Yhdessäolovuosia takana kuusi, siitä avioliitossa kaksi vuotta. En tiedä, mikä tässä lähes koko ajan mättää ja haluaisin kuulla mielipiteitä ja ajatuksia.
Ehkä voisin tiivistää asiani lauseeseen: "elämäni on usein yhtä draamaa, asiasta kuin asiasta saa pitkän kohtauksen aikaiseksi". Mä en vaan ymmärrä mieheni tapaa a) vetkottaa ja analysoida tapahtuneita, b) haukkua ja nimitellä pienimmästäkin tapahtuneesta, c) kiukutella, d) olla niin pitkävihainen kuin mitä vaan päättää. Asioita on suurenneltava ja minulle on kerrottava viikottain joihinkin asioihin liittyen, että olen ihan persreiästä maailmaan saapunut, vaikka ei olisi tapahtunut mitään tuohon oikeuttavaa asiaa. Suututaan, maataan tunteja peiton alla tai istutaan koneella "murjottamassa", kun kysyn mistä mättää, mä olen toki ihan mätä ja kaiken alku ja juuri (hänellä ei ole koskaan tietenkään mitään syytä omaan oloonsa). Kun kysyn, mitä voin tehdä, että tämä murjottaminen loppuisi, en saa mitään konkreettista asiaa. On vaan kiva olla mykkänä. Jos selitän asioita, ei usko. Kääntää asiat kuulostamaan mahdollisimman pahalta minun kannalta. Kuuntelen ihan epäuskoisena, että miten asiat kääntyvätkin näin. Aivan kuin hän puhuisi asiat niin, että hänellä olisi oikeasti aihetta suuttua.
Hän saa nimitellä mua, analysoida vaikka tunnin paskaa puhuen jotain mun sanomaa asiaa (joka on voinut olla todella pieni juttu) ja loppujen lopuksi mähän se paskiainen olen, kun olen aloittanut koko sopan. Kun kysyn, miksi tätä pitää vielä jauhaa, eikö tämä ole turhaa, käsky voi olla esimerkiksi mene helvettiin siitä vittuilemasta. Ja jos sanon, että ei kun rauhoitutaan nyt ja yritän selvittää tapahtunutta (ettei tarkoitukseni ollut vittuilla), vastaus voi olla esim. haista vittu.
Mikä helvetti laittaa aikuisen (yli 30-v.) miehen länkyttämään jotain pikkujuttuja, makaamaan esim. peiton alla sängyssä suuttuneena ja pitämään mykkäkoulua koko päivän??
Kun kysyn loppuuko tämä, jos pyydän anteeksi (en edes aina tiedä mitä tilanteessa pitää pyytää anteeksi), niin ei lopu. Pienistä asioista (esim. "älä laita tuota ovea kiinni kun olen nukkumassa") voidaan hänen johdollaan jauhaa tuntikausia ja tuntuu, että jauhamisen kestäessä, hänen raivonsa vaan kiihtyy - aivankuin hän kiihdyttäisi itsensä, mutta ei huomaa sitä itse. Lopulta käy niin kuumana, että "toipuminen kestää nyt kyllä kauan!". Ja jos ilmoitan, että minä nyt lähden tästä, kun en jaksa enää jauhaa sontaa ILMAN MITÄÄN LOPPUTULOSTA TAI TOIVOAKAAN SIITÄ, olen toki kylmä, tunteeton paskiainen kun vaan lähden noin.
Ja hän on vain päättänyt ihmeellisiä käyttäytymismalleja, joista minä en tiedä mitään. Lauantai-tai sunnuntaiaamuisin ei saa puhua siitä, tuosta eikä tästä tai hntä alkaa vituttaa. Muutamien aiheiden suhteen on aina huono aika ja on mahdollisuus suuttua mulle. Jos ei mitään muuta keksi, niin ainakin mä puhun liikaa - siitähän nyt voi aina toki suuttua.
