puheet tällä palstalla, ja asioiden vatvominen.
Varsinkin tämä asia, että voiko pettämällä alkanut suhde kestää? ja jos joku on pettänyt ja jättänyt, niin lohdutetaan jätettyä, että älä huoli, ei se suhde kestä kun pettämällä alkoi. Ja ei kukaan halua puolisoksi pettäjää...ja muuta liirumlaarumia.
Ja jotain älytöntä, että jos jonkun exä on aloittanut suhteen liian pian erosta, niin lohdutetaan että ei se kestä. Ja ei vaihtamalla parane.
Paskat sanon minä. Minun mieheni rakastui ykskaks toiseen, ja aivan ilmeisesti on vaihtamalla parantunut, vaikka pettämällä suhteensa alkoikin.
Kestävyydestä en vielä tiedä, mutta miksi ei voisi kestää. Ystäväni aloitti samallalailla suhteen; rakastui naimisissa ollessaan ja vaihtoi lennosta toiseen. Nyt ovat olleet jo 7 v yhdessä ja yhteinen lapsikin on. Ja vaihtamalla on parantunut, ystäväni on selvästi onnellisempi kuin entisessä liitossaan.
Vaikka ei hänen exässään sinänsä mitään vikaa ollut. Enkä myöskään pidä itseäni minäkään mitenkään hirviönä ja kauheana kumppanina.. mutta niin vain voi ihmiselämässä käydä, että ykskaks, kuin salama kirkkaalta taivaalta voi tapahtua rakastuminen, kuten miehellenikin ilmeisesti kävi.
Elämää ei todellakaan voi kontrolloida.. asettaa sääntöjä, että miten suhde on aloitettava jotta se onnistuu. Jätetyille (kuten minullekin) tämä on kamala paikka. Mutta itse olen yrittänyt hyväksyä asian, koska mitä muutakaan voin?
Näin vain voi tapahtua.
Siinä on jätettyjen turha vatvoa ja miettiä, että ei tuo voi kestää, kun alkoi tuolla tavalla tuo suhde.
Varsinkin tämä asia, että voiko pettämällä alkanut suhde kestää? ja jos joku on pettänyt ja jättänyt, niin lohdutetaan jätettyä, että älä huoli, ei se suhde kestä kun pettämällä alkoi. Ja ei kukaan halua puolisoksi pettäjää...ja muuta liirumlaarumia.
Ja jotain älytöntä, että jos jonkun exä on aloittanut suhteen liian pian erosta, niin lohdutetaan että ei se kestä. Ja ei vaihtamalla parane.
Paskat sanon minä. Minun mieheni rakastui ykskaks toiseen, ja aivan ilmeisesti on vaihtamalla parantunut, vaikka pettämällä suhteensa alkoikin.
Kestävyydestä en vielä tiedä, mutta miksi ei voisi kestää. Ystäväni aloitti samallalailla suhteen; rakastui naimisissa ollessaan ja vaihtoi lennosta toiseen. Nyt ovat olleet jo 7 v yhdessä ja yhteinen lapsikin on. Ja vaihtamalla on parantunut, ystäväni on selvästi onnellisempi kuin entisessä liitossaan.
Vaikka ei hänen exässään sinänsä mitään vikaa ollut. Enkä myöskään pidä itseäni minäkään mitenkään hirviönä ja kauheana kumppanina.. mutta niin vain voi ihmiselämässä käydä, että ykskaks, kuin salama kirkkaalta taivaalta voi tapahtua rakastuminen, kuten miehellenikin ilmeisesti kävi.
Elämää ei todellakaan voi kontrolloida.. asettaa sääntöjä, että miten suhde on aloitettava jotta se onnistuu. Jätetyille (kuten minullekin) tämä on kamala paikka. Mutta itse olen yrittänyt hyväksyä asian, koska mitä muutakaan voin?
Näin vain voi tapahtua.
Siinä on jätettyjen turha vatvoa ja miettiä, että ei tuo voi kestää, kun alkoi tuolla tavalla tuo suhde.
Vastaukset 22
Vanhimmat
minäkin. Minunkin lähipiirissäni on useampia tapauksia, joissa pettäjä on mennyt suoraan uuteen suhteeseen ja suhde on kestänyt. Miehenikin meni äskettäin naimisiin entisen salarakkaansa kanssa, hekin ehtivät olla julkisesti yhdessä jo monta vuotta ennen naimisiinmenoa. Varmaan on onnellisempi kuin minun kanssani, vaikka en minäkään mikään hirviö ollut. En silti mitenkään puolustele pettämistä, mutta kenellä on varaa heittää se ensimmäinen kivi..
