Gallup: Miten suhtautuisit jos saisit tietää että ihminen jota olet vuosikausia rakastanut ja pitänyt itsellesi tärkeimpänä ihmisenä mitä voi olla, onkin tappaja? En kysy ryhtyisitkö suhteeseen murhaajan kanssa, vaan kysyn että pysyisitkö parisuhteessasi mikäli paljastuisi että kumppanisi on tappanut ihmisen/ihmisiä?
G: Tappaja kumppanina
Gallup-Gallula
12415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika oleellinen asia jäänyt kertomatta. Voisin erota pienemmästäkin salailusta.
Onko kyseessä ollut itsepuolustus vaiko kenties jopa poliisin voimankäyttötilanne vai perinteinen "puukolla puolisosta henki poies".
Lukisin oikeuden pöytäkirjat kyseisestä keissistä ja päättäisin sitten mitä tekisin.
1. Se ettei olisi kertonut on aika törkeä luottamuksen pettäminen.
2. Onko toista muuten voinut edes tuntea jos ei näin iso asia ole vuosien aikana tullut ilmi?
2. Miksi teko on tehty?
Et voi tehdä tuollaista gallup-kysymystä? Ensinnäkin kysymyksen vastaaminen edyllyttäisi perusteellisempaa faktaa."Tappanut ihmisen/ihmisiä", on siinäkin jo hyvin paljon eroa. Kysymyksessäsi on liian paljon spekulaatiovaraa, ettei vastausta voi mitenkään antaa. Onko tapauksesta aikaa?, oliko tekijä teon hetkellä minkä ikäinen?, mikä hänen motiivinsa oli? millainen hänen elämäntilanteensa oli?,millaisessa mielentilassa teko tehtiin?,käyttikö, tai oliko teon tehdessään aineiden vaikutuksen alainen? Monta, monta seikkaa, jotka vaikuttavat, sekä puolesta, että vastaan vastukseen.
Vastakysymyksenä kysyn sinulta itseltäsi, miten itse pystyisit vastaamaan tuohon esittämääsi kysymykseen?
Taustalla on sellainen hassu juttu että näin viime yönä unta että kumppanini paljastuikin rikollisjärjestön jäseneksi, vähän sellaiseksi mafia-tyyppiseksi tappajaksi. Palkkamurhaajaksi tavallaan.
Mietiskelin sitten herättyäni että miltäköhän se tuntuisi jos yhtäkkiä saisi tietää jotain tällaista. Että toinen on tappanut ihmisiä tai tappaa niitä edelleen. En ajatellut että sitä pitäisi sen kummemmin lähteä rajaamaan, mutta jokainen vastaajahan voi tietysti mietiskellä tahollaan että miten suhtautuu
- siihen että joku tappoi sodassa (pakkohan siellä kai on)
- siihen että joku tappoi puolustaakseen omaa henkeään tai läheisiään
- siihen että joku tappoi humalassa eikä oikein muistakaan koko asiasta mitään
- siihen että joku tappoi raivotilassa eli voimakkaan tunteen yllyttämänä
- siihen että joku tappoi rahasta (palkkasotilaat tähän samaan ryhmään?)
- siihen että joku tappoi kumppaninsa/lapsensa/vanhempansa/muun sukulaisen
Kaippa se raja yleensä siinä menee että oliko kyseessä sota tai joku hätävarjelu. Vaikeampi keissi on mielestäni tämä palkkamurhailu jos murhatut jostain kumman syystä olisivat sellaisia paskiaisia jotka ansaitsevatkin tulla murhatuksi - kun en sittenkään tiedä että ansaitseeko kukaan tulla murhatuksi.
Vaikea uskoa että oma parisuhteeni siitä jaksaisi eteenpäin sytkyttää jos kuulisi toisen tappaneen. Ehkä jotenkin yrittäisin ymmärtää jos kyse oli pakkotilanteesta.
Minua henkilökohtaisesti inhottaa eniten eniten nämä nykypäivän tavalliset tappajat, eli piittaamattomat autoilijat. Kysyn vain, että millainen ihminen siellä ratin takana istuu, kun ajetaan lasten ja aikuisten päälle suojatiellä?
