Nuoriso.. nyt vittu oikeesti..

Rehellinen työ ei ole enää arvossaan nykyaikoina, ei myöskään aito ihmisyys. Kaikki on nykyään sitä että pitää päästä helpolla ilman mitään ponnistuksia, ikäänkuin tuurilla läpi kaikesta elämässä. Eikö nykynuorille voisi opettaa vanhoja kunnon kasvatuksellisia oppeja joita ennen opetettiin jo alaluokilla? Jos vanhemmat kotona eivät olleetkaan kaikille kasvattajia, niin koulussa sen tarvittavan kasvatuksen saivat kaikki takuuvarmasti kokea, eikä kovinkaan moni kasvanut kieroon toisin kuin nykyään kun opettajatkin ovat kieroja.

En ole itse kenenkään vanhempi, vaan kyllä tiedän omasta elämästäni miten kasvetaan kunnialliseksi aikuiseksi ja eletään niin että mitään ei saa ilmaiseksi. Olisin voinut valita helpoimmankin tien, mutta se ei olisi tuonut minulle mitään aitoa onnellisuutta, ei mitään mistä olisin voinut olla sydämessäni todella ylpeä. Se johti siihen että aloin elämässäni toteuttamaan terveellistä linjaa, urheilemaan aktiivisesti, olemaan ihmisiksi. Se kaikki tapahtui silloin kuin sen pitikin, herkässä kasvuvaiheessa, silloin kun toiset lähtevät sille helpolle tielle, ja toiset taas itkua pusertaen valitsevat sen pitemmän tien.

Kyllä melkein kaikki mitä teemme on kasvatuksen ansiota, en olisi siihen kaikkeen koskaan itse kyennyt. Ja mikä tärkeintä, olen rehellinen itselleni ja muille, tunnustan heikkouteni ihmisenä. Sekin on vahvuus, ei kuvittele olevansa kaikkivoipa, vaan osaa ottaa apua vastaan toisilta.

Tämä ei ole mitään jeesustelua, vaan ihan täyttä totta ja elettyä elämää sellaisena kuin olen sen itse kokenut.

m34lappi kirjoitti:

Rehellinen työ ei ole enää arvossaan nykyaikoina, ei myöskään aito ihmisyys. Kaikki on nykyään sitä että pitää päästä helpolla ilman mitään ponnistuksia, ikäänkuin tuurilla läpi kaikesta elämässä. Eikö nykynuorille voisi opettaa vanhoja kunnon kasvatuksellisia oppeja joita ennen opetettiin jo alaluokilla? Jos vanhemmat kotona eivät olleetkaan kaikille kasvattajia, niin koulussa sen tarvittavan kasvatuksen saivat kaikki takuuvarmasti kokea, eikä kovinkaan moni kasvanut kieroon toisin kuin nykyään kun opettajatkin ovat kieroja.

En ole itse kenenkään vanhempi, vaan kyllä tiedän omasta elämästäni miten kasvetaan kunnialliseksi aikuiseksi ja eletään niin että mitään ei saa ilmaiseksi. Olisin voinut valita helpoimmankin tien, mutta se ei olisi tuonut minulle mitään aitoa onnellisuutta, ei mitään mistä olisin voinut olla sydämessäni todella ylpeä. Se johti siihen että aloin elämässäni toteuttamaan terveellistä linjaa, urheilemaan aktiivisesti, olemaan ihmisiksi. Se kaikki tapahtui silloin kuin sen pitikin, herkässä kasvuvaiheessa, silloin kun toiset lähtevät sille helpolle tielle, ja toiset taas itkua pusertaen valitsevat sen pitemmän tien.

Kyllä melkein kaikki mitä teemme on kasvatuksen ansiota, en olisi siihen kaikkeen koskaan itse kyennyt. Ja mikä tärkeintä, olen rehellinen itselleni ja muille, tunnustan heikkouteni ihmisenä. Sekin on vahvuus, ei kuvittele olevansa kaikkivoipa, vaan osaa ottaa apua vastaan toisilta.

Tämä ei ole mitään jeesustelua, vaan ihan täyttä totta ja elettyä elämää sellaisena kuin olen sen itse kokenut.

Uus rakkaus vie kaiken ajan ja kakarat saa hillua miten sattuu. Tai sitten viina maistuu niin, ettei kiinnosta jälkikasvun meno.
Näitä sitten hillui viime kesänäkin uimarannalla niin, ettei äidit uskaltaneet mennä pienten lasten kanssa uimaan kun molopäät mölisi ja ölisi porukassa leikkien kovaa jätkää tai pimua. On se hienoa kun saa huutaa vittua ja homoa ja mölistä. Oikein luomakunnan kruunuja.

Vaikea siihen on ulkopuolisen puuttua kun vanhemmat vain hirisee ja toteaa, että kivahan se on jos lapset tuossa iässä on jo kiinnostuneet oikeista asioista.