikäiseksi. Siinä on menty naimisiin lasten saannin takia eikä avioliiton takia. Kyllä mä ymmärrän niitä, jotka on surullisia jos ei saa lapsia jos niitä haluaisi, ja mua vähän loukkaa, kun multa kysellään, milloin teen lapsia, vaikken oikeastaan halua niitä. Moni sitä ihmettelee, koska olen kuitenkin sillä tavalla lapsirakas, että olen lapsille ystävällinen ja hoidan niitä joskus ja annan lahjoja yms. Mutta pää hajoaa, jos pitää ajatella, että elämä olisisi sitä koko ajan 24 tuntia vuorokaudessa. Tunnen oloni onnelliseksi kuitenkin silloin, kun saan olla puolisoni kanssa ja tehdä aikuisten asioita.
- Cloetta...
Kapinointi vanhempia vastaan vielä 25-vuotiaana, no jaa. Taisitkin kommetoida ihan huumorimielessä. Useimmillä meistä on jo tuon ikäisenä oma elämä ja omat arvot, joskus aivan samanlaiset kuin vanhemmillakin, niin selkeinä, ja ymmärrystäkin niin että tietää ihmisten elävän erilaisten elämänarvojen pohjalta.
Liekö älykkyydestä vai mistä kysymys jos löytää itselleen sopivan puolison ja haluaa mennä naimisiin olipa ikä mikä hyvänsä; kukin elää kuitenkin omaa elämäänsä. Itse tapasin mieheni 19-vuotiaana ja yhdessä elettiin nuori aikuisuus, perustettiin perhe ja nyt keski-ikäisinä nautitaan yhteisistä aikaansaannoksista ja aikuisista lapsista. Parisuhteessa ja naimissa on erittäin mukava olla ja elämä on turvallista ja antoisaa. Toki elämyksiä matkan varrella on ollut paljonkin, ei kuitenkaan mitää väkisin keksittyä extremeä vaan kaikenlaista ihanaa, vavisuttavaa jne. Eika pitkä parisuhde niistä ole suinkaan vähäisin.
Onnellista yhteistä vanhuutta vielä toivon meille ja sitten voin hyvillä mielin todeta ELÄNEENI niin kuin halusinkin ja toivoin. - Ihan siksi
vaan ku on nii ihquu ko on hienot juhlat MINUN kunniaksi ja kaikki ihailee ja ihana se mekkoki minkä saa laittaa päälle.
Eikä tuon taivaallista hajua velvollisuuksista. - kolomekyppinen
jotka haluaa, mennä. Itse menin 21-vuotiaana ja tuli parin vuoden päästä niin kamala vapaudenkaipuu että oli pakko päästä omille teille. Katunut en ole päivääkään!
Ei minulle vaimon elämää kiitos! - Vaimonen
Jos tavoite on vain mennä naimisiin alle kaksvitosena, seuraukset varmaan ovatkin huonot. Jos sen sijaan löytää elämänsä rakkauden ja pitää avioliittoa tärkeänä (tai se toinen pitää), ei siinä sitten mitään. Ja tosiaan, moni meistä on 25-vuotiaana aikuinen. Itse menin 23-vuotiaana naimisiin, ja vaikka toki kypsyminen jatkuu edelleen, olin silloinkin riittävän aikuinen tekemään valintani. Vanhempiemme arvoilla ei ollut tässä mitään merkitystä, omillamme vain. Toki vanhempien arvot aina vaikuttavat lapsen arvoihin, mutta kuitenkin.
Lapsia meillä ei vielä ole, viiden avioliittovuoden jälkeen, ja jää nähtäväksi, saammeko koskaan. Emme kuitenkaan menneet naimisiin lasten hankkimisen takia. Lapsiahan sitäpaitsi voi nykyään hankkia ilman avioliittoakin, ja mikä huvittavinta, jotkut nuoret vanhemmat "eivät ole valmiita sitoutumaan avioliittoon", vaikka ovat valmiita hankkimaan lapsia. Eri asia jälleen ovat sitten ne, jotka haluavat vain lapsia, eivät ehkä sitä puolisoa.- virallistamistakin
Avioliitto tuo tiettyjä etuisuuksia alaikäisille lapsille, leskeneläkkeen, perintö ym. edut jos puoliso kupsahtaa ja eroominenkin on helppoa. Aviottomissa suhteissa päinvastoin voidaan olla jopa enemmän sitouduttu kuin ne jotka tarvitsevat heti sen suhteen virallistamisen. Ei se sitoutuminen paperilla ole yhtään sen vahvempaa kuin ilman paperilla sitoutumista. Ymmärrän heitäkin joille puolison löytyminen saattaa olla vaikeaa muttei silti halua jäädä lapsettomiksi mutta lapsia ei pidä silti hankkia kenelle tahansa vasten tahtoa.
