Pieni kysely..

Kyllä olen tavannut.Tarina ei vaan saanut ilmaa siipiensä alle...ainakaan silloin.Nähdään silloin, tällöin työkuviossa.Joskus on tavattoman häkellyttävää..törmäillä, toisinaan taas ihan ok.
Pientä huvia toiselle, itselle jotain ihan muuta.

yksi tällainen ihminen olemassa, ja jollei nyt mitään ihmeellistä ole tapahtumassa, kuten äkillistä dementoitumista tai muuta sellaista, niin tulee jatkossakin varmasti olemaan vähintäänkin ajatuksissani kauniina ja lämpimänä muistona, vaikka varmasti muutakin.

Voitteko kuvitella,siitä on 20vuotta aikaa ja yhä hän on mieleissäin lämpimänä kuin saunan puhdas suomineito.
Valitettavasti siksi että,hänen lumovoimansa sai nuoren miehen rakastumaan ihan kybällä ja luottamaan vihdoin ihmiseen päästäen suhteen liian pitkälle ennen kuin repäisi maton jalkojeni alta ja juoksi nauraen pois.
Vaikka tässä elämää on rakennettu kaksikin kertaa onnellisesti ,ja kaikki on nytkin hyvin,silti tuo viekas neitokainen edelleen on osa elämääni antaen aivonystyröilleni impullseja siitä onnellisuuden tunteesta jonka vain hänen kanssaan sain kokea,kunpa saisin hänet mielestäni lopullisesti pois.
Jos tuo neitokainen sattuisi lukemaan tämän ja tunnistamaan tämän vanhan tapauksen haluaisin kertoa hänelle ettei hänessä nyt mitään super ihmeellistä silloin ollut verrattuna muihin saman ikäisiin nuoriin naisiin ,ei henkisesti eikä ulkoisesti,hän vain kosketti minua silloin niin syvältä sielusta.
Joskus sitä tapaa sielunkumppaninsa,ja sen myös huomaa että toinen on juuri se ,ja kun sellainen sattuu tulemaan elämään juuri herkimmässä vaiheessa ,koskettaa sellainen kyllä aivan sieltä suojapanssareidenkin alta oikein kunnolla, eikä sellainen käy millään järkeen että toinen haluaakin lopettaa..
Kuinka monen jätetyn olen kuullut hokevan,miksi se teki näin,mitä minä tein väärin,eikö se tuntenutkaan kuten minä,miksi se sanoi että rakastaa minua ja sitten kohta taas ei rakastakkaan.
Maailmassa tapahtuu aivan käsittämättömiä epäloogisia asioita,kuten se että umpirakastunut jätetään juuri silloin kuin kaiken piti olla hyvin.
Onneksi elämä opettaa,vaikkakin kantapään kautta.
Useissa tapauksissa,kuten nyt omassanikin, onnellisuuden ja hyvän olon kaipuun tunne on omien aivojen kehittelemä juonne jolla ei ole enää nykyhetken kanssa tekemistä,tapauksessani sekin sorja vaaleaverikkö tyttönen on nyt jo vanha nainen jolla tuskin on mahdollisuutta leikkiä enää miesten tunteilla,ja tuskinpa se muutoinkaan olisi tunnistettavissa mieleeni painuneeseen elämäni suureen rakkauteen rinnastettavaan henkilöön,se henkilö on vuosien ajan oman mielikuvitukseni muokkaama tekele aivoissani.

On... mun ensimmäinen kunnon poikaystävä... monesti häntä ajattelen ja toivon että joskus vielä nähtäis. Hän ei tosin ihan heti halua nähdä. Koettiin yhdessä kunnon ensisuudelma ja sen ekan kerran. Olis ihan tuntea hänen vartalonsa omaani vasten...

Ainut nainen ketä olen koskaan rakastanut... Mielessä monesti. Petipuuhamme olivat taivaallisia

... mieheni joka meni narsistin lankaan, avioliittoomme kaatui kolmannen henkilön ilkeilyyn. En koskaan anna itselleni anteeksi sitä että olin niin helposti höynättävissä.

Hän oli ensimmäinen jota rakastin ihan oikeesti. Hän meni sittemmin naimisiin (monta vuotta sitten). Toivoin usein (vielä tänä vuonnakin) että törmäisin häneen, mutta ei vaan niin käynyt.

Muutin kaupungin toiselle puolelle ja yritän unohtaa koko ihmisen. Hän ei ollut minulle tarkoitettu, mutta jotain mieleeni jäi.

Tapasin hänet vuonna 82 kun täytin 18v. Yritimme seurustella 2 kertaa, mutta hänen kaveriseuransa sekoitti meidän tunteet.

Itkin katkerasti.

Menin minäkin naimisiin monta vuotta sitten ja erosinkin monta vuotta sitten.

Minut on luotu kulkemaan eikä pysähtymään.

Kyllä olen! Vaikkakin avioliitossa olen, ajatukset toisinaan käätyy yli 13 vuotta sitten tapaamaani ihanaan mieheen. Toisinaan ollaan nähty ohimennen, ja molemmilla sama elämäntilanne...

Kyllä, kyllä on!
Naimisissa oltiin molemmat. Tapaamisemme tapahtui ikäänkuin "vahingossa".
Hän pyörytti sydäntäni ympäriämpäri.
Jälkeenpäin totesin olleeni täysi blondi !
Ja vielä kauemmin jälkikäteen...hmm... varmaan lähtisin samaan leikkiin uudelleen mukaan ;)
Terveisiä vain eräälle herralle sinne jonnekkin!

38v sitten ja tunteet leimahtaa aina kun naemme toisemme vaikka emmen asu samassa maassa

Kyllä, Otuksien otus tuli ja vei sydämeni, valtasi olemuksellaan ajatukseni.
Tuli ja meni
Hymyilyttää vieläkin.
Hauska muisto muutaman vuoden takaa.