Ehkä voisin tiivistää asiani lauseeseen: "elämäni on usein yhtä draamaa, asiasta kuin asiasta saa pitkän kohtauksen aikaiseksi". Mä en vaan ymmärrä mieheni tapaa a) vetkottaa ja analysoida tapahtuneita, b) haukkua ja nimitellä pienimmästäkin tapahtuneesta, c) kiukutella, d) olla niin pitkävihainen kuin mitä vaan päättää. Asioita on suurenneltava ja minulle on kerrottava viikottain joihinkin asioihin liittyen, että olen ihan persreiästä maailmaan saapunut, vaikka ei olisi tapahtunut mitään tuohon oikeuttavaa asiaa. Suututaan, maataan tunteja peiton alla tai istutaan koneella "murjottamassa", kun kysyn mistä mättää, mä olen toki ihan mätä ja kaiken alku ja juuri (hänellä ei ole koskaan tietenkään mitään syytä omaan oloonsa). Kun kysyn, mitä voin tehdä, että tämä murjottaminen loppuisi, en saa mitään konkreettista asiaa. On vaan kiva olla mykkänä. Jos selitän asioita, ei usko. Kääntää asiat kuulostamaan mahdollisimman pahalta minun kannalta. Kuuntelen ihan epäuskoisena, että miten asiat kääntyvätkin näin. Aivan kuin hän puhuisi asiat niin, että hänellä olisi oikeasti aihetta suuttua.
Hän saa nimitellä mua, analysoida vaikka tunnin paskaa puhuen jotain mun sanomaa asiaa (joka on voinut olla todella pieni juttu) ja loppujen lopuksi mähän se paskiainen olen, kun olen aloittanut koko sopan. Kun kysyn, miksi tätä pitää vielä jauhaa, eikö tämä ole turhaa, käsky voi olla esimerkiksi mene helvettiin siitä vittuilemasta. Ja jos sanon, että ei kun rauhoitutaan nyt ja yritän selvittää tapahtunutta (ettei tarkoitukseni ollut vittuilla), vastaus voi olla esim. haista vittu.
Mikä helvetti laittaa aikuisen (yli 30-v.) miehen länkyttämään jotain pikkujuttuja, makaamaan esim. peiton alla sängyssä suuttuneena ja pitämään mykkäkoulua koko päivän??
Kun kysyn loppuuko tämä, jos pyydän anteeksi (en edes aina tiedä mitä tilanteessa pitää pyytää anteeksi), niin ei lopu. Pienistä asioista (esim. "älä laita tuota ovea kiinni kun olen nukkumassa") voidaan hänen johdollaan jauhaa tuntikausia ja tuntuu, että jauhamisen kestäessä, hänen raivonsa vaan kiihtyy - aivankuin hän kiihdyttäisi itsensä, mutta ei huomaa sitä itse. Lopulta käy niin kuumana, että "toipuminen kestää nyt kyllä kauan!". Ja jos ilmoitan, että minä nyt lähden tästä, kun en jaksa enää jauhaa sontaa ILMAN MITÄÄN LOPPUTULOSTA TAI TOIVOAKAAN SIITÄ, olen toki kylmä, tunteeton paskiainen kun vaan lähden noin.
Ja hän on vain päättänyt ihmeellisiä käyttäytymismalleja, joista minä en tiedä mitään. Lauantai-tai sunnuntaiaamuisin ei saa puhua siitä, tuosta eikä tästä tai hntä alkaa vituttaa. Muutamien aiheiden suhteen on aina huono aika ja on mahdollisuus suuttua mulle. Jos ei mitään muuta keksi, niin ainakin mä puhun liikaa - siitähän nyt voi aina toki suuttua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä nyt enää mieti miehen syitä tai taustoja käyttäytymiselleen. Keskity terveempiin ajatuksiin kuten eron ottamiseen. Vain hullu jää tuollaiseen suhteeseen.
Sinuna en olisi hetkeäkään kauempaan tuossa suhteessa. Mies ei muutu tuosta ellei saa ihan psykiatrista hoitoa. Hänellä on hieman yliampuvia analyyseja kaikesta ja sitten lopulta tuntuu, että hän tiedostaa sen että siinä puhumassa ei ollut mitään logiikkaa.
Kyllä kuulostaa ihan draamakuningattaren käyttäytymiseltä, taitaa olla hinttapuli miehiä jo koko äijä ;-)
Rakastatko todellakin tuollaista itsekeskeistä kusipäätä? Miksi ylipäätään jatkat suhteessa? En ymmärrä, mikset vaan lemppaa miestä?
>>Mikä helvetti laittaa aikuisen (yli 30-v.) miehen länkyttämään jotain pikkujuttuja, makaamaan esim. peiton alla sängyssä suuttuneena ja pitämään mykkäkoulua koko päivän??
