Olen ihan hukassa uudessa työpaikassa, jossa olen ollut nyt reilut 3 kk. Joka päivä alkaa nykyään ahdistuksella, töihin meno kammottaa ja monesti en saa enää kunnolla yöllä unta sen takia. En edes osaa sanoa, että onko tämä työpaikkakiusaamista vai onko mulla vika omien korvien välissä. Ehkä täällä ihmisillä on kokemusta vastaavasta ja osaa sanoa mistä on kyse ja mitä voisi tehdä.
Siis, työpaikassani on lähinnä naiskollegoja sosiaalialalta ja pari miesjohtajaa. (Nainen olen siis minäkin.) Koko outous alkoi ensimmäisestä päivästä, kun eräs kollega esitteli itsensä esimiehekseni ja kertoi kaiken esim. sairauslomatodistusten menevän hänen kauttaan ylöspäin. Tosiasiassa ko henkilö on ihan samanarvoinen työntekijä kuin itsekin olen. Tämä kävi ilmi pari viikkoa sitten. Hän vain on ottanut johtajan aseman ja hänelle on se epävirallisesti sallittu.
"Esimies" käyttäytyi minulle oudon tympeästi ekasta päivästä lähtien, tiuskii tai on kokonaan puhumatta. Pyysin esim. avainta työpaikalle pukuhuoneeseen, mutta en saanut koska kuulemma olen sijaisena "turvallisuusriski"? Toisilla sijaisilla on avaimet tottakai, mutta he kun ovat tulleet taloon ennen minua, kuului selitys. En saanut avainta edes koko rakennukseen, jossa joudun kulkemaan jatkuvasti, koska työhuoneista oli pulaa ja minut siirrettiin kalustamattomaan huoneeseen eräässä koulussa lähellä. Kukaan muukaan ei avainta minulle voinut antaa.
Työn puolesta meillä kaikilla pitää olla puhelin mistä tavoittaa. Itse jouduin taistelemaan, että sain sen. Pari kk siinä meni ja ehdin saada jo haukkuja, kun minua ei tavoitettu. Virallisen sähköpostin (myös välttämätön) sain samoihin aikoihin, mutta vieläkään en pysty käyttämään sitä, koska en saa evakkohuoneeseen tietokonetta, että voisin käyttää tietokantoja. Kuulemma on tilattu, mutta ei tule. Tosin samaan aikaan uutena tulleella vakituisella työntekijällä ei ollut mitään ongelmia.
Alkaa ahdistaa jo kertoakin näistä. En pysty tekemään kunnolla työtäni. En saa tiedotteita, en tiedä mitä tapahtuu vaikka yritän käydä toimipisteessä kyselemässä. Olen yrittänyt ottaa kontaktia työkavereihin kahvihuoneessa, menen reippaasti heidän pöytään juttelemaan, yritän olla hymyilevä ja positiivinen. Mutta muut ohittavat kaiken mitä sanon ja jos olen esim. ensimmäisenä paikalla, kukaan ei ikinä tule samaan pöytään istumaan vahingossakaan.
Ainoa poikkeus on eräs kollega, joka joskus sanoo sanasen ja sihteeri, joka tuli kahden kesken kertomaan, että hänenkin työtään on haitattu ja suhtauduttu ikävästi. Minun tultuani taloon hänellä on ollut helpompaa.
Tämä "esimies" yleensäkin puhuttelee minua (silloin kun puhuu) kuin olisin idiootti, jotenkin oudosti alentuvasti. Mulla alkaa itsetunto murenemaan pikkuhiljaa tässä. Mitä ihmettä tällainen on? Kävin viime viikolla työterveydessä ja sain saikkua pari viikkoa, mutta silloinkaan ei puhuttu kiusaamisesta. Onneksi ei tarvi pelätä töihin menoa huomenna.
Jos keksitte, kertokaa mitä pitäisi tehdä, että saisin tilanteen ratkeamaan. Koen, että tämä "esimies" ei vaan pidä minusta henkilönä ja on jotenkin myrkyttänyt muidenkin asenteet. En tiedä onko esim. selän takana puhuttu jotain, kukaan ei todellakaan kerro minulle mitään mistään.
