Olen seurustellut naiseni kanssa nyt 2 vuotta. Hän on todella ihana ihminen mutta ongelmaksi on tullut, että en vain enää arvosta häntä tarpeeksi. Päivittäin päässäni pyörii ajatukset hänen puheistaan ja existä. En normaalisti ole mustasukkaista tyyppiä eli en kyttää hänen menemisiään enkä puhelinta. Eikä hän ole minua pettänytkään. Olemma keskustelleetkin asiasta ja pitäneet taukoa mutta aina vain pahat ajatukset hänestä nousevat pinnalle. Tämä alkoi noin vuoden seurustelun jälkeen. Mikä helvetti mua oikein vaivaa?? Hänen kanssaan haluaisin olla mutta en tiedä nyt onko se mahdollista. Voinko olla kenenkään muunkaan kanssa, koska hän on unelmieni nainen kaikessa mielessä.
Esimerkiksi minua ärsyttää suunnattomasti hänen alitajuinen viestintä, että antaa ymmärtää, että hänellä riittäisi miehiä baarissa ja arvostelee ystäviään, joilla ei ole miehiä. Mitä helvetin väliä, jos jollain ei ole paljoa miehiä baarissa? kyllä minäkin saisin naisia ja pikku hiljaa on alkanut sekin pyöriä mielessä. Myös hänen puheensa existään ärsyttää minua. Niin en tiedä osaako kukaan vastata mutta miten ihmeessä voisin arvostaa naistani enemmän? Ehkä kaikki johtuu vain huonosta itseluottamuksestani, koska jotenkin pidän itseäni huonona ihmisenä.
Ja sitä en myöskään tajua miksi naisten on niin vaikeaa kehua omaa miestään. Muutama hyvä sana vuodessa riittäisi minulle mutta ei. Ja hän kyllä kehuu mutta ei suoraan minua. Esimerkiksi minulle ostamiaan vaatteita mutta sehän on kehu hänelle itselleen. Jotenkin tulee vaan niin paska mieli, kun itse kehuu toista kauniiksi ja muuta. Hän kyllä rakastaa minua erittäin paljon ja aina hokee sitä. Vituttaa vaan kun hän kehuu sitä mitä teen hänelle mutta ei minua itseäni. Tuntuu, että hän rakastaa vain itseään, ja se ottaa päähän. Onkohan arvostusta mitään mahdollisuutta saada enää takaisin vai pitäisikö päästää jo menemään?
Esimerkiksi minua ärsyttää suunnattomasti hänen alitajuinen viestintä, että antaa ymmärtää, että hänellä riittäisi miehiä baarissa ja arvostelee ystäviään, joilla ei ole miehiä. Mitä helvetin väliä, jos jollain ei ole paljoa miehiä baarissa? kyllä minäkin saisin naisia ja pikku hiljaa on alkanut sekin pyöriä mielessä. Myös hänen puheensa existään ärsyttää minua. Niin en tiedä osaako kukaan vastata mutta miten ihmeessä voisin arvostaa naistani enemmän? Ehkä kaikki johtuu vain huonosta itseluottamuksestani, koska jotenkin pidän itseäni huonona ihmisenä.
Ja sitä en myöskään tajua miksi naisten on niin vaikeaa kehua omaa miestään. Muutama hyvä sana vuodessa riittäisi minulle mutta ei. Ja hän kyllä kehuu mutta ei suoraan minua. Esimerkiksi minulle ostamiaan vaatteita mutta sehän on kehu hänelle itselleen. Jotenkin tulee vaan niin paska mieli, kun itse kehuu toista kauniiksi ja muuta. Hän kyllä rakastaa minua erittäin paljon ja aina hokee sitä. Vituttaa vaan kun hän kehuu sitä mitä teen hänelle mutta ei minua itseäni. Tuntuu, että hän rakastaa vain itseään, ja se ottaa päähän. Onkohan arvostusta mitään mahdollisuutta saada enää takaisin vai pitäisikö päästää jo menemään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Ehkä kaikki johtuu vain huonosta itseluottamuksestani, koska jotenkin pidän itseäni huonona ihmisenä."
