Mitä mieltä olette seuraavasta. Mulla oli n. vuosi sitten pieni ihastus, josta mieheni sai tietää. Annoin asioiden mennä niin pitkälle, että suutelin tuota toista.
Nyt mun mies ei anna mun osallistua pikkujouluihin, joihin tämä entinen ihastus on tulossa. Siis porukkaa on tulossa paljon muitakin, n. 30 ihmistä. Olen koko vuoden jäänyt pois kaikista pienemmistä kemuista, joissa tuo mies on ollut mukana. Ei siinä mitään, mutta kun mulla sattuu nyt olemaan osin sama kaveripiiri hairahdukseni kanssa ja näin ollen en pääse ikinä pitämään hauskaa parhaiden kavereitteni kanssa. Ja se ihastus, se on NIIN ohi.
Kuinka kauan miehellä on oikeus kieltää mua? Tai siis, kuinka kauan vielä joudun nöyristelemään?
Nyt mun mies ei anna mun osallistua pikkujouluihin, joihin tämä entinen ihastus on tulossa. Siis porukkaa on tulossa paljon muitakin, n. 30 ihmistä. Olen koko vuoden jäänyt pois kaikista pienemmistä kemuista, joissa tuo mies on ollut mukana. Ei siinä mitään, mutta kun mulla sattuu nyt olemaan osin sama kaveripiiri hairahdukseni kanssa ja näin ollen en pääse ikinä pitämään hauskaa parhaiden kavereitteni kanssa. Ja se ihastus, se on NIIN ohi.
Kuinka kauan miehellä on oikeus kieltää mua? Tai siis, kuinka kauan vielä joudun nöyristelemään?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Rikos ei vanhene.
Ja kas kummaa, siinä meillä on taas kerran nainen, jolle tulee täydellisenä yllätyksenä se, että omilla teoilla voi olla myös seurauksia. Kuten esimerkiksi se, että kun pettää miehensä luottamuksen, niin sitten se luottamus todellakin on kärsinyt.
Anna kun arvaan, jos miehesi olisi ennen tuota vuosi sitten tapahtunutta kieltänyt sinua menemästä jonnekin, olisit itkenyt täällä sitä, että miehesi turhaan epäilee rehellisyyttäsi?
Olisiko tällaistakin seurausta kannattanut miettiä ENNEN kuin lähtee nuoleskelemaan jotain ihastustaan?
Niin, ja minun kanssani sinun ei tarvitsisi tuollaista asiaa miettiä. Minä olisin kenkinyt sinut jo edellisestä pihalle.
AP:lle neuvo: kengi mies pihalle. Ei kai kukaan voi loppuikäänsä vankilassa viettää?? Moka mikä moka, tehty, kaduttu, anteeksipyydetty ja anteeksiannettu. Upea mies sulla kyllä on, että on siihen pystynyt. Taitaa rakastaa sua äärettömän paljon. Olen kade :-).
ei kai miehellä ole oikeus kieltää Sinua. "miten kauan joudun vielä nöyristelemään" lausahdus kuulostaa vähän siltä, että olisit "maksanut laskusi" ja nyt olisi taas aika antaa itselle lisää vapauksia.
Olen valitettavasti samoilla linjoilla ed. vastaajan kanssa eli tietyssä mielessä "rikos" ei vanhene. Voisitko ajatella, että ottaisit miehesi mukaan juhliin, vaikka ns. virallisen osuuden jälkeen jos kerran entinen ihastuksesi osallistuu myös juhliin? Et saisi ajatella, että miehesi rajoittaa elämääsi "turhan tähden", koska olet itse käytökselläsi aiheuttanut tilanteen. Tietyssä mielessä ymmärrän miehesi suhtautumisen erityisen hyvin onhan kyseessä juuri pikkujoulut; ystävät, maljapuheita, nousuhumala, flirttiä, ukkomiehet pussit täynnä, ajatus = pikkujoulut on vaan kerran vuodessa, täytyy ottaa ilo irti.... Puoliso vartoo kiltisti lasten kanssa kotona ja irroittelee sitten puolestaan firman pikkujouluissa. Näinkö haluat sen meneevän? Miksi olla suhteessa jos haluaa olla sinkku ja rällätä kavereiden kanssa?
"Voisitko ajatella, että ottaisit miehesi mukaan juhliin, vaikka ns. virallisen osuuden jälkeen jos kerran entinen ihastuksesi osallistuu myös juhliin?"
