Haaveet ja todellisuus

Tuo 1 osa varmaan piti paikkansa, tosin kaikki naiset eivät haaveile lapsista.

Molemmista voi tulla yksinäisiä, jolleivät lähde liikkeelle kotonta. Voit löytää mukavan naisen :-) jollet halua 20 v naista.

Niin kai joissain tapauksissa on ja käy.

Minä haaveilin nuoresta, kauniista miehestä, ikuisesta rakkaudesta ja onnesta. Sen ilon ja onnen sain ja olen valtavan onnellinen. Lapsista emme voineet haaveilla edes alussa, sillä niitä ei eräästä "teknisestä viasta" johtuen saada. Jos jäisin yksin ilman ihanaa miestäni, niin elämässäni ei olisi enää mitään mieltä ja pikkuhiljaa riutuisin pois.

haaveet kaatuu, ei kukaan nuori nainen lähe sun kelkkaasi, alas haaveilla vaan eläkepäivistä jonkun mummon kaa;D ;D
Ei kaikki naiset haaveile kersoista.
Meikä haaveilee, että sais olla töissä ettei lomauteta, ja puoliso sais töitä juuri valmistunut ,ja saatas lainat maksettua ja talous kuntoon.

Minun huomioitteni mukaan miehet haaveilevat nuoresta lihasta ja hyvästä seksistä, mikä kaiketi on heille onnen synonyymi. (Nuori, kaunis nainen ei ole ikuisesti kumpaakaan. Ikuinen rakkautesi ei siis voi toteutua yhden naisen kanssa.) Naiset haaveilevat yhteisestä elontaipaleesta ja rakkaudesta kunnes kuolema erottaa.

Kun nainen kyllästyy pimujen perään kuolaavaan mieheen ja jättää tämän tai mies löytää nuoremman ja jättää vaimon ryppyjen takia, nainen todellakin voi kutoa maanisesti sukkia lapsenlapsille. Se on surutyötä, kutoessa ehtii ajatella kaikenlaista.

Miehen omaa syytä on, jos yksin jäätyään on onneton ja avuton. Kyllä jokaisen aikuisen pitää osata laittaa ruokaa, käydä kaupassa, siivota ja pestä pyykkiä. Omia ystäviä pitää olla avioliiton aikanakin ja sen verran aloitekykyä, ettei yhteydenpito omiin sukulaisiin ole vaimon vastuulla.

Useimmat naiset eivät enää yli nelikyppisinä välttämättä haaveile lapsista, sillä naiset ovat realisteja ja osaavat ajatella lasta. Nuorille naisille on luonnollista haaveilla lapsista ja varsinkin, jos niitä ei ole.

Tuskin nainen jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka kutomista jatkaisikin. Naisen päässä voi myllertää, vaikkei hän sitä ulospäin ilmaisisikaan. Yleisesti ottaen varmaan on niin, että mies ei yksinään pärjää varsinkin, jos on tottunut siihen, että on vaimo. Vähän riippuu varmaan siitä, millaista elämää on yhdessä eletty.