Se oli kait jokin naisille suunnattu kuntoilu/terveys lehti tai joku vastaava tälläinen, mutta sen kannessa oli juttua jostain ikisinkkuudesta joten päätin sitä vähän vilaista. Hauskuudeksi sainkin huomata sen kertovan naisista jotka ovat tulleet "ikisinkuiksi" 30v jälkeen, eli siis tosiaan he olivat eläneet nuoruuden parisuhteissa ja sitten 30v iän kohdalla olivat päätyneet sinkuiksi ja heistä tuntui sille etteivät koskaan saa miestä ja kutsuivat itseään "ikisinkuiksi".
Yksikin nainen oli ollut jopa VUODEN sinkkuna ja hän voivotteli kuinka tilanne on toivoton eikä tätä yksinäisyyttä jaksa. Muutakin vastaavanlaista vuodatusta siitä miten ei enää kestä yksinäisyyttä ja kaikki ihmiset ihmettelevät kun muutaman vuoden olet ollut sinkku jne.
Rupesinkin siinä sitten miettimään miksi koskaan noissa lehdissä ei ole oikeita ikisinkkuja, siis juuri niitä ihmisiä jotka ovat sieltä yläasteelta asti olleet ilman toista ihmistä ja yhä 30v, 40v, 50v vieläkin yksin olevia ihmisiä.
Olisiko tälläisten ihmisten vuodatus liian ahdistavaa niille ihmisille jotka ovat juuri vuoden olleet sinkkuina ja joille sekin aika tuntuu tuskalle. Sen asian tajuaminen miten oma elämä onkin lopulta ollut hienoa ja loistavaa verrattuna niihin ihmisiin jotka eivät ikinä olet seurustelleet saati edes koskeneet toista ihmistä. Syyllisyyden tunne voisi olla aika kova kun itse valitat vuoden sinkkuilusta ja toinen sanoo olleensa sinkku 40 vuotta? Onko se vain parempi ettei tuon pienen prosentuaalisen väestön mielipiteistä välitetä ja heidät vain hiljennetään ja pidetään pois näkyvistä niin muille ei tule huonoa omatuntoa omista valituksistaan?
Myös olisi ollut mukava nähdä siinä samassa tarinassa joidenkin miesten mietteitä, mutta ehkä aika ei ole vieläkään kypsä sille jotta mies voisi avautua sinkkuudesta lehdessä edes anonyymisti.
Miksi mediassa aina pidetään se oikea harmaa massa täysin näkymättömänä ja hiljaisena ja puhutaan vaan niistä "tavallista elämää" eläneistä ihmisistä, eikö ihmiset kestä nähdä sitä miten joillakin toisilla menee vieläkin paskemmin? Tajuaminen miten omasta tilanteesta valittaminen on todella pientä verrattuna muiden tilanteeseen.
Kunhan pohdiskelen vain.
Yksikin nainen oli ollut jopa VUODEN sinkkuna ja hän voivotteli kuinka tilanne on toivoton eikä tätä yksinäisyyttä jaksa. Muutakin vastaavanlaista vuodatusta siitä miten ei enää kestä yksinäisyyttä ja kaikki ihmiset ihmettelevät kun muutaman vuoden olet ollut sinkku jne.
Rupesinkin siinä sitten miettimään miksi koskaan noissa lehdissä ei ole oikeita ikisinkkuja, siis juuri niitä ihmisiä jotka ovat sieltä yläasteelta asti olleet ilman toista ihmistä ja yhä 30v, 40v, 50v vieläkin yksin olevia ihmisiä.
Olisiko tälläisten ihmisten vuodatus liian ahdistavaa niille ihmisille jotka ovat juuri vuoden olleet sinkkuina ja joille sekin aika tuntuu tuskalle. Sen asian tajuaminen miten oma elämä onkin lopulta ollut hienoa ja loistavaa verrattuna niihin ihmisiin jotka eivät ikinä olet seurustelleet saati edes koskeneet toista ihmistä. Syyllisyyden tunne voisi olla aika kova kun itse valitat vuoden sinkkuilusta ja toinen sanoo olleensa sinkku 40 vuotta? Onko se vain parempi ettei tuon pienen prosentuaalisen väestön mielipiteistä välitetä ja heidät vain hiljennetään ja pidetään pois näkyvistä niin muille ei tule huonoa omatuntoa omista valituksistaan?