Totta kai mikä tahansa suhde voi kestää, alkoi se miten hyvänsä.
Ja mikä tahansa suhde voi kestää myös pettämisen. En ole ihan varma, tarkoitatko "kestämisellä" sitä, että nämä suhteet kestävät uskollisina vai että ne kestävät uskottomuudesta huolimatta.
Se näet lienee todennäköistä, että pettämiseen päätynyt yksilö pettää myös muita kumppaneitaan, jos ei tee itsensä kanssa jotain työtä. Pettäminenhän ei ratkaisukeinona parisuhteeseen ongelmiin ole sieltä toimivimmasta päästä, mutta ne jotka siihen ratkaisuna päätyvät, päätyvät siihen helposti aina, kun vähän kumppani alkaa "ahistaa".
Ette voi tietää, onko parantunut vaihtamalla. Miten sen voisi mitata?
- Ei ainakaan sillä, että syntyy lapsi.
Tai etteivät ole eronneet, vaan pysyneet yhdessä.
Syitä suhteen jatkuvuudelle voi olla muitakin kuin se, että olisi löytänyt nk. "paremman".
Voihan olla, että mies ymmärtää nyt nimenomaan sen, että vaihtamalla EI parane. Eli ihmisessä on tapahtunut sisäinen kypsyminen ja kasvu. Mies ehkä huomaa, että parisuhdeongelma ei ollutkaan kumppanissa, vaan itsensäkin täytyy yrittää.
Emme voi tietää, mitä ihminen sisimmässään ajattelee, tuntee tai arvostaa. Meillä on sosiaalisia naamareita kaikilla, että muut eivät näkisi paljasta sisintämme.
Olen pahoillani puolestanne, että olette joutuneet jätetyiksi.
Toivon teille hyviä ihmissuhteita jatkossa!
varmasti, ettei ole parantunut...
Tosiaankaan, sitä ei voi mitata. Eikä tarvitsekaan voida. Oli syy mikä hyvänsä, suhteen kestävyys kertoo kuitenkin omaa kieltään. Vaikkei ehkä koko ajan missään onnen aallonharjalla surffatakaan, niin ainakin ollaan ainakin riittävän tyytyväisiä suhteeseen eikä sitä haluta vaarantaa. Niin ei käynyt aiemmalla kerralla... Kertooko se jotain..?
Jos uusi suhde kestää.
"Kertooko se jotain?"
- Se voi kertoa esimerkiksi sen, että ukko otti opikseen ja on aikuisempi nyt.
että, jos suhde kestää niin se ei kerro mitään onnellisuudesta? ja siitä että rakastaa sitä uutta enemmän ja erilailla kuin entistä.
Minusta se kyllä kertoo juuri tuosta.
Jos haikailisi entisen perään tarpeeksi, niin kyllä sitä ottaisi eron siitä uudesta ja yrittäisi palata entisen luokse. Ei kai kukaan ole jonkun kanssa vain kun on "aikuisempi ja ottanut opikseen".
Näitä älyttömiä lausahduksia juuri tarkoitin tuolla aloituksella.
osaa reflektoida omaa käytöstään, voi uusi suhde onnistua. Niin kauan kuin syy pettämiseen on vittumaisessa aviomiehessä/vaimossa, ei uudellakaan suhteella ole suuria onnistumisen mahdollisuuksia. Nämä lauseet kuulet keltä tahansa kokeneelta perheterapeutilta, joten älyttömyys löytyy paremminkin omasta aloituksestasi.
sanonut selvästi, että mies ei ole syyttänyt minua mistään, tai pitänyt vittumaisena. Ei hän ole sanonut että minun syytä on, kun alkoi pettämään.
Hän kai vain rakastui, tai mitä lie seksiä se suhde, jokatapauksessa jotain mille hän ei voinut mitään. Ja varmaan tällaisia tapauksia on muitakin.
Mä en edes ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka syyttävät puolisoa tai kehuskelevat uudella suhteellaan entiselle! Jos mieheni olisi sellainen ollut, niin en kyllä perään itkisi. Olisin vain ihmetellyt millaisen idiootin kanssa olenkin voinut olla. (en toki tarkoita etteikö minussa vikaa olisi, mutta kyllä me molemmat ollaan tajuttu omat vikamme, eikä toista ole mitään mieltä syytellä. tilanne on tarpeeksi kamala muutenkin )
Ja kyllä olen tuosta kanssasi samaa mieltä, että jos jotkut muka syyttävät exäänsä pettämisestään, niin ei silloin kyllä muutkaan suhteet kestä. Ihan jo senkin takia, että kuka sellaisen ääliön kanssa edes kovin pitkään olisi.
