Asia on niin uusi ja vereslihalla, etten pysty kunnolla ajattelemaan.. mutta tiedän, että jokin helpottaa. En haluaisi huomata muutaman kuukauden päästä makaavani kaiket vapaa-aikani peiton alla itkemässä, kuten nyt huomaan haluavani tehdä.
Kertoisitteko eron kokeneet KONKREETTISIA keinoja, mitkä helpottavat elämää ja selviämistä..? En jaksa ajatella..
Kertoisitteko eron kokeneet KONKREETTISIA keinoja, mitkä helpottavat elämää ja selviämistä..? En jaksa ajatella..
Vastaukset 11
Vanhimmat
...saman jo 4v. sitten ja kas' aika haavat parantaa.
Olimme 16v yhdessä ja sitten tuli kuin salama kirkaalta taivaalta , että se on sitten loppu.
Täh, , ei kai näin mulle voinut käydä ?
Tunteet velloivat jumalattomasti ja tuntui ettei jaksa. Ahdisti , pala nousi kurkuun , itketti, vit..ti, ei tästä selviä ajatuksella.
Mutta , kun laitamme aikaa niin kaikki ne palaset loksahtavat paikaoilleen.
Älä jää peiton alle , vaan pyri säilyttämään ystäväsuhteet, tule ihmisten ilmoille , juttele kavereiden kanssa , liiku ulkona.
Älä vaan sorru juomaan , sillä se vain siirtää sitä pahonolon tunnetta tuonnemaksi.
Pahimmassa tilaanteesa käänny terveysviranomaisten puoleen hakemaan ammatti apua.
Kyllä niitä ihania ihmisiä on aidan toisellakin puolella.
Tsemppiä elämään ja jaksa .
Sun pitää pikku hiljaa alkaa toteuttaa niitä asioita, joita ette yhdessä ehkä voineet tehdä, tai jotak yhdessä e tuntuneet miltään ja
etsiä ratkaisunne hyviä puolia, sitä kautta toivon mukaan alat nousta "upottavasta suosta".
Olisin onnellinen, jos voisin itse tehdä tuon päätösken myös pikaisesti. Ahdistaa myös niin suunnattomasti oma tilanteeni, joka varmaan aika
harvinainen onkin. Valitettavasti en voi edes kertoa siitä enempää, vaikka helpottaisi minuakin, jos voisin purkaa tunteitani edes täällä.
Ehkä sinullakin kuitenkin ajan myötä alkaa helpottaa, pääsithän kuitenkin ahdistavasta suhteesta, vaikka nyt tuntuu vaikealta.
Hyvä että olet jo ensimmäisen askeleen ottanut
ja purkanut tunteitasi täällä. Varmaan saat vielä paljon hyviä vinkkejä selviytymiseen.
Nyt kehottaisin sua ottamaan itseäsi niskasta kiinni vaikka raskasta olisikin ja lähteä päivittäin kunnon kävelylenkille, se helpottaa kummasti jaksamista. Samalla näet muutakin kuin
seinät ympärilläsi ja kaikki alkaa pikku hiljaa näyttää valoisammalta. Voit reissuillasi törmätä mitä ihmeellismpiin asioihin ja sattumuksiin, jotka pala palalta kokoavat sinut. Vastaantulijan hymykin voi olla iso asia näissä tilanteissa.
Mene myös tapaamaan ystäviäsi ja mahdollisesti sukulaisiasikin. Vaikka ei tekisi mieli, saat ainakin ajatukset hetkeksi muualle ja sekin on hyväksi.
Jos et ole töissä, niin hae töitä, on ainakin tekemistä.
Käy kahvilla jne. ja katsele ympärillesi. Ehkä jossain nurkan takana odottaa vielä se oikea ;)
Toivon sinulle jaksamista ja uskoa, että vielä
se aurinko paistaa!
Ei sinne sänkyyn kannata mennä, kun nukkumaan. Mulla oli oman eroni jälkeen kovia ongelmia, kun ero hävetti jne. Sitten kun lopulta uskaltauduin korsustani ulos, minut otettiin aivan samanarvoisena vastaan ystävieni joukkoon. Siitä se lähti pikkuhiljaa eteenpäin...
Juttelu tuttujen, ystävien kanssa auttaa joskus. Pahan olon jakamista.
Kun ihmisellä on paha olla, niin ei voi vaatia tekemään sitä ja tuota. Kuitenkin tiedän omasta kokemuksestani, että ulokona kävely hiljalleen auttaa selvittämään tunteita. Huomaa maailman ja oman itsensä pienuuden tämän kaiken keskellä. Suruun syöminen pahentaa oloa, kun paino nousee ja väsyttää. Kun on paikoillaan, niin asiat pyörivät päässä samaa kasettia kelaten.
Siivoan pahaan oloon koko kodin. Ei auta ehkä sua. Käy kylässä sukulaisissa. Lemmikkieläin.
Kevätmasennustakin on jo liikkeellä.
Peiton alla on turvallista itkeä, jos pystyy itkemään. Jos pystyy, se on hyvä merkki.
Avioero on ihmisen suurin kriisi. Siinä ei mene vain puoliso, vaan koko perhe. Petollisesti jätettyjen ihmisarvo mitätöidään ja -jopa koko entinen elämäkin. Sehän onkin ollut valhetta.
