Olen paljon keskustellut naisten kanssa tyytymissuhteista ja siitä miten naiset ne kokevat, mutta miesten kokemukset ja ajatukset aiheesta kiinnostaa. Ehkä alustukseksi voisin laittaa muutamia omia ajatuksia. Mulle ainoa mahdollisuus "saada" parisuhde olisi se, että joku mies, joka ei pysty saamaan sellaista naista kuin oikeasti haluaisi, huolisi minut, koska haluaa seksiä eikä halua olla yksin. Minun kannaltani suhde olisi yhtä lailla pelkkää tyytymistä, koska oman tasoni mies ei kovin hääppöinen olisi. Mutta minkä ajattelen olevan erona miesten ja naisten välillä on se, että mies ottaa tyytymissuhteen, jos saa, naisissa taas on monia kaltaisiani, jotka on mieluummin yksin. Miltä tyytymissuhteet miehistä tuntuu, mitä ajatuksia ne herättää? Onko miehiä, jotka on mieluummin yksin? Vai onko miehelle seksi niin keskeinen osa naista, että koska se reikä löytyy kaikilta naisilta, niin pelkkä tyytyminen ei ole yhtä suuri juttu miehelle kuin naiselle? Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että miten mies sitten pystyy seksuaalisesti toimimaan näissä suhteissa? Olen usein ajatellut, että tuskin kukaan mies ei edes pystyisi saamaan/ylläpitämään erektiota kanssani. Eikö olisi vain helpompaa olla yksin pornoleffan seurassa, kun kuitenkin joutuu etsimään sen virikkeen oman sängyn ulkopuolelta? Mitä mietteitä/kokemuksia/ajatuksia?
Tyytymissuhteiden logiikkaa
parempi yksin kuin
28238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
on itselleni aika vieras käsite, kun ajattelen sen pariksi Perfect Matchin tavoittelua. Molemmat kuulostavat joten epärealistisilta. Samoin musta tuntuu, että jos tuon asian käsitteellistää, se tarkoittaa vain sitä että ei ole kokemusta asiasta: joutuu tyytymään ajatuksiin.
Mun mielestä sitä Perfect Matchia ei ole, joten kaikki suhteet ovat tyytymissuhteita, jos täytyy näillä käsitteillä operoida.
Etsimisen voi kuitenkin lopettaa ja päättää katsoa, mihin tämän ihmisen kanssa pääsee. Rakkaus on kuitenkin kaksisuuntainen tie ja antamalla saa. Se edellyttää kutenkin että lopettaa turhan ajattelun ja alkaa antaa. Silloin alkaa saada ja se voi tuoda ylläreitä mukanaan.
Yksinkertaistettuna vähän tekopyhän kuuloista, mutta täsmennetään, jos ilmenee aihetta.
Tarkoitin siis meitä sellaisia ihmisiä, jotka ei ole niin kovin erityisiä, nainen siis ei kovin nätti ja miehillä omat syynsä, joista kukaan ei voi aidosti kiinnostua. En sitä, että kukaan olisi täydellinen. Ehkä on vieras aihe sulle? :)
vain jos joku muu hänet sellaisena näkee, tai aina jos joku muu hänet sellaisena näkee. Itsessämme me emme ole erityisiä, vain suhteessa muihin.
Omalle erityisyydelle täytyy siis antaa mahdollisuus, toisen ihmisen kautta. Jos ei siihen usko eikä sitä mahdollisuutta anna, niin eipä sitä erityisyyttäkään synny.
Aihe ei ole vieras, mutta tuollainen ajattelu on mulle vierasta, että arvotetaan muita ihmisiä tai itseä etukäteen. Kyllä mä annan aina itselleni ja muille mahdollisuuden olla jotain erityistä.
Ihan herttaista, mutta ei se noin vain mene. Kaikki ei vain ole jotain erityistä, vaikka kuinka haluaisivat olla ja sen kanssa on tultava toimeen. Oikeastaan loppujen lopuksi aika harva on, me muut joudumme tyytymään tyytymisiin.
niin minä olen väärä henkilö vastaamaan, mikä on kurjaa sikäli, että olen ainoa vastaaja...
