Olin kuulemma liian kiltti ja helppo tapaus. Ehkä jopa kevytkenkäinen jos niin voi sanoa. Olin suostuvainen kaikkeen. Olin liian pasiivinenkin ellei mies sanonut, että tehdään näin. Innostuin kaikesta mitä mies ehdotti. Tein itseni typeräksi. Minussa ei ollut haastetta. Minussa ei ollut sitä särmää mitä mies toivoi. Pystyin näkemään heti kun mies toivoi. En suuttunut pahemmin ja jos suutuin, niin muutamalla sanalla minut sai leppymään ja unohdin asian, vaikka minulla olisikin ollut oikeus suuttumiseen. Minuun tehosi kaikenmaailman lepertely.
Ainoastaan plussaa oli, että näytän kuulemma helvetin hyvältä.
En pysty ikinä löytämään suhdetta näillä eväillä. En osaa vaatia. En osaa ottaa sitä minulle kuuluvaa. Ja ne jotka kiinnostuu minusta, niin ovat niitä natsivaltaan tahtovia, ei kiitos.
En ole siis ihannenainen. Nämä siis miehen suusta, jota tapailin.
Sydämeni on rikottu ja revitty ja nyt minä itken haavoissani täällä. Ja harvoin vaivun tällä tavoin itsesääliin, mutta tuo oli niin isku vasten kasvoja, että en osaa enää muuta.
Ainoastaan plussaa oli, että näytän kuulemma helvetin hyvältä.
En pysty ikinä löytämään suhdetta näillä eväillä. En osaa vaatia. En osaa ottaa sitä minulle kuuluvaa. Ja ne jotka kiinnostuu minusta, niin ovat niitä natsivaltaan tahtovia, ei kiitos.
En ole siis ihannenainen. Nämä siis miehen suusta, jota tapailin.
Sydämeni on rikottu ja revitty ja nyt minä itken haavoissani täällä. Ja harvoin vaivun tällä tavoin itsesääliin, mutta tuo oli niin isku vasten kasvoja, että en osaa enää muuta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kyllä tuo kiltti ja suostuvainen ihan hyvältä minulle kuulostaa, eikä se välttämättä haittaa jos on vähän passiivinen, silloin vain miehen täytyy ottaa se "johtajan" rooli.
Kevytkenkäisyys tietysti tässä on se mikä omaan korvaan vähän särähtää, jos sillä nyt tarkoitetaan ihan sitä itseään.
Parempaa onnea ensi kerralla, ei kannata masentua ;)
Kai olen kevytkenkäinen, koska minut on helppo puhua ympäri.
Nyt olen itkenyt 6tuntia putkeen, että olen tälläinen.
Ei kiva:(
Jos tarjoilet seksiä ympäriinsä kehujen ja lepertelyjen innoittamana, silloin olet kevytkenkäinen. Jos olet muuten vain helppo puhua ympäri kaikenlaiseen, olet vain... No helposti ympäripuhuttava.
Hmm... Olen jo "vanhempi täti", ja huomannut, että toisille miehille on hyvin tärkeää saada tuntea olevansa vähän niin kuin "pomo" suhteessa... Ei nyt mitään kaapin paikan näyttämisiä, mutta jotenkin ne nauttivat siitä, että saavat olla Miehiä isolla M:llä ja heitä kuunnellaan.... Mutta kyllä naisella se oma tahtokin pitää olla - kaivelepa sinäkin omaasi esille, on se siellä jossain :-) Itse olin nuorempana pitkälti samanlainen kuin sinä, mutta kiitos eräänkin "kuspiän", vaikka olenkin edelleen mukautuvainen ja rauhaa rakastava, niin opinpa ilmaisemaan omatkin haluni ja tunteeni.
Älä nyt yhden miehen lätinöiden perusteella itseäsi hylkiöksi tunne ja heitä kirvestäsi kaivoon! Kyllä meressä kaloja riittää ja yhden ketaleen mielipide on kuin "hyttysenpaska Itämeressä"...
Niin siis sitä ajattelinkin, että mitä tolla kevytkenkäisyydellä meinaat. Jos siis sinut on helppo puhua ympäri vaikka lähtemään risteilylle tai ihan mihkä vaan, niin olet vaan helposti vietävissä..
