Juuri kilahti mittariin kaksi vuotta sinkkuna olemisena ja tänä aikana noin 4-5 treffit ja jokunen määrä jotain baariviritelmiä. Jollain tasolla sitä on asettanut itselleen paineita sen kumppanin löytämisessä ja tähän yksin oloon alan olla lopen kyllästynyt. Itseasiassa minulla on kaverina eräs tyttö, jonka kanssa aikoinaan viritin jotain, mutta olimme niin erilaisia joten homma jäi siihen. Tavataan yhä säännöllisesti ja häneltä saan lämpöä ja hellyyttä (ei mitään seksiin liittyvää), jota mieskin kaipaa. Yhden illan juttuja en harrasta.
Olen nyt 28 vuotta tallustellut tällä pallolla ja opiskelen kauppaa yliopistosta. Määrittelisin itseni sivistyneeksi. Arvoni ovat toisaalta perseestä tietyiltä osin (vrt. opiskelin kauppaa), mutta lähimmäiset ja heidän hyvinvointinsa ovat minulle tärkeintä. Harrastan läpivuoden liikuntaa neljä kertaan viikossa, pääasiassa lenkkeilyä ja lihaskuntoa, eli kroppakin on hyvässä jamassa. Pukeutuminen ok/trendikäs.
Silti seilaan noissa baareissa ilman, että saan mitään kontaktia ihmisiin. A) Joko olen itse liian juonut, jolloin kaikki menee metsään, koska en hae yhden illan juttuja B) Tapaan muutaman drinkin jälkeen, joitan tyhjäpäitä, jotka eivät istu kriteereihini (yksi kriteeri on se, että korkeastikoulutettu) C) Tapaan jonkun ja homma menee muuten vaan mönkään D) Olen baarissa istumassa kavereiden kanssa passiivisena, enkä tee liikkeitä. Itse olen puhealias ja lukenut, joten voin jutustella vaikka auton pakoputkista tai ihmisyyden syvemmistä merkityksistä. Pidemmän päälle yksinäisyys laittaa mielenterveyden koville. En osaa olla yksin, joten jotain pitäisi tehdä?
Viimeisenä mitä exä mulle sano, kun oli eron jälkeen vielä yötä, että "joku saa susta todella hyvän ja kunnollisen miehen". Mä olen tästä tavallaan samaa mieltä. Mullahan on elämähallinnan taito ja status-koulutus hommattu. En väärinkäytä alkoholia, en ole väkivaltainen ja yritän olla ystävällinen kaikille. Joskus lipsuu, kun stressi painaa päälle, mutta sydämestäni olen kunnollinen ja kiltti. Silti ei vain natsaa. Ystäviä mulla on monesta eri sosio-ekonomisesta luokasta, joten en ole mikään "elitisti", vaan tavanomaista kunnollisempi suomalainen mies.
Silti on kumma tunne tuolla syvällä, että jotain puuttuu. Jotain todella merkittävää. Elämän materiaalinen puoli on hanskassa tai niin hyvin, kun tässä hetkessä opiskelijalla voi vain olla. Syvemmällä tasolla olen vailla sitä toista, jonka kanssa jakaa onnistumisen ja epäonnistumisen hetket. Se henkilö jolle antaa tuki hänen pyrkimyksissään omiin tavoitteihinsa ja vice versa. SIis ihmistä, jonka kanssa navigoida läpi arjen ilojen ja surujen.
Että sellasta...
Olen nyt 28 vuotta tallustellut tällä pallolla ja opiskelen kauppaa yliopistosta. Määrittelisin itseni sivistyneeksi. Arvoni ovat toisaalta perseestä tietyiltä osin (vrt. opiskelin kauppaa), mutta lähimmäiset ja heidän hyvinvointinsa ovat minulle tärkeintä. Harrastan läpivuoden liikuntaa neljä kertaan viikossa, pääasiassa lenkkeilyä ja lihaskuntoa, eli kroppakin on hyvässä jamassa. Pukeutuminen ok/trendikäs.