Siis, työpaikassani on lähinnä naiskollegoja sosiaalialalta ja pari miesjohtajaa. (Nainen olen siis minäkin.) Koko outous alkoi ensimmäisestä päivästä, kun eräs kollega esitteli itsensä esimiehekseni ja kertoi kaiken esim. sairauslomatodistusten menevän hänen kauttaan ylöspäin. Tosiasiassa ko henkilö on ihan samanarvoinen työntekijä kuin itsekin olen. Tämä kävi ilmi pari viikkoa sitten. Hän vain on ottanut johtajan aseman ja hänelle on se epävirallisesti sallittu.
"Esimies" käyttäytyi minulle oudon tympeästi ekasta päivästä lähtien, tiuskii tai on kokonaan puhumatta. Pyysin esim. avainta työpaikalle pukuhuoneeseen, mutta en saanut koska kuulemma olen sijaisena "turvallisuusriski"? Toisilla sijaisilla on avaimet tottakai, mutta he kun ovat tulleet taloon ennen minua, kuului selitys. En saanut avainta edes koko rakennukseen, jossa joudun kulkemaan jatkuvasti, koska työhuoneista oli pulaa ja minut siirrettiin kalustamattomaan huoneeseen eräässä koulussa lähellä. Kukaan muukaan ei avainta minulle voinut antaa.
Työn puolesta meillä kaikilla pitää olla puhelin mistä tavoittaa. Itse jouduin taistelemaan, että sain sen. Pari kk siinä meni ja ehdin saada jo haukkuja, kun minua ei tavoitettu. Virallisen sähköpostin (myös välttämätön) sain samoihin aikoihin, mutta vieläkään en pysty käyttämään sitä, koska en saa evakkohuoneeseen tietokonetta, että voisin käyttää tietokantoja. Kuulemma on tilattu, mutta ei tule. Tosin samaan aikaan uutena tulleella vakituisella työntekijällä ei ollut mitään ongelmia.
Alkaa ahdistaa jo kertoakin näistä. En pysty tekemään kunnolla työtäni. En saa tiedotteita, en tiedä mitä tapahtuu vaikka yritän käydä toimipisteessä kyselemässä. Olen yrittänyt ottaa kontaktia työkavereihin kahvihuoneessa, menen reippaasti heidän pöytään juttelemaan, yritän olla hymyilevä ja positiivinen. Mutta muut ohittavat kaiken mitä sanon ja jos olen esim. ensimmäisenä paikalla, kukaan ei ikinä tule samaan pöytään istumaan vahingossakaan.
Ainoa poikkeus on eräs kollega, joka joskus sanoo sanasen ja sihteeri, joka tuli kahden kesken kertomaan, että hänenkin työtään on haitattu ja suhtauduttu ikävästi. Minun tultuani taloon hänellä on ollut helpompaa.
Tämä "esimies" yleensäkin puhuttelee minua (silloin kun puhuu) kuin olisin idiootti, jotenkin oudosti alentuvasti. Mulla alkaa itsetunto murenemaan pikkuhiljaa tässä. Mitä ihmettä tällainen on? Kävin viime viikolla työterveydessä ja sain saikkua pari viikkoa, mutta silloinkaan ei puhuttu kiusaamisesta. Onneksi ei tarvi pelätä töihin menoa huomenna.
Jos keksitte, kertokaa mitä pitäisi tehdä, että saisin tilanteen ratkeamaan. Koen, että tämä "esimies" ei vaan pidä minusta henkilönä ja on jotenkin myrkyttänyt muidenkin asenteet. En tiedä onko esim. selän takana puhuttu jotain, kukaan ei todellakaan kerro minulle mitään mistään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://forums.cjb.net/mobbinfo-about105.html
Käy myös lukemassa foorumista muiden kertomuksia:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/
Voimia sinulle ja perheellesi.
kuulostaa! Valitettavasti olet kiusattuna työpaikallasi ja esimeheltäsi saat epäasiallista kohtelua. Meidän työpaikassa on ollut tuollaista menoa jo vuosia, eikä loppua näy. Tämä asia on otettu esiin ajoittain kulloinkin kiusattuna olleen ihmisen toimesta, mutta mitään muutoksia ei ole saatu. Ainoastaan kiusatut, yksi kerrallaan sanoutuvat irti psykiatrian palvelujen kautta.