- nyt neljästi äiti
Itse ainakin menin avioon 18 vuotiaana koska en halua että lapsia syntyy avoliittoihin.
Ja rakkaudesta. - 29v...
tavoite on ylipäänsä mennä avioon?? Noin 25v, monilla vielä opiskelut kesken ja toiset juuri valmistuneet ja haluuaavat rakentaa uraa, sekä opetella elään omillaan, ja olla itsenäisiä ja pitää hauskaa.
Muksuja voi tehä ilman avioliittoakin jos haluu.
25v ei enään kapinoi vanhempiaan vastaan vaan on nuori aikuinen vastuussa itsestään.
Jos jotain perhettä meinaa niin 30v on siihen parempi ikä, koska sillon on jo elämä raiteillaan, opintovelkaa jo jonkun verran maksettu, ja voi ottaa ekan asuntolainan kun on vaki työpaikka ja on mitä tarjota mahdollisille muksuilleen.Jos ei halua naimisiin niin ok, silloin siihen ei ole mitään syytä. Mutta naimisissa olo ei estä opiskelua, valmistumista, uran rakentamista, elämän opettelua, itsenäisyyttä tai hauskanpitoa. Eikä kaikilla ole opintolainaa riesanaan, ja asunto ja asuntolaina voi olla pitkälle ennen kolmeakymppiä hankittuna. Itse asiana siskoni osti asuntonsa 21-vuotiaana, vakityö hyvässä asemassa. Jollekin oikea aika hankkia lapsia on kolmekymppisenä, mutta voi sitä tarjottavaa muksuille olla aiemminkin.
- fjszjf
Moni saa lapsiakin alle 26-vuotiaana. Se on kyllä suurempi juttu kuin avioituminen. Ihmiset on niin erilaisia, toiset on kypsiä saamaan lapsia siinä iässä, toiset ei. En tiedä kyllä miksi alle 26 -vuotiaana avioituva olisi jotenkin vähemmän älykäs. Sehän riippuu ihan syistä miksi menee naimisiin ja kenen kanssa menee... Tietty, jos se on vaan joku tavoite, että viimeistään 25-vuotiaana pitää mennä naimisiin niin ehkä se nyt ei ole kovin järkevää.
Ja 25-vuotiaat harvoin kyllä enää kapinoi vanhempiaan vastaan?? Ja onko kapinointi vain kapinoinnin vuoksi järkevää... - nainen20
Järkyttää joidenkin kommentit, että lapsia on hyvä tehdä 30 vuotiaana. Perusteluna, että ei ole opintovelkaa ja muuta paskaa. Parempi perustelu nuorena lapset hankkimiselle on se, että tarjoaa lapselle paremman mahdollisuuden terveeseen elämään. Nainen on hedelmällisimmillään 20-25 vuotiaana. 30-vuotta täyttäessä hedelmällisyys varsinkin laskee vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Samalla kehityshäiriöt yleistyvät mitkä taas lisäävät keskenmenojakin. Minä haluan ensimmäisen lapseni ennen kuin 25 vuotta täytän. Loput kaksi ennen kuin täytän 32. Ja avioliitossa tietenkin. Mielellään näin...
Melindalinda kirjoittaa:
"Tai siis voi tehdä, jos haluaa, mutta ei sille kannata koko elämää perustaa. En oikein tajua miten voi tulla ero, jos ei voi saada lapsia, huono liitto jo alkujaan semmonen. Jos ei saada jatketaan hymyssä suin, ei kaikkien ole tarkoitus lisääntyä. Nykyihminen on kumma, kaikki pitää saada vaikka väkisin. Pitää mennä naimisiin ja tehdä ne lapset. Sitten jos ei tule, niin ravataan hoidoissa. Ja sitten stressataan ja ei varmaan hedelmöitytä. Ei vaan voida hyväksyä kohtaloa millään."
