Tuli taas kerran todistettua se tosiasia että lahjan antamisessa pahinta on saajan vuolaat vastustukset ja todistelut että tämä on ihan turhaa ja väärin. Ja alkaa pohtiminen vastalahjasta.
Miten sinä suhtaudut lahjan antamiseen/saamiseen?
Miksei voisi vain sanoa kiitos ja olla iloinen? Iloinen myös siitä että on mahdollisuus antaa...
Miten sinä suhtaudut lahjan antamiseen/saamiseen?
Miksei voisi vain sanoa kiitos ja olla iloinen? Iloinen myös siitä että on mahdollisuus antaa...
Vastaukset 52
Vanhimmat
Palstalla on 1 iloinen antaja:))
sain lahjat syntyessäni, ...niitä käyttää?
jos hyvin antaa saa vähän ittekin!
ollut huonoja kokemuksia, ei lahjan antamisesta kuin ei myöskään lahjan saamisesta. Tuokin on asennekysymys.
Vain jotkut prinsessasyndroomaa sairastavat nostavat meteliä lahjastaan silloin kun se ei ollut toivottu. Mä en ikinä ainakaan kehtaisi edes sanoa lahjan antajalle, etten tykkäsisi hänen lahjastaan. Tosin en oo koskaan mitään sellaista edes saanut, mistä en oo tykännyt.
Nyt ei ollut kyse epämieluisasta lahjasta vaan sen lahjan antamisen turhuudesta. Kun ei ole mitään yleistä syytä kuten synttärit tai joulu.
saanut lahjoja muutakuin syntymäpäivänä, nimipäivänä vanhemmilta ja sit jouluna. En sit tie miten reagoisin lahjaan, joka tulis "ihan muuten vaan". Varmaan olisin tosi yllättynyt.
"Kun ei ole mitään yleistä syytä kuten synttärit tai joulu."
onko sinulal tosiaan ja oikeasti varaa, ostella lahjoja, useilla ei oel ennenkuin ovat saaneet lapsensa opiskelun tielle ja omiin asuntoihinsa,
joo, tiedän, momella on 5 ja 10 löysässä, muta siten muut pitääkin ostaa luotolal,
sitten "elämä nolataan" aina 10v välein, kun yhteiselo ei kestä elämistä rahanpuutteessa.
(hieman rumasti kirjoitan, mutta moni ei ymmärrä kovinkaan helpolla elämän tosiaisiota,
kaikki erot, yms pidetään normaalina,
mä en nyt ymmärtänyt ollenkaan mitä tarkaoita tällä sepustuksella...?????????????????????????????????????????
"mä en nyt ymmärtänyt ollenkaan "
niitähän ei nykynuorilla ole, luulevat vain että kaiken voi omilla aivoillaan oikein ajatella, kun on kahdet yliopiston paperit taskussa.
mut´, kyllä sitten olet viisaampi kun olet lapsesi kasvattanut, muista sitten jakaa se tietosi seuraavaan sukupolveen ettei taasen uusi sukupolvi aloita alusta.
saaminenkin olla ihan kivaa, mut ite ainakin muistan jollain pienellä rakkkaitani suht usein.
Rakkaimmillesi lahjasi vastaanottaminen ei varmaan olekaan kovin vaikeaa.
Tässä minun tapauksessa annoin lahjan henkilölle, joka on vain ns. hyvänpäiväntuttu. Kiitoksena ystävällisyydestä.
sanoin huonosti.Korjaan "rakkaimmilleni" ----> mulle tärkeä/merkityksellinen ihminen.
niitä lahjoja saadakin, mutta yleensäkin tykkään toisille antaa. Joskus tuntee itsensä vaivautuneeksi kun kutsutaan yllättäen jonnekin eikä ole älynnyt mitään lahjaa ostaa/hankkia. Jos itse vien lahjan, niin en koskaan odota vastalahjaa. Tykkään lähetellä kortteja, mutta en odota että toinen lähettää takaisin.
