Nyt tämmöinen sairaana olemiseen liittyvä juttu. Olen huomannut sekä nykyisellä että kaikilla ex-miehilläni samanlaista käyttäytymistä heidän ollessaan flunssassa ja kuumeessa: He heittäytyvät täysin "pikkulapsiksi" ja valittavat ja vaativat jatkuvaa paapomista ja passaamista, eivätkä korjaa sotkujaan (esim. likaisia astioita tietokoneen äärestä tai likaisia vaatteita lattialta, edes suihkun lattian kuivaaminen ei peseytymisen jälkeen onnistu jos on kipeä). Jatkuvaa valitusta kun on niin kauhea olo, laittaisitko kulta minulle jotain hyvää syötävää, toisitko villasukat, en nyt pysty laittamaan tätä yhtä lautasta tiskikoneeseen kun sattuu niin päähän, aijaiai ym.
Ei tässä muuten mitään, tottakai omaa rakastani hoidan, passaan ja tiedän että hänen olonsa on epämukava ja koitan sitä helpottaa, mutta entäs sitten kun minä olen sairaana? En todellakaan saa samanlaista kohtelua itse! Jos minä jään sairaana kotiin päiväksi kun mies menee töihin, hän automaattisesti olettaa että hänen palatessaan illalla kotiin, on lämmin ruoka odottamassa ja pyykit pestynä ym. Jos ei ole, hän alkaa valittaa että olen laiska. Miksi mies säälii itseään hullun lailla ja vaatii erikoiskohtelua, jos ei sitä itse ole valmis antamaan. Minä saan joskus nykyiseltä osakseni jopa halveksuntaa, jos en mene töihin kun olen sairas -mies ei usko minun olevan "tarpeeksi" sairas etten kykenisi työhön.
Olen koittanut sanoa miehelle, että älä nyt aikuinen mies ruikuta, kun minäkin pärjään, ja että siivoanhan minäkin omat ja myös sinun jälkesi, vaikka olisinkin kuumeessa ja huonovointinen. Vastaukseski tulee jotain epämääräistä mutinaa siitä, että "oot ollu koko päivän kotona". Hah, jos mies on koko päivän sairaana kotona, minun on ihan turha odottaa että töistä tullessani saisin lämmintä ruokaa tai että mies olisi siivonnut kotona! Onpa joskus käynyt niinkin, että miehellä on ollut vapaapäivä ja minä olen joutunut sairaana töihin (kiire), tullessani kotiin (mies on istunut koko päivän teeveen ääressä) alkaa kuulua ruikutus: "Mikä kesti, mulla on kauhea nälkä" ja "Kai kävit kaupassa, maito on loppu ja minun on tehnyt sitä koko päivän mieli".
Johtuuko saamani kohtelu siitä, että itse sairastaessani en valita ja ruikuta ääneen, vaan poden flunssaa itsekseni, hoidan itse itseäni enkä passuuta miestäni. Siinä samassa yritän hoitaa kotitöitä niin paljon kun jaksan. Ei se flunssa ruikuttamalla parane. Vai ovatko miehet vaan niin heikkoja ja raukkoja etteivät yhtä flunssaa kestä ilman että nainen heitä paapoo?
Ei tässä muuten mitään, tottakai omaa rakastani hoidan, passaan ja tiedän että hänen olonsa on epämukava ja koitan sitä helpottaa, mutta entäs sitten kun minä olen sairaana? En todellakaan saa samanlaista kohtelua itse! Jos minä jään sairaana kotiin päiväksi kun mies menee töihin, hän automaattisesti olettaa että hänen palatessaan illalla kotiin, on lämmin ruoka odottamassa ja pyykit pestynä ym. Jos ei ole, hän alkaa valittaa että olen laiska. Miksi mies säälii itseään hullun lailla ja vaatii erikoiskohtelua, jos ei sitä itse ole valmis antamaan. Minä saan joskus nykyiseltä osakseni jopa halveksuntaa, jos en mene töihin kun olen sairas -mies ei usko minun olevan "tarpeeksi" sairas etten kykenisi työhön.
