Jos suhteesi

Tää on taas tätä. Femakko yrittää selittää, että vain naisen tarpeet ovat tärkeitä. Vittu että nää on idiootteja..

Juuri sitä parisuhteeltani kaipaan - sekä saan.

Olen läpikäynyt myös suhteen, jossa koossapitävät voimat olivat juuri juhlat, riehakkuus ja huippuhetket. Se suhde ei kestänyt ensimmäistäkään arjen mukanaan tuomaa haastetta, vaan osapuolet lähtivät välittömästi hakemaan juhlia muilta järjestäjiltä, kun "ei ollut enää kivaa".

Noi säännöt ei passaa, kirjoitetaanko uudet niin että mä mahdun tähän suhteeseen vaiko jätätkö homman tähän? Itse tulin olemaan pysyvä osa, mut jos et siedä niin EVM.

riehakkuus ja riemu tulee ihmisistä ittestään..miks tommosessa suhteessa ei vois olla ihan yhtä hyvin myös noita elementtejä, joita jätit pois..???...mutta itse kysymykseen...en kaipaa juhlia....mitään kekkereitä siis..joskus jos jotain kaipaisin olis ilta tansseissa/tanssimassa...that's it..=o)

...riehakkuutta on mussa itessäni niin paljon, että rihaannutan miestäkin...elämän huiput on yhdessä koettuja hienoja elämyksiä..uusia juttuja...kuten meillä tulee olemaan kylpylään meno..( ei olla kumpikaa ikinä käyty kylpylässä )...yhteiset lomamatkat..tapahtumat..etc..on myöskin huippu hetki mennä tuttuun ja turvaisaan kainaloon nukkumaan..nähdä nukkumaan mennessä ja herätessä oma rakas..ihan huippua..=o)

..hmm..mimmosia huippuja mahdat tarkoittaa..??..ehkäpä mä en kaipaile kovin ihmeellisiä huippuja..ainoo mitä ite kaipaisin olis uusia ystäviä..ja vanhojen kanssa enemmän yhteistä aikaa..enemmän ihmissuhteita parisuhteen lisäksi..siis kaverisuhteita jossa kummallakin on kavereita..=o)..


vois käydä kylässä..ja vaikkapa lomalla jossain ystäväien kanssa..ehkäpä ajelemassa kesällä moottoripyörillä motoristi henkisen parin kanssa..etc..jotaki semmosta kaipailen aika ajoin...emmä oikee muuta sitten meidän suhteeseen kaipaa..koska lomille me mennään, kun niin päätetään..

mut jos ei tosiaan olis itellä kummallakaan alotekykyä tuoda suhteeseen noita huippu hetkii..ja olis kamalan tasasen tylsää..tai se rupeis tylsistyttämään, niin onhaa se raskasta elää semmosessa...mut niin se vaan on et on nousuja ja laskuja..eikä aina oo tasasta...=o)

..liika tasasuuskin voi tylsistyttä...sitä varmaan tarkotitkin...sitte tarttee vaan alkaa kehittelemään jotain mistä saa uutta virtaa suhteeseen..ja itelleen...yhteisiä uusia juttuja taikka sitte itelle vaikka joku uus harrastus..tms..mikä passaa molempien pirtaan..=o)

kaikki on loppuviimeksi parista ittestään kii...

Hyväksyn,mua ei vois vähempää kiinnostaa juhlat ja muut turhat iloilukekkerit..Tyyni arkirakkaus on loppupeleissä se jolla on jotain merkitystä..

Minä en voi elää ilman juhlia, riehakkuutta ja riemuja. Tosin onnekseni ne eivät sulje pois tasaista ja onnellista arkea. Niinpä minäkin olen saanut molemmat samassa paketissa. Miksi kukaan vähempään tyytyisikään?

Mä rakastan asioiden kuvaamista erilaisilla rakennuksilla. Mutta tässä oli aivan fantastinen tuo kuvaus talon ikkunoista näkyvistä maisemista - asia, jota en ole koskaan tullut ajatelleeksi. Kai tämä sokeus johtuu siitä että oman "taloni" toiselta puolelta näkyy ihmisiä ja liikennettä täynnä oleva katu, ja toiselta puolelta aina vaitonaisena makaava mieleni uneen lumoava sisäpiha.'

Jos suhteeni olisi talo, niin se varmaan olisi peritty, tuttu ja tuttuudessaan toisinaan arvaamattoman outo.

Naisethan sitä tapaa lähteä, kun ne haluu äxönii.

ei se nyt kaikkein paskin vaihtoehto ole. Ainakin jatkuva juhliminen on järjetöntä.

ei enää niin väliä.

Juhlat voi kiertää sanalla "syntymäpäivävastaanotto".

päästyä ja ne ja nuo asiat koettuna ei enää tarvita mitään suuria huippuja. Tyyni ja myös yllätyksetön elämä on se, mikä kiinnostaa, varsinkin, kun työelämä on hektistä ja täynnä ylä- ja alamäkiä, pettymyksiä ja suuria voittoja.

mutta olenkin huono ihminen.

Arki on loppujen lopuksi tärkein... Kyllä arkeenkin mahtuu riemua, vaikkei olisi riehakkuutta. Sitä voi välillä vaikka seisoa päällään vähän aikaa tarvittaessa, jos on pakko jonkun välttämättömän seremonian tai etiketin takia. Tyyni elämä on lapsillekin paras ja arkirakkaus siinä. Elämän huippuja tulee väkisin välillä, vaikkeivät ne niin suuria juhlia tai riehakkaita olisikaan. Elämää tyynen turvallisen arjen keskelläkin pitää toisinaan juhlistaa, mutta se on varmaan eri asia, mita tarkoitat. Siellä sitten asuisin maailman tappiin saakka.

Tuohan kuulostaa jo täydelliseltä. Mitä tarkoitat elämän huipuilla?

vaikea kysymys vastattavaksi. Minen usko, että elämä kanssani olisi tyyntä ja yllätyksetöntä. Tosin sellaisellekin on aikansa ja paikkansa...

jos sen riemun tunteen kokee jo pienestä aamusesta pusu-tekstarista?

booriiingg... mutta olenkin minä.

...se on hirsitalo, ei murru vaikka vähän tanner täriseekin... =)

Kaikki kirjoittamanne on pohdinnassa, pidin lukemastani. Kysyjille vielä vastataan.

Säännöt ei ihmissuhteissa pitkälle kannata eikä mielestäni mitään ongelmaa ratkaista puhtaasti sopimuksilla, jotka kuitenkin menevät ajan kanssa rikki. Siitä olen samaa mieltä, että sietämistä taloasetelma kyllä kysyy, jos päättää tulla jäädäkseen.

Ihmiset voivat olla riemukkaita ja riehakoida, yhdessä, erikseen tai ystävien kanssa - mutta onko se huippua molempien toiveiden mukaan - ei se ole. Se on kenties hyvää arkea ja sen tasaisuudesta iloitsemista. Onnellinen on se, joka siihen tyytyy kyselemättä, rakastuen yhä uudelleen aamuiseen pusu-tekstariinsa.

Olen tullut sellaiseen kohtaan, jossa talovertaus alkaa töksähdellä mahdottomuuttaan.

Ajatuksistanne kiitollinen.

Terv. eitrollipelle, ei liioin aate-emakko.