Kevytkenkäisyys taas on hieman eri juttu.. Tarkoittaa että jaat itseäsi helposti vähän kelle vaan. Tietysti jos sinut on helppo puhua ympäri harrastamaan seksiä ajasta, paikasta ja kysyjästä riippumatta niin silloin voit olla kevytkenkäinen.
No voi herranjumala, sähän olet juuri minun unelmanaiseni!
tiedä vielä mitä on rakkaus, sinä vain palvot toista. Ei siinä toinenkaan tunne itseään kuin lähinnä ahdistuneeksi. Ihmiset etsii tasavertaisia kumppaneikseen. Kasva vielä ja löydät jonkun muun. Tsemiä!
Mut kertokaa, onko mulla vielä toivoa löytää parisuhde?
Olin tyhmä ja sinisilmäinen tämän miehen kanssa. Ja kyllä, päädyttiin harrastamaan seksiäkin melko nopeasti. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun niin nopeasti päädyin sänkyyn toisen kanssa.... tunteet olivat vain niin vahvat sitä toista kohtaan, että sitä sinisilmäisenä ajatteli, että nyt löytyi elämän mies ja mitä se muka vaikuttaa jos nopeasti päätyy sänkyyn:/ Siitä toi kevytkenkäisyys varmasti tuli.
Ja tosiaan olen helposti vietävissä, innostun ihmisten ideoista aina ihan älyttömästi.
Mut en mä ennen oo koskaa tolleen hypänny kenenkaa kans sänkyyn noin nopeesti:s Jatkossa ainakin osaan hillitä haluni jos en muuta.
Kuulostat erittäin unelmalta minulle, ja ymmärrän tilanteesi. Voi jospa saisinkin itsellesi kaltaisesi naisen ;) .
mut en mä ole enää helppo:(
Musta tuli kyyninen ja vaikea;o
Kyynisyys on aika hot. ;) Varsinkin kyyninen huumorintaju on aika hienoa.
Sä todellakin kuulostat unelmanaiselta, etkä ole kevyitä kenkiä nähnykkää. Varmasti löydät jonkun joka osaa arvostaa sua. Tsemppiä!
Uskon, että oli varmasti raastavaa kuulla kuulla päin naamaa omista "puutteista", mutta toisaalta olet paremmassa asemassa kuin sellainen nainen, joka vuosia jää miesten jättämäksi tietämättä mistä kenkä puristaa. Muista myös, että kyseessä oli sen miehen mielipide. On varmasti paljon miehiä, jotka pitäisivät sinusta sellaisena kuin nyt olet. Toisaalta sinun kannattaa nyt miettiä, millä persoonallisuutesi saralla voisit kasvaa ihmisenä. Älä ota tuota kritiikkiä pelkästään nujertavana vaan myös kasvun mahdollisuutena.
Kiitos teille mukavasta palautteesta:) Kasvun paikka tämä on todella ollutkin, mutta tässä on vain se huono puoli, että sitten voi vasta sanoa kasvun tapahtuneen, kun ensi kerralla en tee enää niitä samoja virheitä kuin nyt. Enkä suostu ihan kaikkeen, niin sitten voin sanoa, että jotain hyötyä on ollut.
Omassa ystäväpiirissäni on paljon näitä vaikeita naisia ja olen tietenkin pyrkinyt ottamaan heistä mallia siinä suhteessa, että mikä omalla kohdallani menee aina vikaan.
Mutta tosiaan hyvä, että sain kuulla sen totuuden siitä miksi kävi kuin kävi. Totuus sattui ja sattuu edelleen, mutta toivottavasti osaan jatkossa hyödyntää kuulemaani. Ja sitä kautta olen taas jonkun ihanne. Ja lähinnä, että itse hyväksyisin sen, että mies sanoi minua helpoksi(sellainen sattuu ja pahasti).
Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin.
Ethän sure liikaa koska mä en soisi että mun ihannenainen on surullinen :)
Mä en kaipaa naisesta minkäänlaista haastetta. Haastetta on ihan tarpeeksi jo muistakin asioista. Niin paljon arvostan sitä että nainen tietää, ymmärtää ja on kanssa. Jos tää yhdistyy kauniiseen ulkokuoreen niin ...
