Olemme seurustelleet puolitoista vuotta ja pääasiassa olemme olleet hyvin onnellisia. Mieheni elämäntilanne on muuttunut parissa kuukaudessa valtavasti. Emme ole ehtineet tavata tarpeeksi usein ja pari viikkoa sitten kävimme keskustelun, missä mieheni sanoi, että ei jaksa erimielisyyksiä. Ohitin keskustelun täysin ja en ymmärtänyt kuinka tosissaan hän tästä oli...
Kaikki oli normaalisti keskustelun jälkeen kunnes tappelimme maailman typerimmästä asiasta ja hän petti minua. Nyt olemme eronneet sillä mieheni sanoo ettei tiedä rakastaako minua enää. Olisin itse halunnut jatkaa suhdetta ja olin jopa valmis antamaan anteeksi! Hän haluaa miettiä asioita ja olla sinkku. Sovimme, että puhumme muutaman viikon päästä ja katsomme onko ikävä ollut tarpeeksi kova...
Voiko rakkaus loppua yhtäkkiä? Voiko parisuhde, jossa asiat ovat aika hyvin päättyä hetken mielijohteesta... Mieheni ei osannut sanoa, mitä tuntee minua kohtaan. Ei osannut sanoa mitään....
Kaikki oli normaalisti keskustelun jälkeen kunnes tappelimme maailman typerimmästä asiasta ja hän petti minua. Nyt olemme eronneet sillä mieheni sanoo ettei tiedä rakastaako minua enää. Olisin itse halunnut jatkaa suhdetta ja olin jopa valmis antamaan anteeksi! Hän haluaa miettiä asioita ja olla sinkku. Sovimme, että puhumme muutaman viikon päästä ja katsomme onko ikävä ollut tarpeeksi kova...
Voiko rakkaus loppua yhtäkkiä? Voiko parisuhde, jossa asiat ovat aika hyvin päättyä hetken mielijohteesta... Mieheni ei osannut sanoa, mitä tuntee minua kohtaan. Ei osannut sanoa mitään....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Löytyy täältä. Meillä oli mieheni kanssa kaksi lasta, elämä mallillaan kaikki hyvin,
kunnes hän töksäytti ettei tiedä rakastaako minua enää??!!! Voit kuvitella miten maailmani romahti....
Jäin kahden lapsen yh:ksi, meni n. 4 viikkoa, kunnes mieheni tahtoi palata, otin takaisin ja elämä jatkui. Meni ehkä vuosi kun mieheni häipyi taas... muutin toisellla paikkakunnalle lasteni kanssa, meni puoli vuotta kunnes mieheni otti taas yhteyttä haluten nähdä lapsia ja minua??!! Olin todella sekaisin, koska olin juuri saanut elämäni mallilleen ja nyt hän taas tulee sekaamaan kaiken! Meni joku tovi kunnes taas lämpesin ajatukselle, että oltaisiin yhdessä ja nyt kahden vuoden jälkeen ollaa yhdessä vieläkin ,mutta itsestäni ei enää tunnu samalta kuin ennen... ehkäpä olen suhteessa vain lasten takia... vai nytkö se rakkaus on loppunut minulta?? Koitan vain kertoa, että jos noin tapahtuu kerran varmasti tapahtuu toisenkin kerran, pysy lujana tee mitä itse haluat ja kuuntele itseäsi. Olet varmasti vahva nainen, joka pärjää ilman miestä joka ei tiedä mitä haluaa!! Tsemiä
Pisti silmään tuo lapset tuossa tekstissä. Mitäs tekemistä sillä on parisuhteen kanssa? Luulenpa että parisuhde saattoi hyvinkin kaatua juuri tuohon ajattelutapaan, että meillähän on jopa KAKSI lasta. Nyt jäin KAHDEN LAPSEN yksinhuoltajaäidiksi.
Mielsit ehkä minäsi ja suhteesi lapsien kautta. Ja kun yleensä toinen puolisoista haluaa ihan oikean parisuhteen jossa on PARI aikuista, ei sekoite kahdesta aikuisesta ja kahdesta lapsesta. Se on perhe mutta se ei ole parisuhde. Perheen sisältä pitäisi löytyä siis molemmat!
Syy miehen muuttamiseen takaisin oli, että hän toivoi löytävänsä uudestaan PARIsuhteenne, sillä toki hänellä oli ikävä. Vaan mikään ei muuttunutkaan hänen muutettuaan takaisin. Se oli sitä samaa asioiden mallilleen panemista vailla romantiikkaa, sitä samaa pakkoriippuvuutta toisesta paremman puutteessa ja kun oli noi lapsetkin joita hän rakasti kuitenkin.
