Tämä kysymys ei ole välttämättä oikea tälle palstalle, mutta en löytänyt parempaakaan palstaa.
Eli asiani on seuraava. Naiseni ei uskalla ajaa autoa. Hän on 20-vuotias, ja suoritti ajokortin 18-vuotiaana. Itse olen 24-vuotias. Olen yrittänyt patistaa häntä auton rattiin, jotta ajotaito pysyisi edes jonkinlaisena, mutta hän pelkää.
Hän on toki hieman pelokas kaikenlaisia uusia asioita kohtaan. Toki niistä selvitään aina puhumalla. Autolla ajo on hänen mielestään kuitenkin niin pelottavaa, että puhuminenkaan ei auta.
Olen silloin tällöin saanut naiseni ajamaan. Maantiellä ajo sujuu ihan hyvin, kun tie on suoraan ajettavaa, eikä risteyksiä ja väistämisiä tule vastaan. Kun olemme olleet kaupungissa, jännitys on niin kova, että liikennesäännöt unohtuvat. Myös ajonopeuden säätely ja vaihteiden vaihtaminen ontuu. Muutaman kerran olen pelastanut meidät varmalta törmäykseltä, huutamalla että PYSÄHDY!
Kun yksi asia autolla ajamisessa ja liikennesäännöissä saadaan kuntoon, unohtuu toinen asia. Ja sehän ei ole kovin turvallista.
Asiasta on haittaa sikäli, että häntä pitää kuskata aina eri paikkoihin, koska ei uskalla itse ajaa. Työpaikka on onneksi parin kilometrin päässä, joten sinne hän polkee pyörällä. Mutta muissa hänen menoissa olen minä aina viejänä ja hakijana.
Eli kysynkin, että onko muilla naisilla tätä ongelmaa? Ja jos/kun on, niin mitä keinoja ajopelon lievittämiseen olette yrittäneet käyttää? Mistä liiallinen pelko ja jännitys johtuvat?
Eli asiani on seuraava. Naiseni ei uskalla ajaa autoa. Hän on 20-vuotias, ja suoritti ajokortin 18-vuotiaana. Itse olen 24-vuotias. Olen yrittänyt patistaa häntä auton rattiin, jotta ajotaito pysyisi edes jonkinlaisena, mutta hän pelkää.
Hän on toki hieman pelokas kaikenlaisia uusia asioita kohtaan. Toki niistä selvitään aina puhumalla. Autolla ajo on hänen mielestään kuitenkin niin pelottavaa, että puhuminenkaan ei auta.
Olen silloin tällöin saanut naiseni ajamaan. Maantiellä ajo sujuu ihan hyvin, kun tie on suoraan ajettavaa, eikä risteyksiä ja väistämisiä tule vastaan. Kun olemme olleet kaupungissa, jännitys on niin kova, että liikennesäännöt unohtuvat. Myös ajonopeuden säätely ja vaihteiden vaihtaminen ontuu. Muutaman kerran olen pelastanut meidät varmalta törmäykseltä, huutamalla että PYSÄHDY!
Kun yksi asia autolla ajamisessa ja liikennesäännöissä saadaan kuntoon, unohtuu toinen asia. Ja sehän ei ole kovin turvallista.
Asiasta on haittaa sikäli, että häntä pitää kuskata aina eri paikkoihin, koska ei uskalla itse ajaa. Työpaikka on onneksi parin kilometrin päässä, joten sinne hän polkee pyörällä. Mutta muissa hänen menoissa olen minä aina viejänä ja hakijana.
Eli kysynkin, että onko muilla naisilla tätä ongelmaa? Ja jos/kun on, niin mitä keinoja ajopelon lievittämiseen olette yrittäneet käyttää? Mistä liiallinen pelko ja jännitys johtuvat?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinänsä tyttöystäväsi on oikeassa pelkonsa kanssa: ison, raskaan peltilootan kiidättäminen muiden peltilootien, fillaristien, jalankulkijoiden yms. seassa on melkoisen riskialtista hommaa. Ja jos itse yrittää ajaa oikein ja viisaasti, sitä saa sitten kylkeensä sen vähemmän järkevän autoilijakolleegansa.
Olet toiminut oikein, kun olet yrittänyt rohkaista naistasi rattiin: autolla-ajo kun on niitä taitoja, jotka oppii vain tekemällä. Ja mitä enemmän kilometrejä takana, sen varmemmaksi ajaminen muuttuu. Mitäpä jos ajatuttaisit tyttöäsi ensi alkuun vain maanteillä ja hiljaisemmilla taajama-alueilla? Näin itse auton käsittely ujuttautuisi sinne selkäytimeen, ilman että tarvitsee jatkuvasti keskittyä auton ulkopuolisiin tapahtumiin. Pikkuhiljaa siirrytte sitten vilkkaammille kaduille: liikennettä on jo helpompi seurata, kun itse ajaminen sujuu automaattisesti.
Jos pelko ei meinaa hellittää millään, kannattaa ottaa yhteyttä ammattiauttajaan - tai vaikka kokeilla hypnoosia. Parasta toimia nopeasti, sillä epäonnistuneitten ajojen myötä tyttösi pelko ajamiseen kasvaa koko ajan suuremmaksi.
