Ah, kantelo pitkien kaihojen,
sinä aarteeni oma ainoo!
Me kaksi kuulumme yhtehen,
vaikk kohtalot mua vainoo.
Me kuljemme kylästä kylähän näin,
ohi koirien räkyttäväin,
ja keskella raition raakuuden
sävel soipa on jumalien.
sinä aarteeni oma ainoo!
Me kaksi kuulumme yhtehen,
vaikk kohtalot mua vainoo.
Me kuljemme kylästä kylähän näin,
ohi koirien räkyttäväin,
ja keskella raition raakuuden
sävel soipa on jumalien.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.