Ehkä muut täällä ei joudu tyytymään. Mitä en kyllä ihmettele, kun tälle palstalle on lähinnä kerääntynyt joitain omasta mielestään puolijumalia... :) No, ehkä tästä ei saa keskustelua aikaan, voi olla liian arkakin aihe.
"Mutta minkä ajattelen olevan erona miesten ja naisten välillä on se, että mies ottaa tyytymissuhteen, jos saa, naisissa taas on monia kaltaisiani, jotka on mieluummin yksin."
Minä taas puolestani luulen, että melkoinen osa sukupuoleen katsomatta vähintään jollain tapaa valitsee tyytymissuhteen. Jos vielä ajatellaan ulkonäöllisesti ei-niin-kelpaavia, niin heidän kohdallaan se taitaa vain korostua. Kuka mistäkin syystä, halutaan pentuja, halutaan perhe-elämää, halutaan joku jonka kanssa jakaa arkea... mitä näitä nyt on. Ja eihän siinä sinänsä mitään, ehkä noinkin voi jollain tapaa olla onnellinen. Vaikka voi myös pettää itseään, riippuen siitä kyseisen ihmisen luonteenlaadusta ja paljonko täytyy selitellä itselleen. Vai täytyykö edes? Niinpä, sitäpä ei kukaan muu tiedä.
Ehkä, ehkä on myös niin, että naiset (ei siis kaikki) voivat vähän herkemmin tyytyä - ainakin siihen asti, että saavat vauvakuumeensa tyydytettyä.
Mitä sitten meikäläiseen tulee, niin en halua uskoa sitä päivää tulevan, jotta olisin kirjaimellisesti tyytymissuhteessa. Jokin säälittävä pikku idealisti kapinoi tuolla ajatusten pururadalla ja ehkä myös tuolla, missä sydämen pitäisi olla, ja rummuttaa sivutöinään muutenkin kovaäänistä omatuntoani jos tuosta lipsuisin.
"Olen usein ajatellut, että tuskin kukaan mies ei edes pystyisi saamaan/ylläpitämään erektiota kanssani. Eikö olisi vain helpompaa olla yksin pornoleffan seurassa, kun kuitenkin joutuu etsimään sen virikkeen oman sängyn ulkopuolelta?"
Kun en (vieläkään?) tiedä ulkonäköäsi, niin vaikea sanoa, mutta ehkä se toisen aikuisen seura kuitenkin on vähän niin kuin kivempaa kuin yksinäisyys. Edellyttäen että se yhdessä oleminen on edes suunnilleen kivan harmonista, eikä vituttavaa.
"Minä taas puolestani luulen, että melkoinen osa sukupuoleen katsomatta vähintään jollain tapaa valitsee tyytymissuhteen. " Niin minäkin. Suomalaiset ei ole kovin laadukasta kansaa.
Mä en muuten voisi edes kuvitella tekeväni lasta huonolaatuiselle miehelle, ennemmin vaikka adoptoisin.
Tuskin kukaan haluaa tyytymissuhdetta, mutta monilla meistä ei ole vaihtoehtoa.
kun en ole koskaan joutunut tyytymään mihinkään, vaikka en mikään taivaan lahja olekaan. Mä olen siltikin onnistunut aina saamaan, en tyytymään.
Sitten kuulut niihin harvoihin onnekkaisiin. :)
Olet oikeassa päättelyssäsi.
Joo, niin on sekin, että saa jonkun luuseriparan kustantamaan itselleen omakotitalon, josta se sitten heitetään kohta ulos kerran viikossa tapaamisoikeuksilla lapsiin eikö niin? Ihan reilua...
Tyytyminen on turhaa.
Järkevämpää hankkia sen mitä tarvii muodossa jota ei pidä liian velvoittavana. Miksi olla väkisin kiinteässä parisuhteessa jonkun kanssa joka olisi "tyytymistä"? Miksei sanoa että tää juttu vois toimia vaikka ihan kaveruus/hellyys/seksipohjalta muttei mitään sen kummempaa? - Eletään tahoillaan ja kohdataan kun tulee ihmistä ikävä.
