Olen vakiolukija ja siten noteerannut em nimimerkin kommentit. Olen hänen kanssaan samaa mieltä ja myös eri mieltä.
Hän antaa kulloiseenkin ongelmaan hyviä ja toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. Hän katsoo ongelmaa sivusta, sivullisena ja ilman tunnemyrskyä, mikä helposti on ketjun aloittajalla päällä. Hän ottaa ongelman sellaisena kuin se kerrotaan ja vastaa juuri siihen mitä kysytään.
Tässä on myös hänen vastaustensa heikkous. Vaikka tänne kerrotaan yksittäinen ongelma tai tilanne, niin todellisuudessahan on yleensä kyse paljon suuremmasta asiasta. Tänne kerrottu voi olla jäävuoren huippu, sivujuonne ym. Menneisyydessä, taustalla, sivussa voi olla mitä tahansa, mistä me emme tiedä mitään. Se kaikki on kuitenkin aloittajan tiedossa ja nimenomaan tunteissa.
Siksi Liina Anniinan käytännölliset ja hyvätkin neuvot saavat aloittajan kimpaantumaan ja puolustusasemiin. Ongelma kun yleensä ei ole pieni ja yksinkertainen - siispä simppelit neuvot eivät osu maaliin.
Mutta - Liina Anniinaa kannattaa kuunnella. Hänellä on paljon varteenotettavaa sanottavaa. Ehkä häntä kannattaisi kuunnella herkällä korvalla juurikin sellaisen, jolla juuri nyt ei ole ongelmia anopin tai miniän kanssa.
Hän antaa kulloiseenkin ongelmaan hyviä ja toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. Hän katsoo ongelmaa sivusta, sivullisena ja ilman tunnemyrskyä, mikä helposti on ketjun aloittajalla päällä. Hän ottaa ongelman sellaisena kuin se kerrotaan ja vastaa juuri siihen mitä kysytään.
Tässä on myös hänen vastaustensa heikkous. Vaikka tänne kerrotaan yksittäinen ongelma tai tilanne, niin todellisuudessahan on yleensä kyse paljon suuremmasta asiasta. Tänne kerrottu voi olla jäävuoren huippu, sivujuonne ym. Menneisyydessä, taustalla, sivussa voi olla mitä tahansa, mistä me emme tiedä mitään. Se kaikki on kuitenkin aloittajan tiedossa ja nimenomaan tunteissa.
Siksi Liina Anniinan käytännölliset ja hyvätkin neuvot saavat aloittajan kimpaantumaan ja puolustusasemiin. Ongelma kun yleensä ei ole pieni ja yksinkertainen - siispä simppelit neuvot eivät osu maaliin.
Mutta - Liina Anniinaa kannattaa kuunnella. Hänellä on paljon varteenotettavaa sanottavaa. Ehkä häntä kannattaisi kuunnella herkällä korvalla juurikin sellaisen, jolla juuri nyt ei ole ongelmia anopin tai miniän kanssa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
... että olen saanut "julkisuutta" mielipiteistäni. Kiitos mukavasta kommentista, kiva kuulla että "ohjeeni" vaikuttavat käyttökelpoisilta.
Ymmärrän sen, että usein tänne kirjoitettu ongelma on vain jäävuorenhuippu. Ja aina ei kysyjä itsekään tiedosta allaan kököttävästä suuresta jäävuoresta. Päinvastoin! Torjuu sen. Sitä vain itsekukakin kuvittelee ongelmansa olevan pikkuruinen, hauras lumikökkäre, jonka pystyy hoitelemaan nopeasti pois sivutöinään.
Olen ajatellut, että monet ongelmat hoituvat nimenomaan konkreettisella tekemisellä ennemmin kuin päiväkausia kestävällä paasauksella ja filosofoinnilla. Tämä on meidän naisten helmasyntimme: loputon sanojen, tunteiden ja käsitteiden kanssa perkaaminen, mikä todellisuudessa osoittautuukin ovelasti nujertamiskeinoksi kökkösanaista äijää vastaan.
Joskus vaikuttaa siltä, että miehet ovat suomalaisessa kulttuurissa nykyään aika alaslyötyjä. Olemme naisina vastakohtia islamilaisen maailman naisiin nähden.
Ha! Mistähän tämäkin ajatus nyt putkahti tähän... ei ollut tarkoitus...
... mutta kovasti kiitos palautteesta.