Se, mitä voin sinulle sanoa, on, että sinussa ei ole mitään vikaa. Se, että juuri sinä olet kiusattuna, ei ole sinun syysi. Näillä ihmisillä on vain tapana ottaa joku silmätikukseen. Yleensä toiminnalla on yksi moottori, tässä tapauksessa todennäköisesti esimies, jota muut sitten tukevat. Puhu asiasta työterveydessä. Jos tilanne jatkuu, pyydä tukea ja apua, jotta saat asian keskusteltua työpaikallasi. Joskus tämä herättää kiusaajat, joskus tilanne vain pahenee.
Ennen kaikkea, usko ja luota itseesi. Jos voit huonosti, hae saikkua! Älä sairastuta itseäsi moisten ihmisten takia! Jos tilanne ei muutu, hae uusi työpaikka.
Kiusaamista tämä taitaa tosiaan olla. Tuntuu niin avuttomalta ja vaihtoehdot vähissä, jos työpaikan kulttuuri on ollut pitkään mätä ja vain kohde muuttuu. Siltä ainakin vaikuttaisi. Oon miettinyt sitäkin, että jos vaikka joku työkaveri haluaisikin tutustua ja jutella, niin tuskin edes uskaltaisi kun pelkäisi joutuvansa yhteisön hampaisiin hänkin.
Yritän puhua työterveyden kanssa uudestaan, jos jotain olisi tehtävissä. Silti ehkä kannattaisi jo alkaa varalta katsella uusia työpaikkoja niin kauan kuin mulla on vielä ammatillisesta itsetunnosta jotain jäljellä. Mitä ihmettä näillä ihmisillä liikkuu päässä, nauttivatko tosiaan toisten piinaamisesta?! Todella sairasta ja säälittävää.
Itse työskentelin teollisuudessa (miesvaltainen ala, mutta osastollamme oli esimiehiä lukuun ottamatta vain naisia). Yksi työntekijä oli sielläkin saanut päähänsä olevansa meitä muita ylempänä ja esimiehet olivat tämän aseman hänelle jotenkin sallineet - tai ovat varmaan vieläkin. Itse sain potkut, kun en kymmenen vuoden jälkeen enää kestänyt ja jaksanut vaan sairastuin masennukseen. Omaa päätäni olin epäillyt sitä ennen jo moneen kertaan eli en myöskään tiennyt, mistä oikeastaan oli kyse.
Toivottavasti saat apua työterveyden kautta. Minä en saanut, koska tämä muita parempi työntekijä oli hyvää pataa juorun työterveyshoitajan kanssa jne. Minun tarinani on niin monimutkainen, etten viitsi sitä taas käydä kokonaisuudessaan läpi, mutta yrityksiini tuoda tilannetta esille ei reagoitu ja loppujen lopuksi minä sain syyt niskoilleni aivan kaikesta. En toki täydellinen ole ollutkaan, mutta en myöskään sellainen, joksi tuossa työpaikassa vuosien aikana muutuin. Sana "myrkyttymäminen" on mielestäni tosi kuvaava. Sen lisäksi, että "työkaveri" onnistui myrkyttämään monet muutkin yhtä esimiestä ja työterveyshoitajaa myöten minua vastaan, hän myrkytti myös minut.
Minun kokemukseni työpaikkakiusaamisesta oli siis ihan vastaavaa - sisältäen tietenkin monia koukeroita. Pitkään ajattelin, etten välitä, mutta seinä tuli lopulta vastaan. Älä päästä tilannetta samaan pisteeseen vaan yritä saada asiaan ratkaisu. Voimia sinulle!
Tuttua minulle myös, juuri noin. Kestin vain 2,5kk.
Repesin niin että jouduin sairauslomalle koko määräaikaispestinin loppuajaksi.
Miten työnteko on näin kauheaa nykyään.