Myös olisi ollut mukava nähdä siinä samassa tarinassa joidenkin miesten mietteitä, mutta ehkä aika ei ole vieläkään kypsä sille jotta mies voisi avautua sinkkuudesta lehdessä edes anonyymisti.
Miksi mediassa aina pidetään se oikea harmaa massa täysin näkymättömänä ja hiljaisena ja puhutaan vaan niistä "tavallista elämää" eläneistä ihmisistä, eikö ihmiset kestä nähdä sitä miten joillakin toisilla menee vieläkin paskemmin? Tajuaminen miten omasta tilanteesta valittaminen on todella pientä verrattuna muiden tilanteeseen.
Kunhan pohdiskelen vain.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ehkä tää johtuu sit kys. toimittajien tai toimituksen tietämättömyydestä tai välinpitämättämyydestä? Sekin voi olla, että oikea ikisinkku ei ole niin myyvä otsikko kuin jo kauppansa kertaallen tehnyt... mitäs tähän sanot? =)
Niin esimerkkejä näistä "uusista" sanoista, joihin törmää vähän jokaista aikakauslehteä lukiessaan nykyisin:
Vanhapiika onkin siis ikisinkku
Yh-äiti onkin sinkkuäiti
Julkisuudenhenkilö käy huorissa, niin hänellä onkin vain salarakas
Eläkkeellä oleva vanhus onkin seniorikansalainen (tai keski-iän määritelmä venytetään kohta väkisin sinne 70v.ikäisiinkin, vaikka enpä tiedä yhtään 140v. ihmistä)
homoparit tai lesboparit joilla on lapsia ovatkin sateenkaariperhe
Onko hienoa muuttaa sanoja ja jotenkin tulee parempi olo....vanhuutta ei ole ja nuoruuskin jatkuu ikuisesti kun lukee noita lehtijuttuja...hahah :)
Luinpa jutun muistaakseni jostain Meidän perhe lehdestäkin keväällä ja siinä oli sukupuolineutraalista kasvatuksesta tarina ja "perheestä" jossa isi olikin susi ja äiti olikin kettu ja lapsi oli vain lapsi kun ei haluttu nimittää häntä tytöksi tai pojaksi....hohoijaa!
Olen jo mielestäni liian vanha lukemaan jotain tyttölehtiä kuten Cosmopolitania tmv. ja (ei voisi vähempää kiinnostaakaan), mutta Me naiset lehtikin on jo aika säälittävää luettavaa....kolmikymppiset naiset itkee jutuissa kun ei löydy sitä täydellistä unelmien prinssiä ja kaikki on olevinaan hyvin ja jos osalla onkin se avomies tai aviomies mutta ei sitten oikein olekaan hyvin....ja apua mitä mä nyt teen! Kasvakaa jo aikuisiksi ja lopettakaa itku! Vai onko näitä "ikiteinejä" vain yhä enemmän ja enemmän?????
Eikös sinun pitäisi olla tähän vain tyytyväinen kun nainen olet? Tuo on nimittäin naisten kulttuuria. Aiemmin, kun naiset eivät hallinneet koko kulttuuria sillä laajuudella ja vahvuudella kuin nykyään, niin tuollainen sanojen muuttelu oli paljon vähäisempää. Se on tullut ilmiönä samaan aikaan kun naiset ovat nousseet vaikuttamaan kulttuuriin enemmän kuin miehet. Naiset haluavat aina kiillottaa kullalla kaiken, ettei ikävät asiat osu silmiin.
Oikeasti sairas, masentunut tai muuten vain pohjasakkaan kuuluva ihminen EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA saa pitää ääntä itsestään tai elämästään. Kaikki ihmiset joilla on oikeasti vaikeaa oppivat sen hyvin nopeasti.