Krhm. mielenkiintoinen idea. "Mies, tässä tää mun ihastus, joka on siis niinku NIIN ohi tai jotain" Siinä saataisiin tietysti se pikkujoulujen pakollinen paininumerokin hoidettua...
Miksei suhteessa oleva voi rällätä kavereiden kanssa? En mä ole ainakaan ajatellu jääväni neljän seinän sisään, kun alan seurustella...
aikaanaan toivottavasti ymmärrät asian...tällä välin anna palaa ja rällää oikein kunnolla ettei jää olo - miksen silloin nuorena osannut antaa ja ottaa. Myöhemmin sitä oppii arvostamaan erilaisia asioita tai ainakin jotkut oppii...
Eli ei "kauheasti" mitään tapahtunut "pikkuihastuksen" lisäksi. Mutta se riitti luottamuksen rikkoutumiseen. Onneksi mulla on sen verran viisas mies, että se ei kertaakaan ehdotellut samoihin juhliin tai tapahtumiin lähtemistä kuin "ihastuksensa". Eli ei edes kertonut kun työpaikalla (ihastus oli työkaveri) lähdettiin porukalla. Jätti myös pikkujoulut ym reissut väliin. Ja siis mikä tärkeintä, ei kertonut minulle milloin kieltäytyi, eli ei saanut mua tuntemaan itseäni tarinan roistoksi ja pikkumaiseksi vahtaajaksi. Kantoi siis suomeksi sanottuna vastuun siitä mitä oli tehnyt.
Jossain vaiheessa havahduin itse, että miehen menot oli vähentynyt. Sain sanottua, että mene ja pidä hauskaa. Nyt voisi mun puolesta mennä, mutta valitsee silti useimmin sen, että ei mene. Ja aikaa tähän kului reilusti yli vuosi. Lähes kaksi. Niin koville ainakin mulla otti luottamuksen rikkoutumin.
Mun mielestä on alhaista kun petetty laitetaan vielä sanomaan ja vaatimaan, että "älä mene". Pettäjällä täytyisi olla joku taju ja vastuu siitä mitä on tehnyt. Ja jos pettäjä ei kestä tekojensa seurauksia, niin aina oven voi aukaista ja poistua.
Ja petetyllä on vastuunsa siitä, että ei ole lopun elämää suhteen uhri ja petetty. Siinä kuitenkin kuluu yksilöllesesti aikaa, eikä ole mitään "sääntöä" soveliaasta suruajasta. Molemmilla on kestettävää, se kannattaisi miettiä ennenkuin lähtee toikkaroimaan vieraisiin.
Ikää on 30 ja pitkä suhde. Kumpikaan meistä ei nökötä kotona, vaan mennään omien kavereiden kanssa silloin kun siltä tuntuu. Tietysti on eri asia sitten, kun on lapsia. Mutta ei hauskanpitoa tarvitse jättää parisuhteen takia.
No en mäkään ole niin tyhmä, että olisin kotona huudellut ja voivotellut, että nyt taas on bileet ja mä en taaskaan voi mennä. Tuntuu vain, että ei sitä ikuisesti halua hipsiä varpaillaan. Haluaisin sanoa, että toki teen sitä niin kauan, kun mieheni niin haluaa. Vuosi on toki vasta lyhyt aika,
mutta en kai voi lopettaa muuta elämääni loppuiäkseni hölmöilyn takia, joka ei toistu.
"Mun mielestä on alhaista kun petetty laitetaan vielä sanomaan ja vaatimaan, että "älä mene". Pettäjällä täytyisi olla joku taju ja vastuu siitä mitä on tehnyt."
Samaa mieltä. Olen sitä mieltä että jos pitää oikein kieltää menemästä ihastuksen kanssa pikkujouluihin, niin kanttura on niin tyhmä, että se pitää jo pelkästään sen takia dumpata.
"Mutta ei hauskanpitoa tarvitse jättää parisuhteen takia. "'
Käsityksesi hauskanpidosta on ilmeisesti "menen kerran vuodessa samoihin pikkujouluihini johon sähläyskaverini on tulossa ja jos kiellät tämän, kielltä minulta elämän"
Vuoden aikana ehtii kyllä käydä muuallakin kuin pikkujouluissa. Kaikki hauskanpito ei lopu sillä, että skippaa yhdet tai vaikka kahdet pikkujoulut.