Silti seilaan noissa baareissa ilman, että saan mitään kontaktia ihmisiin. A) Joko olen itse liian juonut, jolloin kaikki menee metsään, koska en hae yhden illan juttuja B) Tapaan muutaman drinkin jälkeen, joitan tyhjäpäitä, jotka eivät istu kriteereihini (yksi kriteeri on se, että korkeastikoulutettu) C) Tapaan jonkun ja homma menee muuten vaan mönkään D) Olen baarissa istumassa kavereiden kanssa passiivisena, enkä tee liikkeitä. Itse olen puhealias ja lukenut, joten voin jutustella vaikka auton pakoputkista tai ihmisyyden syvemmistä merkityksistä. Pidemmän päälle yksinäisyys laittaa mielenterveyden koville. En osaa olla yksin, joten jotain pitäisi tehdä?
Viimeisenä mitä exä mulle sano, kun oli eron jälkeen vielä yötä, että "joku saa susta todella hyvän ja kunnollisen miehen". Mä olen tästä tavallaan samaa mieltä. Mullahan on elämähallinnan taito ja status-koulutus hommattu. En väärinkäytä alkoholia, en ole väkivaltainen ja yritän olla ystävällinen kaikille. Joskus lipsuu, kun stressi painaa päälle, mutta sydämestäni olen kunnollinen ja kiltti. Silti ei vain natsaa. Ystäviä mulla on monesta eri sosio-ekonomisesta luokasta, joten en ole mikään "elitisti", vaan tavanomaista kunnollisempi suomalainen mies.
Silti on kumma tunne tuolla syvällä, että jotain puuttuu. Jotain todella merkittävää. Elämän materiaalinen puoli on hanskassa tai niin hyvin, kun tässä hetkessä opiskelijalla voi vain olla. Syvemmällä tasolla olen vailla sitä toista, jonka kanssa jakaa onnistumisen ja epäonnistumisen hetket. Se henkilö jolle antaa tuki hänen pyrkimyksissään omiin tavoitteihinsa ja vice versa. SIis ihmistä, jonka kanssa navigoida läpi arjen ilojen ja surujen.
Että sellasta...
Vastaukset 22
Vanhimmat
mitä tuota tekstiä luin niin väkisin tuli mielikuva että olet niin pinnallinen ja rakastat itseäsi niin paljon, etteivät ketkään vähääkään syvälliset järkevät naiset voisi sinusta tosissaan kiinnostua. Miehen pitää olla luonnollinen... ja olisi ahdistavaa jos olisi niin perfektionisti... ei yhdessäolosta tulisi mitään. on vain löysättävä otetta, otettava hieman rennommin ja antaa virran kuljettaa. myöskään ei kannata vaikuttaa epätoivoiselta mikä varmaan on vaikeaa jos sinulla on karmea hinku löytää se kumppani :P
En ikinä voisi itse lähteä etsimään mitään oikeaa seuraa baarista. Kaikki kunnolliset syvälliset tunteelliset ja niitä osoittavat oikeat elämän arvot omaavat sopivasti toimeen tulevat ihanasti hieman pehmot naista kaikinpuolin arvostavat ja kunnioittavat miehen ovat löytyneet täysin sattumalta aivan muualta :)
Jos et jostakin satu löytämään vahingossa jotakuta yhtä pinnallista ja tunnekylmää ulkonäkoperfektionistia juristinaikkosta itsellesi niin voih harmi...
sinulla on väärät arvot elämässä...materia hallitsee mieltäsi :/
"mitä tuota tekstiä luin niin väkisin tuli mielikuva että olet niin pinnallinen ja rakastat itseäsi niin paljon"
"En ikinä voisi itse lähteä etsimään mitään oikeaa seuraa baarista. "
Vai että on AP itserakas ihminen, kun taas itseltäsi on vain syvällistä, kun arvostat itsesi niin paljon paremmaksi kuin muut baareissa käyvät ihmiset ettei heidän kanssaan voi edes kuvitella mitään.
Katsos, kun tuosta tekstistä päätelleen sinulla on pissukka noussut päähän aika pahasti (en kylläkään ymmärrä miksi), ja itserakkaus ja omakehu paistavat kilometrien päähän, ja naisethan haistavat sen kyllä. Nyt vähän nöyryyttä kehiin niin ehkä sinullekin vielä lohkeaa.
ns. lukeneet ihmiset ovat tylsiä. Okei, olen itsekin ammattikorkean käynyt, mutta en silti koe olevani tavallista duunaria parempi.
