Mikä on suurin ikäero suhteessa johon itse lähtisit?
Muumimappa ja nuuskuneiti
Pikku ypsilon
10413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
riippuu vähän missä elämäntilanteessa on....esim itse mietin onko 27:lle ja 19v. liikaa eroa kun taasen jos on vaikka 37 ja toinen 52 se voi olla ihan okei....
Mä nyt puhun yli 20-vuotiaista, koska pääsääntö terveesti on se, että alle 20-vuotiaat leikkikööt keskenään, muutaman vuoden heitolla. En ymmärrä yli 23-vuotiaita jotka haluaa seurustella yhtään teinin kanssa, mielestäni joku häikkä täytyy olla, lukuunottamatta muutamia poikkeuksia joissa on yleensä kyseessä harvinaisen fiksu 17-vuotias ja hieman sellainen ei-niin-aikuinen 22-vuotias esimerkiksi. Mutta. Yleensä kyse on nuorina hyväksikäytöstä, helppoudesta, vammasta tms, ja jos puhutaan alle 16-vuotiasita kyseessä on lapseen sekaantuminen jos vastapuoli on yhtään yli 18-vuotias ja täytyy ollakin hieman päässä vikaa, jos 2kympinen haluaa seurustella yläasteikäisen tytön kanssa. Näin, mutta nämä on ne jyrkät rajat, ja johtuu ihmisen kehityksestä, siis että siinä välillä 15-20 tapahtuu niin hemmetisti asioita, että aikuiset: näpit irti!
Mutta sen jälkeen pitää osata alkaa olla omillaan, ja aivan sama onko suhdekokemusta, aivot on kuitenkin jo kehittyneet, kroppakin on täydessä mitassaan ja ainakin mahdollisuudet itsenäisyyteen on. Jotain työkokemusta ja jos aivojaan ei opettele silloinkaan kättämään, niin se on sitten oma moka. Sen jälkeen voi seurustella ihan niin vanhan kanssa kun huvittaa, ei väliä. Mutta! Itse, siis olen seurustelllut miesten kanssa ikähaarukalla 20-50 vuotta, ja eipä noissa nyt kauheasti eroja ole, jos on ok-kuntoinen, elänyt ihan sillai normaalisti jne. Tottakai siis en enää voisi seurustella minkään alle 25:n kanssa, nyt vaan on niin, että 3kymppisenä he tuntuvat jo liian nuorilta, vaikka "kysyntää" olisikin. Ei vaan pysty. Joten alaspäin on se 5 vuotta maksimi, ylöspäin nykyään noin 10 vuotta. En oikein enää sitten huolisi 5kymppistä, on eri asia pitää jotain suhdetta kun etsiä vakavampaa. Tarkoitan, että en oikein ehkä mitään pitkää suhdetta suunnittelisi enää yli 45-vuotiaan kanssa ainakaan, enkä mielellään yli 4kymppisenkään. Sinänsä olen aina tullut toimeen kaiken ikäisten kanssa, ihmiset on ihmisiä, ja olen aina ollut hyvin itsenäinen, ei siis ole mitään pelkoa mistään isähahmo-syndroomasta tai mistään sellaisesta. Mä en vaan ole nähnyt ulkonäköä ja ikää ensisijaisena kysymyksenä. Rahaa joillain on ollut ja joillain ei, mutta ei sillä ole mulle väliä, mulla on kyllä omani. Nyt silti on tuo ikähaarukka kaventunut jotenkin, ei vaan enää niin nappaa.
Mutta tiedän onnellisia pareja jopa 25 vuoden ikäerolla, heitä ei haittaa eikä tunnu missään, ok. Ja olen nähnyt sen vanhuudenkin ajan yhdellä parilla. No, ne muutamat vuodet lopussa, mutta en tiedä, jos 20 vuotta on yhdessä, kannattaako jättää olematta jos viimeiset 4 vuotta ei olla enää samalla kartalla vanhuuden takia. Se on oikeasti aika pieni hinta. Toisilla tutuilla mies halvaantui jo 3kymppisenä ja yhdessähän he ovat olleet, vaikka hoitajaksihan se toinen vähän joutuu, mutta kuitenkin, ja kolmansilla mies kuoli 35-vuotiaana. Ettei se nuoruus mitään takaa, eikä ole mikään lupaus muuten mistään. Hoitamaan voi joutua, kuolla voi ja kuitenkin: erotaankin kaiken ikäisinä.
