En ole moneen vuoteen yrittänyt saada minkäänlaista yhteyttä yhteenkään mieheen. Olen vain tullut siihen lopputulokseen että ei kannata, ei se kuitenkaan onnistu. Aikaisemmin olin erilainen. Halusin tutustua ihmisiin, enkä kohdellut ketään miestä ylimielisen törkeästi ja epäkohteliaasti. Silloin tällöin olin myös itse aloitteellinen, kun halusin tutustua kiinnostavan oloiseen mieheen.
Ja kaikki tämä oli yhtä tyhjän kanssa. Minun sanottiin olevan miellyttävää seuraa, mutta ikinä ei tilanne mennyt tämän pidemmälle. Jos olin esimerkiksi ravintolassa, niin seuraa oli kyllä sille illalle, mutta ei kyllä vahingossakaan kukaan ehdottanut, että haluaisi tavata minua myöhemmin uudelleen (ja nyt en puhu mistään yhden yön jutuista). Yritin välilläitsekin ehdottaa tapaamista, mutta miehet menivät siinä tilanteessa todella vaikeiksi, joten ymmärsin kyllä heti, mistä oli kysymys. (Sekin kyllä tuli huomattua, että eipä sillä ollut paljonkaan väliä, että harrastinko seksiä jonkun miehen kanssa vai en; lopputulos oli aivan sama. Ja näitä seksijuttuja ei todellakaan ollut paljoa, joten mistään maineen menettämisestä tuskin on ollut kyse. Etenkin kun ne eivät ole tapahtuneet edes samassa kaupungissa.)
Se mikä minua eniten tässä tilanteessa tympii on, että en ole koskaan saanut selville, mikä minussa on niin ei-kiinnostavaa. Olen mielestäni ainakin kohtuullisen viehättävän näköinen, joten syyn täytyy olla luonteessa. Ehkäpä syynä on, että en ole sellainen räiskyvä, aina hauska ja sosiaalinen pulputtaja, jonka seurassa kaikilla on aina hauskaa. (Mielenkiintoista oli myös havaita, että vaikka mies itse olisi ollut hiljainen, niin siitä huolimatta myös hiljainen mies haluaa mieluiten tällaisen sosiaalisen naisen seuraan.) Älykkääksi minua on joskus sanottu, ja olenkin miettinyt, että olisinko ollut viehättävämpi, jos olisin leikkinyt tyhmää ja antanut miehen loistaa älykkyydellään.
Kohtelias ja ystävällinen olen kaikille, mutta jostain syystä aina jossain vaiheessa tulee jonkinlainen este vastaan, mitä en osaa ylittää jotta suhteesta tulisi syvempi. Olen varmaankin henkisesti liian pidättyväinen ja varovainen. Ja lisäksi erittäin huono ottamaan riskejä ja ymmärtämään "sanatonta viestintää". Miehen täytyy todellakin sanoa olevansa kiinnostunut minusta, jotta uskon asian näin olevan (Ja sitten kun tietää, että jotkut puhuvat mitä sattuu, niin mitä sitten voi uskoa).
En ole koskaan sanonut miehelle, että pidän hänestä, koska oln pelännyt miten sanomiseeni suhtaudutaan. Loukkaantuuko mies siitä, tai alkaako pitää minua liian tunkeilevana tai kenties epätoivoisena. Tämä johtuu ihan siitä, että pelkään tulkitsevani miestä väärin. Onko esimerkiksi miehen tekemä asia pelkkää kohteliaisuutta vai osoitus syvemmästä kiinnostuksesta. En halua myöskään nolata ja häpäistä itseäni missään tilanteessa, ja ihastuksensa kertominen ihmiselle, joka ei todellakaan ole kiinnostunut minusta (ja pahimmassa tapauksessa levittelee möläystäni ympäri kaupunkia) on minusta erittäin hävettävä teko.
Saatan olla ylivarovainen, mutta muutamia kertoja on käynyt niin, että minusta on levitelty erittäin ilkeitä juttuja, ja sanomisiani on vääristelty, joten olen oppinut erittäin varovaiseksi sen suhteen, mitä sanon ja kenelle. Toisaalta voihan olla, että aikuiset miehet eivät käyttäydy tuolla tavalla. Ongelma on vain siinä, että se käytös ei aina katso sitä ikää ja ensivaikutelmaa...
