Intistä

Niin, kuntohan menee ja paino nousee, jos kaikki illat istuu sotilaskodissa mussuttamassa munkkia.

Se, kuinka vaativaa itse palvelus on fyysisesti, riippuu tehtävästä - ei vaikkapa teknisessä erikoistehtävässä toimiva voi olettaa että kaikki tarvittava liikunta tulee hoidettua palveluksen puitteissa.

Minä olen esimerkiksi normaali, työtä tekevä ihminen, enkä minä valita että paino nousee ja kunto menee kun en työpäivän aikana voi lähteä lenkille. Minä lähden urheilemaan työpäivän jälkeen. Ja näin voi tehdä myös varusmiespalveluksessa.

Palvelus päättyy kasarmioloissa viimeistään kuuden aikaan. Jos päivän palvelus on ollut kevyttä, ja vielä on energiaa liikkua - ei kun salille, lenkille yms. Leirien aikana kyllä liikuntaa tulee sen verran paljon muutenkin, ettei ylimääräistä treeniä tarvitse. Ja jos taas olet kilpaurheilija - riittävän hyvä sellainen - pääset palveluksenkin aikana osallistumaan omiin treeneihin.

Ainoa syy kunnon putoamiseen varusmiespalveluksen aikana löytyy omasta laiskuudesta.

kunto menee ja paino nousee: jos oot läski niin tietty sit menee toisin päin mut jos oot laiha ja suht hyväkuntonen niin sit tuut kiroomaan!!!

evp kirjoitti:

Niin, kuntohan menee ja paino nousee, jos kaikki illat istuu sotilaskodissa mussuttamassa munkkia.

Se, kuinka vaativaa itse palvelus on fyysisesti, riippuu tehtävästä - ei vaikkapa teknisessä erikoistehtävässä toimiva voi olettaa että kaikki tarvittava liikunta tulee hoidettua palveluksen puitteissa.

Minä olen esimerkiksi normaali, työtä tekevä ihminen, enkä minä valita että paino nousee ja kunto menee kun en työpäivän aikana voi lähteä lenkille. Minä lähden urheilemaan työpäivän jälkeen. Ja näin voi tehdä myös varusmiespalveluksessa.

Palvelus päättyy kasarmioloissa viimeistään kuuden aikaan. Jos päivän palvelus on ollut kevyttä, ja vielä on energiaa liikkua - ei kun salille, lenkille yms. Leirien aikana kyllä liikuntaa tulee sen verran paljon muutenkin, ettei ylimääräistä treeniä tarvitse. Ja jos taas olet kilpaurheilija - riittävän hyvä sellainen - pääset palveluksenkin aikana osallistumaan omiin treeneihin.

Ainoa syy kunnon putoamiseen varusmiespalveluksen aikana löytyy omasta laiskuudesta.

Palveluspaikoilla on varmasti eroja, mutta esim. paljon puhutussa rajavartiolaitoksen sissikoulutuksessa coopperin tulos laski puolessa 00 metriä. Paino ei noussut, mutta lihakset lähti.

Tottakai voisi lähteä päivän jälkeen lenkille. toisaalta kuitenkin joutuu säntäilemään paikasta toiseen ja pysymään hereillä aamukuudesta asti. Lisäksi päivällinen on juuri siinä ennen kello kuutta. ei äydellä mahalla oikein viitsi lähteä lenkille.

Ei intissä muuten mitään vikaa ole. Onhan se maanpuolustus jotenkin hoidettava. Liikuntakoulusta vain pitäisi lisätä ja toteuttaa vielä sillä periaatteella, että ihmisillä olisi kivaa ja liikunta jatkiusi sitten siellä siviilissäkin. toinen vaihtoehto on sitten kutsua palvelukseen vaan tietyn kuntotason omaavia ja tiivistääö koulustusta niin että keskitytään suoraan sodan ajan toimintaan, samalla palvelusaikaa voisi lyhentää.