Ikäerot on aina olleet jostain syystä jotain ikuisuuskysymyksiä ja silti niitä on myös aina ollut. Mä tiedän vaikka kuinka monta paria 7-15 vuoden ikäerolla, eikä se mies suinkaan ole aina se vanhempi! Hyvin tuntuu menevän, ainakin yhtä hyvin, kun missä tahansa muussakin suhteessa. En tiedä, miksi se sitten aina jaksaa muita ihmetyttää, siis kun on tosiaan aikuiset kyseessä, mitä ihmettä se muita rassaa..?
No, mutta omituinen on maailma.
Niin joo, no sen f1-pomon se olikos se 48 vuotta nuorempi tyttöystävä on jo aika nuori... 30-vuotias ja 78-vuotias... Hmmm. Mahtaisikohan asemalla ja rahalla olla pientä vaikutusta karismaan... Se on jo liikaa!!! Mutta siis tokihan aikuisilla on oikeus tehdä kuinka haluavat. Nuori parimme Haukio-Niinistö on rajoilla, siis onhan 30-vuotiaalle 60-vuotias aika vanha, kun ajattelee... No joo, mutta ne onkin jotain ääritapauksia ja muutamia: ehkä tytöt on ottaneet neuvosta vaarin ;D !!!
Jos tietyt kriteerit täyttyisivät miehen suhteen eli:
1. mies ei odota saavansa jälkikasvua kanssani (olen sentään 44vee)
2. myös mies haluaa vakisuhteen eikä mitään kertakäyttöjuttua
3. uskollisuus parisuhteessa on itsestäänselvyys myös miehelle
4. kemiat kolahtavat kohdilleen
5. mies on sekä kasvissyöjä että absolutitsti niin kuin minäkin
ekaksi: loistava otsikko, tulin mielenkiintoseks ni oli pakko kattoo...mukavan randomi mutta silti asiaan liittyvä....tokaksi: ehkä viisi vuotta tai 8...sitä on paha sanoo mutta tuo voisi olla se raja
Vastaisin että tuommoinen parikymmentä vuotta...
Itse olen nelikymppinen. Mutta riippuu aina tietenkin henkilöstä...
Niin, varmaan alaspäin?? Niin, että ottaisitko itse 20vuotta vanhemman tuon ikäisenä? Et?
Jos et alkaisi seurustelemaan saman verran vanhemman kanssa itse, niin miksi haluat sen verran nuoremmankaan, vai ikä ei merkitse kaikkea,-jos sä oot se vanhempi? Ihan näin vaan mielenkiinnosta. Kun eikös rakkauden pitäisi ajatella myös sen kohteen etua ja parasta.
Nykyään, kuule, se on siinä 3 vuotta nuoremmasta 5 vuotta vanhempaan ja se siitä. Itse kyllä nuorempana koin vanhemmat miehet muka turvallisina, en siis isällisinä, vaan että he eivät enää pelaisi, tai valehtelisi, ja että vanhemmat olisivat muka suhteissa jo fiksumpia. Ja paskat. Etsivät pönkitystä itsetunnolleen ja pahimmillaan impotenssilleen 15-25 vuotta nuoremmista, eivät todellakaan ole luotettavia, vaan kyllä on nää legendaariset "me ollaan käytännössä erottu" paskatkin kuunneltu, mitä mä siis oikeasti ajattelin, että ei kai kukaan 4kymppinen voi olla niin lapsellinen enää! Kai nyt 35-45-vuotiaalla on jo syvempiäkin arvoja elämässä... Ei ole, jos se haluaa seurustella paljonkin nuorempien kanssa. Ja nyt ymmärrän miksi. Siksi että on helpompaa jauhaa paskaa silmät ja suut täyteen, saada se nuorempi olemaan imarreltu esim. kauneuden kehumisesta (mikä ei enää 3kymppiseen uppoa tippaakaan, eikä ole mikään arvo tai muu), esittää sille tukea ja turvaa surkeilla näytöillä, ja on helppoa selitellä omia vihreitään ja valheitaan: siinähän on voinut tulla jo vaikka kuinka hyväksi. Nuorempi on heikoilla, jos on yhtään heikoilla (kts. loppu) ja jos on muutenkin tietenkin tappion kärsinyttä ihmistä lyödä lisää ja käyttää hyväksi, niin tässä saattaa olla hyvinkin helppo.
Lisäksi on aina tää legendaarinen "sä et ymmärrä kato, kun sä olet vielä niin nuori" että joo, ei sua kyllä ihmisenä tulla arvostamaan, vaan näyttelyesineenä, ja tosiaan itsetunnon kohottajana. Aina voidaan vetää tiettyjä kortteja esiin ja tyrmätä sut niillä ja sehän se on tarkoitus, että se vanhempi saisi olla aina viisaampi ja esittää miten asiat on. Sulla voi olla luonnetta, niinkun mullaki, kunhan ei ole ylitse sen tyypin. Eikä sua oteta niin tosissaan jne. tulet huomaamaan että vähättely onkin helppo laji.
