Hyväksy se tosiasia että suhteenne ei enään ole sellainen kuin sen pitäisi olla. Mieti enemmän sitä mitä itse nyt haluat ja miten mennä eteenpäin kuin sitä miksi näin tapahtui ja mikä jossain toisessa enemmän kumppaniasi viehätti. Ihan sama.
On turhaa ajankulua pohtia pettämisen syitä ja tosiasia on että tyydyttävää vastausta ei ole olemassa etkä tule saamaan vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiisi.
On turhaa ajankulua pohtia pettämisen syitä ja tosiasia on että tyydyttävää vastausta ei ole olemassa etkä tule saamaan vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiisi.
Vastaukset 29
Vanhimmat
"Hyväksy se tosiasia että suhteenne ei enään ole sellainen kuin sen pitäisi olla." Kuka määrittelee sen, millainen minun parisuhteeni pitäisi olla jos en minä itse?
Sinäkö?
Lähdetään siitä että suhteeseen ei olla menty alunperin pettämään? Tarkoitin että kaikissa ei avoimissa suhteessa koetaan varmasti pettäminen sen merkiksi että suhde ei ole sellainen mihin on lähdetty? Täh?
Tottakai sinä määrittelet siinä kohtaa onko pettäminen sitä mitä sinä suhteeltasi olet hallunnut vai ei.
Siksi laitoin tämän aloituksen tänne uskottomuus palstalle että luulen pettämisen olevan negatiivinen asia
noin suurimmalle osalle. Sori yleistys. Voihan se olla positiivistakin jos sinä koet silloin että jep nyt tämä on sitä mitä halusinkin.
ollut ennen pettämistä sellainen kuin sen pitäisi olla? Jos olisi ollut, miksi pettäminen tapahtui?
En ole itse täysin vakuuttunut siitä, ettei pettäminen voi kääntää suhdetta paremmaksi.
Olet oikeassa, että se ei tule milloinkaan täysin ennalleen. Kuitenkaaan pitkässä suhteessa ei voida verrata tilannetta pettämisen jälkeen vaikkapa tilanteeseen, jossa oltiin suhteen alkuaikoina.
Minun mielestäni suhteemme on nykyisin parempi, mitä se oli esim. 2 vuotta sitten.
Yleistät ihan turhaan.
Ja hyväksy se tosiasia että jos kumppanisi on sinua pystynyt pettämään, se pystyy tekemään sen uudestaan. Raja on rikottu jo ja kynnys matalampi. Kun teko on tullut ilmi ja anteeksi saatu, pettäminen ei enää pelota niinkuin ennen kiinnijäämistä. Lupa on vähän niinkuin saatu, et karkaa mihinkään, hän saa höykyttää sinua miten tahtoo.
Tai tarkennetaan että jo kumppanisi on kyennyt tekonsa jo toistamaan. Ensimmäinen kerta voi olla erehdys, toinen, kolmas, neljäs...kahdeskymmenesyhdeksäs on tietoisia ja harkittuja.
"Kun teko on tullut ilmi ja anteeksi saatu, pettäminen ei enää pelota niinkuin ennen kiinnijäämistä. Lupa on vähän niinkuin saatu, et karkaa mihinkään, hän saa höykyttää sinua miten tahtoo."
Teko on ehkä saatu anteeksi muttei hyväksytty. Pettämisen kannattaisi pelottaa ihan tosissaan, jos meinaa minun kanssani jatkaa. En ole selkärangaton maan matonen. Minua ei toista kertaa höynäytetä ilman eroa.
vai mitkä ovat perusteesi näille väitteille?
Jos SINULLEon käynyt niin, että olet juuttunut suhteeseen, jossa SINUA petetään, millä logiikalla SINUN kohtalosi toimii jonain universaalina mallina kaikille muille ihmisille? Oletko jotenkin erityinen vai vain erittäin vakuuttunut omasta painoarvostasi tässä maailmankaikkeudessa?
Vai perustatko väitteesi johonkin tutkimukseen? Saisiko sen tutkimuksen nähdä?