Parisuhteessa on kaksi osapuolta ja molempien panos suhteen onnistumiseen on yhtä suuri. Pettänyt voi kokea oman kumppaninsa ikäväksi juuri sen takia, että tämä ei halua kehittää suhdetta vaan sanoo "kaikki on hyvin" tai "juu, katsotaan sitten kun on aikaa". Eikö myös tämän toisen osapuolen pidä tutkiskella omaa käytöstään? Miksi hän torjuu toisen ehdotukset, vähätellen tai mitätöiden ne? No, ketään ei voi pakottaa tutkimaan itseään. Petetyltä osapuoleltakin se jäisi monenmonta kertaa tekemättä, ellei kumppani olisi pettänyt. Eli siis puolin ja toisin on hyvä tarkastella omaa käytöstään ja suhtaumistaan kumppaniinsa. Yleensä vain kiinnitetään kohtuuttoman paljon huomiota toisen tekemisiin ja sanomisiin.
Kuka muuten mittaa suhteen onnistumista ja mistä se mitataan? Oma exsuhteeni kesti reilun 20v, uskoton olin vasta sen loppupuolella eikä ex ollut siitä oikeastaan moksiskaan. Ehkä hän oli viimein tutkiskellut omaa käytöstään :D. Siitä hänelle täydet pojot.
petetty sanoisi "kaikki on hyvin" ja "katsotaan". Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että jos toinen ilmaisee selvästi haluavansa avioeron, jos suhde ei muutu, ei haluaisi tehdä mitään. Suurempi ongelma on se, että pettäjä ei osaa ilmaista itseään selkeästi tai ei itsekään tiedä, mitä haluaa. Se, jolla on "paha olla", on vastuussa siitä, että kommunikoi asian toiselle ja varmistaa, että toinen ymmärtää.
Pettämisestä on vain pettäjä vastuussa ja se ei vieläkään ole mikään ratkaisu parisuhteen ongelmiin. Pettäminen kertoo vain pettäjästä, ei parisuhteesta.
"Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että jos toinen ilmaisee selvästi haluavansa avioeron, jos suhde ei muutu, ei haluaisi tehdä mitään"
On täysin normaalia, ettei toinen (tai kumpikaan) halua muuttua, ei kerrassaan millään. Toinen ei joko millään ymmärrä tai ei halua ymmärtää asian vakavuutta. Sekin on täysin normaalia. Ei ketään voi pakottaa ymmärtämään.
Pettämisestä on vain pettäjä vastuussa, ellei kumppani tiedä siitä. Tieto kumppanin pettämisestä tuo mukanaan vastuun, ei kumppanin pettämisestä vaan parisuhteen tilasta.
Tuo mitä edellä kerrottiin "uskoton olin vasta sen loppupuolella eikä ex ollut siitä oikeastaan moksiskaan" on myös täysin normaalia. Se kertoo todella paljon parisuhteen tilasta, molemminpuolin. Monesti parisuhteen molemmat osapuolet voivat olla välinpitämättömiä toisiaan kohtaan eli rakkaus on kuollut. Siitä huolimatta molemmat tai toinen haluaa asua yhdessä. Oikeastaan näissä tapauksissa ero on vaikeampaa. Rakkauserot ovat yksinkertaisempia: erotaan, kun vähintään toinen ei rakasta eikä tule mieleenkään jatkaa liittoa/yhdessäasumista.
Olin 25 vuotta naimisissa, uskollinen. Sitten kohtasin toisen, petin ja erosin. Nykyinen kolmivuotinen suhde on ollut antoisampi kuin yksikään noista 25 vuodesta exän kanssa. Suureksi osaksi se johtuu siitä, että nyt olen aivan erilainen kuin 25 vuotta sitten, uskallan enemmän ja tiedän mitä eniten arvostan ja tarvitsen. En sano, että exliittoni olisi ollut huono ja pelkkää kärsimystä. Se vain ei vastannut enää tarkoitustaan. Erilleen kasvaminen ei ole fraasi vaan totisinta totta, ainakin minulla ja exällä.
