Siis lapsuudestani en muista mitään muuta kuin että vanhempani tappelivat ja ryyppäsivät.VIHASIN viikonloppuja ja kaikkia juhlapyhiä koska silloin AINA kun he eivät olleet töissä he ryyppäsivät.. Ryyppäsivät, juoksivat baareissa ja tappelivat. Sain hakea äitiäni öisin baarista koska oli kamala nälkä ja kukaan ei ollut antamassa ruokaa ( olin siis todella pieni, en edes ala-asteella ) ja tätä samaa rumbaa on jatkunut koko ikäni ja olen nytten 20vuotias. En halua nähdä vanhempiani kun he juovat, tiedän että he tappelevat ja isäni hakkaa äitiäni. Poliisit kävivät viikonloppusin meillä hakemassa isää putkaan, minut veivät yläkertaan ennen poliisien tuloa. Sain juosta öisin naapuriin hakemaan apua kun olin niin peloissani heidän tapellessa. Sanoin isälleni monesti että haluan mennä pois koska pelkäsin omaa isääni niin paljon. Lapsuuteni on KAMALA ja iloisia muistoja ei ole.. Tänäänkin soitin kotiin ekana varmistaakseni että ovat selvinpäin koska ajattelin mennä käymään, olivatkin selvinpäin soittaessani mutta saapuessani olivatkin kännissä ja viivyin vain 30min ja sanoin lähteväni kotia koska en aio katsoa tota ryyppäämistä ja että tulen käymään vaikka viikolla tai kun ovat selvinpäin. Isäni hakkasi jälleen äitini koska syytti siitä äitiäni ettei näe minua koskaan ( vaikka oli hän itsekkin juonut elikkä ei vain äitini vika ). Äitini teki rikosilmoituksen ja itkee.. Nyt syytän tästä kaikesta vain ja tasanitseäni.. kärsin masennuksesta ja syytän kaikesta itseäni. En haluaisi pitää tämänpäivän tapahtuneen jälkeen mitään yhteyttä vanhempiini ja haluan muuttaa pois koko paikkakunnalta ja pyyhkiä vanhempani pois elämästäni!!! Ajatelkaa lapsianne, he kärsivät teidän tapellessanne. Kokemusta löytyy!!
koko lapsuuteni olen katsonut vierestä
neitimasentunut
6667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olis erinäköinen ilman viinaa
Valitettavasti et ole ainoa joka kärsii ihan pienestä asti vanhemmista jotka eivät ole alkuunkaan vanhempia sanan varsinaisessa merkityksessä vaan pikkusia lapsia joista tuo jälkikasvu "joutuu tuntemaan syyllisyyttä" kun ei osaa heitä hoitaa oikein.
Ymmärrän kyllä että haluaisit että he voisivat hyvin. Käyt jopa katsomassa heitä. Uskot että he ovat mielissään siitä ja haluat antaa heidän elämäänsä vähän valoa läsnäolollasi.
Voin olla väärässäkin sillä usein hyvin ristiriitaiset tunteet mylläävät ja laittavat sinun ajatukset sekaisin.
Koet olevasi oikeassa elementissäsi kun otat syyllisyyttä päällesi. Se on sinun turvallisuus jonka olet saanut mukaasi elämäsi taipaleelle aikuisuuteen.
ON AIKA KATSOA TOTUUTTA SILMIIN. Jätä nuo ihmiset pois elämäsi piiristä muutamaksi vuodeksi ja hae elämääsi yksistään ja vain asioita jotka voivat tehdä sinusta ehjän aikuisen, jonka ei tarvitse kantaa perintönä sitä raskasta lastia jota tälläiset vastuuttomat vanhemmat aiheuttavat. Usko vaan ihan ensimäiseksi että ET OLE HEILLE MITÄÄN VELKAA.
MITEN SITTEN ETEENPÄIN RAKENTELET ELÄMÄÄS? Rakenna harkiten ja tiedosta omat heikkoutesi. Hae vaikka siihen tukea jostain. On olemassa muitakin jotka tarvitsevat sinun kokemuksiasi ja esimerkkiä siitä että selviävät joka tapauksessa, niinkuin sinäkin. ASETTAMALLA OMAT MÄÄRÄNPÄÄT LYHYELLÄ JA PITKÄLLÄ TAHTÄIMELLÄ VOIT SUUNNISTAA UUTEEN EHYEEN ELÄMÄÄN.