Ottaa päähän sellainen melko yleinen vaatimus että kun kortin/kirjeen lähettää niin vastaanottajan pitää siihen vastata kortilla/kirjeellä. Vaikkei olisi mitään sanottavaa.
Parempi niin että lähettelee niitä silloin kun haluaa.
Kiertelisin päivät päästätysten ostoshelvettien rihkamaluolia ja ostelisin kavereilleni kaikkea sellaista, mikä oivallisesti täyttäisi nurkat, mutta jolla ei kuitenkaan olisi mitään käyttöä. Sitten ottaisin naamalleni laupiaan samarialaisen ilmeen katsoen samalla määrätietoisesti silmiin, ettei vastalahjan tarve jäisi epäselväksi. Sitten menisin kotiin ja kieriskelisin lattialla vahingoniloisen naurun raikaessa. Siis jos itse pitäisin shoppailusta...
Vittuiletko kenties aloitukselleni?
Kyse ei ollut rihkamasta. Enkä harrasta shoppailua.
Kunhan vähän parodioin shoppailusta pitäviä ihmisiä. He kun usein ajattelevat, että muutkin pitävät ostoksilla olosta ja loukkaantuvat, jos eivät saakaan vastalahjoja. Se ei kai sentään ole lahjan antamisen surin motiivi?
yhen tällasen shoppailuholistin. Se sai melko suuren summan rahaa ja pyysi mua mukaansa ostoksille kanssaan. Se osti suurella summalla vaatteita ja kaikkee mahdollista. No mulla ei itsellä oikeen ollut silloin rahaa ja pyysin et jos käytäis kahvilla, et jos se vois ostaa mullekin kahvin, niin tää sano, et ei oikeen pysty, ku on niin paljon jo mennyt rahaa! :D Että kyllä niille voi se pihiyskin iskeä ihan yllättävissä tilanteissa.
Jos ne on pihejä kaikkia muita paitsi itseään kohtaan. ;-)
Siis ole motiivina vastalahjan saaminen. Sitähän just aloituksessani ihmettelin että eikö voisi vain iloisesti antaa ja ottaa vastaan. Ehkä tiivistin liikaa.
Toisaalta sellaiset ihmiset, jotka toivovat vastalahjaa, eivät vaivaudu toistamaan "virhettään". Kun vastalahjaa ei tule.
On todella ärsyttävää, jos toinen käyttää varakkuuttasi hyväksi, ja se kun tiedät sen suuttuvan, jos et runsaasta rahamäärästäsi yhtään kahvikupposta sille osta. Ei kyllä yhtään tee mieli mitään maksullista hankkia ihmisille, joka sellaista vaatii. Mieluummin sitä ostaa ihmisille, kun ne on ansainnu jotain, pyytämättä.
en niin taas perusta, mutta suullisen kiittävän palautteen saaminen tuntuu hyvältä, ja kiitos välittyy siinä samantien olemuksen kautta ja usein sanoillakin. Pidän myös siitä, että sopivassa tilanteessa voi samanlaisen huomionosoituksen antaa toiselle. Ilman nuoleskelua, aidosta sydämen halusta.
Nyt tuli sellainen olo että lahjani saanut ehkä otti sen nuoleskeluna. Tätä just tarkoitin. Että voi olla vaikeaa lahjan antaminen ja saaminen!
sitähän mä tarkoitin...
sähän annat lahjan hyvää tarkoittaen, omista motiiveistasi lähtien, mitä väliä mitä se toinen viimekädessä tuumii. Vituttaahan se, jos esim. hääpari eroaa ja oli miettinyt ja satsannut lahjaan ja muita yhtä kökköisiä esimerkkejä...
mutta ei elämässä voi kaikkia aikeitaan alkaa liiaksi suunnittelemaan ja käsikirjoittamaan. en vaan pidä tavaroista, siitä tuo äskeinen sylkäisy.