No, kuitenkin, mä en nähnyt edes että ihmisen keho ois koskaan ruma, että vanhemmat miehet voivat olla sööttejä, seksikkäitäkin ja mies on miehekäs kuitenkin 40-50-vuotiaana. Kokenut jne. Kunnes mun viimeinen virheeni möläytti kerran kun auttoi mua jossain enemmän voimaa vaativassa "annas kun iskä näyttää" joo, siinä vaiheessa mun silmät aukeni ja meinasin oksentaa. Mä olen osannut pitää huolta itse itsestäni ihan nuoresta saakka, enkä mitään isääni nussi, vaan sen on oltava mies. Mulla ei todellakaan ole tullut mieleenkään yhdistää niitä miehiä isääni, kunnes sen jälkeen on, ja siihen loppui se kiinnostus ihan lopullisesti.
Sen jälkeen olen nähnyt 40-vuotiaan jo hieman epämiellyttävänä ja siitä yli, alkaa oksettaa, en voisi kuvitellakaan tämän ikäisenä olevani enää minkään keski-ikäisen kanssa. Todellakaan ei enää kiinnosta ja päin vastoin. Eikä voi mitään, tuli mittari niin täyteen, ja yhtään en ole edes ajatellut aijemmin, en katsonut oikeastaan ulkonäköönkään niin, vaan että vaan jos ihminen on kivan ja mukavan oloinen ja mulle se turvallisuus ois ollut tärkeää... Mutta siihen loppui kun seinään. Nyt olen kyllä siitä ulkonäöstäkin paljon tarkempi, ei voi mitään, mutta kaikinpuolin kriteerit ovat tarkemmat ja tiukemmat.
Se ongelma mikä mulla vaan ihan nuorena 18-25-vuotiaana oli, on se, että olen itse tosiaan itsenäistynyt todella varhain, käynyt töissä nuoresta ja muutenkin ollut paljon aikuisten kanssa aina tekemisissä, mutta silloin vielä jouduin todella kovien asioitten eteen: oman ikäiset suurin osa ei ollut sellaisia asioita joutuneet (onneksi) kohtaamaan eikä heistä oikein löytynyt ymmärtäjää. Mutta eipä löytynyt vanhemmistakaan kun hyväksikäyttäjiä: esittivät tottakai, kun tiesivät mitä esittää. Kuitenkin luulin, että koska minua vanheneminen kasvatti niin kovin, että tottakai he, vielä aika paljon vanhempina, olisivat kohdanneet yhtä ja toista kasvattavaa. Ihminen vaan kun ei kasva, jos ei halua.
Tietty, vaikka tässä ei sitä isä-juttua ollutkaan, niin olihan siinäkin tietty se, että jos en olisi kokenut mitä olen, eli sanotaan nyt että traumatisoitunut, en olisi minäkään niitä muutamaa vanhempaa katsellut, joten kuitenkin johonkin epäterveeseen suuri ikäero viittaa.
Nyt on helpompaa, kun on 30-vuotias. Ja yhdelläkään vanhemmalla ei ole mitään mahdollisuuksia, onneksi en todellakaan ole mikään tantta-mallinen ratkaisu ja nuorempiakin riittää. Ja olisi vieläkin nuorempia, mutta itse en voi enää niin nuoren kanssa seurustella :) Mutta ettei se vanhempien valinta koskaan ole johtunut "paremman puutteesta". Onneksi! Nyt on muita vaihtoehtoja kun on tullut järkiinsä.
Mun mielestä nykyään, jos on suurempi ikäero kun 10 vuotta, niin kyllä epäilen suuresti suhteen terveyttä.
Parhaat suhteet ovat olleet molemmat 3 vuotta nuorempaan. Toiselle olisin toivonut hieman enemmän elämän kokemusta, mutta toinen todistaa, ettei se ole numeroista kiinni.
Ja onneksi tiedän jo aivan tasan tarkalleen selviäväni ilman miesten turvallisuuttakin, vaikka tottakai haluan kiltin miehen edelleen. Sitä olen luullut etsiväni, mutta heh, no, näin se käy. Ikä ei tuo viisautta välttämättä, eikä kasvata ihmiselle oikeita arvoja.