... no. Kerro missä se sun särjetty ja rikkirevitty sydämes on. Mä meen ja etsin jokaisen sirun ja särön ja kokoan sen kasaan vaikka yksin jos et välitä auttaa. Jos se on ehtinyt jo mädätä mä pistän sen komposiin ja kasvatan siitä komeen punaisen paprikan joka voidaan sujauttaa rintalastan taakse ja leikkiä että se se on sama asia.
Mulle tekstisi oli toivonpilkahdus siitä että on olemassa ihan oikeasti naisia kuten sinä ja vieläpä vapaana. Vaikutat sellaiselta ihmistyypiltä jolle voisin jopa ruveta laastariksi vaikka moinen ei mua yleensä yhtään kiinnosta.
"En pysty ikinä löytämään suhdetta näillä eväillä. En osaa vaatia. En osaa ottaa sitä minulle kuuluvaa. Ja ne jotka kiinnostuu minusta, niin ovat niitä natsivaltaan tahtovia, ei kiitos."
Rakkautta ei voi vaatia. Sen voi vain saada. Tämän sinä tiedätkin jo - mutta luulen että nyt on hyvä aika muistuttaa.
Oih, kiitoksia Nollatasolle kauniista viestistään:)
Mutta kun sydän on revitty ja murskattu miljooniin, niin vaikka sen saisikin joskus kasaan, niin mistä saa takaisin sen perusluottamuksen vastakkaista sukupuolta kohtaan? En pysty luottamaan enää mihinkään tai kehenkään, sillä tuo mies antoi ymmärtää niin kaikkea muuta minusta.
Tuntuu, että jos joku mies edes pyrkisi lähelleni, niin saisi vain tuntea minun vihani, vaikka todellisuudessa kaipaisinkin aivan älyttömästi sitä läheisyyttä. Enemmän kuin mitään! En tahdo kuitenkaan olla taas jälleen se siipirikko:( En osaa enää jotenkin uskoa, että kukaan mies tahtoisi olla kanssani ihan oikeasti... eikä vain särkeäkseen taas sydämeni tuhansiin ja taas miljooniin. Tiedän, ei pitäisi antaa jonkun entisen vaikuttaa tällä tavalla, mutta tunteet olivat vain niin vahvat minun osalta.
Parempi varmaan olla yksin. Ja yrittää olla taas joskus kokonainen
... elämään. Se on mun vinkkini.
"Vastakkainen sukupuoli" on ihan liian laaja juttu että siihen voisi luottaa. Mä en luota vastakkaiseen sukupuoleen. Siellä on kaikennäköisiä hulluja peeniksensilpojia ja pettäjiä mukana siellä koko naisväestössä.
Yksilöön mä saatan sitten tilannekohtaisesti luottaa. Mä tiedän itse millainen olen - joten sellaisiin ihmisiin jotka järjen tasolla on "mulle sopivia" voi ehkä luottaakin. Olen suoraansanottuna koiranpentu. Kertakaikkisen sekarotuinen, suloinen, pörröinen harmiton koiranpentu. Voin joskus leikkiä olevani iso rottweiler - etenkin kun valo on takaviistosta ja se heijastaa varjokuvani seinälle. Silloin mä voin vaikuttaa kovinkin mittavalta ja ärhäkältä.
Mä tiedän että sä olet kans koiranpentu. Mä koen sussa heti leikkikaverin mahdollisuuden - siis ihan sen takia että tarinasi oli jotenkin sellainen jonka ymmärsin - ja tiedän että se mitä koet ei ole "ainutlaatuista" vaan se leimaa meidän persoonallisuuden omaavia ihmisiä. Sä koitit leikkiä täysikasvuisen kissan kanssa. Se on eri rotua ja erilainen sielultaan. Se ei voi toimia, täyskasvuinen kissauros tarvitsee täyskasvuisen kissanaaraan. Se voi leikkiä hetken koiranpennun kanssa, jopa pitää siitä leikistä - mutta se ei toimi.