Minun mielestäni on julmaa kirjoittaa tuollaista. Minulle lapsien saaminen on todella tärkeätä. Se riippuu täysin arvoista. Melindalindalta tai samanlaisilta henkilöiltä voisi kysyä eläisivätkö he hymyssä suin jos heiltä vietäisiin jokin todella tärkeä asia kuten esimerkiksi kiellettäisiin työnteko kokonaan tai oma asunto(joutuisi esim. asumaan vanhemmilla). Tai jos kukaan mies ei koskaan rakastaisi. Hänen sanoillaan sanoisin, kaikkea ei voi saada.
Minun mieheni tietää, etten häntä jättäisi vaikka ei tulevaisuudessa onnistuisi lasten hankinta. Ilman lapsia en kuitenkaan suostu elämään, koska perhe on minulle arvo -asteikolla kaikkein ylin ja työ esimerkiksi on vasta joku viides. Siinä tilanteessa pitäisi adoptoida. Keinohedelmöitystä hieman vieroksun, koska olen uskovainen, mutta ei niissä putkistojen puhdistamisessa pahaa ole. En osaa edes kuvitella miten pahalta tuntuisi jos ei pystyisi omia lapsia saamaan. Tiedän vain, että se tuntuisi pahemmalta kuin oman äitini kuolema.- Melindalinda
Niin, mutta kaikkea ei voi saada. Jos olet uskovainen, ymmärrät, että Jumalakin tähän on raamatussa viitannut. Jumala antaa meille tämän elämän ja me se parhaalla mahdollisella tavalla eletään. Adoptio on parempi vaihtoehto kuin hedelmöitys, koska se antaa mahdollisuuden jollekin orvolle. Mutta adoptiolapsia ei Suomeen noin vain saada tai se lapsi voi olla jo 7-vuotias ja odotusaika 7 vuotta.
Oli tämä nyt kylmää ja kamalaa tahansa, tämä on elämä nyt on vain näin. Totta kai se riippuu arvoista, mutta ihminen on luotu niin, että se voi sopeutua tilanteeseen ja olla silti onnellinen. Vertaa kehitysmaiden ihmiset, joilla ei paljoa ole, ei edes niitä lapsia ellei luomuna saa, kun ei pääse mihinkään hoitoihin. En tarkoita etteikö siellä olisi kärsimystä, mutta ei siellä varmaan näin hanakasti kun täällä oleteta, että kaikki pitää saada, koska itse niin haluaa.
Lapsi on lahja, ei ostos. Niitä ei noin vain tehdä, kaikille niitä ei suoda. Sekin pitää vaan tajuta ja oppia elämään. - 30v..
käyttää näissä lastenteko asioissakin, ei kolmikymppiset ole liian vanhoja vanhemmiksi, elämän tilanne on jo hyvässä mallissa, molemmilla koulut käyty ja työtä.
Kyllä työ on tosi tärkeää, jos sulla ei ole työtä niin ei ole toimeentuloakaan ei sellaseen tilanteeseen parane lapsia tehä.
Tietty jos rupee sosiaalipummiksi ja sossu maksaa kaiken, se tie on aika veetumainen.
Ero voi tulla kelle vaan ja jos ei ole työtä ja toimeentuloa niin sillon vasta vaikeuksia on ,pirtillinen lapsia ja ei rahaa...ei kaikkea voi jättää Herran haltuun... - nainen20
30v.. kirjoitti:
käyttää näissä lastenteko asioissakin, ei kolmikymppiset ole liian vanhoja vanhemmiksi, elämän tilanne on jo hyvässä mallissa, molemmilla koulut käyty ja työtä.
Kyllä työ on tosi tärkeää, jos sulla ei ole työtä niin ei ole toimeentuloakaan ei sellaseen tilanteeseen parane lapsia tehä.
Tietty jos rupee sosiaalipummiksi ja sossu maksaa kaiken, se tie on aika veetumainen.