"Sissi" kirjoitti:

Palveluspaikoilla on varmasti eroja, mutta esim. paljon puhutussa rajavartiolaitoksen sissikoulutuksessa coopperin tulos laski puolessa 00 metriä. Paino ei noussut, mutta lihakset lähti.

Tottakai voisi lähteä päivän jälkeen lenkille. toisaalta kuitenkin joutuu säntäilemään paikasta toiseen ja pysymään hereillä aamukuudesta asti. Lisäksi päivällinen on juuri siinä ennen kello kuutta. ei äydellä mahalla oikein viitsi lähteä lenkille.

Ei intissä muuten mitään vikaa ole. Onhan se maanpuolustus jotenkin hoidettava. Liikuntakoulusta vain pitäisi lisätä ja toteuttaa vielä sillä periaatteella, että ihmisillä olisi kivaa ja liikunta jatkiusi sitten siellä siviilissäkin. toinen vaihtoehto on sitten kutsua palvelukseen vaan tietyn kuntotason omaavia ja tiivistääö koulustusta niin että keskitytään suoraan sodan ajan toimintaan, samalla palvelusaikaa voisi lyhentää.

No mitäs sinä sitten näin siviilissä teet töiksesi, jos heräilet vasta puoliltapäivin ja olet kotonakin töiden jälkeen jo ennen neljää?

Minä herään joka aamu ennen puoli seitsemää, syön aamupalan, menen töihin, juoksen ympäriinsä töissä johonkin puoli viiteen asti (jos ei ole ylitöitä), tulen bussilla kotiin (jossa olen viiden-puoli kuuden aikoihin). Sen jälkeen pitäisi vielä käydä kaupassa, jotain pikkusiivousta ja työasioitakin on kotona hoidettava jne. Silti on aikaa treenata 4-6 kertaa viikossa. Kuten oli palveluksessakin, fyysisesti helppojen koulutusvaiheiden aikana.

Toki palveluspaikoissa on eroja, mutta jos se muka on jotenkin rasittavaa että joudut olemaan hereillä kuudesta saakka, niin miten ajattelit pärjätä työelämässä?

Ja käytkö muka nukkumaan seitsemältä, jos kuuden aikaan tapahtuva ruokailu ehkäisee liikunnan harrastamisen koko loppuillalta? Voihan sitä syödä hiukan maltillisemmin päivällisellä, liikkua reippaasti, ja käväistä vetämässä sitten iltapalalla vähän reilummin... Ei se ihan oikeasti ole muuta kuin omasta aktiivisuudesta kiinni!

Ainoa perustelu sille, että armeijassa kunto laskee on itselle liian helppojen tehtävien passivoiva vaikutus. Opit tekemään vain ja ainoastaan sen mitä käsketään, joten vapaa-ajalla pyrit laiskottelemaan mahdollisimman paljon. Tyypillisen kakaramainen ajattelutapa...

evp kirjoitti:

No mitäs sinä sitten näin siviilissä teet töiksesi, jos heräilet vasta puoliltapäivin ja olet kotonakin töiden jälkeen jo ennen neljää?

Minä herään joka aamu ennen puoli seitsemää, syön aamupalan, menen töihin, juoksen ympäriinsä töissä johonkin puoli viiteen asti (jos ei ole ylitöitä), tulen bussilla kotiin (jossa olen viiden-puoli kuuden aikoihin). Sen jälkeen pitäisi vielä käydä kaupassa, jotain pikkusiivousta ja työasioitakin on kotona hoidettava jne. Silti on aikaa treenata 4-6 kertaa viikossa. Kuten oli palveluksessakin, fyysisesti helppojen koulutusvaiheiden aikana.

Toki palveluspaikoissa on eroja, mutta jos se muka on jotenkin rasittavaa että joudut olemaan hereillä kuudesta saakka, niin miten ajattelit pärjätä työelämässä?