Ottaa vaan edelleen päähän se, että tunsin iloa lahjan antamisesta, mutta nyt hävettää. Aiheutin saajalle vain stressiä.
palvelus, ja lakkaa jauhamasta.
Sen teen.
Ottaa vaan mallia meidän poliitikoista. Kyllä kelpaa kiitos kiitos!
Ei sitä lahjan antajaa tarvi muistaa.
kun lahjoitetaan jotain turhia ja tarpeettomia tilpehöörejä ja sitä odotetaan jotain ilosta kattoon hyppimisitä ja vastalahjaa. Jos nyt haluaa välttämättä lahjoittaa jotain, vois vähän miettiä, et mitä lahjoittaa eikä lahjoittais lahjaa lahjoittamisen vuoksi, jotta vois tuntea itsensä hyväksi ja välittäväksi ihmiseksi tai jotain...
Itse olen todella huono lahjojen antaja. Harvemmin tietää, mitä vois toiselle lahjoittaa...
"jotta vois tuntea itsensä hyväksi ja välittäväksi ihmiseksi tai jotain..."
Se siinä kai olikin. Annoin lahjan kiitokseksi ihmiselle, joka antoi mulle pienen summan rahaa kun sitä tarvitsin. Joskus se on pienestä kiinni, se iso apu.
Miks antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa tarvitse? There's no point... Juuri koettu juttu...
tartte lahjoja..mut kiva niit toki on joskus saaha..mitä tarpeellisempaa sen mukavempaa..=o)
mutta nii annan itekki mieluusti lahjoja..millon sattuu..en siis vain merkkipäivinä ja jouluisin..
=o7
en tykkää jäädä kiitollisuuden velkaan
aina vastaan voi ottaa jos toinen välttämättä haluaa ja itekki joskus ihan sattumalta iskee päähän antaa mutta se on vaan siinä että joillaki (varsinki naisilla) tahtoo olla vähä niin että toinen on kaikesta huolimatta jotain vailla vaikka sanoo ettei oo joten sen takia se saaminen on aika.. kiusallista. ku tietää että jos ei anna niin toinen on vähä nyrpeenä ja suurinpiirtein puhuu selän takana että tuo on semmonen ja semmonen älkää antako sille koskaan mitään. tai muuta paskaa.
ite en välitä ylipäätään lahjoista antajana enkä saajana just tuon ns. taka-ajatuksen takia, tietää että nyt ku alkaa taas jouluhössötykset niin saa olla moneen kertaan sanomassa ettei halua mitään ja PISTE. jos jotain haluaa niin ostaa ite. tai no konvehtit ois ihan kivat... hih.
Kukat ovat ihania jos ne tulevat siltä oikealta mieheltä. Mutta kiusallisia väärän antamina.
Sinä olet se "väärä antaja". Saaja on kiusaantunut, eikä kaipaa lahjojasi.
Kumma ettet osaa noin selkeää viestiä lukea. Kiusaat ihmistä. Lahjasi on tosi negatiivinen juttu. Lopeta tuollainen henkinen alistaminen heti. Sääli saajaa.
Lahjan antamisella voi myös heittää vastapuolen osoittaman ystävyyden roskiin, sillä runsas lahja osoittaa että koitat ostaa vilpittömän ystävyyden. Ystävä joutuu kiusalliseen asemaan jos koittaa vielä pitää ystävyytesi sillä hänen on käytettävä kaikki rahansa vastalahjaan säilyttääkseen ostamattomuutensa. Ja siihen hänellä ei ehkä ole varaa. Näin ollen hän joutuu valitsemaan. Joko ystävyys / tai / itsetunnon ja oman arvon menetys.
Kysymys kuuluukin, miksi haluat nöyryyttää ystäviäsi? Onko oma itsetuntosi niin paljon kohotusta vaille?
Lahjojen vastaanottaminen on ehkä vielä vaikeampaa kuin niiden hankkiminen.
Lahjoja en osaa kenellekään valita, joten välttelen niiden antamista.
Yhtään oikeaan osunutta lahjaostosta en ole onnistunut tekemään.