Tavallaan se parisuhdeinstituutio on jotenkin "vakio" jota kohti ihmiset koittaa vaistomaisesti uida. Kenties siksi että kulttuurimme on rakennettu kuitenkin ydinperhe-ajatuksen päälle. Ehkä ongelman ydin onkin siinä että inhimilliset tarpeet sidotaan aivan liian tiukasti siihen "vakavaan hampaat-irvessä-parisuhteeseen" jonkinlaisena kaikenkattavana monoliittisenä ratkaisuna. Miksei väljempi suhde(verkosto) voisi ajaa modernissa mielessä ihmisten yksilöllisiä tarpetita? Sen ei tarvi uhata parisuhdeinstituutiota - vaan parisuhde on hyvä ratkaisu sellaisten ihmisten välille jotka haluavat parisuhteen ja ennenkaikkea toisensa parisuhteeseen - se on heille oikea muoto. Mutta kenties "tyytyjien" kannattaisi löytää myös vaihtoehtoja - jotka saattaisivat olla parempia vaikka ihan jo sen ihmisen suhteen johon "tyydytään"?
Tässä tapauksessa siis liputan maailman fuck-, hug- ja lovebuddyjen puolesta ;-)
Ihan sama miksi sitä nimitetään, samaa se kuitenkin on käytännössä...
Mies voi olla vain pillunperässä jos kaikki mitä kaks ihmistä tekee keskenään on halailee ja viettää siten hyvää aikaa?
Ts. hugbuddy, hellyystarpeiden täyttämistä. Silloinhan nimenomaan nainen on ihan jotain muuta kuin seksiobjekti ja se seksi poistetaan kuviosta koska se ei ole haluttava juttu siinä suhteessa - kenties siksi että se toinen ei kelpaa seksikumppaniksi toisen mieltymysten takia?
Avaa nyt jo silmäs maailman mahdollisuuksille. Tää on aika vakava vaatimus koska sen esittää umpi-parisuhdekonservatiivinen siveydensipuli :D
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. En ole mielestäni koskaan tyytynyt mihinkään vaan olen aina ollut tyytyväinen naisystäviini. Periaatteessa olen sitä mieltä, että on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta jos rahkeeni eivät riittäisi johonkin, niin tyytyisin siihen, mitä saisin. Minä olisin onnellisempi vähän vaatimattomammankin naisen kanssa kuin yksin. Eikä tämä vaatimattomuus kuitenkaan huonoa tarkoittaisi. Todennäköisesti vain vähän vähemmän intohimoista.
Tahtoo vain olla niin, ettei naiset suostu olemaan vain "ihan" mukavia vaan heidän täytyisi saada olla pronsessoja miestensä silmissä. Niinpä valehtelisin sujuvasti asiasta, vaikka sinä ja pari hengenheimolaistasi sanoisivatkin, etteivät sitä uskoisi ja suhde jäisi syntymättä. Niin varmaan teidän kanssanne, mutta se taatusti syntyisi jonkun muun kanssa.
Onko susta oikein käyttää hyväkseen toista ihmistä omiin tarkoitusperiinsä valehtelemalla suhteen syistä? Oma napa ensin, vitut sen toisen ihmisarvosta vai? Onko sekin susta ihan ok, että nainen valehtelee rakastavansa, vaikka on miehen kanssa vain miehen rahojen takia? Ei mitään moraalista ongelmaa, kunhan ei jää valehtelusta kiinni?
Juuri tuon takia mä en seurustele miesten kanssa. Minua ei kiinnosta olla se typerys, joka uskoi että mies näki hänessä muutakin kuin pillun.
Mä en näe tuossa muuta ongelmaa kuin valehtelun. Sellainenko sun suhde sun vaimoonkin on, aina kun ämmä valittaa, niin heitetään kehiin sopiva vale ja taas on jonkin aikaa tyytyväinen?
