Onko täällä yhtään miestä joka on jo kokenut isyyden?
Olis etuoikeus saada lukee ajatuksianne isäksi tulemisesta.
(kai ne palstan kakarat nukkuu vielä, en kernaasti haluis niiden nyt sekaantuvan tähän...)
Olis etuoikeus saada lukee ajatuksianne isäksi tulemisesta.
(kai ne palstan kakarat nukkuu vielä, en kernaasti haluis niiden nyt sekaantuvan tähän...)
Vastaukset 8
Vanhimmat
lähinnä epäuskoa, toka kerta oli tottumusta, kolmas kerta tuntuu siunaukselta.
kerta se on jotain uskomatonta, kuudennesta puhumattakaan.
Ei täällä varmaankaan monta faijaa ole (hope so).
Mäkin vain ohikulkumatkalla.
Edellisen sanoin eka kerta oli se kaikkein hämmentävin ja sykähdyttävin. Olihan se huikeeta katsella jotain jossa oli "mun geenit".
Kasvatti mieheksi aika nopeesti. Suosittelen kaikille.
Scalenkin sanoin en mäkään oikeestaan edes muista millasta elämä oli ennen poikia.
Mullon 2 poikaa, ekan syntyminen oli aika vaikee tapahtuma, joten siinä kyllä karisi kaikki kuvitelmat synnytyksen nopeudesta tai helppoudesta jne joita sitä tietty toivoi kuten kai jokainen vanhempi.
Meinasin menettää puolisoni siinä ekassa ja se kyllä kasvatti ja lujitti tietty parisuhdettakin.
Toka kerta oli jännittävä koska pelättiin samaa ku ekalla kerralla, mut onneks kaikki meni hyvin.
On hienoo kattoo ku pojat kasvaa ja muuttuu koko ajan. Kuinka ittekin muuttuu niiden mukana. Isyys on vaan tosi nasta juttu.
mä olen kahden tytön isä. Tuota noin eka kerta oli sellaista harjoittelua siitä miten isänä tulee toimia ja tokalla kertaa tästä isyydestä osaa jo nauttia enemmän ja ottaa vähän löysemmin rantein kaikki jutut.
Itse isäksi tuleminen ei ollut mulle minkäänlainen kokemus. Siis kun jokkut ovat hehkuttaneet sitä, että ovat kokeneet kauheita tunnekuohuja. Mun rakkaus ja kiintymys lapsiini tuli ajan kanssa. Naiseni on kokenut asian samalla tavalla, kun olemme asiasta jutelleet.
Mä olen oikeesti miettinyt, että kuinkahan moni hehkuttaa sitä onnea ja tunnekuohuaan sen takia, että pelkäävät leimautuvansa huonoiksi vanhemmiksi, jos niin ei tunne.
No nykyään lapseni ovat kaiken muun edellä ja en osaa kuvitella elämää ilman heitä.
Isä-miehiin on vaikeaa tutustua vapaa-ajalla, kun ne ei koskaan lähde kaveriporukassa oluelle, salille tms. Ja jos ne lähtee, niin niiden kanssa on vaikeaa puhua naisista. Johtuu siitä, että kunnollista seksiä ei ole vaimon kanssa, seksipalveluista puhumattakaan. Eronneilla isillä on taas elarit päällä, eikä rahat riitä laatunaisiin..
Muistan kun hän syntyi. En uskaltanut katkaista napanuoraa tai pestä häntä, annoin kätilön hoitaa sen. Sitten napanuora katkaistuna, pestynä ja kapaloon käärittynä sain hänet syliin. Katsoin häntä, hän katsoi minua minun silmillä ja tarjosi minulle kenties kauneimman hampaattoman hymyn, mitä olen ikinä nähnyt tai tulen näkemään. En ikinä unohda sitä hetkeä...
Isyyden tärkeitä merkkipaaluja:
-lapsen syntymä
-lapsi sanoo isälle ekan kerran että tykkää iskästä
-lapsi menee kouluun
Isyys on tuonut elämääni niin paljon rakkautta, välittämistä, iloa. Etenkin tyttölapsen huolehtiminen isänsä hyvinvoinnista on ollut sellaista mitä en ikinä olisi uskonut kokevani. Pojilla on omat kujeet, mutta isähän tietää ne kun on itsekin kokenut ne jo.