Schubertin b-duuripianosonaatin

etten ole välttämättä kiinnostunut TÄLLÄ HETKELLÄ oppimaan koko sonaattia. Kauttaaltaan hieno teos, mutta varsinkin myöhemmät osat kiihottavat minua. Olisi upeaa pamauttaa pianosta esille jompi kumpi tai molemmat noista jälkimmäisistä osista. Kuinka hankalia ne ovat? Varsin vissiin, mutta ovatko ne pääsemättömissä pianistille, jolle toistaiseksi turkkilainen marssikaan ei ole superhelppo?

Myönnän kirjoitti:

etten ole välttämättä kiinnostunut TÄLLÄ HETKELLÄ oppimaan koko sonaattia. Kauttaaltaan hieno teos, mutta varsinkin myöhemmät osat kiihottavat minua. Olisi upeaa pamauttaa pianosta esille jompi kumpi tai molemmat noista jälkimmäisistä osista. Kuinka hankalia ne ovat? Varsin vissiin, mutta ovatko ne pääsemättömissä pianistille, jolle toistaiseksi turkkilainen marssikaan ei ole superhelppo?

Teos ei ole teknisesti ottaen mikään hirveän vaikea. Äänet saa varmaan soitettua ja uskoisin sen olevan amatöörillekin saavutettavissa tai jotenkin rämmittävissä. Teoksen vaikeus on sen arkkitehtoonisuudessa ja sen hallinnassa ja sävyjen ja detaljien hallinnassa, se vaatii suuremmoista soittotekniikkaakin.

Mutta en halua lannistaa, siitä musiikista voi nauttia vähemmälläkin taidolla. Siitä vaan työn alle.

baritoninaaras kirjoitti:

Teos ei ole teknisesti ottaen mikään hirveän vaikea. Äänet saa varmaan soitettua ja uskoisin sen olevan amatöörillekin saavutettavissa tai jotenkin rämmittävissä. Teoksen vaikeus on sen arkkitehtoonisuudessa ja sen hallinnassa ja sävyjen ja detaljien hallinnassa, se vaatii suuremmoista soittotekniikkaakin.

Mutta en halua lannistaa, siitä musiikista voi nauttia vähemmälläkin taidolla. Siitä vaan työn alle.

nimenomaan niin kova, se on mahtavasti rakennettu pianoteos. En halua rämpiä sitä, vaan suoriutua ansiokkaasti, joten tavoitteeni edellyttää kovaa treeniä. Kiitos kannustuksesta! Oi, Schubert, millainen nero olitkaan ja kuinka hienoa musiikkisi onkaan!

on kirjoitti:

nimenomaan niin kova, se on mahtavasti rakennettu pianoteos. En halua rämpiä sitä, vaan suoriutua ansiokkaasti, joten tavoitteeni edellyttää kovaa treeniä. Kiitos kannustuksesta! Oi, Schubert, millainen nero olitkaan ja kuinka hienoa musiikkisi onkaan!

Onko kukaan täällä samaa mieltä, että kyseinen sonaatti olisi vielä parempi ilman niitä lukemattomia kertauksia?

pianomann kirjoitti:

Onko kukaan täällä samaa mieltä, että kyseinen sonaatti olisi vielä parempi ilman niitä lukemattomia kertauksia?

Schubertin sävellysten pituus, toisteisuus ja kertaukset ovat osa niiden esittämisen vaikeutta. Siinähän on haastetta että pystyy esittämään tällaista musiikkia mielenkiintoisesti. Yksinkertaisempikin tekstuuri muuttuu vaikeaksi kun kappale on sisältöönsä nähden pitkä. Tietenkin niiden S:n sonaattien pitää olla juuri niin pitkiä kuin ovat... Tässä on kai osittain vastaus siihen onko se sonaatin finaali vaikea vai ei.

onpas pitkä kappale kirjoitti:

Schubertin sävellysten pituus, toisteisuus ja kertaukset ovat osa niiden esittämisen vaikeutta. Siinähän on haastetta että pystyy esittämään tällaista musiikkia mielenkiintoisesti. Yksinkertaisempikin tekstuuri muuttuu vaikeaksi kun kappale on sisältöönsä nähden pitkä. Tietenkin niiden S:n sonaattien pitää olla juuri niin pitkiä kuin ovat... Tässä on kai osittain vastaus siihen onko se sonaatin finaali vaikea vai ei.

ei siinä rakenteessa ole liikaa, Schubi varioi sopivasti ja toisto kuuluu musiikkiin. Vastaavasti voitaisiin kysyä, onko Beethovenin ysissä liikaa teemankäsittelyä ilon hymnin melodiasta, mutta eihän siinä ole.

kyllä... kirjoitti:

ei siinä rakenteessa ole liikaa, Schubi varioi sopivasti ja toisto kuuluu musiikkiin. Vastaavasti voitaisiin kysyä, onko Beethovenin ysissä liikaa teemankäsittelyä ilon hymnin melodiasta, mutta eihän siinä ole.

Schubi menee kyllä erittäin äärimmäisyyksiin kertauksiensa käytössä ja määrässä. Beethovenin ysissä ja harvoin muuallakaan on mitään vastaavaa.

et semmosta ny kirjoitti:

Schubi menee kyllä erittäin äärimmäisyyksiin kertauksiensa käytössä ja määrässä. Beethovenin ysissä ja harvoin muuallakaan on mitään vastaavaa.

ehkä Schubertin omaa yhdeksättä? Sehän kai jakaa mielipiteitä, sitä toisteisuutta on kuvattu "taivaalliseksi pituudeksi", mutta joidenkin mielestä teos on Schubertin katalogissa snadisti yliarvostettu. En itse pidä sitä sinfoniakirjallisuuden kukkasena, mutta onhan siinä toki vaikka mitä hyvää ja teemoissa on ainekset.