Se mitä kannattaa oppia tästä sydämensä särkemisestä on se että kaikki ei ole sua varten. Ei edes kaikki sellainen mikä sua viehättää ja mistä pidät, joka saa sut tuntemaan ja nauttimaan ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Nyt sä tiedät että joissain tilanteissa se koituu sun kärsimykseksi. Mikä meni pieleen? No se että se vastapuoli ei saanut omia tarpeitaan täytettyä. Siksi nyt on aika ottaa askel - hoksata että se mistä kumppanissa kannattaa pitää - on se että hän on sopiva. Me pennut usein kunnioitetaan uljautta jota löytyy monista paikoista. Se on hirmuisen ylentävää meidän mielestä. Ollaan silleen WAU KUN TOI ON HIENOO! - mut ongelma on siinä että me ollaan itse pieniä ja pörröisiä, helvetti - likimain avuttomia. Siksi se mitä me koetaan toisista ei välttämättä ole se mitä toiset kokee meistä.
Itse olen oppinut olemaan piittamatta niin hirveästi uljaudesta, upeudesta, kovuudesta, pärjäämisestä jne jne... ne on hienoja ominaisuuksia - mutta ne ei ole mua varten. Mä tarvin - ja nykyään haluan - samanlaista kuin mikä itse olen. Se on se mikä voi mua kehittää, joku jonka kanssa voin leikkiä ja olla oma herkkä, utelias, jopa heiveröinen itseni. Se on nykyään se minkä kautta mä voin kokea rakkaudentunteita - sen kautta että asiat on ihan oikeasti hyvin ja (ihanne) kumppanini ymmärtää missä mennään ja on itse jokseenkin samanlainen - ja samalla oma erilainen itsensä.
Tän takia sinulla ei ole hätäpäivää. Meitä miehiä jotka sivuutamme itsetietoiset, vaateliaat, kissamaiset, saalistettavat jne jne naiset olankohautuksella ja nimenomaan etsitään sinun tyllistäsi ihmistä... meitä on - ja me rakastamme koko sydämestämme emmekä vaadi että olisit mitään muuta kuin sitä mitä luonnostasi olet ja se on meille parasta mitä on olemassa :)
Olen äskettäin ollut samankaltaisessa tilanteesssa kuin alkuperäinen kirjoittaja. Kiitokset NollatasOlle ajatuksia herättävistä viesteistä! Luotan kyllä elämään, mutta luotan myös ihmisiin aivan liikaa - eiväthän he (miehet) tekisi minulle mitään, mitä minä en tekisi heille. Ajattelen ihmisistä lähtökohtaisesti vain hyvää. En voi olla enää aivan näin naiivi ja yltiöavoin. Tai muuten säryn uudestaan ja uudestaan. Mutta kiitos hyvästä viestiketjusta. :)
Tarkoitin luottamuksella sitä että millä perusteilla luottaa toiseen ihmiseen tunteissaan ettei tule ainakaan niin helposti pettyneeksi. Luottamus siinä suhteessa että "tuo ei hakkaa minua" on helppoa minulle, useimmat ihmiset ovat ihan loogisestikin ajatellen turvallisia väistämättä siinä suhteessa.
Sensijaan tilanne on vähän sama kuin jos menisi ja jakaisi ihmisille kakskymppisiä ja luottaisi että saa ne takaisin. Monet ottavat innolla vastaan mutta ellei heiltä vaadi sitä kakskymppistään takaisin - niin sitä ei myöskään saa. Osalta ei saa takaisin vaikka vaatisi. Kyse ei ole "ryöstämisestä" vaan siitä että jos on itse valmis laittamaan peliin arvokkaita asioita - tunteitaan, välittämistä jne - niin se ei tarkoita että niitä saisi kuitenkaan toiselta takaisinpäin vaikka se mitä itse tarjoaa kelpaa oikein hyvin.
Luottamuksella tarkoitan luottamusta siihen että saa takaisin sitä mikä merkitsee itselle jotain. Luottamusta siihen että tämä ihminen ei särje sydäntäni vaan hänen kanssaan voi tuntea nämä tunteet ja siitä saa takaisinkin osansa :)
"Naiivi ja yltiöavoin" - väitän että me haluamme olla molempia. Se tuntuu parhaalta, eikö? - Nimenomaan siksi on tärkeää löytää sellainen ihminen jolle voi olla niitä molempia - ja luottaa että se on ok. Tällöin itseasiassa suojellaan omaa sisästä kauneutta ja sen kautta valitaan rakastaa sellaista ihmistä joka kunnioittaa sitä oikeasti ja joka voi tarjota sen että saa olla naiivi ja avoin satuttamatta itseään. Mä ainakin haluan olla noita asioita - ja mun mielestä on upeaa jos joku haluaa olla niitä minulle. En varmasti luopuisi sellaisesta naisesta ikinä.