Ihminen joka on oikeasti masentunut tms suljetaan joukon ulkopuolelle kummallisena friikkinä. Jos oikeasti sairas tai vaikeaa elämää elävä ihminen ei halua tehdä elämästään vielä vaikeampaa, hän salaa kaiken. Tämä ihmistyyppi mikä on sitten julkisuudessa esillä tai joka kertoo kaikille kuinka hänellä on kova masennus kuuluu kastiin "attention whore" joka ei ole ikinä edes potenut mitään masennusta, hän vain haluaa sympatiaa ja huomiota.
Toi on kyllä jännää miten ne oikeasti kärsivät ihmiset hiljennetään aivan täysin ja pistetään sellaisia hieman paskaa kokeneita ihmisiä lehtien kansiin isoin otsikoin kuinka hän kärsii elämässään vaikka oikeasti kärsimyksestä ollaan vielä kaukana.
Tän huomaa ihan joka puolella, mediassa, nettisaiteilla, livessä, missä tahansa missä joku ihminen jolla on oikeasti ollut vaikeuksia yrittää kertoa ongelmastaan niin hänet haukutaan ja hiljennetään täysin.
Mä edelleen uskon sen johtuvan siitä ettei ihmiset oikeasti halua tietää mitä se oikea paska on vaan halutaan sellaisia lieviä asioita vain katsella ja elää siinä kristallikulhossa miten kaikki on niin hienoa ja loistavaa. Osa syynä on tietenkin valtiot jotka ei halua näyttää julkisuuteen kuinka paskasti niiden ihmisillä menee.
Minäkin olen huomannut kuinka monet naiset oikein julkisesti kauhistelevat kun ovat joutuneet olemaan vuoden tai pari sinkkuna. Siinä sitä sitten vertaa omaan tilanteeseensa, kun vielä yli 30-vuotiaana ei koko elämässä ole ollut yhtä ainutta hetkenkään kestänyttä läheistä kontaktia kehenkään naiseen. Eipä taida noilla naisilla olla edes käsitystä tällaisesta. Saattavat olettaa että ihmisille ennemmin tai myöhemmin jotenkin automaattisesti ilmaantuu kumppani eteen. Mutta ehkä niin se naisille tuleekin.
"Mutta ehkä niin se naisille tuleekin."
Niin sitä on vaikea ymmärtää jotain sellaista mitä ei ole ikinä kokenut, naisille tungetaan niiden eteen seuraa joten sitä on varmasti vaikea ymmärtää millaista on elämä kun koskaan ei ole saanut seuraa.
Vähän kuin kukaan suomalainen ei voi ymmärtää millaista on oikeasti nähdä nälkään kun meillä on ruokakaupat ja sossut hoitamassa meidän nälänhädän, toista se on afrikassa.
Nuo lehdet ovat viihdettä varten, eivät vakavista asioista keskustelua varten, vaikka jälkimmäistä yrittävätkin simuloida. Valtaosa aikuisista ihmisistä on ollut jossakin vaiheessa parisuhteessa, joten heille nuo lehdetkin on pääsääntöisesti suunnattu. Parisuhteessa olevista ihmisistä aika moni kuvittelee mielellään - syystä tai toisesta - millaista olisi olla sinkku, joten kohderyhmä kyllä on olemassa. Viihdehömpän otollisin yleisönosa, ainakin määrällisesti, taitavat juuri olla "iki- ja uusiosinkut" (siis eronneet, lapsia mahdollisesti hankkineet, jotka haikailevat menneen, "eronnut"-nimitystä miellyttävämmän statuksen perään) ja "sinkkuäidit" (joilla on lapsia, muttei välttämättä miestä, ja jotka haluaisivat oikein kovasti pitää markkina-arvonsa korkeammalla kuin "yksinhuoltajaäidillä" on), jotka pystyvät samaistumaan toiseen vuoden, pari, ehkä muutamankin parisuhteetta viettäneeseen ihmiseen.