Kusipäinen luonne, tietysti. Ja se, että sinä lähdet mukaan tuohon sairaaseen peliin:
>>Kun kysyn loppuuko tämä, jos pyydän anteeksi
>>Hän saa nimitellä mua, analysoida vaikka tunnin paskaa puhuen
Hän "saa" käyttäytyä noin tasan niin kauan kun sinä kuuntelet hänen paskapuheitaan, vastaat niihin ja vielä pyytelet anteeksi. Haloo, nainen?? Ihan turha etsiä mitään järjellistä syytä järjettömään kiukutteluun. Sinun pitäisi kysyä itseltäsi, mikä helvetti saa naisen pysymään tuollaisessa suhteessa. Lähde kävelemään ja jätä mokoma inisijä kiukuttelemaan itsekseen.
hae netistä narsistinen luonnehäiriö tukisivustot narsistien uhreille tarkoitettu. Lue jutut ja tuntomerkit sieltä ja MIETI VAKAVASTI MIHIN SUUNTAAN LÄHDET TURVAAN, ennen kuin sinut on nujerrettu kokonaan ihmisenä!
20 vuotta omasta elämästä meni tuollaisen pirun kanssa hukkaan ja se ei kuule siitä paranne, vaan pahenee ja pahenee koko ajan lisää, alkaa myös tulla mukaan hakkaamiset, sinun vahtiminen ja sinä joudut kohta antamaan minuutilleen tarkat selvitykset missä oot ollut ja ketä tavannut..
Juokse nainen vielä kun voit juosta pakoon ja todella kauas.
käyttäytyy kuin minun 13v tyttäreni, jolla paha murrosikä meneillään. Uskomatonta aikuiselta mieheltä??
Siis aivan uskomatonta haukkumista ihan vaikka minkälaisista asioista. Viimeisin paha lataus oli kun en pystynyt terveydellisistä syistä(olin juuri alkanut odottamaan esikoista ja lääkäri kielsi matkustamisen kauas) hänen läheisensa hautajaisiin että sinnekin jätin tahallaan tulematta,. Vaakakupissa oli mahdollinen raskauden keskeytyminen.
Ihan kaikkea on ollut, hän ei osallistu mihinkään kotitöihin itsenäisesti, kuuluu kuulema minulle kun olen kotona. Töitä tehdään 15 h päivä, lasten hoitoon ai tahdo rakoa löytyä että pääsisin välttämättömiä asioita hoitamaan. Sitten kyllä sanotaan että voithan sinä mennä jne mutta useimmiten kun sanoo että pitäisi päästä niin kyllä löytyy syyt miksei ehdi. Yleensä yritän mennä lapsen päiväunien aikaan asioita hoitamaan esim. pankkiin jne.
Rakastan kyllä häntä mutta nähtävästi perhe-elämä yllätti. Olen sanonut että voin seurustella hänen kanssaan mutta asuminen saman katon alla taitaa olla liikaa. En tiedä mikä olisi viisainta mutta ei tämä hirveän mukavaa ole. Jontrolli on aika kova monissa asioissa, esimerkiksi vieraita en oikein voi kutsua kun ei huvita kuunnella tyhmiä juttuja ja hän ei saa olla kotona niin kuin haluaa silloin. Haluaisin käydä vaikka yhdessä harrastuksessa kerran viikossa mutta kun yritin kahden viikon päästä alkoi huuto että laukkaan kaiket illat menossa ja hän ei pääse mihinkään.
Että alkaa olla pikkuhiljaa mittari täynnä, yksinkin on helpompaa kun ei tarvi aikuista lasta kuunnella ja kestää.
>Siis aivan uskomatonta haukkumista ihan vaikka minkälaisista asioista. Viimeisin paha lataus oli kun en pystynyt terveydellisistä syistä(olin juuri alkanut odottamaan esikoista ja
>lasten hoitoon ai tahdo rakoa löytyä
>Rakastan kyllä häntä mutta nähtävästi perhe-elämä yllätti. Olen sanonut että voin seurustella hänen kanssaan mutta asuminen saman katon alla taitaa olla liikaa.
>esimerkiksi vieraita en oikein voi kutsua kun ei huvita kuunnella tyhmiä juttuja
Jutuistasi ei ota erkkikään tolkkua. "Viimeisin paha lataus" oli kun odotit esikoista, nyt teillä on jo useampikin lapsi, joten tuosta on jo monta vuotta? Vai etkö laske noita muita rähinöitä "pahoiksi latauksiksi" vaan ihan normielämäksi?
Mitä v***ua sinä "rakkaudella" luulet tarkoittavasi, kun "rakkaasi" kohtelee sinua noin kusipäisesti eikä arvosta sinua lainkaan? Miksi v***ssa sinä valitsit moisen mörököllin lastesi isäksi?
Miksi et voi kutsua vieraita päivällä äijäsi ollessa töissä? Onko hän kieltänyt senkin?
Miksi sinäkin olet ihan vapaaehtoisesti tehnyt omasta elämästäsi sietämätöntä?