Eli mitä mieltä olette? Mulla on kaksi vuotias lapsi ja olen jäänyt pitkän jääkauden jälkeen sinkuksi puolisen vuotta sitten. Vielä ei ole varsinaista hinkua apajille, mutta joskus iltaisin lapsen mentyä nukkumaan surffaan nettideittejä ihan pohdiskellakseni, että onko enää saumaa, kun on jo äiti. Jotenkin vaikuttaa siltä, että miehet ei ole niin innostuneita tästä lapsi asiasta ainakaan ilmoitusten perusteella. Käyn naisvaltaisessa työpaikassa enkä käy baareissa ja muutenkin vietän aikaa lähinnä pojan kanssa tai kyläillen ystävillä, joten ei ole tullut oltua miesten kanssa juttusilla pitkään aikaan. Olen ihan mukiin menevän näköinen, pitkä nainen. Niin ja tosi fiksukin vielä... :D
Kelpaako sinkku varustettuna lapsella?
rehellisesti vaan...
14411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sen lisäksi etä jätit nyt deittihaun tänne, voisit varmasti jättää sen johonkin ihan varnaiseen deittihakuun, niin että voisit kohdistaa hakusi esim. juuri yh-isiin. Kyllä nimenomaan yh-äidin on vaikea löytää kumppania vapaista miehistä ilman perhesiteitä. Tai riippuu tietenkin minkälaista kumppania haet.
Nyt rohkeasti vaan tarkempi haku menemään, johon muistat laittaa myös vähän mitä itse mieheltä odotat.
Sinun täytyy olla muuten kaksikertaa parempi ja houkuttelevampi kuin lapsettoman sinkun, jos sellaista miestä tavoittelet mikä kelpaa muillekin, ehkä oletkin.
Miehet voi vastata omasta puolestaan, mutta mua ei ainakaan haittaisi, jos mua kiinnostavalla ja musta kiinnostuneella miehellä olisi lapsia.
näkemys.Monesti tullut huomanneeksi että kun jälkikasvua siunaantunut,niin naisilla aika paljon karissut sitä"pissistä" pois..Eli tullut jotenkin sellaista "järkeä" peliin.Ei olla ihan ihmeellisissä vaatimuksissa kokoajan.Eli elämä opettanut varmaan.Ja uskalletaan paremmin olla oma itsensä.
No joillakin tietenkin alkaa kamala pelko ulkonäön "rupsahtamisesta"yms,enemmänkin just niistä kuitenkin sivuseikoista.Eli se naisen olemus ei ole jotenkin aitoa.
Eihän siihen lapsen "isäksi" ole helppo hypätä.Ymmärrät varmaan senkin.Vaikea varmasti joskus se mitä oikeuksia kelläkin on ja mihin.Tietysti tässä nyt vaikuttaa hyvin paljon se sinun historiasi ja muutenkin asianhaarat.Mut kuitenkin ei ne kaikkien uusioperheidenkään jutut näytä kovin helpoilta/parhailta mahdollisilta.No joskus äiditkin hakee hmm,,jotain vähemmän sitovaa,mut siinähän tieto lisää vain tuskaa.
Ja mitä nettiin tulee,niin aika varauksella kyllä ite asennoidun.ei se korvaa oikeaa tapaamista.tahtoo helposti tulla niitä yllätyksiä.Mutta sepä se on,että mistä löytäis sopivaa seuraa.Varsinkaan sen lapsenhoidon ohessa.Ymmärrän.
olen nainen mutta tuttujen miesten kanssa jutellessa aiheesta > jonkinlaisen kuvan saanut, joskin tämä tulos on melko suppealla otannalla rakentunut.
Osalle on iso plussa jos naisella ei ole lapsia. Lapset eivät ole silti este suhteelle. Miestä saattaa arveluttaa haluaako nainen enää lapsia uuden miehen kanssa, jos on jo aiemmassa suhteessa lapsia saanut.
Sitten on miehiä, joille lapset eivät ole miinusta lainkaan. Näillä miehillä saattaa itselläänkin olla lapsia aiemmasta suhteesta. Paljon riippuu miehen iästä, vanhemmat suhtautuvat lapsiin positiivisemmin.
Sitten on niitä miehiä, jotka pitävät lapsen saaneita naisia itseään ja lapsettomia naisia huonompina. Nämä miehet ovat yleensä nuoria, tai sitten sellaisia jotka ylipäätään suhtautuvat lapsiin negatiivisesti eivätkä halua omiakaan lapsia.