Vai onko kenties niin, että koska sinua petettiin toistuvasti, nyt TOIVOT että muitakin petetään, koska se antaa sinulle jotain lohtua? Ei kai sentään...sehän olisi kuitenkin aika surkeaa ja säälittävää.
se joka petti. siksi. siitä tuli niin helppoa. välitin kyllä kumppanistani, mutta tunteita oli muuallekin. se että ensimmäisen kerran sain anteeksi, teki seuraavista kerroista helpompia.
Toistan: Miksi se, miten sinä päätit toimia kertoisi yhtään mitään siitä, miten muut ihmiset tulevat toimimaan?
Oletko jonkinlainen ihmisen prototyyppi? Olemmeko me kaikki muut vain sinun kloonejasi, ennalta määrätty toimimaan kuin sinä?
Jos haluat hakea itsellesi lohtua siitä, että "kaikki tekee näin", niin sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. SINÄ teit niin. Yritä nyt vain kestää elämäsi kanssa levittelemättä sitä muiden päälle kuin huonosti maatunutta hevonpeetä.
laittanut sinua kovaa kovaa vasten. Olen mieheni kanssa viettänyt helvetillisen tunnemyrskyn itkuineen, suruineen, ravoineen yms., että ihmettelen suuresti jos mieheni vielä pettää minua, kyllä varmasti tietää, että jos vielä sohlaa, niin avioero tulee. En todellakaan anna toista kertaa anteeksi, sen verran on mennyt psyykkeen puolelle meillä molemmilla, että tuskimpa lähtee asioilla leikkimään enää. Niin alas en toista kertaa vajoa pettämisen vuoksi, tasan tarkkaan tietää, kuinka vakavalla asialla leikkii. Jos lähtee, niin on sairas yksilö, sen verran on kovaa ollut asioiden selvittely.
sinulle 26samaa sanon minäkin.en usko että mieheni toista kertaa ottaa sen riskin että pettää.meillä myös meni pahasti psyykkeen puolelle olin täysin sairaala kamaa-niin huonoon kuntoon menin.laihduin paljon ruoka ei pysynyt sisällä-nukkumaan ei pystynyt.kävin terapiassa kauan-pikku hiljaa pienin askelin.mutta samaa mieltä että toista kertaa en anteeksi anna.
painoa lähti 10 kg, oksentelin myös, lopulta lääkitys päälle, koska ahdistus niin kovaa, ettei voinut elää joka päiväistä elämää... surkeassa kunnossa olin, joten pakko sanoa näin; mieheni on hullu, jos hänen pettämiskynnyksensä on madaltunut, ei kai kukaan normaali-ihminen halua, että ihminen menee toistamiseen huonoon kuntoon. Että kyllä tässä on jo terveys vaakalaudalla, en jaksa uskoa, että lähtee enää toistamiseen leikkimään. Pitäisi tietää, että seuraavasta kerrasta lähtee avioeropaperit vetämään. Ei enää anteeksiantoa, en taatusti enää uhraa terveyttäni tämän asian takia. Sen verran kuitenkin itsestäni välitän.
sinulle 26 ei se että itse meni huonoon kuntoon mutta meillä meni myös minun tyttäreni joka ei kylläkään asu enää kotona.sain siskoltani tietää miten lapseni oli soitellut hänelle itkenyt ja ollut erittäin huolissaan siitä miten minun käy.se sattuu kaikkiin läheisiin.en tiedä miten teillä mies on yrittänyt asiaa korjata-meillä mies on kyllä kovasti muuttunut sen jälkeen ja tekee tosissaa töitä sen eteen että saisi luottamuksen takaisin.se on selvää että samalle tasolle se ei koskaan palaudu mitä se oli ennen pettämistä.mutta täytyy sanoa että meillä nyt aikaa kulunut siitä pian 3 vuotta-ja minä vieläkin sitä asiaa välillä itkeskelen-kun kaikki palautuu mieleen.en tiedä onko se normaalia näin kauan sitä surra.mutta muistan sen kun eilisen päivän ja sen miten maailmani mureni pieniin palasiin.silloin ajattelin etten ikinä selviä siitä.mutta tässä nyt ollaan ehkä vahvempina KUN ENNEN.KUN TÄSTÄ SELVIÄN SELVIÄN MISTÄ VAAN.TOIVOTTAVASTI TEKIN.