Ja käytkö muka nukkumaan seitsemältä, jos kuuden aikaan tapahtuva ruokailu ehkäisee liikunnan harrastamisen koko loppuillalta? Voihan sitä syödä hiukan maltillisemmin päivällisellä, liikkua reippaasti, ja käväistä vetämässä sitten iltapalalla vähän reilummin... Ei se ihan oikeasti ole muuta kuin omasta aktiivisuudesta kiinni!

Ainoa perustelu sille, että armeijassa kunto laskee on itselle liian helppojen tehtävien passivoiva vaikutus. Opit tekemään vain ja ainoastaan sen mitä käsketään, joten vapaa-ajalla pyrit laiskottelemaan mahdollisimman paljon. Tyypillisen kakaramainen ajattelutapa...

Intissä kunto laskee sitä enemmän mitä paremmassa kunnossa on sinne mennessä. Ja mitä huonommassa kunnossa on, sitä enemmän kunto varusmiesaikana nousee.

Itse huomasin, että kuntoni laski intissä enemmän kuin se olisi laskenut kotona jos en olisi urheillut yhtään. Seisominen, paikallaan olo, odottelu, huonot varusteet laittaa kropan täysin jumiin, jonka huomaa hyvin jos harrastaa jotain kilpaurhelua.

Nopeus ja herkkyys katoaa melko heti porttien sisäpuolella, koska marssit ja muu koulutus ovat kuin myrkkyä lihaksille ja harjoitusolosuhteet mitättömät. Jos cooperissa tulos on ennen inttiä lähempänä 4000m kuin 3000m, niin intin marssit ja yksi väsynyt lenkki illalla ajaa kuntoa päivä päivältä alemmaksi. Vielä kun ruokailutottumukset ovat pysyneet entisinä, vähentynyt liikunta näkyy heti painon nousuna.

Sen lisäksi v-käyrän jatkuva eksponentiaalinen kasvu ei kannusta liikkumaan iltaisin, vaan mieluummin sitä laiskottelee tai käy jossain iiveellä.

evp kirjoitti:

No mitäs sinä sitten näin siviilissä teet töiksesi, jos heräilet vasta puoliltapäivin ja olet kotonakin töiden jälkeen jo ennen neljää?

Minä herään joka aamu ennen puoli seitsemää, syön aamupalan, menen töihin, juoksen ympäriinsä töissä johonkin puoli viiteen asti (jos ei ole ylitöitä), tulen bussilla kotiin (jossa olen viiden-puoli kuuden aikoihin). Sen jälkeen pitäisi vielä käydä kaupassa, jotain pikkusiivousta ja työasioitakin on kotona hoidettava jne. Silti on aikaa treenata 4-6 kertaa viikossa. Kuten oli palveluksessakin, fyysisesti helppojen koulutusvaiheiden aikana.

Toki palveluspaikoissa on eroja, mutta jos se muka on jotenkin rasittavaa että joudut olemaan hereillä kuudesta saakka, niin miten ajattelit pärjätä työelämässä?

Ja käytkö muka nukkumaan seitsemältä, jos kuuden aikaan tapahtuva ruokailu ehkäisee liikunnan harrastamisen koko loppuillalta? Voihan sitä syödä hiukan maltillisemmin päivällisellä, liikkua reippaasti, ja käväistä vetämässä sitten iltapalalla vähän reilummin... Ei se ihan oikeasti ole muuta kuin omasta aktiivisuudesta kiinni!

Ainoa perustelu sille, että armeijassa kunto laskee on itselle liian helppojen tehtävien passivoiva vaikutus. Opit tekemään vain ja ainoastaan sen mitä käsketään, joten vapaa-ajalla pyrit laiskottelemaan mahdollisimman paljon. Tyypillisen kakaramainen ajattelutapa...