Ero voi tulla kelle vaan ja jos ei ole työtä ja toimeentuloa niin sillon vasta vaikeuksia on ,pirtillinen lapsia ja ei rahaa...ei kaikkea voi jättää Herran haltuun...Mun siskon häissä sulhasen isän sano hienosti, että oikea aika lasten tekoon on silloin kun tuntee olevansa siihen täysin valmis. Ja ymmärrän kyllä, ettei kaikkea voi saada. En minä kyllä itsemurhaa tekisi, mutta tarvitsisin monta kuukautta terapiaa ja vuosia aikaa käsitellä asiaa. Ja varsinkin oman kullan tukea. Yhtä paljon kuin hänkin. Ihmeellisesti kyllä puhut noista asioista kun sanot ettei kaikkea voi saada ja vertaat kehitysmaihin ihan kuin he eivät pystyisi olemaan onnellisia. Taitaa vaan olla niin erilainen ajatusmaailma. Kun sanot, että lapsi on lahja eikä ostos. En ole koskaan edes kuvitellut, että lapsi olisi ostos. Mutta olen tiennyt koko ikäni, että minusta tulee joskus äiti niin ei sellainen unelma noin vain katoa. Varsinkin kun oma äitini kuoli ollessani 11-vuotias niin tahtoo olla yhtä hyvä äiti joillekin ja kasvattaa hyvin ja luoda jotain kaunista. Emmekä me tiedä Jumalan suunnitelmista. Hän vie ja antaa, mutta silti rakastaa. Minä voin unelmoida mitä haluan tai luulla mitä haluan. Sellaisia erehtyväisiä me ihmiset olemme.
- nainen20
nainen20 kirjoitti:
Mun siskon häissä sulhasen isän sano hienosti, että oikea aika lasten tekoon on silloin kun tuntee olevansa siihen täysin valmis. Ja ymmärrän kyllä, ettei kaikkea voi saada. En minä kyllä itsemurhaa tekisi, mutta tarvitsisin monta kuukautta terapiaa ja vuosia aikaa käsitellä asiaa. Ja varsinkin oman kullan tukea. Yhtä paljon kuin hänkin. Ihmeellisesti kyllä puhut noista asioista kun sanot ettei kaikkea voi saada ja vertaat kehitysmaihin ihan kuin he eivät pystyisi olemaan onnellisia. Taitaa vaan olla niin erilainen ajatusmaailma. Kun sanot, että lapsi on lahja eikä ostos. En ole koskaan edes kuvitellut, että lapsi olisi ostos. Mutta olen tiennyt koko ikäni, että minusta tulee joskus äiti niin ei sellainen unelma noin vain katoa. Varsinkin kun oma äitini kuoli ollessani 11-vuotias niin tahtoo olla yhtä hyvä äiti joillekin ja kasvattaa hyvin ja luoda jotain kaunista. Emmekä me tiedä Jumalan suunnitelmista. Hän vie ja antaa, mutta silti rakastaa. Minä voin unelmoida mitä haluan tai luulla mitä haluan. Sellaisia erehtyväisiä me ihmiset olemme.
Taitaa tyhmää mun edes miettiä tällasia kun ei ole mitään ongelmia kun ei vielä edes yritetäkään pariin vuoteen. Elän muutenkin aika aika lailla hetkessä, mutta nyt lapsia ja avioitumista enemmän miettiny kun seurustelee miehen kanssa jonka kanssa ne haluaa todella toteuttaa. Niinkuin hänkin.
- mummomuori*
30v.. kirjoitti:
käyttää näissä lastenteko asioissakin, ei kolmikymppiset ole liian vanhoja vanhemmiksi, elämän tilanne on jo hyvässä mallissa, molemmilla koulut käyty ja työtä.
Kyllä työ on tosi tärkeää, jos sulla ei ole työtä niin ei ole toimeentuloakaan ei sellaseen tilanteeseen parane lapsia tehä.
Tietty jos rupee sosiaalipummiksi ja sossu maksaa kaiken, se tie on aika veetumainen.
Ero voi tulla kelle vaan ja jos ei ole työtä ja toimeentuloa niin sillon vasta vaikeuksia on ,pirtillinen lapsia ja ei rahaa...ei kaikkea voi jättää Herran haltuun...toisiaan pois?
Ehkä arvomme ovat vähän erilaisia, mutta minulle lapset ovat olleet osa elämää, ei mikään erillinen projekti, joka lopettaa muun elämän.
Tein lapset nuorina, opiskelin ja kävin töissä. Kun lapset olivat pieniä, tein työtä kotona. Kun vähän kasvoivat, lähdin toisenlaiseen työhön. Erosin, olin yksihuoltajana, opiskelin ja kävin töissä. Kun on kasvatettu niin, ettei olla pummina – ei edes siinä avioliitossa!