Kumppanisi antoi anteeksi ja se teki seuraavasta pettämiskerrasta "helpompaa". Entä jollei hän olisikaan antanut anteeksi? Olisko suhteenne kukoistanut sen jälkeen?
joka oli kertaalleen jäänyt kiinni pettämisestä. Vaimo oli tehnyt selväksi, että se on sitten kerrasta poikki, jos vielä petät. Tämän jälkeen mies oli jatkanut pettämistä, hän oli tosi tarkka siitä, ettei jää kiinni. Häneen sai olla yhteydessä vain s-postilla ja työpäivän aikana. Hän kertoi, että hänen vaimonsa todella vahtii häntä kuin haukka, j a tarkistaa kaikki tekstaritkin ja kysyy, mitä hän vastaa tekstareihin. Hän sanoi, että on kurkkuaan myöten täynnä sitä naista, mutta lasten takia on jaksettava. En käsittänyt miestä, hän ei halunnut menettää lapsiaan, mutta otti silti hirveän riskin toisen naisen vuoksi. Olimme pitkään suhteessa, jonka minä sain lopulta katkaistua.
Kokemus lurjusmiehestä opetti näin. Eiköhän tuossa ole sama logiikka kuin missä tahansa rikoksen uusimisessa. Jos ekan rikoksen onnistuu tekemään saamatta syytettä, toinen rikos onnistuu luultavasti samalla tavalla. Petetty jää roikkumaan huonoon suhteeseen, koska ajatus siitä että kumppani vaihtaisi toiseen on sietämätön. Naiset tarrautuvat kynsin hampain toisen naisen uhatessa mieheen josta on jopa miettinyt eroavansa.
Kovasti sitä uhkaillaan että se on kerrasta poikki... no okei toisesta kerrasta... no kai se jo tajuaa että kolmatta kertaa en siedä... neljäs on kyllä varmasti viimenen... Kuulostaako tutulta? Mies jos on yhtään petollista sorttia, ottaa kyllä ilon irti heti kun vaan saa tilaisuuden. Saattaa jopa itse tunnustaa, että antaisi rehellisen vaikutelman, sitten itketään, riidellään, keskustellaan kunnes kaikki on hyvin ja rauha maas. Sitten voi taas lähteä toisen naisen luo. Julmaa mutta totta. Ja kauan meni ennen kuin suostuin näkemään miehen oikean luonteen ja repimään itseni irti hänestä, niin kunnollinen kun oli muuten.
Mitä enemmän toinen tarrautuu suhteeseen, sitä enemmän toinen miettii pettämistä - tai muita juonia päästäkseen "karkuun" suhteesta. Tämä lienee sitä vuorovaikutusta ;). Suhteessa kannattaisi välillä pohtia missä oikeastaan mennään ja miksi.
Sä olet just tuollainen pilkun-nussija jolle joka asia tarvii perustella juurta jaksain eikä minkäänlaisia yleistyksia saa tehdä kun niihin tarrataan ensimmäisenä. Viisastelijat huh.
Asiasta viis jos tulee pilkkuvirhe.
Anna todisteita niin kuuntelen jep.
Työelämässä ja ihmis-suhteissa ei kukaan teidän nipojen kanssa pärjää.
En ole tuo kirjoittaja jolle vastasit mutta minusta oma kokemus on ihan hyvä peruste omalle mielipiteelle.
Alkuperäinen ja tuo kenelle vastasit karrikoivat ymmärrätkö?
"Hän sanoi, että on kurkkuaan myöten täynnä sitä naista, mutta lasten takia on jaksettava. "
Ja sinä uskoit?