Ne, jotka ovat olleet vasten tahtoaan koko ikänsä sinkkuina, eivät välttämättä halua tirkistelyn kohteeksi hömppälehteen, monestakin syystä. Sitten taas esimerkiksi minä, oikein mielelläni ja oman valintani vuoksi koko ikäni sinkkuna ollut ja sinkkuna tulevaisuudessakin oleva ihminen, en ikimaailmassa haluaisi lehteen levittelemään elämääni, koska en halua enkä tarvitse sitä 15 minuutin kuuluisuutta (varsinkaan, jos se tulee sosiaalipornon kautta) ja koska olen saanut ihan tarpeekseni naijista ja naittajista, joita tuollaisen artikkelin jälkeen olisi jälleen riesaksi asti.
Jos muistat vielä Napakympin, muistanet senkin, että pääasiassa siellä oli nuoria ja nuorehkoja kumppanin etsijöitä ja eronneita ihmisiä. Koko ikänsä sinkkuna olleet etsijät taas olivat lähinnä reppanoita, jotka sukulaiset ja työkaverit olivat ilmoittaneet ohjelmaan. Reppanat olivat lähes poikkeuksetta miehiä, joilla ei oikein ollut sosiaalisia taitoja, ja valinnan jälkeen oli ihan selvä juttu, että palkintokohteeseen mennessä istuttaisiin alusta alkaen lentokoneen eri puolilla. Kyllä viihdelehdilläkin on sen verran järkeä ainakin päätoimittajan kopassa, etteivät ne tee sosiaalipornojuttuja, joista ihmisille jäisi paha maku ja jotka eivät kohderyhmälleen edes kelpaa.
Lehdet kirjoittaa aina sellaisia ihmisiä kiinnostavia asioita jotka sitä lehteä lukevat. Itse vain toivoisin jonkun lehden kirjoittajan raottavan kerrankin tätäkin puolta maailmasta, eli tekisi (anonyymisti tietenkin) juttua oikeista ikisinkuista, niin miehistä kuin naisistakin jotka haluaisivat suhteen, mutta eivät vain syystä tai toisesta kelpaa.
Olisi mielenkiintoista nähdä onko näillä kaikilla jokin yksi yhteinen ongelma vai monien ongelmien yhteensattuma mikä vähentää mahdollisuuksia. En tiedä pelkääkö nää mainstream lehdet sitten tuollaisen jutun olevan kuula kalloon kun mennään sellaiselle aihealueelle mistä ihmiset eivät halua mitään tietää. Ei ketään esim. täälläkään palstalla ole ikinä kiinnostanut puhua sellaisista miehistä/naisista ja niiden ongelmista jotka oikeasti ovat näitä ikisinkkuja ja jotka eivät vain kelpaa kenellekkään.
Luulisi kuitenkin nykyään olevan niin paljon erilaisia lehtiä että kyllä joku uskaltaisi ottaa luodin vastaan ja katsoa mitä kävisi kun kirjoittaisi näistä ihmisistä jotain. Mä uskon sen vastakaiun kuitenkin olevan joko täydellinen hiljaisuus tai kaiken kieltäminen tai pahimmassa tapauksessa näiden ihmisten syyllistäminen.
"Yleensä se huutaa eniten, johon sattuu vähiten". tai "Kasan alimmainen on yleensä hiljaa".
Tuollahan tarkoitetaan lähinnä esim. onnettomuudessa loukkaantuneita, mutta mielestäni sama pätee näihin sinkkujuttuihinkin.
Ne joiden murheet ovat pienimpiä, pitävät niistä eniten meteliä. Ihan kamalaa, kun ei ole tälle viikolle yksiäkään treffejä, tai ei ole kahteen kuukauteen seurustellut :(
Tai sitten edellinen treffattu mies oli 2cm liian lyhyt, ei ollut tarpeeksi menestyvä, tai ei yhtä komea kuin kaverin miesystävä :(
Tai sitten on joutunut jopa niin kamalaan tilanteeseen, että treffeille tullut mies oli hiukan hiljainen ja ujo (HUI! Ihan kamalaa!), tai oli vääränlaiset kengät :( Tällaisista tapauksista voi jo kirjoittaa "kamalimmat treffikokemukset" -keskusteluun, jossa nämä nätit nuoret naiset nauravat yhdessä näille hirvittäville tapauksille.