Ja kaikki tämä oli yhtä tyhjän kanssa. Minun sanottiin olevan miellyttävää seuraa, mutta ikinä ei tilanne mennyt tämän pidemmälle. Jos olin esimerkiksi ravintolassa, niin seuraa oli kyllä sille illalle, mutta ei kyllä vahingossakaan kukaan ehdottanut, että haluaisi tavata minua myöhemmin uudelleen (ja nyt en puhu mistään yhden yön jutuista). Yritin välilläitsekin ehdottaa tapaamista, mutta miehet menivät siinä tilanteessa todella vaikeiksi, joten ymmärsin kyllä heti, mistä oli kysymys. (Sekin kyllä tuli huomattua, että eipä sillä ollut paljonkaan väliä, että harrastinko seksiä jonkun miehen kanssa vai en; lopputulos oli aivan sama. Ja näitä seksijuttuja ei todellakaan ollut paljoa, joten mistään maineen menettämisestä tuskin on ollut kyse. Etenkin kun ne eivät ole tapahtuneet edes samassa kaupungissa.)
Se mikä minua eniten tässä tilanteessa tympii on, että en ole koskaan saanut selville, mikä minussa on niin ei-kiinnostavaa. Olen mielestäni ainakin kohtuullisen viehättävän näköinen, joten syyn täytyy olla luonteessa. Ehkäpä syynä on, että en ole sellainen räiskyvä, aina hauska ja sosiaalinen pulputtaja, jonka seurassa kaikilla on aina hauskaa. (Mielenkiintoista oli myös havaita, että vaikka mies itse olisi ollut hiljainen, niin siitä huolimatta myös hiljainen mies haluaa mieluiten tällaisen sosiaalisen naisen seuraan.) Älykkääksi minua on joskus sanottu, ja olenkin miettinyt, että olisinko ollut viehättävämpi, jos olisin leikkinyt tyhmää ja antanut miehen loistaa älykkyydellään.
Kohtelias ja ystävällinen olen kaikille, mutta jostain syystä aina jossain vaiheessa tulee jonkinlainen este vastaan, mitä en osaa ylittää jotta suhteesta tulisi syvempi. Olen varmaankin henkisesti liian pidättyväinen ja varovainen. Ja lisäksi erittäin huono ottamaan riskejä ja ymmärtämään "sanatonta viestintää". Miehen täytyy todellakin sanoa olevansa kiinnostunut minusta, jotta uskon asian näin olevan (Ja sitten kun tietää, että jotkut puhuvat mitä sattuu, niin mitä sitten voi uskoa).
En ole koskaan sanonut miehelle, että pidän hänestä, koska oln pelännyt miten sanomiseeni suhtaudutaan. Loukkaantuuko mies siitä, tai alkaako pitää minua liian tunkeilevana tai kenties epätoivoisena. Tämä johtuu ihan siitä, että pelkään tulkitsevani miestä väärin. Onko esimerkiksi miehen tekemä asia pelkkää kohteliaisuutta vai osoitus syvemmästä kiinnostuksesta. En halua myöskään nolata ja häpäistä itseäni missään tilanteessa, ja ihastuksensa kertominen ihmiselle, joka ei todellakaan ole kiinnostunut minusta (ja pahimmassa tapauksessa levittelee möläystäni ympäri kaupunkia) on minusta erittäin hävettävä teko.
Saatan olla ylivarovainen, mutta muutamia kertoja on käynyt niin, että minusta on levitelty erittäin ilkeitä juttuja, ja sanomisiani on vääristelty, joten olen oppinut erittäin varovaiseksi sen suhteen, mitä sanon ja kenelle. Toisaalta voihan olla, että aikuiset miehet eivät käyttäydy tuolla tavalla. Ongelma on vain siinä, että se käytös ei aina katso sitä ikää ja ensivaikutelmaa...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oletko läski? Se selittäisi paljon.
"Oletko läski? Se selittäisi paljon."
Olen ihan normaalipainoinen, joten se ei selitä asiaa. Ja vaikka ylipainoinen olisinkin, niin en usko sen olevan ainoa syy. Lihavatkin naiset kun tietääkseni seurustelevat (enkä puhu edes niistä jotka ovat lihoneet parisuhteen aikana) ja kun osa miehistä lisäksi väittää jopa pitävänsä pyöreämmistä naisista.
(Miksi ihmeessä ylipaino otetaan aina esille, ihan kuin se olisi jotenkin yleispätevä syy selittämään kaikkea mahdollista)
mutta usein kuitenkin vaikuttaa, varsinkin jos ylipainoa on todella paljon.
Tuskin olet kaikkia maailman miehiä tavannut, joten ei kannata asennoitua pessimistisesti, taisit muuten listata itse ainakin osan syistä. Oletko kenties liian tylsää seuraa?
Nyt saunaan, hyvät yön jatkot.
"Oletko kenties liian tylsää seuraa?"
Voi olla että olen. Nyt kun vielä keksisi, miten saisi muutettua itsestään ei-tylsän.
Olen tämän palstan naisilta ja naismaailmassa menestyneiltä miehiltä oppinut syyn ja ratkaisun ongelmaasi: sinulla on huono itsetunto. Ratkaisu on onneksi yksinkertainen, parannat vain huonon itsetuntosi hyväksi itsetunnoksi.