Jokaista ihmistä rakastaa erilailla, koska jokainen ihminen on erilainen :).
olen vähän eri mieltä tuosta. Tuo nimittäin on se helpoin tie, että kun ihminen muuttuu ja "kasvetaan erilleen", niin silloin vaihdetaan miestä/naista.
Miksi ei voi uskaltaa, ilmaista tarpeitaan rohkeammin, kertoa mitä tarvitsee SEN VANHAN PUOLISON KANSSA.
Mutta se on vaikeaa, ei uskalleta näyttää muuttunutta "minää" puolisolleen, vaan on paljon helpompaa näyttää se jollekin uudelle (joka ei tiedä millainen olet aiemmin ollut). En tiedä onko tuossa sinänsä mitään väärää, mutta sen entisen puolisonkin kanssa voisi löytää vielä vaikka mitä, jos uskaltaisi olla rohkeasti oma muuttunut itsensä myös hänen kanssaan.
Mutta taustalla on pelkoa, että toinen ei hyväksykään sitä että olet muuttunut. (vaikka hyvinkin saattaisi hyväksyä, jos vain sen uskaltaisi näyttää)
Et tainnut oikein ymmärtää mitä tarkoitin erilleen kasvamisella. Tarkoitin, ettei vanhaa puolisoa kiinnosta minun toiveeni ja tarpeeni. Hän ei halua muuttua tai sitten hän on muuttunut juuri päinvastaiseen suuntaan kuin minä.
Parisuhteen pitäisi olla vastavuoroista, niin tottahan minunkin olisi otettava huomioon hänen muutoksensa päinvastaiseen suuntaan kuin minä. En voi sitä tehdä ilman, että jättäisin taas kerran huomioimatta omat tarpeeni ja toiveeni. Koska ymmärrän sen, etten voi enää taipua enkä sopeutua hänen muutokseensa, niin en myöskään enää edes odota, että hän kykenisi huomioimaan minut paremmin. On turhaa hakata päätä seinään ja kuvitella, että toimimattomasta suhteesta saadaan toimiva, jos molemmat luopuvat tärkeimmistä tarpeistaan ja toiveistaan, oikeastaan koko minuudestaan. Ei se ole parisuhteen tarkoitus.
Uusi suhde on parempi ratkaisu. Ei ole merkitystä sillä millainen on joskus ollut ja mitä silloin tarvinnut ja hakenut kumppaniltaan. Ainakin minulla oli selkeästi ideana exän kanssa perheen perustaminen. Etsin silloin siis isää lapsilleni enkä kumppania itselleni, joka taas uudessa suhteessani oli perusajatuksena.
Entisen puolison kanssa ei todellakaan voi löytää "vaikka mitä", ellei hän ole siihen halukas. Muutosvastarinta on yleensäkin kova, mutta parisuhteessa se on useinmiten liian kova. Toinen ei vain yksinkertaisesti siedä sitä, että hänen täytyisi toimia ja tehdä suhteen eteen jotain. Puolison muuttuminen on kuin punainen vaate tai sodan julistus. Silloin täytyy puolustautua! On melko hölmöä kuvitella, että puoliso koskaan hyväksyisi muutokset noin vaan. Siksi vanhan kumppanin kanssa ei voi löytää enää mitään, jos siltä näyttää ja tuntuu.
on muutenkin tuhoontuomittua spekuloida muiden ihmisten parisuhteen onnellisuutta. Kuinka monta kertaa mäkin erehtynyt ajattelemaan, että tuossapa on onnellinen (niin ja juu, kauan yhdessä olleet) pariskunta ja piakkoin tupsahtanut tieto avioerosta. Joten mä tyydyn vaan toteamaan, että pitkä suhde kertoo siitä, että pariskunta haluaa olla yhdessä. Oli sitten pettämisestä alkanut tai kehkeytynyt normaalin proseduurin mukaan.
Syitä voi olla:
- Ovat onnellisia keskenään
- Läheisriippuvaisuus
- Kokee parisuhteessa olonsa turvalliseksi, vaikkei nyt erikoisemmin onnellinen olekaan.
- Ei uskalla lähteä uudelleen eroon ja yrittää muun ihmisen kanssa.
Esimerkiksi noissa tapauksissa, kun puolisosta erottu, omat lapset kokeneet eron, tuoneet heidän elämään uuden kumppaninsa ja lapsille tullut kaksi kotia tai vakituiset reissaamiset toiselle vanhemmalle, niin kyllä siinä on tehty aika iso uhraus. Voi olla joskus vaikeaa myöntää, että se uhraus on tehty parisuhteen vuoksi, joka ei toiminutkaan. Parisuhde voi myös kestää sen vuoksi, että sitä on ylipäätänsä harkittu syvällisemmin ja ehkä siten myös sitouduttu vakaammin. Toisaalta ihminen myös voi kasvaa ja oppia tekemistään tempauksista.