Täällä on yks naikkonen joka ei aja,ja jos ajaa niin ihan pakolliset pikkumatkat. Ajopelko mulla ainakin johtuu siitä,että auton käsittely on vielä ´niin heikkoa. Pitäis vaan rohkeesti mennä johkin syrjäselle ja harjotella sitä auton käyttöä. Mutta asiaan vaikuttaa myös pelko,tunaroida.. ärsyttävä vaiva!
Näitä, jotka pelkää liikenteessä ajaa autolla on yllättävän paljon meidän keskuudessamme. Kysymys kuuluukin, että onko se parempi, että pakotat tyttöystäväsi väen vängällä ajaan autoa, jolloin naisellasi voi mahdollisesti ajamisen pelko vain pahentua (etenkin jos joskus jotain sattuu jännitämisen takia?), vaiko jättää vain suosiolla ajaminen sitä paremmin hallitseville kuskeille?
Yksi varma asia on, mitä suosittelen, älä kuskaa aivan joka paikkaan tyttöäsi!! Elikkä hän saa valita fillaroiko pyörällä vai meneekö itse autolla?Nmittäin näyttää, että se on sinulle suurin stressi tällä hetkellä.
Yksi vaihtoehto olisi, että suostuttelet tosi pikkuhiljaa häntä ajamaan, ensin todella vähäliikenteisissä paikoissa ja lopulta keskustaan. Käytte vaikka myöhään illalla arkipäivänä ajelemassa, niin silloin pitäisi suht. rauhallista olla...
Toinen vaihtoehto on, että ehdotat naisellesi ylimääräisiä ajotunteja jossain autokoulussa (niitäkin tehdään ko. tapauksissa), jotta tyttöystäväsi voisi käydä treenaamassa lisää turvallisesti ja se voisi helpottaa jännitystä.
Jos olet jo kokeillut kaikkea ja tilanne on sama vielä, suosittelen, että pistät hänet enimmäkseen fillaroimaan. Keväällä tulee olemaan hyvät ilmat ja pysyypä kunto hyvänä....;)
Kun hän seuraavan kerran pyytää nakkamaan jonnekkin, sano, että auto on pihalla; ole hyvä!
Sen vain sanon, että tästä ei kannata tehdä suhteessanne mitään järjettömän isoa ongelmaa. Hän ei ole todellakaan ainoa lajiaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=22000000002501036
mä en ainakaan tykkää ajaa jos mies on kyydissä kun se valittaa koko ajan mun ajotyylistä,ajan toisinaan liian hiljaa..ja sitten pitäis olla rohkeampi risteyksissä ja joskus pitäiski olla varovaisempi..kuulemma mun kyydissä ei pääse eteenpäin ollenkaan..prkkll..sitä alkaa jo itekki jännäämään ajamistaan ja miettimään liikaa miten sitä ajaa kun mies istuu vieressä,eikä ajamisesta tule mitään silloin,joten hän ajaa jos yhdessä lähdetään,muuten ajan kyllä itse..ei muut kyydissä olleet ole valittaneet kylläkään.
Ajoin ajokortin 18-vuotiaana. Sama juttu oli kuin
naisellasi.
Minulla on ollut "morkkis", että en osaa ajaa...
Auto oli aina miesystävän omaisuutta...ja pääasiassa miehen käytössä.
45-vuotiaana ostin auton.. opettelin ajamaan...
pukkuhiljaa. Parhaiten ajan yksin, ilman vieressä neuvojaa...
Huomaan myös, että kun auto on oma,, niin asenne on toinen. Nykyisin nautin ajotaidostani!
Pystyisikö naisesi hankkimaan oman auton?
Kaikilla naisilla ei ole varaa autoon ja korttiin. Eikä kannustajaa tai auttajaa. On vain "paniikki" ja pelkää kovaa vauhtia. Osalla joku sairaus esteenä myös.
Itselläni ei ole koskaan ollut tuollaista pelkoa... Olen odottnut ajokortin saamista vähän päälle kymmenen vuotiaasta lähtien ja suuresta halusta johtuen pääsin inssin ja kirjalliset ensimmäisellä yrityksellä läpi. Minulla siis oli intoa. Ja toiseksi: olin erittäin hyvässä autokoulussa! Tässä kaupungissa missä asun on yksi autokoulu joka on saanut mitä lie laatustandardeja yms. mutta eipä sieltä sen kummempia kuskeja ole tullut... Itse olin suositussa, mutta en ns. "parhaana pidetyssä" autokoulussa. Siellä pidettiin asiat järjestyksessä ja autokoulun alussa sai valita itselleen opettajan ja auton, jotka olivat koko koulun ajan samat. Jotkut sanovat, että on huono kun ei pääse kokeilemaan monia autoja, mutta mielestäni on kuitenkin ihan sama, vaikka ajelet autokoulussa sillä uudella bemarilla ja uudella volvolla ja vieläpä vaikka uudella mersulla, kun hyvin todennäköisesti oma ensimmäinen auto on esim. vuoden '88 Corolla... Vähän erilaiset ajo-ominaisuudet... On siis parempi että saa kunnolla tuntumaa yhteen autoon -sitten osaa ajaa kaikkia muitakin.
Eksyin aiheesta.. noh... Joka tapauksessa:
Hyvä olisi jos tämä nainen menisi autokouluun ottamaan muutaman lisätunnin ja kertoisi siellä peloistaan.