Iskän tyttöystävä ihmettelee..

ikävältä. minusta sinun ei kuuluisi kokea itseäsi ulkopuoliseksi. sinulla on oikeus vaatia yhteistä aikaa! jos mies haluaa viettää paljon aikaa poikansa kansa, kuuluisi hänen ottaa sinut mukaan. olen huomannut, että toisten miesten arvostus uuden kumppanin ja exän välillä voi riippua myös lapsista. lapsen äidin sana painaa enemmän. lapsi on iso asia ja lapsen äitiä kuuluu arvostaa, mutta ei missään tapauksessa pidä uhrata uutta suhdetta vain siksi, että haluaa miellyttää ex-kumppania. jos uudesta kumppanista tuntuu, ettei pääse koskaan exän tasolle, ei voi tuntua hyvälle.

minulla oli entisessä suhteessani jossain määrin tuollainen tilanne. mies halusi miellyttää exää ja hyvittää lapselle sitä, mitä tämä oli avioeron myötä joutunut kokemaan. isä ikävöi lasta ja tahtoi olla mahdollisimman paljon lapsen elämässä ja osallistua kaikkeen. tuo miehen ja lapsen yhdessäolo ja kaikki miehen osallistuminen tapahtuivat kuitenkin lapsen äidin ehdoilla, mikä puolestaan sai minut tutemaan oloni ulkopuoliseksi.

lapsen onni lähtee kuitenkin aina aikuisten onnesta. jos vanhempien uusissa suhteissa ei kaikki ole hyvin, vaikuttaa se usein jopa enemmän lapseen, kuin se mitkä ovat isän ja äidin keskinäiset välit.

kun suhteessa toinen osapuoli ei koe saavansa kaikkea normaaliin parisuhteeseen kuuluvaa (huomiota, arvostusta), alkaa suhde väkisinkin rakoilla. tuo alkaa näkyä molempien käytöksessä (jokaisella tietenkin omalle luonteelleen ominaisella tavalla) ja heijastuu myös lapseen. eihän oman parisuhteen ongelmia pysty ajamaan pois mielestä siksi aikaa, kun on lapsen kanssa.

sinunkin tapauksessasi uskon isällä olevan enemmän annettavaa pojalleen, jos teidän suhteenne on tasapainossa siten, että sinäkin tunnet kuuluvasi perheeseen ja saavasi ansaitsemaasi arvostusta.

omasta kokemuksestani voin sanoa, että kun edesmenneessä suhteesani alkoi mennä huonosti (koska minä koin itseni ulkopuoliseksi), ei mies enää jaksnut antaa mitään lapsellekaan. yhdessäolo alkoi olla enää sitä, että mies istui sohvalla ja katsoi televisiota lapsen pelatessa tietokoneella. lapsen yrittäessä keskustella isänsä kanssa , isä ei edes kuullut lapsen puheita, vaan vastaili tälle lähinnä summamutikassa. lapsen ehdottaessa jotain yhteistä tekemistä, isä ei enää innostunut mistään.

uuden kumppanin ei kuulusi joutua taistelemaan lasta vastaan miehen huomiosta ja ajasta. uusperheissä, kuten ydinperheissäkin, aikuisilla tulisi olla aikaa myös toisilleen.lapset tarvivat kuitenkin luonnollisesti vanhempiensa aikaa, eikä tästäkään tulisi tinkiä. näin ollen paras ratkaisu on aina, kun uusi kumppani voi olla mukana kaikessa lapseen liittyvässä ja lapsen ja vanhemman yhdessäolossa. jos taas tuollainen ikävä kilpailuasetelma syntyy, alkaa uusi kumppani helposti tuntea katkeruutta lasta kohtaan, vaikka ymmärtääkin, ettei vika ole lapsessa, vaan aikuisten huonossa organisointikyvyssä. huomionhakuisuudessaan aikuinenkin valitettavan usein heittäytyy lapsen tasolle ja näin ei kuuluisi käydä.

yritä päästä mukaan!

.. kirjoituksesi ja yhä vaan mieleen tulee että miehesi on edelleen kiinni siinä exässä. Hänellä ei ole suhdetta sinun kanssasi, ei poikansa kanssa, vaan hänellä on suhde pojan äidin kanssa.
Pojan äidin mielipiteitä ja toiveita hän kunnioittaa ja noudattaa. Ei sinun. Silloin hänellä on edelleen jonkinlainen riippuvuussuhde tai olkoot mikä tahansa, mutta irti hän ei ole siitä naisesta päässyt.

Aloita siinä sitten suhde!!