Tietämättään yksipuolisesti kiintynyt on nauret-tava, pilkattava. Kuinka et huomannut ? Miksi et nuuskinut ?
Tässä olisi nyt pitkällinen kriisiapu paikallaan, jopa enemmän kuin onnettomuuksissa, mutta avioeron negatiiviset puolet halutaan vähätellä, koska yhteiskunnassa on laillisesti siirrytty iloiseen vuoro-moni-avioisuuteen.
Sehän sopii mainiosti keskenkasvuisille.
Keskenkasvuisille...minäkö??
Höpö höpö...kirjoitin Tinkalle parikin viestiä, koska hän tarvitsee tukea. Neuvoin minkä osasin. Olen eronnut ja kaksi keskenmnoa. Inhoan sanaa keskenkasvuinen, varsinkin sulta, koska et tiennyt ajatuksistani muuta kuin tuon yhden viestin verran. Käytin erilaista nimimerkkiä. Sain häneltä kiitoksia. Asioita ei saa ajatella noin mustavalkoisesti, kuten sinä, näköjään. Anteeksi, pyydän kuitenkin tämän viestin vuoksi.
Elämää on sen jälkeenkin, kun kyyneleitä ei tule. Elämää on ennenkin kyyneleitäkin.
Terv. n. -62
Enemmän tai vähemmän järjissään joka päivä; yleensä tuntuu että vähemmän. 21/2 viikkoa ollut erotettuna ja kyllä tunteet menee aivan laidasta laitaan! Opiskelut meni kevään osalta persiilleen, kun ei pysty keskittymään mihinkään.
Soittele ja puhu kaikille ystäville. Ei mitään väliä vaikka kerrot kaikille samat asiat. Kunhan puhut! Pyydä ystäviä ulos kahville/oluelle/kävelylle... Mene ulos kävelylle. Mietit varmaan vain niitä kurjia juttuja, mutta samalla tulee huomaamatta liikuntaa, joka auttaa yleistilaan, ruokahaluun (mulla alkaa välillä tulla jo takaisin!), uneen.
Kiinnitä erityistä huomiota pieniin hyviin asioihin: ihana aurinko, linnut laulaa, hassu hattu, kaunis hymy, leppeä tuuli,... Haistele ilmaa, nuuhki kahvia, leivonnaisia, hajuvesiä, kuuntele musiikkia. Mulle ilmalla on suuri vaikutus: jos on upea ilma ja kaunis auringonpaiste, en voi olla huonolla tuulella.
Käy lääkärissä juttelemassa ja pyydä nukahtamislääkkeitä jos tuntuu että tarvitset. Itse hain, ja riittää että niitä on kaapissa.
Tosiaan, romahduksia tulee jatkuvasti, mutta pääosin ne syvimmät on lyhyitä.
Mulla on onni, kun on paljon ystäviä ja kavereita. Heidän kanssaan oleskelu pitää järjissään.
Yhden erittäin tärkeän seikan tajusin heti kun tästä erosta minulle ilmoitettiin, ja viime perjantaina se selkiytyi täysin: kukaan perheestämme ei ole kuollut; kaikkia saan tavata vielä, kaikkia saan halata jos haluan, kaikkien kanssa saan puhua! Mikään ei ole minulle sen tärkeämpää tällä hetkellä!
Jos haluat keskustella jonkun kanssa erostasi, voin vaihtaa ajatuksia meilin välityksellä.
Olen lukenut viestinne, mutta en jaksa tällä hetkellä vastata niihin.. mulle saa kyllä kirjoitella, jos haluaa, vastaan kyllä. Tarvitsen juttusuraa ja ystävilleni ja sukulaisilleni en vielä halua kertoa... Ehkä voisin olla myös tukena jollekulle muulle.. Osoitteeni on [email protected]
Uusi mies helpottaa. Typerää, mutta totta.
Kyllä se uusi mies tosiaan helpottaa. Itselläni ei edes mitään vakavaa, mutta on kiva kun soittelevat ja viestittelevät. Saa vähän hyvitystä romahtaneelle itsetunnolle. Liikunta auttaa myös ja todellakin ne ystävät, joille voi puhua. Itse kävin myös kolmesti ammattiauttajalla silloin alussa ja menen ehkä vieläkin. Aikalailla nimittäin tunteet vaihtelee toivosta epätoivoon. Ja kun aikaa kuluu ja toivo alkaa loppua, voi tuntua taas aika pahalta. Meillä erosta nyt neljä kuukautta ja ajoittain olen jopa tyytyväinen ja onnellinen kun pääsin mokomasta pettäjästä... Tsemppiä! Ja muista, että tämän jälkeen olemme varmasti kasvaneet henkisesti monta metriä. Arvot on kohdallaan, mitä ei voi sanoa kaikista tämän päivän ihmisistä...
Älä tosiaankaan jää peiton alle itkemään. Hae entiset ystäväsi ja jos ei sellaisia ole, niin mene sinne missä on ihmisiä ja puhu vaikka vieraalle ihmiselle asioistasi, se helpottaa.
Kyllä se siitä vähitellen menee hyvään suuntaa. Aika parantaa haavat ja edessäsi voi olla paljon parempi aika kuin tähän asti. Tiedän kokemuksesta. Älä tosiaankaan ala ainakaan juopottelemaan, se ei ole hyväksi.