Ja nyt olet suhteessa vaan lasten takia.
Lapset, lapset ja aina vaan lapset... Ruvekkaa hoitamaan romantiikkaanne yhdessä. Perustakaa parisuhde perheen rinnalle niin kyllä ne tunteet roihuaa! Lapset ovat tärkeitä, mutta eivät tärkeämpiä kuin parisuhde jos mielii säilyttää sen hautaan asti, ne eivät saa tulla miehen ja naisen VÄLIIN vaikka tulevat välillä syliin. Tämän jokainen kokenut avioliittoneuvoja tietää. Voitte kysyä sellaiselta jos ette usko.
ja näenkin vaikka pelkästään suomi24:n keskusteluista, että tuollaista tapahtuu ja paljonkin.
On vaan eri asia sitten miten kukin ylipäätään käsittää termin "rakkaus", ja mikä sitten onkaan rakastuminen, ihastuminen, alkuhuuma tai rakastaminen.
Jotenkin vaikea uskoa että teidän kohdallanne olisi ollut kyse rakkaudesta voimakkaimmassa merkityksessä, ainakin miten minä sen käsitän ja koen. Tai mistäs minä tiedän...
Kyllähän tuo kertoo paljon että on elämäntilanne muuttunut ym. Siinä on voinut olla mietinnän paikka monessakin suhteessa elämää ajatellen. Voihan se olla jotain ikäkriisiäkin, yleistä tyytymättömyyden tunnetta ja turhautumista, ja sitten tietysti sitoutumispelko tai -haluttomuus. Pettäminen kertoo myös paljon mielestäni. Ehkä mies itse on siitäkin tekosestaan päätellyt, ettei taida sinua rakastaa, kun ei sen vertaa kunnioitusta löytynytkään että haluaisi olla uskollinen.
Onneksi kuitenkin mies teki päätöksen eikä roiku sinussa etsien sopivampaa samalla, ja särje sitten pahemmin sydämiä. Seurusteluaikanahan sitä katsotaan, tuleeko jutusta mitään vai ei, ei liene tärkein seikka että on ihan kivaa ja asiat ovat ok. Ehkä juuri ne erimielisyytenne ovat syy, ihan asiat tai sitten jatkuva riitely.
Ole onnellinen ettet sitoutunut häneen vielä niin että lapsetkin saisivat kärsiä. Mies saattaa olla ikuinen pettäjä.
Kyllä sinä paremman löydät! :)
voi tai hän ei ole koskaan edes rakastanut sinua.
Näköjään miehilla ja naisilla samat oudot jutut. seurustelin naisen kanssa 1,5 vuotta ja aika usein nainen yhtäkkiä alkoi epäröimään ja sanoi, ei mulla ole tunteita sinua kohtaan ja jätti minut. Viikon päästä otti minut takaisin ja sanoi, kyllä rakastan sinua ja kaikki meni taas hyvin kunnes taas naisella iski paniikki omista tunteistaan ja jätti minut ja taas pian otti minut takaisin ja minä typerä menin ja annoin naisen kohdella minua kuin tiskirättiä, nainen katsoi minua silmiin, kyneleet tippui hänellä ja hän sanoi, rakastan sinua ja haluan olla kanssasi aina, minulta tuli myös kyyneleet, onnen kyyneleet. Sitten koitti aamu ja se oli elämäni kauhein ja järkyttävin, nainen sanoi ettei hän rakastakaan ja jätti minut. Erosta kulunu jo 5vkoa ja eipä hänestä ole kuulunu mitään, kaipaan häntä mutta enään en uskalla luottaa häneen ja mulle on varmasti jossain nainen joka aidosti minua rakastaa ja arvostaa. Vinkkinä muille, että älkää antako toisen kohdella kuin kertakäyttöstä tiskirättiä.
tai en nyt tiedä sitten voiko yhtäkkiä, mutta siltä se ainakin tuntui. Mies häipyi toisen matkaan 10 v yhdessäolon jälkeen (ja suhteellisen hyvin asiamme olivat, niin luulin.. toki vuosiin oli mahtunut vaikeuksiakin, mutta mies ei koskaan puhunut mitään ettei enää rakastaisi minua tms.)