Kyllähän sitä voi jutella mistä vaan ja syvällisestikin, mutta mitä sitten kun pitäisi ottaa vaikka porakone käteen? Osaatko sen? Tai vaihtaa autoon talvirenkaat? Tai tehdä jotain sellaista, mitä naiset eivät _yleensä_ osaa tai kaikki naiset eivät ole tehneet?
Ehkäpä te olette oikeassa, että "kusi on noussut hattuun". Usean vuoden yksinäisyys kenties opettaa ihmistä ajattelemaan vain omaa napaansa, etenkin jos keskittyy vain työasioihin. En kuitenkaan usko, että tässä olisi kyseessä ylikehittynyt narsimi, vaan elämä on ollut sen verran kovaa, että olen joutunut yli-itsenäistymään ja kasvattamaan paksun nahan. Ehkäpä se on jokin psykologinen suojautumiskeino, jolla pitää itsensä tasapainossa kovassa maailmassa. On vain niin surullista todeta itsestään, että ainoat elämän virikkeet löytyvät uran ympäriltä. Minulla ei ole syytä puolustella tätä, vaan myöntää tämä asia ja se, että "kusi hölskyy kypärässä" aika useinkin.
Olen myös aikaisemmin tunnistanut tämän mallin itsestäni ja ymmärtänyt olevani pinnallinen, mutta toivottavasti vain pinnalta. Työvelvollisuuksien kiemuroista on tavallaan vaikea jättäytyä pois. Toivotaan, että minulta löytyy voimia muuttaa itseäni ja maailmankuvaani, koska ei tämäkään polku voi olla se oikea.
Joku kirjoittaja sanoi, että nyt tarvittaisiin nöyryyttä. Olen samaa mieltä, että tarvitsen nöyryyttä elämää ja muista ihmisiä kohtaan. Olen aikaisemmin miettinyt, että nöyryys on tavallaan heikkoutta. Päinvastoin nöyryys on mielen lujuutta, halua oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisitä välittämistä.
Ei tästä tule taas hevonpallia, kun luin yllä kirjoittamani. Seison niiden takana, mutta tuntuu kuin "Herra puhuu kauniisti, mutta paskaa"? Tosiaan, tämä on nyt ja aina itsestäni kiinni. Toivotaan, että pystyn muuttumaan paremmaksi ihmiseksi ja ehkäpä se parisuhde huolikin hoituu siinä sivussa.
Monilla nousee kusi päähän vähemmästäkin tai sitten kusi asuu päässä. Todennäköisesti tämä vaivaa suurinta osaa kirjoitukseesi vastanneitakin, vaikka he tunnistavat kusipäisyyden mieluummin muissa kuin itsessään. Sinulla tuntuu olevan ihan terve kyky asettua itsesi ulkopuolelle, sekä tutkia ja kyseenalaistaa omia ja opittuja arvojasi, ajatuksiasi ja tekemisiäsi. Vieläpä analyyttisesti ja rehellisesti, ja jollain realismin tasolla. Tätä kykyä ei kaikilla ole. Nöyryys on silti hyve, joka kannattaa iskostaa selkärankaan, jollei se siellä ole. Kukaan ei synny eikä edes kuole valmiina tai täydellisenä. Mitään ei kannata pitää itsestäänselvänä, varmana tai ehdottomana totuutena sillä ne eivät sitä ole. Tämän vuoksi, luonnonlain omaisesti elämällä on yleensä tapana opettaa yksilöä nöyrtymään, ennemmin tai myöhemmin. Luulenpa, että jos jatkat tätä kyseenalaistamista ja kehityskeskustelua itsesi kanssa hautaan asti päädyt viisaisiin valintoihin elämässäsi ja pystyt kokemaan sen rikkaana ja värikkäänä. Lue toki muutakin, kuin kauppatieteen oppikirjoja.
Voisit viihtyä sellaisessa parisuhteessa, jossa naisesi ei jaa kaikkia arvojasi (joita siis väität omiksesi kaupan opiskelun vuoksi), mutta jossa pystyt keskustelemaan niistä yhtä avoimesti ja rehellisesti, kuin pystyt itsesi kanssa. Hyvään keskusteluun tarvitaan kaksi aktiivista ja älykästä ihmistä.