Jos pariskunnan suhde on kestänyt pitkään, niin se juuri kertoo siitä, että pariskunnan suhde on kestänyt pitkään. Onnellisuuden tietävät vain he itse, jos hekään.
Ja mitä vatvomiseen tulee, niin tosiaan uskottomuus-foorumilla vatvotaan niitä samoja juttuja yhä uudelleen ja uudelleen. Ihmiset voivat vaihtua, mutta aihe pysyy. Ja useasti nämä ihmiset voivat päätyä pohtimaan samoja kysymyksiä kuin edeltäjänsäkin.
Se että ollaan yhdessä eletty monia vuosia, ei todellakaan kerro että ollaan oltu onnellisia. Se miksi ennen avioliitot kestivät, perustui siihen, ettei siinä odotettu mitään onnellisuutta.
Ennen uskottiin siihen että kasvetaan yhteen. Se onnellisuus oli jotain muuta, eikä siitä toisesta ihmisestä johtuvaa.
Omien vanhempieni avioliitto kesti yli 50 vuotta. Eivät he olleet koskaan onnellisia. Mutta kummasti sitä rakkautta löytyi viime vuosina. Ehkä en itse jaksaisi noin kauaa odottaa sitä, että viimein sitä yhteistä tunnetta löytyy. Enkä usko että tuollaista sisua enää keneltäkään löytyy.
Ei sitä onnellisuutta voi mitata, se vain ehkä näkyy jotenkin epämääräisesti ulospäin. Vaikka lämpimänä hymynä, tai siinä kun toisen irvaavat sitä roikkumisena, riippuvaisuutena, alistuksena tai kulissina. Olemalla vain hetki tällaisien parin arjessa, se voi näkyä sille tarkkailijalle – niin tai hyvälle ystävälle toki muutoinkin.
suhde voi kestää vaikka pettämisestä alkaisi. Luottamuksen kanssa voi kyllä tulla ongelmia.
Pääasiassa kai täällä ihmisiä sapettaa se, että petetään kauan ja valehdellaan siitä, syytetään toista vainoharhaiseksi kun epäilee vaikka todella olisikin aihetta. Kaikki siis oman nahkan pelastamiseksi, kuinka itsekkäitä ovatkaan ihmiset.
Kun nämä pettäjät eivät tajua sitä, että tämän mitä ap sanoo voi todella ymmärtää, että elämää ei tiedä etukäteen, voi tapahtua rakastumisia niin ettei se vakisuhde enää riitä ja halutaan vaihtaa: pointti on se, että minäkin annan miehen mennä ihan rauhassa enkä perään katso, jos hän sen päätöksen tekisi. Mutta, ei hän tee sitä ennen kuin on pullat varmuudella uunissa. Niin vaan pedataan uutta lempeä ja vasta kun aika on kypsä jätetään tai ei jätetä, vaan raukkamaisesti vastuu siirretään minulle.
Petturilla ei ole oikeutta varastaa toisen aikaa! Kyllä saa lähteä enkä perään jää itkemään tai lahkeissa roikkumaan, kun vaan rohkeasti tekee päätöksensä lähteä ja heti. Toisiin saa rakastua ja lopettaa liittonsa, kun sen vain tekisi rehellisesti ja lakkaisi tuhlaamasta muiden aikaa.
Tässä keräilen nyt itse voimia lähteä..kyllä sen onnen toiselle suo, kun vaan olisi reilu peli mutta ei salarakkaalla turhaan ole nimeä..
Kunpa ihmiset ymmärtäisivät olla uskollisia!
Monelta tragedialta vältyttäisiin.
ainakin selvisi miksi miehesi on jättänyt sinut.
valaise vähän, en tajunnut.
todella viisas, kun hyväksyt kamalat tosiasiat, pravo! Niinikään suorastaan nerokasta sanoa "mitä muutakaan voin?", "Näin vain voi tapahtua." Ja "turha vatvoa ja miettiä, että ei tuo voi kestää, kun alkoi tuolla tavalla tuo suhde".
Olet todella selväjärkinen ihminen ja selviydyt mistä tahansa. Kaikkea hyvää sinulle!