Olen koittanut sanoa miehelle, että älä nyt aikuinen mies ruikuta, kun minäkin pärjään, ja että siivoanhan minäkin omat ja myös sinun jälkesi, vaikka olisinkin kuumeessa ja huonovointinen. Vastaukseski tulee jotain epämääräistä mutinaa siitä, että "oot ollu koko päivän kotona". Hah, jos mies on koko päivän sairaana kotona, minun on ihan turha odottaa että töistä tullessani saisin lämmintä ruokaa tai että mies olisi siivonnut kotona! Onpa joskus käynyt niinkin, että miehellä on ollut vapaapäivä ja minä olen joutunut sairaana töihin (kiire), tullessani kotiin (mies on istunut koko päivän teeveen ääressä) alkaa kuulua ruikutus: "Mikä kesti, mulla on kauhea nälkä" ja "Kai kävit kaupassa, maito on loppu ja minun on tehnyt sitä koko päivän mieli".
Johtuuko saamani kohtelu siitä, että itse sairastaessani en valita ja ruikuta ääneen, vaan poden flunssaa itsekseni, hoidan itse itseäni enkä passuuta miestäni. Siinä samassa yritän hoitaa kotitöitä niin paljon kun jaksan. Ei se flunssa ruikuttamalla parane. Vai ovatko miehet vaan niin heikkoja ja raukkoja etteivät yhtä flunssaa kestä ilman että nainen heitä paapoo?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Noh, viime talvena keuhkokuumeessa olin todellakin sen verta kipeenä, että en jaksanut käydä kaupassa, mutta muuten sanoisin, että osa miehistä on ilmeisesti sitten vaan ikuisia lapsia.
Ts.kyllä mää luulen, että on parempi kylmästi käskeä pitämään turpansa kiinni, jos meinaa että herraa passataan jatkossakin.
Tuttu homma. Voi sitä valituksen määrää, jos mies sairastuu - mihin tahansa. Jokainen flunssan tunne on kerrottava ääneen: kurkussa tuntuu nyt siltä ja tältä, ja nyt tuntuu tältä ja siltä.
"jos mies on koko päivän sairaana kotona, minun on ihan turha odottaa että töistä tullessani saisin lämmintä ruokaa tai että mies olisi siivonnut kotona!"
Mitä järkeä on siivota sairaana? Vai onko teillä tapana jäädä kotia heti jos on sormi pipi tms?
Selventääkseni: Siis, kun itse olen kotona sairaana, mies odottaa ja vaatii näitä asioita minulta, eli minun pitäisi jaksaa passata häntä vaikka olisinkin kuumeessa. Itse en todellakaan odota mieheltäni vastaavaa, tarkoitin tuolla verrata tilannetta.. Todellakin tiedän, että on paskamaista alkaa kuumeessa laittamaan ruokaa, pyykkäämään, imuroimaan, jne. enkä todellakaan mitään sellaista odota, keneltäkään. Pointti oli se, että mies odottaa sitä minulta vastaavassa tilanteessa.
Yksinkertainen vastaus: MIes ei tavallisesti tunne saavansa riittävästi huomiota ja hellimistä sinun taholtasi. Siksi hän tarttuu jokaiseen hyvään mahdollisuuteen (siis sairaana oloon) saadakseen enemmän huomiota. Torjumalla tämän tarpeen ja naureskelemalla miehelle vahvistat vain tuota kuvaa jossa mies tuntee että hän ei ole tarpeeksi tärkeä sinulle. Mietippä, huomioitko normaalissa arjessa miestäsi ja miten - vai onko suhde niin arkipäiväistynyt että elätte vain kahta erillistä elämää samassa asunnossa?
Meillä on kyllä oikein hellä ja ihana parisuhde, mutta voi tuossa olla siinä mielessä perää, että olen aika kova harrastamaan, eli en viihdy paikoillani kotona teeveen ääressä ja tietokoneella. Täytyy päästä lenkille, salille, uimaan ym.