Tästä kuulostaisi olevan pohjimmiltaa kysymys, ainakin kirjoituksesi perusteella.
Et sinä olisi noin kehunkipeä tai epävarma ja pessimistinen jos luottamus itseesi olisi ihan kunnossa. Silloin sulle riittäisi rakkaus tyttöystävääsi kohtaan ja hänen sinuun ja se, että saat olla hänen rinnallaan. Nyt sua ketuttaa kaikki pienetkin asiat jotka vähänkään tuntuvat jättävän sinut paitsioon. Otat itseesi toisen sanoista ja käännät hänen tekonsa hänen "vioikseen."
Ei ole kiellettyä pyytää kumppanilta, että hänkin kannustaisi ja tukisi sinua verbaalisesti, mutta hänen sanansa eivät voi muuttaa mitään jos sinä itse et arvosta itseäsi. On ihan sama miten se tyttkaveri sua kannustaa ja kehuu, pahimmassa tapauksessa saatat vain kääntää nekin sanat omien epäilystesi todisteiksi.
Sun olisi syytä alkaa kannustamaan ja tukemaan itseäsi, näkemään ne hyvät asiat/valinnat/teot/sanat jotka olet saanut/saat aikaiseksi ja jotka tyttökaverisi tekee/sanoo sinulle, ja unohtaa kaikki negatiivisten asioiden etsiminen ja muistelu.
Kun arvostat itseäsi, pystyt arvostamaan myös muita.
Hmm aikani mietittyä, itseluottamukseni taitaa todella olla se ongelma tässä. Ensiksi epäilin, että kyse olisi mustasukkaisuudesta mutta sitä en koskaan ole ollut. Aika outoa että itseluottamukseni on päässyt laskemaan näin alas.
"Et sinä olisi noin kehunkipeä tai epävarma ja pessimistinen jos luottamus itseesi olisi ihan kunnossa."
"Sun olisi syytä alkaa kannustamaan ja tukemaan itseäsi, näkemään ne hyvät asiat/valinnat/teot/sanat jotka olet saanut/saat aikaiseksi ja jotka tyttökaverisi tekee/sanoo sinulle, ja unohtaa kaikki negatiivisten asioiden etsiminen ja muistelu.
Kun arvostat itseäsi, pystyt arvostamaan myös muita."
En tiedä miten analysoit minut noin hyvin tuon tekstin perusteella mutta herätti kyllä minut. Varsinkin tuota negatiivisten asioiden ja juttujen muistelua on tullut harrastettua. Perkele mitähän mäkin niistä oikein saan? Vittumainen tunne tosiaan, kun alkaa jotain vanhoja juttuja muistelemaan ihan turhaan, eikä vaan pääse niistä eroon sitten millään. Tuo taitaa olla ainoastaan heikkoa itseluottamusta.
No sinun kannattaisi vähän wörkkiä itsetuntoasi ylöspäin.
Toisekseen, ehkä olet aikaisemmin nostanut naisesi jollekin jalustalle ja nyt oletkin huomannut, että hän on ihan tavallinen kuolevainen.
Kolmanneksi, kyllä voit ihan hyvin sanoa ettei tarvi niistä eksistä jauhaa. Minun avokki joutui minua jossain vaiheessa muistuttelemaan.
"Esimerkiksi minua ärsyttää suunnattomasti hänen alitajuinen viestintä, että antaa ymmärtää, että hänellä riittäisi miehiä baarissa ja arvostelee ystäviään, joilla ei ole miehiä. Mitä helvetin väliä, jos jollain ei ole paljoa miehiä baarissa"
Kyllä tuokin minua ärsyttäisi. Minkälainen idiootti puhuu paskaa ystävistään selän takana? Ei ystäviä pidä arvostella, ei varsinkaan niiden mies/naismenestystä tai ulkonäköä!