Toivoopi Liina Anniina
jos liina anniinan neuvot olisi kirjoitettu eri sävyyn ne varmaan saisivat lämpimämmän vastaanoton kuin nyt. itselleni liina anniina paasasi siivoamisesta, vaikka moneen kertaan kerroin että siivottu on ja silti anoppi haukkuu sotkuiseksi. kun tämän kerroin, sain vastaukseksi ties mitä analyysejä siitä millainen ihminen olen, parkuva pikkuprinsessa joka ei kunnioita vanhempia ihmisiä ja tuskin ketään muutakaan ja kaipasin vaan silittelyjä että onpas paska anoppi (vaikka omasta mielestäni anoppi ei koskaan mikään paska ollutkaan ja tämänkin sanoin useaan kertaan), ja arvion siitä että kuvittelen olevani jumala. itselläni meni hermot nimenomaan siihen alentuvaan sävyyn ja luonneanalyyseihin. jos liina anniina haluaa auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan, voisi toisen lainen lähestymistapa toimia paremmin. ainakin omalla kohdallani kirjoitin tänne (ensimmäistä kertaa koskaan) siksi että olin puulla päähän lyöty anopin sanomisista ja loukkaantunut. en silti mitään silittelyjä pyytänyt tai tarvinnut, mutta en kyllä myöskään siihen hätään tarvinnut mitään haukkuja siitä miten huono ihminen muka olen. ymmärrän toki että tämä taitaa olla liina anniinan tyyli, ja jos hän itse haluaa jatkaa samalla linjalla eli haukkua ja sättiä ihmisiä kun heillä on muutenkin ongelma, on turha odottaa kiitoksia vastaukseksi vaikka siellä alentuvan viestin seassa olisikin joku ihan kokeilemisen arvoinen vinkki. jos todella liina anniina haluat täällä auttaa ihmisiä niin vosit tarkistaa sitä tyyliäsi hieman, koska nykyisellä linjallasi saat ihmiset loukkaantumaan ja puolustuskannalle, et avoimin mielin kokeilemaan viisauksiasi elämässään. näin ainakin omalla kohdallani, voihan olla että joillekkin sun viesteistäsi voi olla apuakin.. niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Anteeksi! Olen pahoillani, että haavoituit. Otan vinkkisi onkeeni. Minulla on ikävä tapa sanoa asiat suoraan. Toisaalta olen ihminen, joka ei juoruile kenenkään selän takana, jos nyt jotain hyvää itsestäni sanon.
Muista, etten oikeasti tunne sinua! Joten kovin henkilökohtaisesti ei kannata sanomisiani ottaa. Voi olla, etten olisi niin kärkevä, jos tuntisin sinut livenä.
Liina Anniina ei todellakaan vastaa tunnemyräkkään, eli ei toimi vertaistukena kanssanaiselle, vaan pahimillaan yrittää saada toisen mielen vielä pahemmaksi, kuten olemme saaneet monesta vastauksesta lukea. Ja juuri siitä syystä en voi häntä arvostaa. Jokainen joka haluaa suututtaa tuohtunutta vielä lisää, ja samalla pönkittää omaa erinomaisuuden tuntoaan, ei ansaitse kiitosta, vaikka monessa asiassa olisikin oikeassa. Ei se sanoma, vaan esitystapa ;)
Luin kertaalleen vielä tekstinsä läpi, enkä edelleen voi uskoa että, L.A. voisi olla 32-vuotias nuori nainen, sillä hänen paatoksensa ja paha olo viittaa yksin jääneeseen keski-ikäiseen ja erityisen egokeskeiseen henkilöön, joka luultavasti työskentelee hoitoalalla, missä totutusti on ollut tapana sortaa muita kanssasisariaan.
No en todellakaan ole keski-ikäinen yksinjäänyt nainen! Millainen minun pitäisi olla, että mahtuisin sinun luomaasi kuvaan 32-vuotiaasta.
Voi sen kertoa, että olen koulutettu, lukeva ja kirjoittava ihminen. Lukeminen, kirjallisuus on rakkaimpia harrastuksiani, liikunta, psykologia, eläimet, lapset, luonto, politiikka kuuluvat vahvasti persoonaani.
Olen myös kokenut elämässäni erittäin kovia menetyksiä, minua ei elämä ole kohdellut silkkihanskoin vaan pikemmin aikoinaan pusertanut melko tiukkaan kujanjuoksuun. Ehkä se tekee minusta vanhahkon ja ankaran sekä yksinäisen vaikutelman, olen joutunut paljon ajattelemaan. Mikään hyvä ei ole minulle itsestäänselvyys. Toisaalta, olen erittäin onnellinen tällä hetkellä siitä, mitä minulla nyt on.
Keskustelupalstan tarkoitus on kai lähinnä mielipiteidenvaihto. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja sen esittämiseen. Ymmärrän kyllä että moni haluaa tälläkin palstalla vain tietynlaisia vastauksia ns ongelmiinsa, sitä mainitsemaasi vertaistukea. Joskus vaan on niin, että kun ei kertakaikkiaan pysty käsittämään sitä suurta tunnekuohua jonkun (omasta mielestään) täysin tyhjänpäiväisen asian takia tai sitten tuntuu ettei ongelmansa kanssa painiva osaa katsoa asiaa toiselta kantilta. Mielestäni on hyödyllisempää vastauksessaan antaa edes jonkunlainen ratkaisun avain (ehdotus) tai kritisoida sitä ongelmaa, kuin se että annetaan vertaistukea joka ei suinkaan poista sitä suuttumusta vaikkapa siihen anoppiin, vaan suorastaan ruokkii sitä (sanottiinhan palstallakin että olen EHDOTTOMASTI oikeassa ja anoppi on kerrassaan kauhea ämmä).