Onhan ainakin kaikkea koettu, eipä sillä, mutta varottaisin vaan kaikkia miettimään ja harkitsemaan kahdesti.
onko nää sun tapailemat miehet olleet sitten nuorekkaita? ja miten paljon poikenneet toisistaan luonteeseen nähden?
Nuorekkaita tai ei, vaikeaa nyt sanoa sillä tavalla, että ei ne nyt enää mun silmissä kovinkaan nuorekkailta näytä, ehkä ne on sillon näyttänyt... Mutta että on ne erilaisilta ensin vaikuttaneet. Yksi oli sellainen varman ja kokeneen oloinen, hauska ja tempperamenttinen, sanotaanko nyt että taiteilija-tyyppi. Mutta sitten määräilevä, tunnevammainen, manipuloiva... Kova luontoinen. Sitten tää vika, oli leppoisamman ja kiltin oloinen, ja ihan siis vahva. Mutta... Totuus, että terveydessä oli vikaa, yritti määräillä, luuli tietävänsä kaiken... He ovat kyllä kaikki mainostaneet nuorekkuuttaan, mutta tosiasiassa minun olisi siis pitänyt olla se todiste siitä ja sopeutua heidän jo hieman hiipuvaan elämän tyyliin, koska he eivät "jaksa enää teeskennellä" (eli tehdä MITÄÄN uutta tai mitä eivät itse määrää...). Niin, ja tietenkin, elämä oli kolhinut ja siis sekin tuli sitten ilmi, että minähän ne traumat korjaan. En siis ole suhde enkä ihminen vaan heidän elämänsä uusi alku ja korjaaja: tai vanhan mallin ylläpitäjä.
Ja siis, tietenkin asian on esitetty niin, että mä olen vaan lapsellinen, koska en halua kuolla tylsyyteen, enkä puhu nyt jotenkin vaan baarissa käymisestä, mihin joku tän kuitenkin vääntää, vaan aika kaikesta. Nuorin näistä isommalla ikäerolla oli 15 vuotta, ja hän oli alle 40 vuotta kun tavattiin, jaksoi vielä olla huumorin tajuinen ja seksikin oli kivaa (siis sekin kuuluu olla tylsää, koska muuten se on "suorittamista" että jos nyt haluat suoraan sitä aviovaimon seksiä, mistä se kärsii ensimmäisen 5-10 vuoden jälkeen loppuliiton ajan, niin mikäs siinä. ), mutta hän oli sitten niin epävarma ja mustasukkainen koko ajan, että sitä kukaan jaksa. Miksi alkaa seurustelemaan nuoren ja nätin naisen kanssa, jos ei kestä sitä? Mun elämän tehtävä ei ole vakuutella vanhenevaa miestä sen erinomaisuudesta koko ajan. Etenkään kun ne ei muuten välttämättä kannusta sua menestymään ja etenemään. Saattaa jopa tehdä päin vastoin. Arvaa miksi?
Nuoren saa myös uskomaan omiin höpinöihinsä tällä "sä olet niin paljon ikäistäsi kypsempi"... Joo, voi olla, mutta onkos se vastapuoli, jos ikäeroa on ihmisikä??
Tavallaan he siis ovat olleet todella erilaisia, mutta pohja on ollut sama. Se kyllä paljastuu sieltä.
Ihminen ei ihan ole sen ikäinen kun mitä tuntee, vaikkei mitään stressiä iästä kannatakaan ottaa. Siis että ei mun tarvitse olla nuttura-tantta vaikka olen 30-vuotias, mutta kyllä mä tiedän olevani aikuinen enkä jahtaa 18-vuotiaita poikia, enkä harkitse edes mitään alle 25-vuotiasta. Ja siis todellakin, näin ajatellen, 27-vuotiasta. Koska itse tiedän minkä ikäinen olen ja haluan tasa-arvoista kumppanuutta. Pistää siis todellakin miettimään, mitä ne 15-25 vuotta vanhemmat miehet todella siltä suhteelta sitten haluaakaan. Kyllähän 40-50-vuotiaan pitäisi jo tajuta minkä ikäinen on, mikä elämän kokemus on ja tosiaan, olla syvempiä arvoja elämässä. Itsetuntokin pitäs jo hieman rakentua oikeille asioille.
Enkä sano, ettei yksikään suhde voi olla oikea/toimiva/mitä nyt ikinä, missä on iso ikäero, epäilen vaan suuresti, ja suurin osa ei taatusti ole, ainakaan terveitä. Mutta toisten suhteista ei voi ulkopuoliset sanoa mitään varmaa kuitenkaan.
Elämä on elämää.