Oletko nettitreffipalstoja ajatellut? Niissä voi ainakin rajata tuon koulutustason natsaamaan. Itsellenikin tuo on yksi keskeisistä tekijöistä.
Ei ole mitään "syvällistä" olemassakaan, on vain ihmisiä, jotka sietää toistensa vikoja paremmin, kuin toisten.
On hyvä, että sinulla on kuitenkin kriteereitä naisen suhteen-muista kuitenkin, että korkeastikoulutettu on kuitenkin turhan usein se työtön filosofian/sormimaalauksen opiskelija, jolla ei ole toiveitakaan saada ikinä mitään kunnolla palkattua duunia, puhumattakaan siitä, saako se sitä graduaankaan ikinä valmiiksi.
(ja sitä se manaa sulle seuraavat 50 vuotta, miksei valinnut kunnon alaa, vaan kituu nyt eläkkeelle asti pätkätöissä korkeastikoulutettuna...)
"En harrasta yhden yön suhteita"...toisin sanoen, on turhaa hypätä baareissakaan sitten, jos ei nyt känniä halua. Kyllä se periaate pitää olla: naidaan ensin-katotaan sitten. Se on kaikkein toimivin. Ei sitten vanhempana harmita.
Voi olla eri mieltä, mutta ei kannata. Tätä on testattu.
""En harrasta yhden yön suhteita"...toisin sanoen, on turhaa hypätä baareissakaan sitten, jos ei nyt känniä halua. Kyllä se periaate pitää olla: naidaan ensin-katotaan sitten. Se on kaikkein toimivin. Ei sitten vanhempana harmita.
Voi olla eri mieltä, mutta ei kannata. Tätä on testattu. "
Tämä oli varmasti vitsi?
Nykyajan parisuhteiden tila johtuu juuri tuosta että hypätään liian aikaisin sänkyyn.
Eihän sellaisesta hosumisesta tule mitään ja ollaan väärän ihmisen kanssa kun vain seksi kiinnostaa.
Tirvaisija ei varmaan syvällistä suhdetta tule löytämäänkään, lause "korkeastikoulutettu on kuitenkin turhan usein se työtön filosofian/sormimaalauksen opiskelija, jolla ei ole toiveitakaan saada ikinä mitään kunnolla palkattua duunia, puhumattakaan siitä, saako se sitä graduaankaan ikinä valmiiksi" paljastaa sen. Syvällisyys on jotain, jota ei mitata palkalla.
Ja tuon perusteella sinä olet häviäjä.
Itse ainakin suosittelisin, että alat harrastamaan noita yhdenyönjuttuja. Itselläni toiminut ihan hyvin. Siinä petipuuhissa älyää heti millainen tapaus on kyseessä ja voi sitten pyytää aamulla tytsyä myöhemmin leffaan tms.
Jotenkin sellainen turhanpäiväinen jännitys, säätäminen ja "uskaltaako halata" jää pois kun aloittelee suhteen vällyjenvälissä. Jos sitten huomaa, että homma ei toimi niin mitä sitten. Molemmat osapuolet on voittajia!
Olet liian kiltti ja toisaalta liian älykäs suomalaisille naismaatiaisille.
Etsi seuraa ulkomailta, suosittelen. Varmasti löytyy helpommin kuin täältä.
Kaksi viikkoa kulunut. Yrittänyt olla nöyrempi, tuntuu hyvältä :)
tev alkuperäinen kirjoittaja
En näe sinussa kyllä mitään vikaa - päinvastoin. Itselläkin on ollut vaatimuksena löytää korkeasti koulutettu mies, mutta tällä tarkoitan sitä että ammattikorkeakoulututkinto riittää. Itse olen etsinyt miestä nimenomaan baarista. Lähestyn toisinaan itse miehiä, mutta mielenkiinto menee itsellä jos tulee ilmi että mies on peruskoulun jälkeen mennyt amikseen ja ollut vuosikausia töissä. En voi tälle mitään että miehellä täytyy olla vähintään yhtä korkea koulutus kuin minulla, muuten kiinnostus lopahtaa.
En kyllä edes usko että sulle on pissi noussut päähän.
Seurustelukumppanina olisit varmaan "hyvä" kun otat palautetta vastaan oikealla tavalla etkä rupea heti puolustautumaan ja selittelemään.