Voipi olla niinkin, ettei sitä hyvää tilannetta koskaan tule. Minulla ei olisi ollut yhtään lasta jos sitä olisin jäänyt odottelemaan. Tein niin monta lasta, kuin arvelin itse jaksavani huolehtia, eli kolme. Niitä olisi toinen mokoma lisää, jos olisi löytynyt sellainen mies, jonka kanssa niitä kasvattaa. Yksin se olisi ollut jo liian rankkaa.
Lapset ovat lahja. Eikä niille tarvitse olla kaiken valmista. Ei niukkuus ole mikään huono asia, se kasvattaa enemmän kuin liika yltäkylläisyys. Täytyy laittaa vain arvot järjestykseen. Rakkaus on tärkein! - 30v.
mummomuori* kirjoitti:
toisiaan pois?
Ehkä arvomme ovat vähän erilaisia, mutta minulle lapset ovat olleet osa elämää, ei mikään erillinen projekti, joka lopettaa muun elämän.
Tein lapset nuorina, opiskelin ja kävin töissä. Kun lapset olivat pieniä, tein työtä kotona. Kun vähän kasvoivat, lähdin toisenlaiseen työhön. Erosin, olin yksihuoltajana, opiskelin ja kävin töissä. Kun on kasvatettu niin, ettei olla pummina – ei edes siinä avioliitossa!
Voipi olla niinkin, ettei sitä hyvää tilannetta koskaan tule. Minulla ei olisi ollut yhtään lasta jos sitä olisin jäänyt odottelemaan. Tein niin monta lasta, kuin arvelin itse jaksavani huolehtia, eli kolme. Niitä olisi toinen mokoma lisää, jos olisi löytynyt sellainen mies, jonka kanssa niitä kasvattaa. Yksin se olisi ollut jo liian rankkaa.
Lapset ovat lahja. Eikä niille tarvitse olla kaiken valmista. Ei niukkuus ole mikään huono asia, se kasvattaa enemmän kuin liika yltäkylläisyys. Täytyy laittaa vain arvot järjestykseen. Rakkaus on tärkein!käy kun harvoille, noin rankkaa elämää ei nykyajan ihmiset kestä, tehä yhtaikaa työtä opiskella ja hoitaa lapset, kiitos suomalaisen yhteiskunnan ja päivähoitojärjestelmän. Ero sullekin tuli ei tainnu parisuhde kestää tota menoa, aika ei riitä kaikkeen.
Rakkaus on tärkeä, mutta sillä ei yksin elä,työtä pitää tehä jokapäivä että saa rahaa. - Hyi
kauhia. Minkähälaisen akan susta oikeen joku saa? "Minä haluan ensimmäisen lapsen sitten ennen kuin olen kaksikymmentäviisi!" " Ja kaksi muuta tulee ennen kuin täytän kolmekymmentäkaksi!" "Pidäppä se mielessä!"
Puistattaa.
Todella outo tavoite. Eikö tärkeämpi tavoite olisi löytää se oikea elämänkumppani, tutustua, rakentaa yhteistä elämää, ja sen jatkoksi mennä naimisiin jos siltä tuntuu. Ja tehdä tämä kaikki silloin kun se oikea sattuu kohdalle, ei kalenterista katsoen.
Mutta ei kaikki nuorena avioituneet tee sitä iän vuoksi, vaan juuri siksi, että ovat jo löytäneet sen oikean ihmisen. Mitä tuota sitten jahkailemaan.- Sinkku 40+
Täysi-ikäinen on valmis avioitumaan. Ei siihen tarvita kuin kumppani, jota rakastaa ja johon on riittävästi tutustunut. Silloin on hyvä tehdä lapsiakin, jos lapsia haluaa.
Ennen oli ihan hyvä vanhanpiianraja tuo 25. - 55 synt.
Sinkku 40+ kirjoitti:
Täysi-ikäinen on valmis avioitumaan. Ei siihen tarvita kuin kumppani, jota rakastaa ja johon on riittävästi tutustunut. Silloin on hyvä tehdä lapsiakin, jos lapsia haluaa.
Ennen oli ihan hyvä vanhanpiianraja tuo 25.se oli 24v sen iän jälkeen meni vanhanpiian/poijan veroa..
- divvaa
et ole tainnut tulla miettineeksi että toiset aikuistuu nopeammin kuin toiset tai ei vaan ole enää mitään intoo 18 vuoden jälkeen kapinoida vastaan vaan voi ottaa jo itse vastuun elämästään. Enkä itse tunne ainakaan itseäni mitenkään muita älykkäämmäksi ja päässäni on enemmän kuin 2 ajatusta ja silti aion mennä jo 20 vuotiaana naimisiin.