"Naiivi ja yltiöavoin" - väitän että me haluamme olla molempia. Se tuntuu parhaalta, eikö?"
Niin, samalla hetkellä, kun kirjoitin: "En voi olla enää aivan näin naiivi ja yltiöavoin" tajusin jälleen kerran, että mitenhän tässä nyt taas käy. En nimittäin osaisi olla muuten; se on tapani olla ja kohdata ihmisiä elämäni varrella. Olen valmis antamaan paljon - toivon, että saan joskus myös takaisin. Pettymyksiltä ei voi välttyä tällä menolla, mutta toisaalta en oikein osaa niitä pelätäkään. Hullua.
"Se mitä kannattaa oppia tästä sydämensä särkemisestä on se että kaikki ei ole sua varten. Ei edes kaikki sellainen mikä sua viehättää ja mistä pidät, joka saa sut tuntemaan ja nauttimaan ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Sä koitit leikkiä täysikasvuisen kissan kanssa. Se on eri rotua ja erilainen sielultaan. Se ei voi toimia, täyskasvuinen kissauros tarvitsee täyskasvuisen kissanaaraan. Se voi leikkiä hetken koiranpennun kanssa, jopa pitää siitä leikistä - mutta se ei toimi."
Tässä osuit ainakin minun kohdallani asian ytimeen. On tärkeää löytää ihminen, joka on minulle sopiva. Toki tämä on oleellista parinvalinnassa jokaisen kohdalla, mutta en tiedä, miksi tuo vertauskuvin kirjoitettu kuvaus ilmentää jokseenkin hyvin omaa persoonaani. Äh, olen jo ihan sekaisin. Ehkäpä se herkkyys ja pienuus, mistä puhut on kohdannut kohdallani liian usein juuri upeuden ja uljauden ja sen sellaisen. Ehkäpä en ole vielä ymmärtänyt, että tarvitsen sellaista kuin itse olen - niin kuin sanoit. Kun vain osaisi löytää sen omanrotuisen; ihmisen, jonka kanssa voin olla oma itseni sen kääntymättä itseäni vastaan.
Mutta mistä tunnistan kaltaisen koiranpennun?
Koska enhän kuitenkaan tahdo sillä tavoin kaltaistani, että mies olisi yhtä kiltti ja myöntyväinen kuin minäkin, koska ei siinä yksinkertaisesti olisi mitään ideaa. Miehen pitäisi olla kanssani enemmän viejä, mutta kuitenkin minut huomioon ottava ja, että minäkin saisin joskus olla se viejä. Ja en osaa kuvitella, että ihastuisin itseni kaltaiseen... tahdon löytää sen puuttuvan palasen itsestäni eli sen, joka pystyy olemaan jämäkämpi kuin minä. Haluan, että se ihastuminen tuntuu myös joltain.
Tuntuu, että saan huomion vain ulkonäköni puolesta, mutta valitettavasti se johtaa harhaan. En ole se itsevarma, määrätietoinen nainen, joka minun tulisi olla.
Koska mielestäni olet väärässä etsiessäsi toisesta ihmisestä jotain "mitä sinussa ei ole".
Päinvastoin, ne asiat pitää löytää itsestään. Koiranpennuille se oma jämäkkyys on vaikeaa - siksi on helppoa hakea sitä niiltä joilla sitä on yllinkyllin. Mutta se on virhe - se on se oma jämäkkyys mitä tarvitaan. Pentu ei koskaan muodostu jämäkkyyden perikuvaksi - mutta hän voi olla silti riittävän jämäkkä pärjätäkseen itse jämäkkyydellään. EI tarvi tulla erinomaiseksi, riittää että pärjää siinä asiassa välttävästi.