Näin päin voi ikinä toimia, siis kyseessähän on nainen joten syyn täytyy olla miehissä. Vasta kun sinä tai kuka tahansa muu mies valittaa niin kyseessä on huono itsetuntoinen luuseri. :)
KYSYMYKSIÄ (kun olet baarissa):
-naama norsunvituilla?
-nauratko ikinä?
-otatko itsesi liian vakavasti, pystytkö tekemään pilaa itsestäsi?
-kauhistutko heti jos juttu menee vähän ronskimmaksi?
TOTEAMUKSIA:
-olet aivan vitun lapsellinen (yhyy mitäs jos tyyppi x kuulee että olen ilmaissut kiinnostukseni jollekin)
-sinulla on aivan vitun huono itsetunto
-taidat olla vitun tylsäkin
-mutta ei se mitään sillä kaikki mitä naiset tarvitsevat on vittu
-jakele vaan sitä vittuasi ympäriinsä tylsä hapannaama, ja tee miehiä onnelliseksi
-jaa myös AT-miehille
Tässä onkin jutun hauskin puoli. Vaikka nainen olisi kuinka sivussa markkinoilta kukaan, siis EI KUKAAN, ole niin epätoivoinen että antaisi ATM:lle. Tumputtakaa rauhassa. Viikonloppu tulossa.
"Tässä onkin jutun hauskin puoli. Vaikka nainen olisi kuinka sivussa markkinoilta kukaan, siis EI KUKAAN, ole niin epätoivoinen että antaisi ATM:lle. Tumputtakaa rauhassa. Viikonloppu tulossa."
Nyt täytyy sitten ihan mielenkiinnosta kysyä, että mistäs tuollaisen niin sanotun ATM:n tunnistaa ? Ovatko he kenties niitä miehiä, jotka tuijottavat happaman näköisenä tuoppiaan ja kun yrität mennä juttelemaan, niin saat vastaukseksi mutisemista tai vaivaantunutta hiljaisuutta. (Eli selviä viestejä siitä, että seurani EI ole tervetullutta.)
Aaaah, tumputin juuri ja ammuin mällini onnettoman viestisi päälle!
Älä nyt homo jauha paskaa. Aloituksessa sanoit olevasi suht viehättävä. Kukaan mies ei näytä hapanta naamaa jos nätti nainen tulee tekemään aloitteen.
Paitsi tietysti sairaalloisen ujot ja estyneet.
ei ole kun ehkä 10% merkitys, samanlaisia opportunisteja kaikki tyynni. Ulkonäössäsi on jotain vikaa (eli jos nainen on "tylsä" hän on tylsän näköinen, yleensä liian roteva).
Ole vain oma itsesi,niin saatpas nähdä että se oikea viellä tulee yllättäin vastaasi.
Jotenkin tuo on aika tuttu tunne, vaikka olenkin mies. Valitettavasti en vain osaa ko. syystä antaa mitään neuvoja sinulle. Osa ihmisistä on erittäin varovaisia tutustuessaan uusiin ihmisiin. Itsekin treffasin muutaman kerran erästä viehättävää ja fiksua naista muutamia viikkoja sitten, mutta sekin yritys kariutui aika pitkälle siihen, että emme päässeet jutussa oikein "hyvää päivää, mitä kuuluu" -astetta pidemmälle. Tavallaan se harmitti, mutta toisaalta kai se vain pitää tunnustaa, että kaikkien kanssa ei kemiat toimi. Olenkin usein miettinyt, että tämä treffailukulttuuri/baaritutustumiset eivät vain sovi minulle. Mielummin tutustuisin pikku hiljaa toiseen ihmiseen esim. harrastusten parissa. Ja jos ihmiset haluavat tutustua vakavasti toisiinsa, lienee niin, että molempien on vain uskallettava antaa itsestään paljon, vaikka se vaikeaa olisikin.
aika tutulta. Olen nuori nainen ja ainakin toistaiseksi olen lopettanut miehen etsimisen. Osaksi se johtuu siitä, että pelkään miehiä. En oikein tiedä miksi, mutta heti, jos joku mies vähääkään hymyilee tai tulee juttusille, minulla menee luu kurkkuun. Onko sitten jotain sitoutumiskammoa vai silkkaa itsetunnon puutetta? Olen monasti myös lukenut miehen signaaleja väärin ja nolannut kerran itseni täydellisesti erään miehen kanssa, jota lähestyin, kun luulin hänen olevan kiinnostunut. Asia ei suinkaan ollut näin! Nyt asia jo hieman huvittaakin, mutta olinko nähnyt näkyjä vai pilailiko mies vain minun kustannuksellani? Nyt uskon, että asia on niin, että hän vain tykkäsi pelailla tunteillani, kun olin paljastanut hänelle omani. Aika julmaa...miksi joku haluaa tehdä noin toiselle ihmiselle? :(
Voi sua, jos tulisit kadulla vastaan niin halaisin ja rutistaisin sinua oikein kunnolla. Tekisi niin mieli piristää, rakastaa, silittää, suukotella ja hyväillä jotain naista niin että murheet unohtuu.