Ne ovat yleensä hiljempaa, joilla se yksinäisyys on oikeasti todellista. Ne jotka ovat olleet vuosikausia tai ehkä koko elämänsä ilman kumppania, eikä vain siksi että ovat itse niin nirsoja. Näillä ihmisillä voi olla myös ihan aitoa, raastavaa yksinäisyyttä, kun ei ole edes oikeita ystäviä. Nämä ihmiset harvemmin valittavat ihan pienistä asioista, joista nämä "pari kuukautta jo sinkkuna!!!" -tyypit nostavat kamalan metelin.
Johtuu kai perspekstiivistä asioihin. Jos tosiaan on ukkoa jonossa treffiseuraksi, niin se on se maailman suurin murhe, ettei kukaan heistä olekaan täydellinen unelmaprinssi. Se taas ei ole miesten vika, jos nainen itse on hilannut vaatimuksensa niin ylös, ettei kukaan hänestä kiinnostuva mies niitä täytä. Siitä ei voi miehiä syyttää.
Sehän nyt on tiedetty iät ja ajat että vahvat pärjää ja heikot poljetaan suohon. Mitä uutta siinä on?
En kauheesti jaksaisi alkaa syvällisemmin analysoimaan jotain tollasia lehtijuttuja, kun kyse on vaan siitä että pitää keksiä joku juttu joka myy ja johon voi ympäripyöreesti samaistua, koska joka kuukausi juttuja on keksittävä ja tietty määrä lehtiä myytävä jotta pysytään pinnalla.
Lehdissä ylipäätään on aina tiettyä propagandaa ja ainoastaan jossain national geography lehdessä voit nähdä oikeaa ahdinkoa, oikeita ihmisiä oikeine ongelmineen.
Ei ihmiset jotka noita lehtiä lukee, halua lukea siitä kun menee oikeesti huonosti.
Suomalainen yhteiskunta on hyvä lakaisemaan maton alle ihmisten oikeat ongelmat. Täähän on hyvinvointiyhteiskunta hei, kaikille riittää ruokaa ja rahaa hiphei!
Hitto, sinä vaikutat oikeasti pelottavan älykkäältä naiselta.
Ei sillä etten olisi tavannut sellaisia naisia ennenkin tai se olisi naiselle harvinaista. :D
Se menee täsmälleen noin.
"Ei ihmiset jotka noita lehtiä lukee, halua lukea siitä kun menee oikeesti huonosti."
Joo just tällä periaatteella lehtiä tehdään ja myydään.
Yhteiskunnassa on niin paljon sellaisia piilorakenteita joista ei nimenomaan puhuta, ja tietenkin sitä kovimman luokan pahoinvointia josta nimenomaan ihan tietoisesti vaietaan.
Asioista kuten naisten syrjimisestä yleisellä tasolla, Ihmisoikeukeuksista ja jopa vanhustenhoidon kehnosta tilasta paasataan, mutta siitä vaietaan tyyten että osan ihmisistä kohtaloksi koituu käytännösssä syrjäytyminen koko elämästä. Sitä sitten että näin se pitääkin mennä perustellaan tietenkin jollain sosiaalidarvinistislla prinsiipeillä, joka perustelu on myös tehokas vaientamaan niiden äänet joiden kohtaloksi tällainen elämästä syrjäytyminen on koitunut.
Se johtuu siitä, ettei sinkkuja yksinkertaisesti tahdota hyväksyä. Sinkkuja katsotaan säälien, pidetään hylkiöinä, lisäksi sinkkujen ajatellaan aina olevan onnettomia ja epätoivoisia. Omalla kohdalla se stressi mun sinkkudesta tuntuu enempi vaivaavan ystäviä, perhettä ja sukulaisia. Alkaa risomaan, oon kuitenkin ollut vasta keväästä asti sinkkuna ja nyt jo on "vanha piika" -leima otsassa.