Enpäs ole ajatellut koko asiaa tulta kantilta, että mies voisikin vaan hakea huomiotani.. Kiitos uudesta näkökulmasta, otan nyt senkin huomioon jatkossa. Toisaalta tuo palvelusten vaatiminen jopa minun ollessani sairaana menee yli hilseen ja ärsyttää, ettäkö vain hän on tässä talossa oikeutettu hellään hoitoon. Hmph..
ja osa jää vielä asemallekkin. Itse olen pystyssä ja kykenen tekemään töitä n. 39,8 asteen kuumeessa - mutta työn tekeminen tuossa kuumeessa ei ole terveellistä. Vaimoni on pedin omana jos kuume nousee 37,5 asteeseen. eli kuume / flunssa vaikuttaa meihin ihmisiin niin erinlailla.
Vaimo sanoo, että meikeläinen on vähän videossa olevan miehen kaltainen - Turhista ei valiteta ja lääkäriinkin mennään liian myöhään.
http://www.youtube.com/watch?v=_vQilhruyYI
Edellisessä suhteessa minä hoivasin naista parhaani mukaan, jos hän oli kipeä. Jos taas minä olin sairaana, hän soitti jostain baarista ja sanoi että hänen pitäisi olla hoivaamassa minua, mutta tyytyi kuitenkin useimmiten tuopista huolehtimiseen. Onhan se varmasti hauskempaa ajankulua.
On naisiakin, jotka heittäytyvät täysiksi lapsiksi ja käyttävä miestä oikein "hyväkseen" sairaina..
Useammin tuo hoivaajan osa vaan tuntuu lankeavan naisille, koska heitä helposti äitiin verrataan. "Ku äitikin aina hoivasi".. Tottakai oma äiti nyt lastaan hoitaa, mutta ei enää aikuista miestä, ei se enää siinä vaiheessa ole hänen tehtävänsä.
Ja edelleen korostan, että ihan mielelläni hoivaan, tiettyyn rajaan asti, haluan että toinen tuntisi olonsa rakastetuksi ja paremmaksi.. Mutta turha hyppyyttäminen menee jo yli hilseen, ja kyllä sitä nyt jokainen sairaanakin osaa omat astiansa tiskikoneeseen pukata tai vaatteensa kaappiin laittaa. Ja varsinkin, jos itse ei ole valmis samaan.
Ongelma on siinä, että sinusta on tullut äiti ja miehestäsi on tullut sinun lapsesi.
Tästä aiheesta joskus jossain. Miehet eivät vaan kestä sairastamista. Samalla saa luvan valittaa. Muutenhan meillä pitää pitää kaikki mölyt mahassa. Naisilla taas tuo hoivavietti niin kai sitä raavas mieskin kaipaa välillä hoivaa ja lohtua.
Kyllä se vain niin on! En usko että ainakaan oman poikaystäväni kohdalla asiaan vaikuttaisi huomion haku. Vaikka luonteeltaan mies on kyllä sellainen, että hakee sitä huomiota.
Erittäin raivostuttavaa, että jokaista pientä särkyä ja kolotusta ynnä muuta pitää vatvoa ja toistaa sen koko ajan. Toinen rasittava homma on se, että jos nyt vahingossa sattuu tökkäämään sen varpaansa siihen pöydänjalkaan, niin miksi pitää melkein itkua vääntää että "kun nyt sattuu" ? Tiedän että itse kestän paljonkin kipua ja jos nyt löisin varpaani johonkin niin tokaisisin vain että "ai perkele" ja vetäisin pari syvää hengenvetoa ja siinä se. ENKÄ muistuttaisi kolmen tunnin kuluttua poikaystävääni siitä, miten löin varpaani ja miten siihen VIELÄKIN tekee kipeetä.
Sitten sellaisenkin olen huomannut, että kun sairasloma on loppu ja pitäisi olla terve, niin sitten tämä passauttamisvaihde on ikäänkuin jäänyt päälle. "Kulta, toisitko mulle sitätätätota ja olisitko niin ihana ja laittaisit mulle ruokaa ja toisit sen tänne".