Enkä juuri vastaanottanutkaan.
Voisihan tietysti kysyä tai antaa vihjeitä, mutta miksei siinä tapauksessa voi yhtä hyvin hankkia tarvitsemansa itse?
aina kun olen antanut lahjan, antamisen ilosta.
Vastaanottaja on aina ilahtunut.
...pyrin näyttämään ilahtuneelta ja kiitän, vaikka yleensä ne lahjat on vaan sellaista krääsää jotka jäävät käyttämättä eli aivan turhia. Vastalahjoja on turha odottaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8542145
tykkään ainakin jos lahjan saan,vaikka hetken saattaa olla hiuka vaivautunu olo,mut se menee ohi:) ja lahjan antaminen vähintää yhtä kivaa.
jos saan tai saan antaa.
Lahjan antaminen on kyllä kivaa, mutta siinäkin on omat jännityksensä että tykkääkö lahjan saaja siitä ja miten se ottaa ehkä persoonallisemmatkin piiloviestillä varustetut lahjat :) Mutta yleensä se ilo mikä tulee lahjan antamisesta on ihan omaa laatuaan.
Ihanaa se on myös saada lahjoja vaikka mä helposti jään kiitollisuuden velkaan ja haluan edes jollain tapaa hyvittää toisen huomaavaisuuden mua kohtaan. Se on jotain isoa, että joku haluaa antaa mulle lahjan koska se on niin harvinaista. Siis oliks tää... mulle? Huoh :)
kuusi lasta lähes kolmekummiseksi saanut isoisä vastaa, vakavasti.
ensinnäkin, ainakin minä aikoinaan sain kodista kasvatuksen säästäväisyyteen, eli aina oli mielessä säästäväisyys ja sainhan sen taloni, autoni, yms, mukavasti maksettua ja avioliittokin on kestänyt hienosti, yms.
eli yksi syy voi olla raha, jos sinulla on, tai tulee joskus olemaan velkaa, huomaa,,,, sinä ostat sen lahjan velkavaroin, josta sinun on maksettava korkoa siihen saakaa kun olet täysin velaton,
kun vaihtoehto olisi myös että säästät lahjarahan ja otat vähemmän velkaa.
Minä en tosiaan ole koskaan ostanut vaimolleni mitään vuosipäivälahjaa tai kukkasia, enkä ole saanut, silti elomme on melko ihanaa, -91 aloitimme matkailun, välimeren maihin, -91, nyt on käyty jo kaikkialla.
Minä ja onneksi sain puolisonkin joka katsoo aina asiaa ja yhtä tiukassa on luopuminen 5 € kuin tuhansista euroista.
"Miksei voisi vain sanoa kiitos ja olla iloinen?"
minäkin jäisin kiitoksen velkaa ja en halua kilpailla lahjojen ostamisilla, toiseksi ajattelisin että innostut ostaman lisäää "turhuutta" jos kiittelen lahjaasi.
Puhukaa, PUHUKAA, keskenemänne, kannata ottaa selvää siinä vaiheessa kun ei ole paljoa menetettävää.
Kotisiivouslahjakortin ostajalle samanarvoinen kaupanpäälle.
Lisätietoja: www.Siivous-Sebastian.fi
aina kun joku haluaa ostaa minulle lahjan, koska en yleensä tarvitse mitään kummempaa enkä halua, että minuun tuhlataa rahaa, vaikka antajalla sitä olisikin. Kun tulee heti se tunne, että nyt pitää keksiä jokin vastalahja. Vaikkei sitä oikeasti kukaan olisi vaatimassa. Itse en ikinä keksi, mitä antaisin lahjaksi, paitsi jos on pitkään ollut puhetta, että toinen tarvitsee jotain tiettyä. Silloin se on helppoa, jos vain rahaa on..
Lahjat merkitsevät eri asioita eri ihmisille, se kai tässä vaikeaa on.