- els
näin vaikeaa ihmisten uskoa se tosiseikka, että jokainen ihminen on erilainen eikä toinen toista yhtään tuntematta voi rehellisesti sanoen mennä arvostelemaan hänen päätöstään jossain asiassa ja sitä mikä siihen päätökseen johti..Mikä ihme siinä on että on pakko mennä parjaamaan ja syyttämään ihan turhia sen takia,että toinen teki erilaisen päätöksen kuin mitä itse olisi tehnyt? Aivan käsittämätöntä!
Koskaan ei pidä mennä yleistämään. Kaksikymppinen voi olla omalle lapselleen parempi äiti tai isä kuin joku joka on kolmekymmentä.. Se että tekee/saa lapsen nuorena ei todellakaan tarkoita poikkeuksetta sitä, että lapsi jää huolehtimatta kun vietetään vielä sitä nuoren elämää lapsen kustannuksella ja sysätään vauva mummolle hoitoon juomaan lähtiessä.Tai että jos saa/tekee lapsen vasta 30 hujakoilla tarkoittaa vastaavasti sitä, että kaikki on yhtä auvoa ja aurinko paistaa jokaisesta ruumiinaukosta ja täten on sopiva hetki jälkikasvulle kun muuten ei mitenkään voi olla onnellinen lapsen kanssa. Ja PYH! Ihmiset kypsyvät henkisesti eri aikoihin ja voi hyvinkin olla että nuori on valmis ja tietoinen vastuusta mikä lapsen tulo tuo tullessaan ja vastaavasti ettei "kypsempi" tapaus olisi ollenkaan valmis siihen henkisesti tai "maallisesti" (meinaten rahatilannetta yms).Kaikki ovat erilaisia!
Esimerkiksi voin kertoa olevani kahden kuukauden päästä 21 vuotias. Olen ollut kihloissa mieheni kanssa kohta 2 vuotta ja yhdessä kohta 5 vuotta ja jos lapsi nyt päättäisi tulla, ottaisin nyytiin ilomielin vastaan ja hoitaisin ja rakastaisin häntä enemmän kuin kukaan muu! Tunnen olevani myös valmis avioliittoon sillä minulla ei kertakaikkiaan ole mitään intoa bileillä kaupungilla joka viikonloppu, kokeilla miehiä ja tuntea uutuuden hurmaa, sillä minulla on jo mies joka on kuin minulle räätälöity ja jonka vuoksi ottaisin luodin. Kukaan teistä ei voisi mennä sanomaan ettenkö olisi valmis näihin, sillä te ette minua tunne. Ette tiedä mitä olen kokenut ja miten olen elämäni elänyt.
Ja näin ollen tulisi teidänkin jo katsoa hieman peiliin ja miettiä oletteko te siinä asemassa, että voitte syyttää ja aliarvioida toisia siitä miten he elävät elämäänsä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 601940
Hakkarainen: persut Venäjän ja Pohjois-Korean tiellä
Hakkarainen entisenä persujen kärkipoliitikkona tietää, mitä puhuu. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010422614.html1781628Ilouutinen! Anniina Valtonen heitti jymy-yllätyksen - Tämä ei jätä kylmäksi!
Ohhoh, tämäpä ylläri! Anniina Valtonen sai puolisonsa kanssa lapsen viime vuoden lopulla. Lue lisää: https://www.suomi2151181Fuengirola.fi: Kohuissa rypenyt Jari Sillanpää, 58, harvinaisessa haastattelussa: "Minä haluan..."
Ex-tangokuningas on kertonut kuulumisiaan Espanjan Aurinkorannikolta. Että ei muuta kuin elämässä etiäpäin, Jari Sillanp221150Ootko muuten vieläkään hiffannut
Että en kuulu sinun maailmaasi? On meissä samaa, ja samaa aaltopituutta oli, mutta tunsin oloni usein hyvin vaivautuneek1531100- 48849
Miten nyt sanoisin
tämän sinulle. Oletko mielessäni päivittäin, kysyin itseltäni ja vastaus oli, kyllä olet. Yllätyin, päädyin oudoille tei39832- 57694
- 54682
Oletko joskus pieni ja haavoittuva
vai oletko aina vahva, miltä aina vaikutat? Nainen, oletko koskaan väsynyt ja haavoilla? Yritätkö silti pitää julkisivua51648