Vaikka näillä palstoilla yksinhuoltajien päälle syljetäänkin, tosielämässä varsin usein "lapsellisetkin" ihmiset löytävät kumppanin. Kyllä aikuiset ihmiset usein ymmärtävät, että oman ikäluokan potentiaaliset kumppaniehdokkaat ovat eläneet ennen teidän ekoja treffejä ja että monella on tästä johtuen jo jälkikasvua. Että elämä ei ole ikuista nuoruutta jossa ihan kaikki on vasta edessä. :)
Veikkaisin että nettitreffit on sinkkuvanhemmille hyvä kanava etsiä seuraa; siinä kun saa tuon lapsi-statuksen samantien näkyviin mikä karsii nimenomaan lapsetonta kumppaniehdokasta hakevat pois heti kättelyssä. Vähemmän täysiä huteja siis!
Onpas asenteellista tekstiä taas.
Onko tullut mieleesi ettei miehet kerro sinulle totuutta asiasta?
"Sitten on niitä miehiä, jotka pitävät lapsen saaneita naisia itseään ja lapsettomia naisia huonompina. Nämä miehet ovat yleensä nuoria, tai sitten sellaisia jotka ylipäätään suhtautuvat lapsiin negatiivisesti eivätkä halua omiakaan lapsia."
Osa miehistä ei pidä lapsen omaavia naisia "huonompina" vaan huonompina kumppaniehdokkainan.
On käsittämätöntä tehdä tuollaista yleistystä miehistä jotka etsivät yhtä ihmissuhdetta naiseen eivätkä kahta ihmissuhdetta (naiseen ja vieraaseen lapseen).
Monet meistä eivät ole enää niin nuoria vaan aikuisia ihmisiä ja miehiä jotka ymmärtävät että sen äidin huomio on siinä lapsessa kuten kuuluukin ja elämä etenee sen pienen ihmisen ehdoilla pitkälti.
Monet myös haluavat omia lapsia sitten aikanaan eivätkä halua heti perhe-elämän keskelle.
"Vaikka näillä palstoilla yksinhuoltajien päälle syljetäänkin, tosielämässä varsin usein "lapsellisetkin" ihmiset löytävät kumppanin. Kyllä aikuiset ihmiset usein ymmärtävät, että oman ikäluokan potentiaaliset kumppaniehdokkaat ovat eläneet ennen teidän ekoja treffejä ja että monella on tästä johtuen jo jälkikasvua. Että elämä ei ole ikuista nuoruutta jossa ihan kaikki on vasta edessä. :)"
Moni ymmärtää mutta silti etsii jotain muuta. Sillä ei ole mitään tekemistä "ikuisen nuoruuden" eikä myöskään varsinaisesti naisen itsensä kanssa vaan erilaisen elämäntilanteen.
Lapsi kun vaikuttaa siihen tulevaan suhteeseen monella tavalla.
Kun miehellä on ikää mittarissa 35 v, on aivan selvää että mahdollisuudet löytää lapseton kumppani ovat jo selkeästi pienemmät kuin kymmenen vuotta aiemmin. Etsiä toki saa, ja moni löytääkin, mutta kyllä isolla osalla ihmisistä on "lapset tehtynä" jo tuossa vaiheessa. Tietysti mies voi etsiä myös selvästi nuorempaa kumppania, mutta aika harva nuori nainen päätyy perhettä perustamaan itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa.
Ideaalitilanne olisi kaiketi se että puhtoiset 22-vuotias nainen ja 25-vuotias mies menevät naimisiin > yhdenksän kuukauden kuluttua häistä maailmaan putkahtaa perheen ensimmäinen pallero, parin vuoden päästä toinen, ja perhe elää onnellisena elämänsä loppuun asti.
Kyllä keski-ikäistyvän miehen on hyvä katsoa totuutta silmiin ja myöntää että tuo juna hänen kohdaltaan meni jo. Kun hyväksyy faktat, on elämä helpompaa. Ihan sama juttu on naistenkin kohdalla, vaikka siitä harvemmin näillä palstoila puhutaan. Harvoin naista alkujaan varsinaisesti riemastuttaa ajatus kaupan päälle tulevasta perheenjäsenestä, mutta se nyt vain on elämää. Ihan hyviä suhteita ja perheitä ne uusioperheetkin monesti ovat, vaikka toki niissä omat haasteensa on.
Elämä ei aina vaan mene täydellisesti oppikirjan mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö elämä voisi olla hyvää ja onnellista.
Eikö tänne nyt ole tarkoitus juuri jakaa niitä omia kokemuksiaan. Ja helpoitenhan sitä silloin yleistää. Jokainen leimaa omien kokemusten mukaan, mitä uutta siinä nyt on.
