Olen tapaillut 3 kuukauden ajan miestä joka on koko tämän ajan kun olemme tapailleet, ollut hyvin vaitonainen elämästään ja muistakin asioista.
Kun tapaamme, olemme hänen luonaan ja käymme kyllä yhdessä kaupassa ja noin, mutta harvemmin missään muualla. Koko viikonlopun vietämme hänen seiniensä sisällä.
Eräs päivä yritin lisätä häntä kaveriksi Facebookissa, käsittääkseni aika normaalia tänä päivänä että seurustelevat ihmiset lisäävät toisensa kaveriksi jos ovat siellä molemmat. Olin jo aiemmin löytänyt hänet sieltä mutta nyt kun etsin häntä, hän ei enää löytynytkään. Kokeilin löytää uudestaan niin etten ollut kirjautuneena ja löysinkin. Ihmettelin sitten hänelle asiaa, että miksi hän oli blokannut minut niin etten voinut löytää häntä ja hän väitti syyksi yksityisyyden halun ja sen että hänellä oli kaverina vanhemmat sekä muu perhe. Tämä kuulosti mielestäni lähinnä tekosyyltä, mutta annoin asian olla.
Kuulostaa lähinnä siltä, ettei hän halua että kukaan muu saa tietää että olemme yhdessä. En ole kedon kaunein kukkanen, mutta on alkanut tuntua siltä että hän ehkä saattaa hävetä minua.
Aina kun yritän ottaa jotain asiaa esille joka minua häiritsee, hän syyttää minua syyllistämisestä ja vääntämisestä ja tällainen on turhaa koska mitään ongelmaa ei ole. Kuitenkin kalvaa sisimmässä tunne, että ehkä hän haluaa salata minut muilta.
Emme ole suoraan puhuneet asioista, joka kerta kun yritän, hän vastaa "etkö muka tiedä mitä tunnen ja ajattelen" tai kun kysyin että seurustelemmeko me, niin hän sanoi että mietin liikaa monimutkaisia asioita.
Katseleeko hän vain että tuleeko tästä mitään, ennenkuin kertoo muille vai olenkohan hänen pikkusalaisuutensa siihen asti kunnes hän kenties löytää jotain kauniimpaa ja parempaa?
Keskustelut näistä asioista hänen kanssaan ovat yhtä tuskaa, sillä hänen mielestään me riitelemme, eikä hän jaksaisi aina vääntää ja kääntää jos sanon jostain asiasta.
Mistähän tässä voisi olla kyse?
Kun tapaamme, olemme hänen luonaan ja käymme kyllä yhdessä kaupassa ja noin, mutta harvemmin missään muualla. Koko viikonlopun vietämme hänen seiniensä sisällä.
Eräs päivä yritin lisätä häntä kaveriksi Facebookissa, käsittääkseni aika normaalia tänä päivänä että seurustelevat ihmiset lisäävät toisensa kaveriksi jos ovat siellä molemmat. Olin jo aiemmin löytänyt hänet sieltä mutta nyt kun etsin häntä, hän ei enää löytynytkään. Kokeilin löytää uudestaan niin etten ollut kirjautuneena ja löysinkin. Ihmettelin sitten hänelle asiaa, että miksi hän oli blokannut minut niin etten voinut löytää häntä ja hän väitti syyksi yksityisyyden halun ja sen että hänellä oli kaverina vanhemmat sekä muu perhe. Tämä kuulosti mielestäni lähinnä tekosyyltä, mutta annoin asian olla.
Kuulostaa lähinnä siltä, ettei hän halua että kukaan muu saa tietää että olemme yhdessä. En ole kedon kaunein kukkanen, mutta on alkanut tuntua siltä että hän ehkä saattaa hävetä minua.
Aina kun yritän ottaa jotain asiaa esille joka minua häiritsee, hän syyttää minua syyllistämisestä ja vääntämisestä ja tällainen on turhaa koska mitään ongelmaa ei ole. Kuitenkin kalvaa sisimmässä tunne, että ehkä hän haluaa salata minut muilta.
Emme ole suoraan puhuneet asioista, joka kerta kun yritän, hän vastaa "etkö muka tiedä mitä tunnen ja ajattelen" tai kun kysyin että seurustelemmeko me, niin hän sanoi että mietin liikaa monimutkaisia asioita.
Katseleeko hän vain että tuleeko tästä mitään, ennenkuin kertoo muille vai olenkohan hänen pikkusalaisuutensa siihen asti kunnes hän kenties löytää jotain kauniimpaa ja parempaa?
Keskustelut näistä asioista hänen kanssaan ovat yhtä tuskaa, sillä hänen mielestään me riitelemme, eikä hän jaksaisi aina vääntää ja kääntää jos sanon jostain asiasta.
Mistähän tässä voisi olla kyse?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuota on ihan tarkkaan sanoa. Kuitenkin olen varma että kaikille ihmisille tulee tarve kirjoittaa ja selventää asioita jotka on kuin ikuisen hämärän varjossa. Todellisuudessa tuo asia ei selkene välttämättä koskaan tai sitten aivan yllättän käy toisin. Vähän sama asia kuin jos ihmissuhde kariutuu niin jompikumpi, yleensä jätetty, alkaa miettimään vuosia jälkeenkin että miten tässä kävi näin ja tuntee syyllisyyttä. Näin lopuksi kehottaisin puhumaan pelisäännöistä eli keskustelemaan asioista aikuisten tavalla mutta kannattaa varoa painostusta ja toinen vaihtoehto onkin että sinulla on oikeudet vastaavaan. Kannattaa pitää itsellä oma elämä ja omat kaverit. Ihmissuhteissa menee yleensä niin ettei kannata kertoa kaikkea heti sukulaisilleen. Voi mennä vaikak vuosi tai enemmän tai vähemmän. Se minkä hän haluaa pitää piilossa sinulta on kaiketi sinulla samat oikeudet. Eli kummallakin saa olla omat yksityisyytensä. Oman kokemukseni mukaan voin hieman asiasta poiketen vain neuvoa että kannattaa tarkkailla muitten suhdekäyttäytymistä ja oppia ja niemomaan oppimisen mukaan hyväksyä. Kun on hyväksynyt kestää monet vastoinkäymiset se on sitä kasvua ja silloin kukaan ei pysty vahingoittamaan sinua. Elämä voi olla karua ja siksi asiasta poiketen haluan kertoa tämän ehkä yhden oleellisimmista asioista.