SE on vaan kohteliaisuutta kun vastaanottaja sanoo et "ei ois nyt tarvinnu" tai "mitä sinä nyt oot menny tuhlaamaan" Ainakin kun me äidin kanssa joskus käydään jonku sukulaisen luona nii äiti ei ilkii mennä viemättä mitään ja oishan se nyt naurettavaa jos aikuinen ihminen ilosta kirkuu et "Mä sain tämmösen!!!" , niinku pikkulapset. Ainaki mun sukulaiset on niin höölejä et ei ne ikinä tuu käymään ettei anna mitään vaikka ne onki jotain kirppiskamaa tai sellasii tavaroita joita mä kerään.
Esimerkiksi mä oon just tekemässä mun kummitädille semmosta itse ommeltua pussukkaa jonka mä kauniisti kirjaiken kukilla ja semmosta savikaulakorua ja ei oo kyllä mitään epäilyksia sitä antaa, vaik aika vaatimatonhan se onkin mut mä teenki niitä kyllä ku tehtaan liukuhinalta, ja arvostaa käsillä tehtyy..
anna niitä lahjojas minulle ihan niin paljon ku haluut. kyl mie voin ottaa vastaan ne ihan avosylin. mie saan loppujen lopuks hyvin vähän lahjoja vaiks oonki kiltti... = (
Jaadi jaadi. siitä sit. http://sainpillua.com/
Aivan ihanaa on saada yllätyslahja, toisinaan sellaisia tupsahtaa, ja joskus itsekin annan sellaisen. Olen sen verran suorasanainen, että jos toinen alkaa vastusteleen ja "ei nyt ois tarvinnu"-lauseita vuodatteleen, niin sanon vaan että mä halusin antaa tän sulle... siihen se yleensä loppuu. Itse jos saan lahjan niin aivan varmasti olen iloinen ja kiitän! Yllärit on yleensä just niitä osuvia lahjoja, kun ei ole ollut "velvollisuutta" ostaa. Silloin ostaa sen mikä osuu silmiin ja josta tulee mieleen että hei, just mun kaverille sopiva! Eikä ne ole mitään kalliita välttämättä.
Lahjoja on kiva saada, silloin kun lahjan antaja tekee sen vilpittömän iloisella mielellä!
Olen noin pari kertaa saanut lahjan lähes tuntemattomalta. Se tuntui kerrassaan ihanalta.
Olen sitä varten myös antanut jonkun kerran lahjan aivan tuntemattomalle. Muutaman kerran ihan tuntuvan avun, joka on auttanut saajaa aika paljon. Kun lahjan saaja on ihmetellyt ja vastustellut, olen sanonut että haluan että saaja joskus elämänsä aikana auttaa jonkun toisen ihmisen vastaavalla tavalla. Sillon ei tarvitse tunteä kiitollisuuden velkaa. Lahja tai apu kiertää.
Joskus on ihan kivaa vaikka ravintolassa lähettää juoma johonkin toiseen pöytään jossa on mukavan näköisiä tuntemattomia. Tarjoilijan tehtävänä on antaa se juoma ilman että kertoo maksajaa. Siitäkin on tullut ihan mukavan näköisiä reaktioita.
Olen samaa mieltä tuosta antamisen kierrättämisestä eli kun apua saa, sitä myös osaa antaa. Hyvä kiertää samalla tavalla kuin pahakin.
Itse olen törmännyt lahjanantajana tapaukseen missä lahjansaaja on alkanut vähätellä lahjaa. Lahja oli itse tehty ja käyttökelpoinen tavara, mutta ilmeisesti lahjansaaja ei kokenut tarvitsevansa sitä. Sen jälkeen en olekaan tälle henkilölle minkaanlaista lahjaa antanut.
Toinen erikoinen lahja tapaus on kun sain lahjaksi lahjan jonka henkilö oli saanut toiselta henkilöltä lahjaksi. Tuntui oudolta että joku antaa lahjaksi saamansa tavaran toiselle lahjaksi. Itse en ole koskaan antanut saamiani lahjoja pois.