Loistavaa! Olet keksinyt miten suomen nuorten kuntoa nostetaan ja vihdoin saadaan ne miljoonat ylipainoiset suomalaiset laihtumaan. Jokainen voi vain syyttää itseään sillä kaikilla on aikaa käydä lenkillä joka päivä, joka tilanteessa. Intissäkin kunto laskee vain kakaroilla jotka eivät ymmärrä omaa etuaan.

Sitten asiaan. Pointtini on siinä, että armeijaa mainostetaan suomen suurimpana kuntokouluna. samaan aikaan hyväkuntoinen (3300 coopperissa ja 110 kiloa penkiltä) nuorukainen, joka ilmoittaa haluavansa kovinmpaan mahdolliseen koulutukseen. (LjK ei mahdollinen rillien takia), pääsee paikkaan jossa aamulenkki on 300 metriä kävelyä ja muu päivittäinen liikunta varusvaraston kiertoa ja järjestymistä jne. Vaikka puhutaan eritasoisista liikuntakoulutusryhmistä, ei porukkaa jaettu missään vaiheessa mihinkään ryhmiin ja järjestettyä liikuntaa oli maksimissaan kerran viikossa. Leirit ja osa maastoharjoituksista oli tietenkin kohtalaisen rasittavia, mutta niitä tuskin voi pitää kuntoa kohottavina nälän väsymyksen ja puutteellisen lihashuollon takia. Lisäksi vanhentuneet kasarmit olivat ilmeisesti homeen kyllästämiä, sillä lähes jokainen kärsi jonkinasteisesta nuhasta/ flunssasta koko intin ajan.

Toinen pointtini on siinä, ettei intti ollut ainakaan vuonna 2000 mitenkään liikuntamyönteinen paikka. Vaikka keskimääräisen varusmiehen 2400 metrin coopperitulos paraneekin, ei aihetta suurempaan riemuun ole. Miten on asia parin vuoden reservin jälkeen?

Intissä pitäisi olla päivittäistä liikuntaa, jolloin huolehdittaisiin myös lihashuollosta. Muuten jätettäsiin turha juoksuttaminen pois. Metsäharjoituksissa sitten otettasiin kaikki irti.

Kuntoni laski intin aikana tuosta 3300 cooppesrista 3100. penkkitulos (esimerkkinä) laski sitten muutamalla kymmenellä kilolla. Ei paha vieläkään, mutta kuvittelisin kyllä oman sodan ajan tehtäväni vaativan hieman enemmän. Minkälaisia tuloksia kaukopartiomiehet olisivat vetäneet kunnon ruualla? Joka tapauksessa minulla, eikä ilmeisesti sinullakaan ole kunnon kanssa ongelmia. Itse olisin kyllä muille vittuilun ja syyttelyn sijasta halukkaampi keksimään miten tämä läski ja huonokuntoinen kansa ja sen vetelä nuoriso saataisiin ohjattua sellaiste elämäntapojen pariin, ettei tulovaisuudessa tarvitsisi hoitaa joka toisen diabetesta ja sydänsairautta. Samalla voisi se kriisiajan puolustuskykykin hieman parantua.

"Sissi" kirjoitti:

Loistavaa! Olet keksinyt miten suomen nuorten kuntoa nostetaan ja vihdoin saadaan ne miljoonat ylipainoiset suomalaiset laihtumaan. Jokainen voi vain syyttää itseään sillä kaikilla on aikaa käydä lenkillä joka päivä, joka tilanteessa. Intissäkin kunto laskee vain kakaroilla jotka eivät ymmärrä omaa etuaan.