On virhe etsiä toisista ihmisistä proteeseja omille puutteilleen. Toisista ihmisistä pitää hakea ainoastaan ominaisuuksia joihin suhtautua - sellaista kokonaisuutta joka toimii kunhan itse toimii oikein (ja joka toimii oikeasti jos se toinenkin valitsee toimia oikein). Sinähän nimenomaan koit tämän tuossa sydämesi särkeneessä jutussa - tarvitsit miestä ohjaamaan sinua - proteesiksi asialle jota väität ettei itsessäsi ole missään muodossa. Sinussa on ne asiat, ne ovat heikkoja - mutta kehityskelpoisia. Kun löydät oman varmuutesi - edes siinä hauraassa ja epävarmassa muodossa joka onkin luultavasti ainoa mahdollisuus - vasta sitten olet valmis oikeasti suhteeseen kenenkään kanssa.
On toki olemassa ihmisiä jotka voivat kantaa toisen elämää osittain ja haluavatkin tehdä niin. Tuollaiset ihmiset tosin tietävät ja vaistoavat milloin joku on oikeasti kyvytön kehittymään - he ryhtyvät suhteisiin vain oikeasti heikkojen kanssa. Noita ihmisiä ei saa mukaan suhteisiin jos itsellä on mahdollisuus kehittyä vaikkei haluaisikaan ja olisi helppoa ja mukavaa antautua toiselle ihmiselle ja jättää oma vajavaisuus hänen murheekseen.
Taisin sortua viisasteluun ja turhanpäiväiseen pätemiseen. Varmaan siksi että kun lähdetään tuolle jämäkkyyslinjalle niin tuntuu että ihannenainen ei taas sitten tykkäisi musta kun olen sellainen unelmoitsijatyyppinen....
Aivan, noinhan se menee pitkälti, mutta kyllähän silti vastakohdat vetää tietyssä määrin toisiansa puoleensa. Siis kunhan on sen saman rajan sisällä kuitenkin, että muuten on sopiva sille toiselle ettei ole täysin yli- tai alilyöntejä.
Enkä minä tahdo ketään päättämään asioistani tai kannattelemaan elämääni - minusta on siihen itsestänikin, mutta kaipaan kuitenkin varmaotteisen miehen, joka osaa olla myös tavallani kiltti ja ymmärtäväinen. Ja en tarkoita että miehen pitäisi olla se, joka vie suhdetta eteenpäin... ei niin isoa vastuuta yksinään kenellekkään.
Mutta tosiaan, tällä hetkellä olen niin hukassa itseni kanssa ettei mitään toivoa mistään suhteista. Minua on jo pyydetty kahdesti uloskin tässä välissä. Sanoin etten lähde. Olisivat miehet pettyneet kun olisivat huomanneet kuinka heikko olen...
Toisaalta se, että minua sanottiin helpoksi, niin se kummittelee koko aika päässäni. Itken iltaisin itseni uneen kun mietin kuinka typerä olin. Ja itsetuntoni on romahtanut ihan totaalisesti. Minulla on ennen ollut hyvä itsetunto, mutta nyt sekin on täysin vaurioitunut. En edes ajatellut kuinka jonkun sanat voivatkaan satuttaa niin paljon...
Anteeksti tekstini on varmasti poukkoilevaa ja epäselvää, mutta tällä hetkellä ajatuksenjuoksuni on hyvin tahmeaa ja hieman hankala ilmaista itseänsä.
Tällä hetkellä kuitenkin päällimmäinen tunne on syvä toivottomuus - en mitenkään usko, että kukaan tahtoisi olla kanssani, helpon naisen kanssa. Ennen en edes pohtinut kelpaanko vai enkö, sillä tiesin kelpaavani... tämä on huolestuttavaa, kun nyt ajattelen ihan päinvastoin.
Kai minun on ensin opeteltava elämään noiden sanojen, helppo ja kevytkenkäinen, kanssa. Siihen menee vuosia.
Jopa tietyllä tapaa hilpeän negatiivinen ja tummasävyinen. En sano tätä vahingoniloisena tai väheksyen... mutta omasta näkökulmastani katsottuna olet aivan terve ja toimiva - omanlainen - yksilö joka nyt vain on menettänyt ehkä tarpeettomankin paljon uskoa itseensä.