Minua et kelpuuttaisi koska mulla on huono yleistieto :D
...järjestämissä eri ohjelmissa ja illanvietoissa?
Käyppä muiden tiedekuntien tapahtumissa, esim antropologian, psygologian, historian jne piireistä loydät aivan eri asioista kiinnostunutta porukkaa. Olet aivan oikeassa että kapakkasakki on oma ryhmänsä ja mitä tahaansa kuka tahaansa väittää, hakea sieltä ystävää on ..... no niin ... ehkä se sopii joillekin.
Entäs jos antaisit itsestäsi enemmän apua tarvitsijoille? Rehellinen auttaminen oli se sitten sairaaloissa, vanhusten kodeissa ( miten paljon sinua arvostettaisi siellä ja loistava tilaisuus tavata eri ikäisiä ) kouluissa apuopettajana, urheiluun liittyvissä treenaajana tai vain muuten apurina/ohjaajana.
Laita kauppasi ilmoitustaululle lappu jossa ehdotat ryhmälenkkeilyä joka tiistai tai mikä tahaansa aika sinulle sopii.
Tuossa nyt vain murto-osa jossa voisit tavata sekä omanikäisiäsi nuoria aikuisia (että muita jotka tuntevat sinun ikäisiä ( sana, katsos, kiertää!! :) )
Mitäpä jos lakkaisit etsimästä naisia baarista ja keskittyisit siellä vaikka ihan vain kavereiden kanssa seurusteluun? Siis jos jokin asia ei toimi, miksi haaskata aikaa ja energiaa siihen? Viestistäsi päätellen et ole yrittänyt tutustua naisiin muualla kuin baarissa. Miksi et? Tapoja ja paikkoja on pilvin pimein, joten kokeile jotain muuta välillä. Selaile vaikka Suomi24:ssä ja Deittinetissä naisten ilmoja ja vastaa kaikille kiinnostaville. Opiskelupaikan bileissä ym. vapaa-ajan toiminnassa on hyvät saumat tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Oletko mukana sellaisessa? Jos et, osallistu. Kun kerran opiskelet, luulisi, että siellä yliopistolla nyt väkisinkin tutustuisi ihmisiin.
Vain oma mielikuvitus on rajana silloin, kun miettii, missä kaikkialla voi tavata niitä potentiaalisia seurustelukumppaneita. Niitähän vai tavata vaikka missä! Matkoilla, harrastuksissa, jonkun kaverin kautta jne. Teetkö töitä opintojesi ohella? Työpaikallakin voi tavata sinkkunaisia. Jos kaupallista alaa opiskelet ja sille alalle työllistyt, niin varmasti on naisia työkavereina.
Jos asenteesi, ulkonäkösi ja luonteesi on kohdallaan ja olet vielä kaiken lisäksi fiksu ja koulutettu, niin varmaankin kyse on vain ns. kohtaamisongelmasta. Pyörit ehkä niin pienissä ympyröissä, ettet vain tapaa niitä potentiaalisia naisia. Yritä laajentaa niitä ympyröitä. Aloita uusia harrastuksia ja tutustu uusiin ihmisiin. Jos kaveripiiri kasvaa, niin sitä kauttakin on paremmat mahdollisuudet löytää naisia. Ole kiinnostunut ihmisistä, ole sinnikäs, älä luovuta. Kyllä se nainen varmasti ennen pitkää löytyy.
Kriteereitä on monenlaisia ja varmasti ihan fiksua tehdä listaa niistä, jos olet esim. autoa tai asuntoa hankkimassa. Kun taas on kyseessä ihmiset, niin asia onkin monimutkaisempi. Minä lähtisin ainakin ihan avoimin mielin tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin rohkeasti. Toki pettymyksiäkin tulee, mutta muuta kautta toisesta ei voi tietää pintaa syvemmälle. Harva meistä on kuin avoin kirja, jonka näkee heti, millainen on. Tuurilla voi baaristakin löytää, mutta muuallakin voi mielenkiintoisia tyyppejä löytyä. Jos huomaat jonkun seurassa viihtyväsi, niin rohkeasti vaan treffeille pyytämään, on se paikka sitten vaikka kauppajonossa kohtaaminen.