Sinun pitäisi aivan selvästi opettaa naisellesi vähän hyviä tapoja ja jos siinä sivussa saisit itsevarmuutta, niin aina parempi.
"Hän kyllä rakastaa minua erittäin paljon ja aina hokee sitä. Vituttaa vaan kun hän kehuu sitä mitä teen hänelle mutta ei minua itseäni. Tuntuu, että hän rakastaa vain itseään, ja se ottaa päähän."
Naisesi kuulostaak yllä itsekkäältä noilla perusteilla, mutta oletko ajatellut että tuo kehuminen on hänen tapansa kertoa, kuinka paljon arvostaa sinua? Joillekin ihmisille se suoran arvostuksen antaminen on vaikeata ja se sitte tehdään epäsuorasti kehumalla noita vaikutuksia.
"Toisekseen, ehkä olet aikaisemmin nostanut naisesi jollekin jalustalle ja nyt oletkin huomannut, että hän on ihan tavallinen kuolevainen"
Joo tuo on näin nopeasti ajateltuna aivan totta, mutta kyseessä onkin aivan erikoinen nainen =) Toisaalta tuo on voinut entisestään ruokkia huonoa omatuntoa, kun olen pitänyt häntä niin erikoisena tapauksena.
"Naisesi kuulostaak yllä itsekkäältä noilla perusteilla, mutta oletko ajatellut että tuo kehuminen on hänen tapansa kertoa, kuinka paljon arvostaa sinua? Joillekin ihmisille se suoran arvostuksen antaminen on vaikeata ja se sitte tehdään epäsuorasti kehumalla noita vaikutuksia."'
Joo näin hänkin on sanonut ettei pysty suoraan kehumaan ketään. Aika outoa mutta ehkä tuo pitäisi vain hyväksyä enkä kyllä aiemmin mitään kehuja ole häneltä kaivannutkaan mutta nyt tuo on alannut kaivelemaan. Ilmeisesti tältä osin vain pitäisi kehittää itseään, ja ymmärtää, että tuo on hänen tapansa. Tuskinpa toista ihmistä voikaan muuttaa loppujen lopuksi mutta itseään voi.
Mun mielestä sun tyttöystäväsi kuulostaa heikkoitsetuntoiselta, ehkei hän niinkään kehu exillään, kun yrittää todistaa, että hän on arvoisesi. Kehuu valintojaan, koska pelkää, ettet pidä niistä. Yleensä itserakkaat ihmiset ovat heikkoitsetuntoisia. Ehkä hän myös hieman kadehtii ystäviään, juurikin niitä joita haukkuu miehettömyydestä, ei siis siksi, että hän haluaisi olla sinkku, vaan pelkää ettei ole itsenäinen!
Mun mielestä voit aivan hyvin sanoa, että kiitos, rakas, sä kelpaat kyllä ja voitko nyt lakata jauhamasta existäsi, koska en halua tietää. Ellei ole jotain aivan oleellista kertomusta mihin he liittyy, niin ei kiitos. Voit aivan hyvin sanoa, että voisiko hän joskus kehua ja arvoostaa myös miestään, hän ei ehkä tajua oikeasti, ettei kehu sinua koskaan tai ettei kannusta. Ja muista tehdä samoin hänelle: lupaa, että jos hänestä tuntuu, ettet kehu ja kannusta, yrität parantaa tapasi.
Mun mielestä voit aivan hyvin sanoa, ettei ystäviään tarvitsisi arvostella ja että eiköhän se ole heidän asiansa onko heillä miehiä.
Noi kaikki on asioita, mistä voi sanoa aivan hyvin, että hän itse tajuaisi, ja ihan nätisti ja asiallisesti. Monesti me ei vaan itte huomata tuollaisia asioita, ja jotkut jopa haluaa kasvaa ihmisinä :)
Jokaisella on heikkouden hetkensä, joten ei se mitään, jos sun itsetunto joskus on alhaalla ja vaikka tulis niitä mustasukkaisuuden hetkiäkin, se on normal. Puhumalla asiat selviää!