Oletkohan hiukan yksinkertainen, vai vain onneton?
miksi et voinut käyttäytyä miestäsi kohtaan silleen et hän olis viel himassa,piti vaan nalkuttaa ja pihdata ja kuinka kävi, jäit nuoleen näppejäs,me sinkut etsimma tyttöihmisiä.
Itse en ainakaan YH:tä halua.
Varmasti lapsia saanut sinkku kelpaa. Ei silti voi kieltää, etteivätkö lapset olisi keskimäärin jonkinlainen haitta etenkin sopivaa miestä etsiessä (jos nyt unohdetaan se, että sopiva mies ei ihan määritelmällisestikään pidä lapsia haittana). Kuten joku viestiketjussa mainitsikin, aikuiset ihmiset ymmärtävät, jos takana on elettyä elämää.
Jos asiaa taas kysyttäisiin minulta henkilökohtaisesti, niin en alkaisi lapsellisen kanssa seurustelemaan, en ainakaan tässä elämäntilanteessa. Kyse ei ole lainkaan siitä, että pitäisi lapsia saaneita naisia muita naisia huonompina, mutta myönnän, että minua hiertäisi ajatus lapsien astumisesta elämääni. En ainakaan vielä haluaisi edes omia lapsia, koska pidän suhteellisen huolettomasta elämästä ja koska olisin luultavasti todella huono isä. Ja jos omat lapset tuntuvat ajatuksena vielä epämukavalta, niin ei tunnu mukavalta sekään, että elämääni astuisi lapsia, eivätkä ne olisi sitten edes omia. Omia lapsia kuitenkin luultavasti rakastaisin, mutta vieraan miehen lapset tuntuvat ajatuksena epämukavalta. Epämukavuuteen on ehkä osasyynä sekin, että kuitenkin ajattelen, että ehkä minustakin olisi joskus mukavaa olla isä, mutta jos vaimollani olisi jo entuudestaan lapsia, niin haluaisiko hän niitä enää minun kanssani.
Tietysti kun ikää alkaa tulemaan lisää, niin realiteetit on kohdattava. Tässä iässä ei löydy oikein enää sinkkunaisia muutenkaan, ja vaikeammaksi se käy aina vain. Viisikymppisenä on varmaan sitten helpompaa, kun ei enää ole millään muotoa järkevää alkaa tekemään, ja siinä iässä sopivien yksinhuoltajien lapsetkin alkavat olemaan isoja.
Lapseton nainen olisi varmaankin ideaalitapaus, mutta ei mikään karsiva kriteeri. Perhettä perustaessa yh-äidin valmiit lapset luovat jopa joitakin etuja joissakin tapauksissa. Yhtenä esimerkkinä nyt mainittakoon vaikkapa miehen mahdollinen hedelmättömyys.
Olen itse miettinyt asiaa pitkään ja hartaasti kun tein deitti-ilmoitusta nettiin.
Valitettavasti itse en yksinkertaisesti voisi lähteä elämään nyt vajaana 30 vuotiaana suhteeseen jossa on jo lapsi valmiina.
Se on vain yksinkertainen tosiasia että se vaikuttaa asioihin ja asettaa monia esteitä suhteelle.
Nettideitistä voit toki etsiä seuraa. Kyllähän siellä on miehiä joilla on itselläänkin lapsia.
Kuitenkin noin yleisesti ottaen valmiin äidin pitää kolahtaa kovemmin kuin tavallisen sinkun joten kyllä se lapsi on aikamoinen rasite parisuhdemarkkinoilla naiselle.
Tiedän monia miehiä jotka ajattelevat samoin kuin minä. Toisaalta olen nähnyt kun sinkkumies on perustanut perheen yh-äidin kanssa. Kuitenkin mies todennäköisesti on valmis asettumaan vankasti aloilleen sekä haluaa itsekin oman lapsen lähiaikoina.
Kiitos vastauksista, heh, toi eka oli varsinkin tosi mahtava :D Anyway, kai se täytyy vaan jatkaa elämää ja katsoa, jos vielä käy se "oikea" flaksi. Onhan se toisaalta niinkin, että ei mulla sinänsä ole enää kiire, kun lapsikin on jo tehty. Toisaalla on sitten esim. ne kaksisteen vietetyt pyhät jolloin olisi kivaa, kun olisi isompi porukka koolla, ihminen kun on laumaeläin.
Karsastan kyllä näitä netti deittejä, kuten eräs edellä mainitsi, yllätyksiä voi tulla vastaan. No mä nyt jään pohdiskelemaan tätä dilemmaa ja onhan tässä tätä aikaakin, heh heh hee...