Elän tähänastisen elämäni raskaimpia päiviä. En ole vielä lukenut yhtään tämän palstan viestiä, mutta minun on pakko kirjoittaa johonkin, ja toivon, että tämä on oikea paikka.. Tuntuu että hajoan...
Viikonloppuna juttelin avomieheni kanssa ja teimme raskaan päätöksen erota. Olemme olleet yhdessä 14 vuotta, viimeiset niistä asuneet yhdessä ja olleet kihloissa.
Tähän asti olemme yrittäneet ja yrittäneet ja jaksaneet uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, mutta ei enää.. mitään varsinaista syytä, miksi juuri nyt, ei ole.. olo vain oli niin ahdistunut kummallakin, ettemme näe enää muuta vaihtoehtoa. Ei enää riitoja, pelkkää keskustelua (tavalla johon emme ole muuten pystyneet enää aikoihin), itkua ja halailua.. Selviääkö tästä koskaan.. en jaksa nyt kirjoittaa enempää mutta toivon, että joku kuulee...
Viikonloppuna juttelin avomieheni kanssa ja teimme raskaan päätöksen erota. Olemme olleet yhdessä 14 vuotta, viimeiset niistä asuneet yhdessä ja olleet kihloissa.
Tähän asti olemme yrittäneet ja yrittäneet ja jaksaneet uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, mutta ei enää.. mitään varsinaista syytä, miksi juuri nyt, ei ole.. olo vain oli niin ahdistunut kummallakin, ettemme näe enää muuta vaihtoehtoa. Ei enää riitoja, pelkkää keskustelua (tavalla johon emme ole muuten pystyneet enää aikoihin), itkua ja halailua.. Selviääkö tästä koskaan.. en jaksa nyt kirjoittaa enempää mutta toivon, että joku kuulee...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen pahoillani puolestanne.
Oletteko käyneet avioliittioneuvojalla? Jotkut käyvät.
Kun kaksi ihmistä eroaa, niin ei välttämättä ole vikaa kummassakaan. Ei siis syyttelyjä. Suhde, kun ei toimi, niin ei voi mitään.
Äitini sanoi, kun erosin, että älä itke. Itke vasta sitten, jos toinen on kuollut....
Et ole menettänyt ihmistä lopullisesti. Ystävinäkin voi erota ja tapailla joskus kahvittelun merkeissä. Ikävä vähenee hiljalleen.
Oletteko kokeilleet asumista erillään? Ei lopullista päätöstä erosta.
Toivon sulle voimia. Ihmiset eroavat joka päivä. Ei voi mitään.
On stressiä, raha-ongelmia, liikaa töitä ym ym. Luottamuspulaa, puhumattomuus asioita kasaten. Kun aletaan purkaa kasaa, niin riita aivan kamalaa.
Toinen toistensa arvostaminen häviää tai toinen voi tuntea itsensä niin paljon huonommaksi ihmiseksi, ettei voi jatkaa suhdetta.
Kiitos sinulle. Kirjoituksesi antoi minulle paljon lohtua ja voimia.
Olemme yrittäneet suhteemme eteen niin paljon, että nyt on kummankin mielestä viisainta antaa periksi. Kun ei toimi, niin ei toimi. Vaikka kuinka haluaisi...
Kiitos sinulle ajatuksistasi.
Raastava tarina. Otan osaa suruusi. En osaa edes kuvitella miten pahalta sinusta tuntuu. Ota päivä kerrallaan ja itke paha olo pois. Viikkojen ja kuukausien päästä on varmasti helpompi hengittää. Älä päästä lippua valahtamaan alas tangosta. Tsemppiä!
Nyt Sinusta tuntuu pahalta. Jatko on omavalintainen - suretko surusi loppuun - vai aloitat uuden suhteen tekemättä sitä vaadittaa aivojen surutyötä. Pitkä suhde on tuonut paljon yhteisiä muistoja niin hyviä kuin huonojakin. Tunnet, että kaikki on sekavaa aluksi. Aivosi tekevät työtä eron jälkeen jos sallit niin tapahtuvan. Kelaat kaiken menneen mielessäsi monin tavoin. Vahvistut. Huomaat, että olisitte voineet tehdä monia asioita toisin tavoin, mutta ette tehneet. Se on sitä, että ELÄÄ.Ja tekee virheitä. Anna anteeksi itsellesi ja sille toiselle. Tsemppiä Sinulle!! Elämä ei kaadu tähän.
Eräs pikku ajatus.Kerroit että on vain itkua ja halailua.Voisiko olla niin,että olette nyt päässeet psyykkisesti alastomina toisianne niin lähelle, kuin kaksi ihmistä voi päästä,eli kulissit on riisuttu?
Oletteko miettineet? Nyt puheet ovat olleet aitoja tunteita, kokemuksia, haluja,joita ei uudessa suhteessa rakastumisvaiheen aikana puhuta,silloinhan vain näytetään se paraspuoli.Älkää paetko nyt toisianne ja rynnätkö uuteen tunnemaailmaan,jossa uusi rakkaudentunne ohjaa teitä ja rakastutte rakastumisen tunteeseen.Toivon että mietitte yhdessä tätä asiaa.Eroaminen on mielestäni tässä elämänvaiheessa pakoa,koska seuraavassakin suhteessa nämä samat asiat tulevat esiin.Voipa olla vielä niin että siinä suhteessa ei itketä ja halata,vaan siinä voi nyrkki heilahdella. Onnea teille ja kunnioittakaa toisen sisäistä alastomuutta,koska sieltä pursuaa todellinen rakkaus.Olen kokenut saman,siksi puhun,enkä kadu