Etenkin kun itse kammoksun nimenomaan vaikeita naisia, en koe heissä mitään mieltä. Haluan suunnata hyvään elämään ja jos joutuisin kokoajan painiskelemaan "ongelman takia joka tulee siitä että nainen on nainen" niin se tekisi elämästäni hyvin epämiellyttävää nopeasti. Koen sellaisen vaikeuden lähinnä keinotekoiseksi - järjettömyydeksi. Minulla on ihan tarpeeksi omia sisäisiä ristiriitoja että niitä tarvitisi hakea vielä kumppanistaankin. Mielummin keskityn näkemään hyviä juttuja siinä kumppanissa ja kertoon kuinka ihana ihminen hän oikeasti on.
Kyllä, usko itseeni on tullut romahtaen alas.
Tunnen itseni niin yksinäiseksikin.
Tahtoisin vain jonkun vierelleni. Ihan vain viereen, lähelle minua istumaan. Ja ottamaan minusta lujasti kiinni. Joku, johon voisin uskoa ja luottaa. Haluaisin tuntea oloni turvalliseksi.
Äh. En ole koskaan ollut näin syvän apatian kourissa. Ehkä olen vain väsynytkin ja uupunut kaikilla mahdollisilla tavoin, mutta silti. Kaipaan sitä todellista minua: Iloista, hymyilevää, onnellista minua.... nyt se on kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Kiitos Nollataso. Saat rohkaistua minuun hieman iloa tämän kaiken toivottomuuden keskellä.
Eikös me ihmiset olla tätä(kin) varten olemassa? Ollaan hyvinkin...
Löydät kyllä oman paremman puolesi vielä, uskon vakaasti niin. Ei sinun tarvitse olla "syyttä" onnellinen ja positiivinen. Joskus se tarvii nimenomaan perusteen ja saattaa olla että se tarvii nimenomaan toista ihmistä toteutuakseen. Itsekin olen kärsinyt noista oloista enkä voi sanoa että olisin koskaan päässyt takaisin siihen tiettyyn "viattomaan olemiseen" sen jälkeen kun olen ottanut pari kertaa turpiini. Uskon kuitenkin että jonain päivänä saavutan elämääni ne asiat jotka antavat minulle oikeasti sen tunteen että kaikki on hyvin ja voin vapautua taas täyteen kukoistukseen.
Tässä vielä biisilahja... ehkä vähän kliseinen mutta luultavasti tää kiteyttää asian kohtuu hyvin : http://www.youtube.com/watch?v=0cX0OrED8ws
Pakko vielä kertoa sinulle Nollataso, että kopsasin kaikki sinun viestisi tästä, tulostin ja liimasin ne erääseen leikevihkoseeni, jota minulla on aina lukea kun huonompi päivä iskee:) kiitos Sinulle, nyt olet osa sitä ja muistan sinut ikuisesti kun piristit minua!
Nyt alan etsiä sitä leikkikaveria toisesta koiranpennusta=) Ehkä kuitenkin eri rotuisesta, niin se tietty jännite säilyy!=)
Sä tapasit ilkeän miehen, jolla ei ole hienotunteisuutta. Voit olla varma että SUURIN OSA miehistä arvostaa helppoutta.
Teoriani on, että mies jonka tapasit, on batman-syndroomasta kärsivä kostajamies. Hänelle on joku nainen joskus antanut turpaan kuvailemallasi tavalla, ja nyt hän kiertää etsimässä kaikki naiset, kaivaa näistä väkisin esille helpoimmat ominaisuudet ja antaa sitten kuulua siitä hyvästä.
Suurin osa naisistahan haluaa tuota samaa mitä sinäkin. Päättäväisen ja jämäkän miehen, joka vie ja nainen vikisee. Tapaamasi mies on itseasiassa varmaankin ollut aikaisemmin herkkis, hissukka ja toisia miellyttävä eikä johtaja. Tämän vuoksi hän on mahdollisesti saanut huutia useammalta naiselta, kunnes päätti muuttua tuollaiseksi.
En ole koskaan kuullut yhdenkään ystäväni ajattelevan naisista kuin tuo mies teki, että pitäisi olla jotenkin idearikas ja ennenkaikke että pitäisi väittää miehelle vastaan! Sellainen on ärsyttävää ja itseriittoisen ja antaa naisesta vaikean biätchin kuvan.