"Tuntuu vain, että ei sitä ikuisesti halua hipsiä varpaillaan"
Tuo hipsiminen taitaa koskea vain sitä yhtä henkilöä. Tuskinpa miehesi on muita menoja on kieltänyt.
"en kai voi lopettaa muuta elämääni loppuiäkseni hölmöilyn takia, joka ei toistu. "
Viitsisitkö lopettaa tuon marttyyrinä esiintymisen? yhdet pikkujoulut ohi = KOKO ELÄMÄ OHITSE Voi jumalauta. Paljon sulla oikein on ikää, 15-wee? Luet sä vielä jotain vitun cosmoa?
mitä idiootteja täällä pyörii. Tässä oli varmaankin kyse siitä, että valtaosan vastanneiden mielestä ap. ei voi enää ikinä lähteä pitämään hauskaa siinä kaveriporukassa, jossa tuo vanha ihastus on mukana.
Itse olen ollut lähes vastaavassa tilanteessa, mulla ei vielä ollut juurikaan muita biletyskavereita kun se tietty porukka. Istuin sitten kotona. Kai siinä saa olla surullinen?
Minä ainakin kävin helvetin läpi munaukseni jälkeen, yhtään vähättelemättä mieheni tunteita. Mutta jossain vaiheessa sen velan maksunkin on loputtava.
Tsemppiä aloittajalle.
"Itse olen ollut lähes vastaavassa tilanteessa, mulla ei vielä ollut juurikaan muita biletyskavereita kun se tietty porukka. Istuin sitten kotona. "
Ihan oikein sinulle.
"Kai siinä saa olla surullinen?"
Pitää etsiä uusia bilekavereita, JOO VITTU ELÄMÄ ON OHI!
"Minä ainakin kävin helvetin läpi munaukseni jälkeen, yhtään vähättelemättä mieheni tunteita. Mutta jossain vaiheessa sen velan maksunkin on loputtava."
Mutta se yksi kaveri on pannassa ja sillä selvä.
Se on arka poju. Se otti nokkiinsa kerrasta eikä suostu enää luottamaan sinuun. Ajattelee, että kun olit kerran "vietävissä", olet sitä vastakin. Etkä sinäkään ole onnistunut vakuuttamaan häntä toisin.
Kannustaisin siis puhumaan asiasta ihan vakavasti. Ei syyttäen eikä puolustellen, vaan asiallisesti.
Ainahan voi yrittää ymmärtää toisen pelkoja ja epäilystä esim. menemällä hänen kenkiinsä. Miltä itsestä tuntuisi, jos toinen tunnustaisi ihastuneensa johonkin toiseen, ja tietää, että se ihastus tulee taas näihinkin pippaloihin.
Olisko se sillä selvitetty, että toinen vakuuttaa silmät kirkkaana kaiken "olevan NIIN ohi"...?
Suhun ei voi luottaa, olet sen osoittanut!!! Ja miksi ihmeessä sua kiinnostaa NOIN kovaa juhlat mis toi ihastus on
ettei koko tyyppi edes tulisi sinne. Kaikki parhaat kaverini ovat menossa, siksi minäkin sinne haluaisin.
Kiitos vastauksista niille, jotka ovat kommentoineet asiallisesti. Yritän vielä puhua mieheni kanssa näistä juhlista ja jätän juhlat kiltisti väliin, jos mies niin toivoo. Vastauksianne luettuani minusta tuntuu, että voihan niitä kavereita tavata muuallakin kuin juhlissa.
Teitä katkeria tuomitsijoita käy sääliksi. Ehkä olette joskus joutuneet petetyiksi tai pettäneet, ettekä ole antaneet anteeksi tai saaneet toista mahdollisuutta. Toivottavasti löydätte lämmön elämäänne.
"Kaikki parhaat kaverini ovat menossa, siksi minäkin sinne haluaisin. "
Se on voi, voi.
"Yritän vielä puhua mieheni kanssa näistä juhlista ja jätän juhlat kiltisti väliin, jos mies niin toivoo."
Ei kannata laittaa miestä kieltämään. Ja vaikka mies antaisi luvan, hän voi ajatella että antaa sinun vapaasti valita ja vetää siitä sitten omat johtopäätöksensä. Sinuna jättäisin juhlat välistä, en siksi että mies kieltää vaan siksi, että mies pahoittaa mielensä.