Toivoisin ainakin että joskus se toisenlainen näkökulma pistäisi asiaa miettimään ja mahdollisesti näkemään myös sen oman käytöksensä haittapuolet.
teidän on turha ihmetellä miksi kommunikatio on niin vaikeaa. te puhutte (kirjoitatte) niin paljon pääsemättä ikinä asian ytimeen.hohoijaa.
ensin sanotte mitä syllki suuhun tuo sitten alatte vääntelehtimään ja hakemaan sovintoa.ikinä ei näy perusteluja (eikä aina edes sitä mielipidettäkään)
minun mielestäni tuo liina annukka tai mikä lie on aika ylimielinen pilkunn*ja.
Vai olen semmoinen. No heh vaan, ollaan sitten!
Toisaalta, olen jossain kommentissa puolustanut miehiä, koska he usein jäävät altavastaajiksi neurooseissaan pyörivälle naiselle, joka taitavasti sanojaan pyöritellen pyöräyttää miesparan sekaisin psykologiseen mössöön heitellen lonkalta vedettyjä diagnooseja miehen persoonanrakenteesta.
Avioerotapauksissakin miehet jäävät toiseksi, kun on lasten taapamisista kyse. Nainen on yleensä taitavampi hakemaan sos.työntekijöitten ja oikeusistuimen myötätunnon.
Etkös sä juuri harrasta noita lonkalta vedettyjä diagnooseja täällä kirjoittajien persoonarakenteesta?
En vedä lonkalta.
jaa että sun mielestä sun "diagnoosit" musta on ihan paikkansa pitäviä? :D mistäköhän johtuu ettei yksikään mun real-lifeystävä ei ole ollut ainakaan mun tietääkseni samaa mieltä sun kanssa mun "persoonanrakenteesta". se on ihan ymmärrettävää ettei tänne kirjoitetun viestin perusteella voi tosiaan tietää ihmisestä mitään, mutta sitä suuremmalla syyllä ei pidä alkaa ketään tuomitsemaan tai tönttimään koska ei voi tietää sitäkään miten herkkä toinen on tai mitä on kokenut tai kokee parhaillaan elämässään. mulla nyt ei onneksi ollut suurempaa tilannetta päällä, mutta koskaan en ole itse kirjoittanut kuin eläinaiheisille foorumeille ennen kuin kys. aiheesta.. mutta jollain toisella saattaa olla oikeasti vaikeaa siihen pisteeseen asti ettei todella jaksa enää yhtään ns. paskaa niskaan, siksi aikuisen ihmisen pitäisi voida kirjoittaa vaikka kritiikkiäkin muuten kuin myrkylliseen sävyyn. sanot että olet kokenut yhtä jos toista kurjuutta, olisitko itse halunnut silloin että joku puhuu sinulle kuten puhuit minulle tai muutamille muille jotka kirjoittavat tänne vaikeasta tilanteestaan? itse vaikeuksia kokeneena tahdon käyttää sitä vahvuutta joka on kasvanut muiden tukemiseen ja auttamiseen.. toki se on taas oma tapani käsitellä asioita ja saada niihin jotain tolkkua, eikä sen täydy olla sinun tapasi.. silti, ajattele mitä saat aikaan sillä mitä tänne kirjoitat. aikuisella täytyy olla käytöstapoja myös netissä. kuten olen jo sanonut, jos tahdot todella antaa neuvoja niitä ei kannata haudata piikittelyn sekaan, vaan piikit ruusujen sekaan ;)
"okiinenkin oksa näyttää kauniilta kun sitä koristaa ruusu"
Minkä kuvan olen mielestäsi antanut persoonallisuuden rakenteestasi?
-Kerrot, että olet herkkä ja ookoo, niin olet minunkin mielestäni. Herkkä.
-Sanot, että olet kiinnostunut eläimistä ja kirjoitat eläinaiheisille foorumeille. Okei, en väitä vastaan, olet kiinnostunut.
-Sinulla ei ole tilannetta päällä. Okei! Ei ole.
-Sinulla on vaikeaa, kirjoitat. Okei! Myönnän, että sinulla on vaikeaa.
-Haluat käyttää vahvuuttasi muiden tukemiseen. Okei! En kiellä vaan olen iloinen, että teet sen.
-Kerrot, että sinulla on oma tapasi käsitellä asioita. Jes! En estä sitä. Jokaisella on oma tapansa ja jokainen on vastuussa tavoistaan.
- Kerrot minulle, että minun pitää tarkistaa käytöstapani netissä. Okei! En ole nimitellyt haukkumasanoilla enkä kiroillut tähänkään asti, enkä tästä eteenpäin.
- Yksi poikkeus on: jos joku kyselee neuvoja, niin vastaan omien näkökantojeni mukaan. Mutta yritetään nyt laittaa näyttävä ruusu jokaiseen. Toisaalta, minusta jo siinä, että vaivautuu pohtimaan ja vastaamaan jonkun ongelmaan, on ruusu jo siinä vaivannäössä.
VALKEA RUUSU SINULLE!