Hei!
Kertokaapa minulle kuinka harvoin tapaaminen muodostaa mielestänne suhteen? Kyse jutusta että toinen asuu pohjois-suomessa ja toinen etelä-suomessa. Ennen tavattiin vähintään joka toinen kuukausi. Tällä hetkellä tilanne se että tavataan vain muutaman kerran vuodessa, toki textarein yhteydessä päivittäin. Mutta tämä stressaa minua kovasti. En tiedä jaksanko. Kaipaan niin ja vaikka tiedän että tilanne tilapäinen niin kuinka kauan olette muut jaksaneet? Vai pitääkö luovuttaa ja yrittää löytää uusi läheinen ihmissuhde?
Kertokaapa minulle kuinka harvoin tapaaminen muodostaa mielestänne suhteen? Kyse jutusta että toinen asuu pohjois-suomessa ja toinen etelä-suomessa. Ennen tavattiin vähintään joka toinen kuukausi. Tällä hetkellä tilanne se että tavataan vain muutaman kerran vuodessa, toki textarein yhteydessä päivittäin. Mutta tämä stressaa minua kovasti. En tiedä jaksanko. Kaipaan niin ja vaikka tiedän että tilanne tilapäinen niin kuinka kauan olette muut jaksaneet? Vai pitääkö luovuttaa ja yrittää löytää uusi läheinen ihmissuhde?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei.
Itse olen myös kaukosuhteessa. Itse olen ollut jo reilut 3.5 vuotta. Välimatka meillä on vain koko ajan kasvanut, myös tapaamiset ovat harventuneet. Mutta jos vastaan kysymykseesi omalla kokemuksella, niin olen sitä mieltä, että se riippuu niin paljon parista. Itse pari sen voi vain määrittää. Toisten mielestä pitäisi tapailla ainakin joka toinen viikko, kun taas toiset tapaavat kerran kolmessa kuukaudessa tai harvemmin. Toisin sanoen, sinun täytyy muodostaa mielipiteesi itse.
Hei, olen myös samanlaisessa tilanteessa ja valehtelematta tuo kysymys pyörii päässäni päivittäin. Olemme olleet kaukosuhteessa 3-vuotta, joista 5 kk asuimme yhdessä (kumppanin kotimaassa), ollaan nähty n. joka toinen/kolmas kuukausi, mutta viimeisen vuoden aikana kaikki mennyt paljon paljon huonompaan ja nähty vain muutama kerta. Ihan kahdenvaiheilla nyt jatkuuko koko suhde vai ei, on hyviä päiviä jolloin ajattelee, että kyllä se on sen arvoista, mutta kun huono päivä (joita on valitettavasti paljon useammin) on aivan valmis lyömään hanskat tiskiin :| Kyllä riippuu ihan ihmisen omasta persoonasta, kuinka paljon kestää ja missä tulee se raja vastaan. Tsemppiä teille, mihin lopputulokseen sitten päädyttekään!
Jos suhde muuten on hyvä, yhteinen sävel elämässä ja yhteinen elämänkatsomus, miksi lähteä kalaan omaa lätäkköä kauemmaksi? Oma "kaukosuhteeni" tai Olov-suhteeni on kestanyt jo 9 vuotta ja välimatkaa on puolitoistatuhatta kilometriä. Hänen kesälomistaan olemme puolet yhdessä, puolet omien lastemme kanssa, muuten minä lennän (koska työni sen sallii) tietokoneineni 4-5 kertaa vuodessa pariksi-kolmeksi viikoksi hänen luokseen. Muulloin puhumme puhelimessa viikonloppuisin yhden pitkän yön. Eivät ne näkemisen ja koskettamisen kerrat ratkaise, vaan tunne ja yhteys kahden ihmisen välillä. Ei rakastamista voi sanoa etärakastamiseksi eikä muutoin toimivaa suhdetta etäsuhteeksi. Termit ovat mielestäni väärät, sillä eihän tunnekaan ole "etätunne", tokko nainenkaan etänainen tai mies etämies.