Jos suuressa S:n sinfoniassa on jotain puutteita, niin vaikka tää pianosonaatti B-duuri... Ei nuottiakaan liikaa! Ihana melodiikka ja on suorastaan mahtavaa että lumoavat sävelpalikat kuullaan useita kertoja. Beethovenin ysissä on tietysti teemankehittelyä yllin kyllin, eikä sinällään ole kyse täysin toistamisesta, mutta jonkun mielestä se menee varmasti överiksi se aina uusien orkestraalisten ja kuoro-tehojen kaivaminen samasta teemasta. Mahtava teos, mutta mielestäni ihan yhtä lailla sitä voisi syyttää liiasta toistosta. Mutta kun toisto on hyvän teeman kohdalla hieno väline.


Schubi oli niin tyylitajuinen, ettei hän eksynyt metsään. Kvartetto-, laulu-, sinfonia-, ooppera- ja sonaattimusana mestareita. Kirkkomusiikinkin taitajia. Nero mikä nero.

tarkoitatko kirjoitti:

ehkä Schubertin omaa yhdeksättä? Sehän kai jakaa mielipiteitä, sitä toisteisuutta on kuvattu "taivaalliseksi pituudeksi", mutta joidenkin mielestä teos on Schubertin katalogissa snadisti yliarvostettu. En itse pidä sitä sinfoniakirjallisuuden kukkasena, mutta onhan siinä toki vaikka mitä hyvää ja teemoissa on ainekset.

Jos suuressa S:n sinfoniassa on jotain puutteita, niin vaikka tää pianosonaatti B-duuri... Ei nuottiakaan liikaa! Ihana melodiikka ja on suorastaan mahtavaa että lumoavat sävelpalikat kuullaan useita kertoja. Beethovenin ysissä on tietysti teemankehittelyä yllin kyllin, eikä sinällään ole kyse täysin toistamisesta, mutta jonkun mielestä se menee varmasti överiksi se aina uusien orkestraalisten ja kuoro-tehojen kaivaminen samasta teemasta. Mahtava teos, mutta mielestäni ihan yhtä lailla sitä voisi syyttää liiasta toistosta. Mutta kun toisto on hyvän teeman kohdalla hieno väline.


Schubi oli niin tyylitajuinen, ettei hän eksynyt metsään. Kvartetto-, laulu-, sinfonia-, ooppera- ja sonaattimusana mestareita. Kirkkomusiikinkin taitajia. Nero mikä nero.

yhtä kiihkeitä sonaatin osasia kuin finaali ja kolmas osa b-duurisonaatissa? Etsin samanlaisen intesiteetin sävellyksiä, jotka lumoavat kiivastempoisella kauneudellaan. Voi olla, että tarkkaan esitysohjelmaamme 4. osa b-duurisonaatista on nimittäin liian pitkä ja kolmas osa taas pikkasen liian lyhyt. Viiden minuutin ja kuuden minuutin välimaastoissa palloileva kesto olisi ideaali, ja etsinnän kohteena siis Schubertin pianomusiikki. Sen ei tarvitse olla sonaatti, mutta eikö niissä ole Schubertin pianomusiikin kärki? Ja sitten tietysti on sekin että esim pianotansseista ei löytyne riittävän pitkiä biisejä edellä kuvattuun tarkoitukseen?

muita kirjoitti:

yhtä kiihkeitä sonaatin osasia kuin finaali ja kolmas osa b-duurisonaatissa? Etsin samanlaisen intesiteetin sävellyksiä, jotka lumoavat kiivastempoisella kauneudellaan. Voi olla, että tarkkaan esitysohjelmaamme 4. osa b-duurisonaatista on nimittäin liian pitkä ja kolmas osa taas pikkasen liian lyhyt. Viiden minuutin ja kuuden minuutin välimaastoissa palloileva kesto olisi ideaali, ja etsinnän kohteena siis Schubertin pianomusiikki. Sen ei tarvitse olla sonaatti, mutta eikö niissä ole Schubertin pianomusiikin kärki? Ja sitten tietysti on sekin että esim pianotansseista ei löytyne riittävän pitkiä biisejä edellä kuvattuun tarkoitukseen?

Kokeile Schubertin impromptuja D899 ja D935

krixis kirjoitti:

Kokeile Schubertin impromptuja D899 ja D935

kiivastempoisia ole. tai emmää tiiä, en oo hirveesti kuunnellut. mut sonaateissa on nopeempii osii esim. a-duuri sonaatissa.

kovin kirjoitti:

kiivastempoisia ole. tai emmää tiiä, en oo hirveesti kuunnellut. mut sonaateissa on nopeempii osii esim. a-duuri sonaatissa.

Sonaatti nro 19 c-molli D 958 on laadullisesti samaa tasoa kuin B-duuri sonaatti.

krixis kirjoitti:

Sonaatti nro 19 c-molli D 958 on laadullisesti samaa tasoa kuin B-duuri sonaatti.

Eikö toi B-duurisonaatti kuulu Schubertin viimeisiin teoksiin, samoin kuin jokin Requiem Mozartilla. Ainakin se on sävelletty Schubertin viimeisenä elinvuonna.

vika? kirjoitti:

Eikö toi B-duurisonaatti kuulu Schubertin viimeisiin teoksiin, samoin kuin jokin Requiem Mozartilla. Ainakin se on sävelletty Schubertin viimeisenä elinvuonna.

B-duuri sonaatin jälkeen tuli vielä viisi "pienehköä" teosta , joten se kuuluu viimeisiin.