Mun neuvo sulle on, että ei sun tarvi olla muuta kuin mitä olet. Mutta keksi muutama ehdotus, millä voit suhteen alussa tarvittaessa viehättää miestä ja sano kerran pari vastaan johonkin. Todennäköisesti et edes joudu niitä käyttämään :D!! Niin miehet kuin naisetkin tapaavat viehätyksen lisäämiseksi suhteen alussa tehdä erilaisia temppuja. Nyt ehkä ajattelet että se ei ole sinua itseäsi. Ei olekaan, ei se muillekaan ole omana itsenä olemista. Mutta ei se ole feikkaamistakaan. Se on vaan sosiaalinen taito kuten small talk tai että sanoo päivää ja hymyilee lääkärille, jota ei ole ennen nähnytkään.
Eiköhän sinunkin piikikäs puolesi nosta päätään, kun suhde etenee pitemmälle.
Minusta naisen säyseys ja suostuvuus pitää jakaa vähintään kahdella, niin saa sitten sen määrän säyseyttä, mitä tulee olemaan, kun suhde on kestänyt 10 vuotta.
Jännitteen luominen ja temperamenttisuus on vaan ALKUVIEHÄTYKSEN kannalta hyvä. Viehätys kyllä haihtuu, jos naiselta saa kuulla vastaanvänkäämistä miehen ideoita vastaan vuodesta toiseen ja TORAISUUS se vasta kauheata onkin. Leppyvä nainen on miehelle HELPPO. Useimmat miehet haluu oikeesti vaan HELPON suhteen, jossa nainen ei vaadi mitään.
Eli oot suurimman osan mielestä ihannenainen, jos sulle riittää kerran se, että mies käy töissä, juo telkkarin ääressä kaljaa ja haluaa silloin tällöin seksiä :D.... Luulen että siinä vaihees sullakin niitä menoideoita alkaa kehittymään, mutta katso , että olet sellaisen miehen kanssa, joka sitten kans liikkuu sohvalta ja innostuu.
Eli ota iisist! Mä tutustusin suhun millon vain jos en olisi jo naimisissa.
kiitos sinulle Ol Playa!
Oikeasti on niin helpottavaa kuulla, että helpompikin nainen kelpaa. tai mitä nyt helpolla tarkoitetaankaan...
Ja yksi juttu: Mulle ei todellakaan kelpaa mies, joka istuu tv:n ääressä ja kittaa kaljaa: D Itse olen urheilullinen ja treenaan kuudesti viikossa, niin ei se mieskään saa mikään lössykkä olla;)
Oikeastaan tää on ollut vaan opettava kokemus. En mä osaa enkä halua muuttaa rauhallista temperamenttiani, mutta nyt vain ymmärrän sen, että oon tosiaan katellut ihan erilaisten miesten perään mitä itse olen. Siis sellasten perään, että sellanen suhde ei todellakaan tulisi toimimaan. Mä tahdon rinnalleni samanlaisen miehen mitä itse olen; ymmärtäväinen ja mukava mies!sellainen tavallinen, kiva mies:) Toki ulkonäköä pitää olla, mutta en ole vaativa(ainakaan kovin).
Ja nykyisin kaupungilla kulkiessani katselen vain kaikkia sillä silmällä, että: "Olisitkohan säkin koiranpentu??!", hehheh, tulee vain hyvä mieli sellaisesta ajattelutavasta. Mä uskon, että joskus vielä kohtaan kaltaiseni.
Olin totaalisen maassa kun tätä viestiketjua aloitin, mutta nyt alkaa jo valo pilkoittamaan!
Mutta ethän sinä ole kevytkenkäinen, etkä "liian helppo" - kärsit ehkä vain kiltteyssyndroomasta. Mies joka kutsui sinua helpoksi, joko yritti nimenomaan painaa itsetuntoasi alas, tai sitten hän kuuluu siihen kategoriaan miehiä jotka tarvii "haastetta" naisessa tunteakseen itsenä onnistujaksi. Sellainen mies ei ulkoisesta jämäkkyydestään huolimatta ole mielestäni henkisesti vahva.