Enempiä selittelemättä siis lähti, ja tietysti tuohon vaikutti se toinen nainen, en tiedä onko suhde vakava mutta ihastunut tuntuu olevan ainakin. Tuntuu vaan siltä että todellakin hänen rakkaus loppui yhtäkkiä (tai sitten on pimittänyt tietoa, vaikka on tuntenut niin jo paljon aiemmin... tiedä häntä, kun ei ole puhunut!).
Nykyään kun olemme muutaman kerran nähneet, hän on ihan erilainen ja kylmä minua kohtaan. Liekö koskaan rakastanutkaan sitten.
Sitä jotenkin haluaisi vielä puhua asioista, mutta miehellä on vauhti päällä, eikä selvästi halua muistella minua (entistä elämäänsä...niin hän kai ajattelee).
Helvetin pahalle tuntuu... ei voi mitään.
Kyllä hän varmasti kokee surua ja syyllisyyttä, vaikka sen ulospäin peittäisi vauhdikkaalla menolla ja uudella suhteella. Ehkä se tulee käsiteltyä myöhemmin elämän taas tasoittuessa mylläkän ja muutoksen jälkeen.
Ihastuminen voi sekoittaa kaiken. Rakkaus vanhaa kumppania kohtaan kai jää sinne syvemmälle, pinnallisempien tunteilujen alle. Kyllä luulen että arki kohtaa siinä uudessakin suhteessa, ja voi olla että huomaa ettei se ollutkaan parempaa.
Toivon sinulle onnea ja iloa elämääsi.
Tätä asiaa täällä saa toitottaa vuodesta toiseen. Aikuiset ihmiset eivät tiedä mitä rakkaus on ja tämä asia ei tule paranemaan seuraavien polvien myötä, sillä 1) kukaan ei saa aikuisilta mallia mitä rakkaus on ja 2) nuori ja nykyinenkin naiva polvi on kasvanut prinsessasatujen kuvitelmia kuunnellen.
Rakkaus on tekoja. Tahtomista alttarillakin kysytään. Avoliitossa mitään ei Jumalan eikä seurakunnan, ystävien ja tuttujen edessä luvata, joten eipä mitään pidä odottaakaan.
Avoliitto on juuri näitä ihmisiä, teitä varten, jotka ette tiedä ja osaa erottaa rakkautta ja tunteita ettekä tiedä varmaksi haluatteko rakastaa. Moni nainen, miksei mieskin, joutuu pettymään. Kysymykseni on, miksi se rakasteminen on vaikeaa ja ennen kaikkea miksi niin moni naisista varsinkin tyytyy elämään avoliitossa vuosikaudet. Eihän se naiminenkaan mitään tietenkään takaa mutta monen naisen haave on avioliitto ja naimisiinmeno.
No rakkaus, olipa se ystävien välistä tai romanttista, on aina jotakin muuta kuin tunnetta! Tunteet kyllä kuuluvat siihen ja avioparin ainakin kuuluu olla rakastunut (en puhu avopareista kun en siitä omaa omakohtaista kokoemusta kuin mitä olen kuullut ja aina se on tuota "ei rakastettu kunnolla ja aikuisten oikeesti"). Rakkauden tunteet voidaan herättää monin tavoin esiin ja se riippuu paljon yksilöstä, parista ja heidän suhteestaan. Hoitamatta rakastumisen tunteet eivät kestä.
Rakastumisen aiheuttaminen toiseen on yksinkertaista. Helpoin resepti on vastata toisen emotionaalisiin tarpeisiin, niistä tärkeimpiin nimenomaan (vaihtelee yksilöittäin) ja luoda myös jännitteitä. Tämä on ihmisen perus biologiaa ja peruspsykologiaa. Ei siinä ihmeitä tarvitse! Ihmiset vain tekevät asiasta vaikeaa ja juuttuvat arkeen.
on, avioliitossa mä saan enemmän rahaa, mun työtuntei kohtaan.
ja avioliitossa saa hianon sormuksen. Meenkin naimisiin heti seuraavan ihan-vaan-kivan-pojan-kaa!!!
Ei rakkaus ole mikään nappi joka on, on tai off -asennossa. Kyllä sitä tunteilleen jotain voi, ellei toinen ole täysi kuvotus.
Minut jätettiin 20-vuoden jälkeen syyllä en tiedä miksi sinut jätin. Nooo, takana oli kuitenkin nainen. Voin sanoa, että ex-avokkini teki minulle palveluksen, sen jälkeen minun elämäni muuttui täysin ja kaiken lisäksi paremmaksi :)