Olen kai ollut jo liian kauan sinkkuna ;D
Ei sussa ole mitään vikaa kunhan olet oma itsesi ja kuljet hymyssä suin. Kuulostat pikemminkin mielenkiintoiselta minusta. Tarvitset miehen, jolle voit puhua ihan kaikesta, joka on luotettava ja ymmärtäväinen.
Minkä ikäinen muuten olet?
Tunnen muutamia kaltaisiasi naisia. Ikää 30 , akateemisia, fiksuja, täyspäisiä, melko kauniita, haluttavia - eivätkä koskaan ole seurustelleet.
Ongelma näissä naisissa on se, ettei niistä ota pirukaan selvää. Naisten hivenen kriittinen asenne ympäristöön ja passiivisuus pitävät miehet loitolla. Dokaamaan ne otetaan joskus naittamistarkoituksessa jätkäporukkaan mukaan. Mielellään tulevat mukaan, mutta yksin kömpivät kotiin aamulla. Jätkien kommentit jälkeenpäin on, että olihan se nätti ja fiksu, mutta vähän outo kun viinaa sai. Sänky- tai suuteluasteelle illat ei näiden naisten kanssa etene koskaan.
Tasokaskin nainen saa olla koko ikänsä ilman miestä, jos se on kuin suljettu kivenmurikka. Suosittelisin ihan terapiaa. Siinä ei ole mitään hävettävää.
"Ongelma näissä naisissa on se, ettei niistä ota pirukaan selvää. Naisten hivenen kriittinen asenne ympäristöön ja passiivisuus pitävät miehet loitolla."
Kriittinen asenne ympäristöön ja passiivisuus... hmm, mitä noilla oikein tarkoitetaan. Passiivisuudesta tuli mieleeni, että minun on ainakin vaikeaa mennä tosta noin vaan juttelemaan jollekin tuntemattomalle/puolitutulle miehelle. Mielestäni on nimittäin todella epäkohteliasta tunkea jonkun ihmisen seuraan. (Inhoan itsekin niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat itsensä ja juttujensa olevan kaikkien mielestä äärimmäisen kiinnostavia.) Missä oikein menee kohteliaisuuden ja passiivisuuden raja? Minä esimerkiksi juttelen mielelläni ihmisten kanssa, jos keksin jotain juteltavaa, mutta ei se oikein riitä jutun aiheeksi että joku näyttää kiinnostavalta. (Ja minä en ole niin itserakas, että kuvittelisin olevani miesten mielestä erityisen kiinnostavaa seuraa)
Vai onko passiivisuus lähinnä kiinni siitä, mitä sanoo. Minä osaan olla kohtelias ja jutella melkein asiasta kuin asiasta. Mutta olen varovainen kaiken henkilökohtaisten tietojen ja paljastusten suhteen. En kovinkaan mielelläni anna liikaa tietoja itsestäni. (Mistä sitä tietää, mikä raiskaaja ja murhaaja se mies on) Tai ole valmis vannomaan ikuista ystävyyttä ja rakkautta tuosta noin vaan.
"Jätkien kommentit jälkeenpäin on, että olihan se nätti ja fiksu, mutta vähän outo kun viinaa sai."
Olisi kiinnostava tietää, mitä tuolla outoudella tarkoitetaan.
"Tasokaskin nainen saa olla koko ikänsä ilman miestä, jos se on kuin suljettu kivenmurikka. Suosittelisin ihan terapiaa. Siinä ei ole mitään hävettävää. "
En kyllä ihmettele jos tällaisia naisia on vaikka eivät he mitään tyypillistä miehille kelpaamatonta naista edustakkaan.
Minäkin pidän fiksuista naisista mutta kyllä näiden n.s. akateemisten seuraa mieluummin välttäisin vaikka sellaista tarjollakin olisi, enkä kyllä tällaisten naisten kanssa mihinkään sänkyyn voisi edes kuvitella meneväni. Kyllä sitä periaatteessa voisi kuvitella tällaisenkin naisen kanssa jotain sänkyhommia, mutta silloin tällaisen naisen pitäisi osata ainakin näytellä tyhmää sillä tietyllä tavalla.
Tosin vaikka taaloudellinen asemani on ihan hyvä niin se seikka kun minulla ei ole mitään hyvää karrieeria pitää nämä naiset kyllä minusta loitolla ihan itsestäänkin.
Opettele flirttaamaan peilin edessä. Pitää osata näyttää vähän tyhmältäkin ja oikealla tavalla niin. Myös
pukeutumiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.