Sinun vanhemmat eivät ole tahallisesti tehneet "v''rin", vaan ovat ajautuneet olosuhteiden orjiksi. Kaikilla on kuitenkin valta omaan elämään ja sen suunnan valitsemiseen. Et voi valita sitä vanhemmillesi. Et siis voi muuttaa heitä vaikka toivotkin ehkä niin tapahtuvan. Muutos alkaa kaikilla vasta siitä kun tunnustaa että on ongelma ja antaa sille ongelmalle nimen.
onpas merkillistä etteivät poliisit ilmoittaneet sosiaalivirastoon pienestä lapsesta joka kärsii vanhempien ryyppäämisestä.todella outoa virantoimitusta!!tuohan on silkkaa heitteillejättöä !.oletko rohkaissut mielesi ja kokeillut ihan vain varata ajan psykologille.takaan,että helpottaa kunhan saat vain purettua tunteesi ulos.äläkä missään nimessä syytä itseäsi,muistakin se.itsekin varmaan ajattelisin maisemanvaihdosta,jos vanhempani olisivat olleet tuollaisia.toivottavasti saat neutralisoitua mielesi ja nuoren elämäsi hallintaan.
Eihän poliisit edes tienneet minusta, koska vanhempani kävivät piilottamassa minut aina yläkertaan poliiseilta ja ilmeisesti sanoivat etteivät muita ole kotona. Eihän ne poliisit kertaakaan yläkerrasta tulleet kattomaan, sinne minut piilotettiin ettei vaan tuu sosiaaliviranomaiset perään. Nyt aikuisiällä vasta ymmärsin miksi minut piilotettiin aina poliisien tullessa. Enhän minä sitä pienenä ymmärtänyt. Kumpa olisivatkin löytäneet minut niin elämäni ei välttämättä olisi ollut tälläistä. Mutta se kaikki mitä olen pienenä nähnyt, on toisaalta myös tehnyt minusta hyvän äidin. En koske laisinkaan alkoholiin, en lapseni edessä tai edes muulloin. En koskaan halua samaa lapselleni!
Niin minäkin ajattelin, etten halua lapsilleni samanlaista lapsuutta kuin itselleni. En koske alkoholiin. Jostain syystä kuitenkin olen omalla käyttäytymiselläni saanut omaan perheeseeni yhtä kireän tunnelman kuin lapsuuden perheessäni oli " viina väkivalta kuvioissa". Ja todellakaan meillä ei ole kumpaakaan!
Että älä säikähdä jos vuodet kuluu..
Käymme lasten ja mieheni kanssa nykyään traumaterapeutilla, jotta saisimme vuosien "kummallisuus kierteen" katkaistua.
Olen saanut kylmät kyydit sen suhteen, että luulin syyn olevan vain viinassa ja lyömisessä.
Mulla on kokemusta myös kireydestä. Jotenkin työnsin lapuuden kauhut mielestäni pois. Ja musta tuli todella kontrollifriikki, ihmettelin joskus itsekkin miksi järjestys oli ylitärkeää ja sain pultteja todella pienistä asioista. Näin jälkeenpäin on hävettänyt kun olen tullut huutaneeksi läheisilleni. Olen sitä kyllä katunut ja pyytänyt anteeksi. Vasta kun pikkuhiljaa uskalsin muistaa lapsuuden mörköjä on kireys alkanut helpottaa. Tällä hetkellä taistelen oikeudesta terapiaan, huolimatta hoitavan lääkärin ( psykiatrin) suosituksesta olen saanut Kelalta kaksi hylsyä. Vaikka olen myös tuon lääkärin mielestä kykeneväinen terapiaan. Mulla ei ikävä kyllä ole varaa itse kustantaa terapiaa. Olen ajatellut alkaa kartoittamaan muita vaihtoehtoja ja kyseenalaistamaan sen voiko mut jättää kokonaan ilman apua. Mutta aloittajalle ja muillekkin sanoisin ettei itseään todellakaan kannata syyllistää, vanhemmat ovat aikuisia ja lapsi on aina lapsi vaikka hän olisi joutunut pienestä pitäen pärjäämään omillaan. Lämmin hali teille kaikille. Meillä jokaisella on oikeus parempaan tulevaisuuteen.