Itsellä vastaava tilanne. Mutta tuosta jatkosta en ole varma. Onko mies todellakaan ymmärtänyt mitä tehnyt kun hypännyt toisen kanssa sänkyyn? Riittääkö miehen aivokapasiteetti siihen? Mies on niin viettiensä vietävissä, mikä "pelastaa" seuraavalta huokutukselta? Niitähän kyllä riittää. Mielestäni pettämisen kynnys on todellalakin madaltunut jos pettäminen tapahtunut kerran. Olen huomannut etteivät miehet pysty läheskään aina ajattelemaan kuin jalkovälillään. Jos vaimo kotona antoisa niin se hieman saattaa vähentää muiden naisten tarvetta, mutta riittääkö se miehelle? Tässä pulma?
Eikö tuo olisi pitänyt olla ihan itsestäänselvää jo ensimmäiselläkin kerralla? Ellei ole ollut, niin toisella se onkin jo hieman epätodennäköisempää.
Itsehän olen mies, eikä minun tulisi mieleenkään loukata kumppaniani vastaavalla tavalla. Moni mies tuskin ymmärtää itsekään pettämisen vakavuutta tai raukkamaisuutta.
Ne on erikseen ne munattomat kaverit. Pettämisen uhrina, en hyväksy enää minkäänlaista pettämistä.
suhteen pitäisi olla? Eiköhän jokainen pari määrittele sen ihan itse. Suhde sitäpaitsi muuttuu. Jollei muutu vähintään toinen alkaa etsiä muutosta vaikka väkisin. Tai sitten vaan "kasvetaan erilleen".
Sain kiinni kuukausi sitten nettinaisista, riitaa ja itkua. Vannoo ja vakuuttaa ettei enää. Nyt se on taas täällä hakemassa. Ei ihminen tavoistaan pääse.
Naiseni petti minua kahdesti suhteen alkuaikoina. Viikon sisään, kaksi eri miestä. Sain 2 kk sitten asiat ilmi. Anteeksi yritän naiselleni antaa pikkuhiljaa. Hyväksymään tai unohtamaan hänen tekojaan, tulen tuskin koskaan. Jälkimmäinen mies tiesi naisen olevan suhteessa, seurustelee myös itsekin.
Katkera ja kostonhaluinen ihminen kun olen, selvitin asioita. Nyt on miehen tyttöystävän tiedonsaanti tämän tekosista enää puhelinsoiton päässä.
No täytyy sanoa, että sivustaystäväni suhdetta terapioineen olen vierestä seurannut. Tuntui kamalalta nähdä kuinka hän niin varmana kehui ettei toista kertaa tule ja tulihan se hän vielä kamalampaan kuntoon meni, no uskoi tämänkin jälkeen miestään, että nyt se on loppu, vaan eipä ollut. vieläkään hän ei ole eronnut ja sama peli jatkuu. Toivon todellakin, että teillä jotka olette tämän kokeneet edes sen kerran ei miehenne enää jatka pettämistä, varsinkin kun aina saa anteeksi. Tiedän ja ystävättereni tietää myös, että heille ero tulee, muttei jostain syystä ole vielä siihen voimia saanut/löytänyt, mutta onneksi minä olen häntä tukemassa ja hän varmasti vielä elämästään löytää iloa ja onnea tämän kamalan koettelemuksen jälkeen. Ja kyllä hänen vikansa on, että ripustautuu mieheensä jotenkin, mutta vaikeaa se on tiedän sen. Voimia teille kaikille jotka asian kanssa elätte ja toivotaan, että jokainen teistä siitä selviää tavalla tai toisella.
"Nyt on miehen tyttöystävän tiedonsaanti tämän tekosista enää puhelinsoiton päässä. "
Menisin kyllä itse paikanpäälle viemään viestin ja antaisin nyrkkien puhua puolestani.
Ja oma huora pihalle.
400 km välimatka rajoittaa. Suhteita on kyllä kyseiseen kaupunkiin.
400 km on niin pitkä matka että en kyllä jaksaisi iha asiasta tehdän sinne lähteä.
Mutta ainahan voit pieksää akkasi.
että muiden suhteet eivät kuulu sinulle. Turha esittää jotain besserwisseriä.