Itse olisin tosiaan antanut jo kenkää ja viimeistään tuollaisessa tilanteessa antaisin. En mielellään kieltäisi tyttöystävältäni menoja, vaan toivon että hänellä olisi sen verran järkeä päässä, että tietää missä rajat kulkevat. Sinulla rajat näyttävät olevan vielä aika pahasti hakusessa.
Ymmärtää,että jos tekee tyhmyyksiä, siitä rankaistaan..Sinullakin on mielessä koko ajan vieras mies..
En minäkään päästäis vaimoa tuollaiseen juhlaan,jossa vain vierasta kalua kytätään..Ties mitä tauteja
kotiin toisit siltä mieheltä, kun pesälle päästät varmaankiin..
Meillä vaan tilanne ajautunut siihen pisteeseen, että vaimo hakee eroa...kaksi ja puoli vuotta sitten narahti suhteen virittelystä työkaverinsa kanssa. Ja siitähän kriisi alkoi. Minä terapiassa ym. vaimo ei suostunut. Tilanne siitä parantunut, mutta kaikki vaimon iltamenot, varsinkin työpaikan, myrkkyä minulle. Ja kun kyselen ja osoitan mieltäni jälkeenpäin, vaimo ahdistunut kun minä kyttään. Luottamus meni ja pikkuhiljaa toki asiat parantuneet, mutta...vaimon mielestä asia on ollut ja mennyt, ei siitä sen enempää. Ja hän on niiiiin ahdistunut kun kyselen. Lopputulos: hän ei jaksa, nyt on aika erota. Ja huom! en todellakaan jatkuvasti menneestä tapauksesta puhu. Mutta kyllä nämä juhlat tms. saavat tunteet pintaan. Sitä ei vaimoni hyväksy, pitäisikö sitten hyväksyä?
Minä olisin antanut kaksi vaihtoehtoa:
1 työpaikka vaihtoon
tai
2. minä lähden
Olisi ollut sullekin parempi diili. sitäpaitsi vaimosi on yksinkertaisesti typerä kanttura kun ei tajua noin yksinkertaista asiaa. Jos virittelee jotain töissä niin työjuhlat ovat siitä lähtien pannassa. Niin helppoa se on.
Miksi aina tarvitsisi edes olla jokin syy (kuten aiempi pettämisepäily tmv.) taustalla, jos miehesi kieltää sinulta vaimoltaan jotain? Meillä on miehelläni ja minulla perinteisempi parisuhde ja miehelläni on täysi oikeus sanoa mulle, että pikkujoulut ei kuulu vaimon "huveihin" - joskus olen käynyt jossain firman juhlissa mutta en pikkujouluissa. Minulla on myös vaimona oikeus sanoa mielipiteeni miehelleni. Ero tulisi jos lähtisin pikkujouluihin ja olisi vielä ollut jotain suutelemista tmv. toisen miehen kanssa...eli aika sallivainen kumppani sulla tuo miehesi.
Miksi et itse kertonut miehellesi ? Onko hän niin HUono ihminen ,että ei voi kertoa totuutta
Voi hyvä nainen! Että siis mies ei anna sinun osallistua pikkujouluihin? Siis oletko joku alaikäinen vai muuten vajaavaltainen? Että ihan miehesi päättää puolestasi mitä saat ja mitä et saa tehdä?!
Miksi ihmeessä alistut tuollaiseen? Ei teillä muutenkaan tunnu suhde kovin kunnossa olevan kun kerran muutkin miehet (ainakin silloin joskus) kiehtoivat jopa suutelemisen verran.
Mies kiertoon vaan, aivan kammottavaa lukea tällaisia vielä vuonna 2009!
Sinä teet mitä sinä haluat.
Avioliitossa olevilla pitäisi olla yhteisymmärrys näistä asioista. Jos ette ole aviossa, hän ei ole miehesi, jotan saat tehdä mitäs lystäät.
Mutta itse en todellakaan antaisi vaimoni, jos hän olisi ollut minun kanssa ollessaan suudellut jotakuta mennä pikkujouluihin VAIKKA siellä ei olisi ketään ex-ihastusta.
Teillä naisilla kun on noi hormoonit sellaisia, että saatatte 20 vuoden uskollisuudenkin jälkeen yhtäkkiä tavata miehen, jonka "katse vei jalat alta" ettekä voineet mitään, kun kukkamesi jo tuli ja sitten pölytettiin.