Sitten asiaan. Pointtini on siinä, että armeijaa mainostetaan suomen suurimpana kuntokouluna. samaan aikaan hyväkuntoinen (3300 coopperissa ja 110 kiloa penkiltä) nuorukainen, joka ilmoittaa haluavansa kovinmpaan mahdolliseen koulutukseen. (LjK ei mahdollinen rillien takia), pääsee paikkaan jossa aamulenkki on 300 metriä kävelyä ja muu päivittäinen liikunta varusvaraston kiertoa ja järjestymistä jne. Vaikka puhutaan eritasoisista liikuntakoulutusryhmistä, ei porukkaa jaettu missään vaiheessa mihinkään ryhmiin ja järjestettyä liikuntaa oli maksimissaan kerran viikossa. Leirit ja osa maastoharjoituksista oli tietenkin kohtalaisen rasittavia, mutta niitä tuskin voi pitää kuntoa kohottavina nälän väsymyksen ja puutteellisen lihashuollon takia. Lisäksi vanhentuneet kasarmit olivat ilmeisesti homeen kyllästämiä, sillä lähes jokainen kärsi jonkinasteisesta nuhasta/ flunssasta koko intin ajan.

Toinen pointtini on siinä, ettei intti ollut ainakaan vuonna 2000 mitenkään liikuntamyönteinen paikka. Vaikka keskimääräisen varusmiehen 2400 metrin coopperitulos paraneekin, ei aihetta suurempaan riemuun ole. Miten on asia parin vuoden reservin jälkeen?

Intissä pitäisi olla päivittäistä liikuntaa, jolloin huolehdittaisiin myös lihashuollosta. Muuten jätettäsiin turha juoksuttaminen pois. Metsäharjoituksissa sitten otettasiin kaikki irti.

Kuntoni laski intin aikana tuosta 3300 cooppesrista 3100. penkkitulos (esimerkkinä) laski sitten muutamalla kymmenellä kilolla. Ei paha vieläkään, mutta kuvittelisin kyllä oman sodan ajan tehtäväni vaativan hieman enemmän. Minkälaisia tuloksia kaukopartiomiehet olisivat vetäneet kunnon ruualla? Joka tapauksessa minulla, eikä ilmeisesti sinullakaan ole kunnon kanssa ongelmia. Itse olisin kyllä muille vittuilun ja syyttelyn sijasta halukkaampi keksimään miten tämä läski ja huonokuntoinen kansa ja sen vetelä nuoriso saataisiin ohjattua sellaiste elämäntapojen pariin, ettei tulovaisuudessa tarvitsisi hoitaa joka toisen diabetesta ja sydänsairautta. Samalla voisi se kriisiajan puolustuskykykin hieman parantua.

Ohhoh, kylläpä sinä vedät yhdestä lauseesta äärimmäisyyteen asti menevän johtopäätöksen.

Tekstissäni ei mielestäni "vittuilua" ollut. Ainoastaan ääneen lausuttu mielipide siitä, että ihmisen tulisi ottaa itse jonkin verran vastuuta omasta fyysisestä kunnostaan ja hyvinvoinnistaan - myös varusmiespalveluksen aikana.

Varusmiesten Cooper-keskiarvo on tosiaan luokkaa 2400. Myönnän itsekin (kuten olisit voinut lukea kirjoituksestani, jos olisit kokonaan ne vaivautunut lukemaan) että todennäköisesti erittäin hyväkuntoisen kunto saattaa palveluksen aikana pudota. Puolustusvoimilla on pulaa henkilökunnasta, rahasta... you name it! Mahdollisuuksia kovin suureen eriyttämiseen ei tosiaankaan ole. Siitä olemme 100% samaa mieltä!

Toisaalta, on asioita joissa fyysinen suorituskyky paranee. Siinä, missä jo muutaman kilometrin jalkamarssi täyspakkauksen kanssa tuntuu palveluksen alussa rankalta, pystyy lopussa jo suoriutumaan pitkästäkin marssista. Ainakin minulla oli näin - vaikka samaan aikaan Cooperin testin tulos LASKI yli sadalla metrillä. Kaikkea ei voi mitata testeillä tai punttien painolla.

Ja jos tosissaan kuvittelet että kuudessa kuukaudessa mikään koulutus tai paikka maailmassa voisi pysyvästi muuttaa jonkun ihmisen liikunta- tai ruokailutottumuksia, elät fantasiamaailmassa. Hiukan realismia peliin.