Itse olen jo pidempään ollut mielestäni hyvässä parisuhteessa, eikä meillä erilainen koulutustausta ole häiriöksi ollut. Minä en ainakaan tarvitse miestä renkaan vaihtoon ja porakoneenkin mukana tuli käyttöohje. Se mitä pidän tärkeänä on, että mies on minun kumppani. Tässä elämänvaiheessa tärkeimpänä pidän sitä, että mies osoittaa ja osaa puhua tunteistaan sekä se, että makuuhuoneen puolellakin kipinää toista kohtaan löytyy.
Löysin vanhan kotitalouskirjan ylä-asteajoilta ja olin sinne rustannut pienehkön tarinan, minkälaisesta elämästä unelmoin isona. Luova työ on ja harrastukset, mutta miestä ja kahta lasta en ole onnistunut elämässäni saamaan. Olen lahjakas ja luova ihminen ja kouluja käynyt, mutta ihmissuhteissa en ole koskaan tuntenut onnistuvani. Exäni sanoi, että minuun on helppo ihastua ja rakastua, että olen sellainen persoona. Ehkä niin sitten, mutta harvapa minua rakastaa tai niin koen syvällä sydämessäni. Seurustelin vähän aikaa erään elitistin kanssa ja totesin sen jälkeen, kun mies oli musertanut itsetuntoni, että mieluummin seurustelen rentun kanssa kuin itsetiedostavan miehen kanssa, joka pistää matalaksi.
Minusta osaat varsin rehellisesti ja tarkasti eritellen pohdiskella omaa ajatusmaailmaasi, toiveitasi ja arvojasi. En halua tuomita sinua pinnalliseksi vain sen takia, että toivoisit löytäväsi korkeasti koulutetun kumppanin ja opiskelet kaupan alaa. Tärkeä kysymys sinulle itsellesi on kuitenkin, MIKSI kumppanisi koulutuksella on sinulle suuri merkitys...
Pohdi vielä tuota äskeistä kysymystä. Onko koulutukselle (niin omalla kuin ihannekumppanisikin) väliä siksi, että toivot löytäväsi ihmisen, joka osaa keskustella asioista, katselee maailmaa usealta eri näkökantilta ja on suvaitsevainen, osaa perustella mielipiteensä ja on kiinnostunut ihmisistä, asiosta ja ilmiöistä.. Tuohon kaikkeenhan koulutus antaa eväitä (tosin en sano, että VAIN koulutus johtaa tuohon lopputulokseen!). Vai onko korkealla koulutuksella väliä siksi, että se korreloi voimakkaasti palkkatason kanssa ja vaikuttaa ihmisen statukseen? Jos naisesi on korkeasti koulutettu, ajatteletko helposti hänet nk. statussymboliksi, tutkintonimikkeesi, Jaguarin ja Rolexin jatkeeksi..?
Yksi huomautus vaan (enempää ei jaksa ja hyvä kun tämänkään): korkea koulutus ja äly ei välttämättä korreloi mitenkään keskenään. Moni hyvin älykäs ja sivistynyt ihminen ei juurikaan ole kouluja käynyt. Yliopistosta voi tyhmäkin tunkea läpi istumalihaksilla eikä se sen tyhmän älyä lisää vaikka olisi mikä paperi näyttää. Voisit nyt ihan aluksi vaikka laajentaa tuota omaa elämänkatsomustasi.
Minä muuten tunnen naisen joka pääsi yläasteelta 6.9 keskiarvolla mutta kun kävi Mensan testeissä olisi päässyt jäseneksi.
Korkealla kolulutuksella on se paha puoli, että usein tulee rakannettua ympärilleen kupla, jonka sisällä omien ylevien ajatusten kanssa on pahasti valahtanut laput silmille. Älykäs ihminen ei pidä korkeaa koulutusta kriteerinä. Ota itsellesi avoimempi asenne ja tututustu ihmisiin ( erilaisiin ), myös niihin joiden taustalta ei löydy "korkeaa koulutusta" vaan vaikkapa sitäkin enemmän elämänkokemusta. En pidä koulutusta pahana päinvastoin, mutta kriteeriksi en menisi sitä asettamaan. Itse elän ihmisen kanssa, erikoisen, lämpimän ja ennakkoluulottoman.