Minä olen tunteellinen, herkkä, koti-illoista ja kahden kesken olemisesta pitävä ihminen. Joskus tykkään tietysti tuulettua ja tottakai käyn ystävieni luona. Poikaystäväni taas menevä, melko tempperamenttinen ja "kova" ei tunteitaan näyttävä tapaus. Voiko tällaisella parilla olla tulevaisuutta? Olemme olleet jonkin aikaa yhdessä ja olen alknut huomaamaan ongelmia erilaisuuden takia. Alussa jaksoin katsoa mieheni jatkuvaa menemistä ja juopottelua, olinhan niin huumaavasti rakastunut. Sitten kun alkuinto meni ja tuli se ns. tasainen rakkaus, en enää jaksanutkaan hänen joka v-loppuista juomistaan. Ja sen mukana tulevia ikäviä asioita. Hän ei joskus tullut ollenkaan kotiin yöksi, saati ilmoittanut mitään. Oli minulle melko etäinen, etenkin isossa porukassa. Ei kuunnellut sitä, miltä minusta tuntui. Olen pikkuhiljaa kaikkien näiden asioiden ja erinäisten tempauksien takia (joita en edes halua kertoa) alkanut jotenkin inhota koko viinan juontia. Itse jos otan otan vain vähän, ihan vain siksi koska olen niin tympääntynyt siihen mitä viina tekee ihmisille. Silti, mieheni ei ymmärrä, miksi minulle on niin vaikeaa se, että hän lähtee ottamaan. Miksi hän ei tajua, vaikka asiasta on puhuttu ja hän myöntää asiat?? Jos hän on minulle aina yhtä *ittumainen humalassa, niin miksi minun pitäisi ymmärtää häntä ja sitä että hän haluaa ryypätä!!?? En ymmärrä miten joku pitää tärkeämpänä viinan juontia kuin omaa rakastaan...
Viina viina
viina viina
2243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Entisessä suhteessa oli melko samanlaiset asetelmat, paitsi ex-avovaimo oli tämä vaikea tempauksia harrastava viikonloppujuoppo. Jatkuva juopottelu ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, päinvastoin se lisää harrastajansa ongelmia. Epävarmuutta, passiivisuutta, ahdistusta, ylipainoa, rahan kulua, vaikkakin rajoittuisi viikonloppuihin. Eikä idioottimainen käytös katoa kokemuksen myötä. Kerääntynyt paska puretaan helposti kumppaniin, varsinkin jos tämä uhkaa asettua pullon ja janoisen väliin. Ihan turhaan jaksoin seurata vuosia kakaramaista touhua, parisuhde tällaisen kanssa köyhdyttää myös kumppanin elämää. Erottuani maailma muuttui taas kiinnostavaksi paikaksi, ja tuhatkertaisesti enemmän sitten kun löysin ihmeellisen naisen, joka oikeasti haluaa jakaa sen kanssani.
Neuvoisin oman elämänkokemukseni perusteella, että etsi joku romanttinen ja hellä sielu, jolla on parisuhteesta suurinpiirtein samanlainen käsitys, ja joka on aidosti kiinnostunut sinusta. Näin te kaksi voitte yhdessä saavuttaa jotain ihmeellistä. Tällaisen kumppanin etsiminen voi olla tosin vaikeaa. Mutta ehkäpä parempi yksin, kuin huonon kaverin kanssa. Päästä kaveri rypemään rauhassa, nauttikoot rempseästä baarielämästä kaltaistensa sönköttäjien kanssa.
Hei! Kirjoitit olevasi tympääntynyt siihen mitä viina tekee ihmiselle. Näinhän se on, viinasta ei loppujen lopuksi koidu ihmiselle mitään hyvää. Itse joskus nuorempana otin useammin ja aika reippaastikin, kunnes jossain vaiheessa aloin miettiä että viinan juonnin takia en ole saavuttanut ainakaan mitään hyvää elämässäni. Siispä jätin juopottelut vähemmälle. Mielestäni sinun pitäisi joko yrittää saada poikaystäväsikin ymmärtämään tämä tosiasia ja se, kuinka paljon teidän suhteenne kärsii hänen juopottelustaan. Jos tämä ei onnistu, maailmassa on kyllä paljon mukavia ja raittiita miehiä.
Itse edelleen otan silloin tällöin kyllä viinaa, mutta semmoisen kunnon humalan otan ehkä noin kerran, pari vuodessa. Silloinkin yleensä mökillä äijäporukalla. Saunan jälkeen otan joskus yhden oluen, tai vaimon kanssa silloin tällöin juomme lasilliset viiniä tv:n ääressä. Olen huomannut että elämänlaadun kannalta tämä on huomattavasti parempi tapa kuin jokaviikonloppuinen kännäily.