Oletko tullut ajatelleeksi että koska mies on 10v sua vanhempi,hänellä on enemmän elämänkokemusta ja varmaankin ajattelee että hän tietää asioista enemmän kuin sinä,mutta vaikuttaa siltä,että tässä hän on mennyt enemmänkin ylimielisyyden asteelle,vaikkei sinulle ole sitä sanonutkaan..
Minulla on myös melk.10 v vanhempi mies ja häntä mitenkään aliarvioimatta voin silti rehellisesti sanoa,että vaikkei minulla iällisesti ole ikään verrattavaa elämänkokemusta niin elämänkokemusta yleensä ottaen kuitenkin on-monenlaista.Monista asioista tiedän paljon enemmän kuin hän ja hyvin me täydennämme toisiamme:minä tietopuolisella tasolla ja hän käytännön asioissa.
Sinulla olisi vaan ns.näytönpaikka edessäsi:näytä että pärjäät omillasikin,etkä ole hänestä riippuvainen.Mies kokee olonsa tyytyväiseksi kun sinä ns.roikut hänessä-ehkä luulee,että kun sinä olet häntä 10v nuorempi,on sinulla velvollisuus alistua tuollaiseen kohteluun.
Ala tehdä jotain uutta ja omaa-sellaista,missä miehen ei tarvitse olla mukana-osoita että sinusta löytyy itsenäisyyttä ja tiettyä itsekkyyttä-ja olet jo "iso tyttö",joka ei niin vaan toisten pillin mukaan tanssi.
Miehen exillä,pirullisilla sellaisilla,on usein tapana alkaa höykkyyttää miestä kun ne kuulevat että miehellä on uusi ja "oikeasta narusta"osaavat,tai luulevat osaavansa,vetää,koskapa ainakin sinä tunnet olosi epävarmaksi?ja ihmettelykin ON aiheellista.
Oman mieheni exän kanssa emme koskaan pystyneet sivistyneellä tasolla keskustelemaan.Vaikka kuinka yritti normaalisti hänen kanssaan jutella,aina oli langan toisessa päässä katkeroitunut ihminen vastassa.Sai kuulla ala-arvoista arvostelua ihmiseltä,joka ei edes tuntenut minua.Minulla ei muutenkaan ole tarvista mielistellä ihmistä,joka kohtelee minua toisarvoisena-edes lasten takia.
No,sairashan tuo nainen on osoittanut olevansa-niin sanoissaan kuin teoissaankin,että sikäli jätin hänet rauhaan enkä suostunut enää keskustelemaan hänen kanssaan kun mies yritti että olisin puhunut hänelle.Siihen naiseen auttaa tuskin psykiatritkaan-sekin on kyllä huomattu.
Pidä sinä muuten mielessäsi,ettet miehellekään ala miksikään psykiatriksi-jos hänellä ei ole aikomustakaan järjestää yhteisiä hetkiä pojan ja sinun ja hänen kesken,sulla ei ole mitään velvollisuuksia kuunnella hänen poika-juttujaan.Lähdet huoneesta kävelemään kommentoimatta ja jatkat omia juttujasi.
Kyllä meilläkin aluksi puitiin em.juttuja mutta nyt ovat vähentyneet,koskapa mieheni exä ei ole antanut tavata lapsia kohta vuoteen-eikä ole ainoa kerta usean vuoden sisällä.Mielenkiintoa ei miehelläni enää riitä,koskapa on muutakin elämässä.Luultavasti kuitenkin arka asia,mutta minkäs teet kun ajattelemattomuuksissaan allekirjoittaa itselleen epäedullisia sopimuksia.

Kyllä murrosikäinen viihtyy jo enimmäkseen kavereiden kanssa, eikä häntä mielestäni tarvitse enää rauhoitella kuin pienempää lasta. Eiköhän rauhoitu parhaiten kun on puolin ja toisin selvät säännöt ilman että pojan tarvitsee asettaa omia 'ehtoja' elämäänne, saati sitten pojan äidin. Siis, äidin luona omat säännöt, iskän luona omat (jos onnekkaita olette niin aivan samat säännöt). Kunnioitusta puolin ja toisin, niin lapsikin on onnellinen ja rauhallinen. Murrosikäinen osaa jo itsenäisestikkin tulla kyläilemään luonanne ihan luonnollisesti samoin kuin kavereidensakin luona.
Ihmetyttää miksi isä ei ole halukas ottamaan poikaa luokseen ja tavallaan omaan normaaliin tämänhetkiseen elämäänsä vaikkapa ne joka toinen viikonloppu ja loma-aikana? Miksi hän ei halua sinun tutustuvan poikaan paremmin? Miksi ihmeessä hän suostuu 'tanssimaan ex:nsä pillin mukaan', vai onko hän asioista todella samaa mieltä ja tyytyväinen miten ne menevät?
Toivottavasti saatte asiat järjestykseen. Onnea matkaan!

Olen juuri katkaissut suhteen, jossa minua myös n. 10 vuotta vanhempi mies eleli myös entisen vaimonsa pauloissa. Heillä on yhteinen 14v tytär. Itse olen myös eronnut 30v ja yhden 6v lapsen äiti.
Hän teki, itse asiassa aina ollessaan humalassa, selväksi minulle, että hänen entinen vaimonsa on hänelle todella tärkeä ja tulee olemaan osa hänen elämäänsä aina jne.
En koskaan ole kieltänyt sitä, enkä puuttunut edes asiaan. Silti hän jaksoi joka kerta vannoa sitä samaa ja sain siitä tarpeekseni.

Hän ei ole avioeronsa jälkeen saanut aikaiseksi yhtään kunnon pitkää suhdetta, ja se ehkä myös todistaa riippuvuutta.

Olen monasti ajatellut, että olisipa itsekin niin jumaloitu ja palvottu ihminen. Vaan tuntuu, että oma exä on kaikkea muuta ku minua arvostavaa tyyppiä.

Ota ja lähde, luulen, että pahoitat aina vain mielesi tuollaisessa. Kyllä erosta pitää toipua ja lasten tapaamisesta sopia ja silti antaa uudelle alulle mahdollisuus.