Ja jos minä tekisin miehestä prinssin, niin eikö ole oikeus ja kohtuus, että minä saisin silloin olla prinsessa?
No eihän se tietysti moraalisesti oikein olisi, mutta todennäköisesti tekisin niin kuitenkin ja uskon suurimman osan muistakin ihmisistä tekevän. Useimmille kun oma napa on lähimpänä, vaikka se hurskaasti kielletäänkin.
Enkä minä muutenkaan ymmärrä, miksi on pahempaa olla yhdessä seksin takia kuin vaikkapa rahan tai vauvakuumeen vuoksi.
ihmettelen suhteita joista huomaa ettei se ole aivan niin idyllinen miltä näyttää. Niistä tulee jotenkin huono olo vaikka toisten suhteita pitäisi kunnioittaa.
Minähän sanoin, ettei minun ole vielä toistaiseksi tarvinnut tyytyä mihinkään vaan olen mielumminkin saanut paljon enemmän kuin olisin omasta mielestäni edes ansainnut. Edellisen johdosta minun ei tarvitse Rouva Ratikalle valkoisia valheita luritella. Mutta jos tarvitsisi, niin tekisin sen ilman omantunnon tuskia. Tämä tietysti kauhistuttaa teitä yksilahkeisia, mutta asia ei minua juurikaan huolestuta.
Noin muuten en usko kenenkään naisen tekevän kenestäkään prinssiä. Kyllä se lähtee ihan ihmisestä itsestään.
Mä en tiedä kuinka moni nainen tekisi noin, mutta minä en tekisi. Jos ei mitään kunnioitusta ole toisen ihmisen ainutkertaista elämää kohtaan ja hänen oikeuttaan tehdä tietoisia valintoja, niin sellainen itsekkyys ei enää ole edes inhimillistä.
Eipä tietenkään kauhistuta, kun ajattelet vain itseäsi, mikä onkin helppoa, kun näissä jutuissa nainen aina on se huijattu osapuoli. Olet minunkin mielestäni saanut todella paljon enemmän kuin ansaitsisit. Toivon vilpittömästi, että vaimosi käyttää sinua vain hyväkseen.
Kirjoituksestasi huokuvasta katkeruudesta päätellen sinulla lienee paljon enemmän kokemusta hyväksikäytöstä ja huijatuksitulemisesta. Noin muuten minua on aika vaikeaa hyväksikäyttää, koska minä pidän aina huolen, että jokainen päivä on taatusti jokaisen tekemäni uhrauksen arvoinen. Äläkä vaan kuvittele, että kyse olisi rahasta.
Hyvää loppuelämää vanhanapiikana! ;-)
"Ja jos minä tekisin miehestä prinssin"
Entä jos mies ei kertakaikkiaan halua olla prinssi mutta haluaa olla kanssasi kuitenkin?
Tietenkin, jokaisella naisella on! Mitä uhrauksia sinä olet koskaan tehnyt?!
"Hyvää loppuelämää vanhanapiikana!" Luuletko, että se on jokin suuri menetys ettei saa miestä? Varsinkaan jos miehellä tarkoitat itsesi kaltaisia? Sinähän olet vielä tyhmäkin kaiken huipuksi!
Jos maailmassa on mitään oikeudenmukaisuutta, niin sinä kuolet yksin ja onnettomana pitkällisen sairauden riuduttamana paikassa jossa ei ole kipulääkkeitä. Tai jos joskus kohtaamme oikeassa elämässä, niin ehkä pääsen opettamaan sinulle pari asiaa oikeudenmukaisuudesta.
Sinähän perin ilkeä ihminen olet. Ja suuruudenhullu. Onko sinulla voodoo-nukkekin, jota pistelet neuloilla? ;-)
Noin muuten olisi sinunkin kannattanut oppia jo pikkutyttönä, ettei kukaan muu voi ihmistä onnelliseksi tehdä kuin ihminen itse. Sinä olet kaiketi yrittänyt ulkoistaa onnesi miehen vastuulle ja lopputuloksesta ei ole epäselvyyttä.
*joka tarvitsee, se tyytyy*