Minun mielestä ihminen, joka ei piittaa siitä, että vammauttaa jonkun ihmisen tai jopa tappaa..siinä sellaisessa tavallisessa arjen sankarissa on todella pahasti jotain vialla. Eikö ihmiset mieti, mitä oikeasti tapahtuu kun liikenteessä tuleekin tappaneeksi jonkun? Miten kukaan voi elää sen kanssa, että ajoi päin keltaisia koska "muutkin tekee niin?" ja vammauttaa jonkun loppuelämäkseen teollaan tai tappaa? Tai suihkasee toista kaistaa ohi suojatien pysähtyneen auton ja kolaroi sen vuoksi? Itselleni olisi tosi vaikea hyväksyä tietoa, että kumppani olisi lahdannut jonkun autollaan piittaamattomuuttaan. Onnettomuus on onnettomuus, mutta piittaamattomuus säännöistä ja ymmärtämättömyys siitä, että ne on suojaamassa meidän ihmisten terveyttä on minusta oikeasti käsittämätöntä. Ei niitä ole luotu jonkun kiusaksi, vaan siksi, että meillä jokaisella olisi turvallista tien päällä. Mutta kun se on niin kivaa kaahata ylinopeutta ja suojateillä kulkevat ei ole edes ihmisiä.
Mahtaa se olla oiva ja sankarillinen fiilis kun lahtaa puolustuskyvytömän suojatiellä tai vaikka oman perheensä varomattomalla ohituksella.
Puhut asiaa.
Luulisi että loppuelämä on täysin tärviöllä ja leukakiikku kutsuu, jos on kiireellä ja välinpitämättömyydellä saanut vainaita aikaiseksi.
Meikäläinen ei saanut ajokorttia paristakaan yrityksestä huolimatta, taitaakin olla parempi että pysyy ratin takaa pois ettei tule niitä kuolleita kun on tuo huomiokyky vähän niin ja noin. Hyvä kun itse pysyy jotenkuten hengissä jalankulkijana... Eipähän ainakaan vaurioita muita näin päin. Ja onneksi on parisuhteessa pätevähkön kuskin kanssa...
Järkytys olisi ensireaktio...mutta jos olisi tilanne kuten nyt, että olen ollut mieheni kanssa pidempään jo yhdessä ja yhteisiä lapsiakin, niin tuskinpa hakisin avioeroa. Riippuu tietysti minkälaisen tapon on tehnytkin...jos miehelläni olisi joku yhden ihmisen tappo menneisyydessä, niin ok....kamalaa sekin tietty olisi, mutta jos taas paljastuisi, että mieheni olisi "tehtaillut" tappoja koko avioliittomme ajan ja jäisi kiinni vaikka vasta nyt näistä tapoista, niin silloin kyllä taitaisi tulla se avioero. Minulla on isäni isä aikoinaan ollut vankeudessa elinkautisvankina taposta mutta hänet armahdettiin 12 vankilavuoden jälkeen...en ehkä tämän kivan ja huolehtivaisen isoisä-kokemuksen lapsuudessani kokeneena osaa tuomita, niin jyrkästi - käsi kädestä tai henki hengestä-hammurabin laki-kostotyyliin näitä tappoasioita kun se riippuu niin paljon miten se asia on edennyt tuohon tappamiseen, kenet on tappanut ja miksi jne. jne. Isälläni oli kuusi sisarusta ja kukaan heistä ei jatkanut isänsä eli siis isoisäni "vankilauraa" :)
kuin yh-isän, hyi helvata ! Kakku jos on lusittu, niin ok, mutta miehen lapset ovat elinkautinen uudelle naiselle.
Tuskin ryhtysin. Kokemusta on nääs seurustelusta "entisen" narkomaanin kanssa, ja voin lämmöllä todeta, että ei ikinä enää. Paska ihmiseksi, ja tyhmä kuin saapas.
Ei vaikuta omaan suhtautumiseeni mitenkään...
Niitä kuitenkin on hyväksyttäviä syitä pistää toinen kylmäksi...esimerkkinä sota tai oman henkensä puolustaminen..
Riippuu mistä syystä tappanut. Jos hätävarjeluna tai tappanut vahingossa, niin ei mitään väliä. Mut jos kännipäissään, huumeissa tms, mistä muusta syystä tahansa kuin ensin mainittu -> hyvästi!