Tommoset NIIIN ohi ihastukset varsinkin yleensä naisilla tahtoo herätä yllättäen uudestaan etenkin kun pidetään vähän "hauskaa" eli ryypätään yhdessä suomeksi sanottuna.
Ei taida tämä asia olla sukupuolesta kiinni. Kyllä miehiäkin on, jotka ei ikínä kasva aikuisiksi. Pelehditään juhlissa pimeässä huoneessa, vaikka vaimo on viereisessä huoneessa. Ja kun jäädään kiinni, niin käytökselle ei osata antaa selitystä. Pyydellään anteeksi ja ollaan katuvia, MUTTA KADUTAAN VAIN SITÄ, ETTÄ TOISELLA ON PAHA MIELI, EI SITÄ MITÄ ON TEHNYT!!!!!!!!!!!!!!
Näin se menee. Tässä tapauksessa ei ole kyse nuorista ihmisistä, vaan yli 20 vuotta yhdessä olleista ihmisistä.
Ketjun aloittelijalle voisin sanoa, että miehesi on siinä mielessä väärässä, että tuolla luonteella löydät kyllä ihastuksen vaikka kaupan kassalta. Miehesi ei voi sinua pidättää, eikä ole syytäkään. Aikuinen ihminen on omista tekemisistään ja elämästään itse vastuussa!!!!!!!!!
Olet menettänyt miehesi luottamuksen, ja sinun on ansaittava se takaisin.
Menkää yhdessä, tai jää kotiin.
Miehesi on totta kai myös opittava elämään sen kanssa, että ihastuit toiseen. Ihastuminen on inhimillistä, etkä edes pettänyt. Eli ... miehesi tarvitsisi ehkä myös keskustella asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa. Ei hän voi loppuelämäsi estää sinut tapaamasta ystäviäsi.
Oma mieheni petti minut suhteemme alussa pari kertaa, ja asia on käsitelty. Kesti kauan (pari vuotta) ennen kun opin luottamaan häneen uudestaan, ja erosimmekin pari kertaa. Hän on kuitenkin osoittanut että hän haluaa olla kanssani ja olen antanut hänelle anteeksi. Mieheni entinen tyttöystävä on jopa firmamme asiakas, eikä minulla ole mitään ongelmia asioida hänen kanssaan. Mieheni kuitenkin pysyttelee hieman kauempana. En luule, että hyväksyisin että he viettäisivät kovinkaan paljon aikaa kahdestaan.
Eli, jos haluat jatkaa miehesi kanssa, kunnioita hänen tunteitaan ja pysyttele kaukana ihastuksestasi, vaikka se on ohi. Pettäminen on haava suhteessa. Haavan päälle kasvaa rupi ja se paranee, kunhan saa aikaa. Mutta joka kerta kun vietät aikaa ihastuksesi kanssa, revit ruven haavasta. Sinun on pakko antaa suhteellesi aikaa parantua.
Miehellä täysi syy sanoa EI! Onko elämä muuten todella niin tylsää, että tarvitaan bileitä ja pikkujouluja??
juu näis pikku pusuista tapana tulla muuta esim suhde..joten onko vaikea olla rehellinen ja pitää näpit ym kurissa..'
aika hauska lukea näitä, kun nainen on kerran pussannut toisen kanssa, hän on heti LUTKA, mies taas käy hoitelemassa muita, pitää häntä ymmärtää ...kyllä toisaalta me ihmiset ollaan ihan samanlaisia kuin aikojen alussa....tuo nainen joka tämän ketjun aloitti ei ole tehnyt mitään väärää. Ja täällä kaikki miehet hyökkää kimppuun huorittelemaan.
eiköhän tuo suhde ole ohi, mies ei pysty luottamaan...
..kärsii koko keho!
Eli turha itkeä ku itse olet sotkus keittänyt!
Miehelläs on oikeus vaatia, ettet ole enää IKINÄ missään tekemisissä ko miehen kanssa! Olet ylipäätään onnekas, et miehes ei antanut sulle monoa heti ku sai asiasta tietoa! Itse olisin (ja olenkin) vastaavassa tilanteessa antanu kenkää naiselle oitis...
puolisot eivä voi kieltää toistaan menemästä pikkujouluihin, piste.