miehenä kuulla jos nainen odottaa sinulle lasta yhden yön jutusta tai muusta pienestä suhteesta..Mistä tämä tahtominen kuulla asiastaon kiinni, tässä jotain esimerkkejä...
haluaisin kuulla tilanteessa kun:
- pidät naisesta ihmisenä/ystävänä
- rakastat naista ja haluaisit suhteen/perheen hänen kanssaan
- haluat jälkikasvua muutenkin
- sinulla tulee olla mahdollisuus sanoa sana asiaan
- vaikka tekisikin abortin halauaisit kuulla että tuolla jossain on sinun siittämäsi nainen
- jonkun muun syys takia?????
haluaisin kuulla tilanteessa kun:
- pidät naisesta ihmisenä/ystävänä
- rakastat naista ja haluaisit suhteen/perheen hänen kanssaan
- haluat jälkikasvua muutenkin
- sinulla tulee olla mahdollisuus sanoa sana asiaan
- vaikka tekisikin abortin halauaisit kuulla että tuolla jossain on sinun siittämäsi nainen
- jonkun muun syys takia?????
Vastaukset 36
Vanhimmat
haluaisit kuulla?
Onko tämä joku tutkimus? Gradu? Opinnäytetyö?
ole todellakaan, vain puhtaasti kiinnostaa. Tässä ei ole kyse nyt teemasta Miesten oikeudet vs. velvollisuudet vaan puhtaasti miehen halu tietää tai olla tietämättä. Että jos noin olisi niin kannattaisiko edes kertoa miehelle ja millloin ei??? Missä tapauksissa haluaisit tietää?
Vastatakaa jooko.
naisia astutaan..
näin on!
http://www.youtube.com/watch?v=Y3Oe0OtRza4
Mitä mieli ei tiedä, se ei mieltä vaivaa.
Vastahan tätä joku viikko sitten kysyttiin ja sain tismalleen samanlaisesta vastaukseta vastaväitteitä.
et halua tietää vaikka tykkäät naisesta? Mitä sen jälkeen tapahtuu jos kuulet?
nyt poliittisesti korrektia sanoa se, että haluis tietää mahdollisesta lapsesta jne. Mut jos oikeasti ajateltaisi sellaisen seurauksia. Mitä siitä seuraa? Ensinnäkin herää kysymys, että mitä sellaisen äidin päässä liikkuu, joka tieten tahoten haluaa pilata kenties toisen ihmisen elämän? Ja mitä sellainen tekee lapselle, jos mies saadaan syyllistämällä osallistumaan lapsen elämään vastentahtoisesti, puhtaasti velvollisuuden tunteesta? Lapsihan vaistoa sellaiset asiat. Lapsi näkee teeskentelyn läpi, kunnes oppii itse valehtelemaan ja teeskentelemään.
Mulla olisikin sellaisille ämmille kysymys, että miksi vitussa ne haluaa kertoa raskaudestaan ja lapsesta jollekin yhden illan hoidolle, kenen kanssa on hyvin suuri todennäköisyys siinä, ettei siitä mitään suhdetta tule? Miksi? Yhteiskunnassa on asiat kuitenkin jokseenkin kohillaan, että rahallisesti pärjää myös ilman miehistä apua. Nälkään ei kuole jne. Minä en kertois. En kertois, jos olisin varma, ettei toinen osapuoli välittäisi minusta enemmänkin. Silloinkin olis aikamoisen harkinnan paikka...
En todellakaan kaipaisi nykyisiessä elämäntilanteessa ilmoituksia joiltain nuoruuden yhdenillan hoidoilta mahdollisista jälkeläisistäni. Omassakin elämässä on nyt tekemistä. Ihmettelisin kyllä sellaisten motiivia. Et mitä vittua ne nyt oikein kuvittelee saavuttavansa? Minulla ei lämpimiä tunteita sellaisesta heräisi. Päinvastoin. Vituttaisi niin perkeleesti...
Minä olen kertonut tykkäämilleni naisille todella suorasanaisesti, etten halua lisää lapsia. Mulla on yks ja se saa riittää. Eikö minun tahdolla ole mitään merkitystä?
?
häh? Miettiikö naiset koskaan valintojensa seurauksia? Miettiikö koskaan syntymättömän lapsen elämää? Sitä, että pelaavat uhkapeliä sillä syntymättömän lapsen elämällä? Miettivätkö koskaan sitä, että onko heistä äidiksi miehen läsnäolon puutteesta huolimatta?
Mä oon viheltänyt yhden suhteen poikki nimenomaan toisen vauvakuumeen takia. Joskus viime talvena. Täytyy sanoa, että onnekseni kyseessä olis fiksu ja ajatteleva nainen. Meillä kummallakin on vähemmän ongelmia sen johdosta.
vaikka asia ei nyt muhun liity millään tavoin, mutta esitän kuitenkin kysymyksen: Onko parempi kuulla lapsesta jo varhain, kuin että joku hemaiseva nuori neito tai päätä pidempi mies pamahtaa oven taakse sanoen "terve faija?"
Näitä terve faija tapauksia olen kuullut tässä tuttava piirissäni, ja nää frendini ovat sanoneet että olisi nyt vähän aikaisemmin voinut sekin ämmä ilmoittaa että on lapsi.
Muuten kyllä olen pitkälti samalla kannalla, ainoa vain että mun mielestä ehkä kuitenkin miesten on hyvä tietää kuin että jossain vaiheessa mies elää perheidylliä niin tulee yli 15-vuotiaalta kutsu oikeuteen isyyden selvityksiä varten.
Äkkiseltään sanoisin, että ottaisin hatkat saman tien, mutta ilman todellista kokemusta asiasta en voi olla varma, josko heittäytyisinkin vastuuntuntoiseksi. Joka tapauksessa ajatus on kauhistuttanut minua koko aikuisikäni.
Minä olen silti sitä mieltä, ettei ei pidä kertoa. Jos haluaa pitää lapsen ja mies ei halua, miehen tahtoa ei voi jättää huomioimatta. Ja tässä on turha alkaa puhumaan vastuun jakamisesta. Jos toisen tahdon yli kävellään, siitä seuraa aina ongelmia.
"Onko parempi kuulla lapsesta jo varhain, kuin että joku hemaiseva nuori neito tai päätä pidempi mies pamahtaa oven taakse sanoen "terve faija?""
Nojaa... Mä valkkaisin mieluummin sellaisen tilanteen.
mutta kun sinä et ole kaikki miehet, niin mistäs naiset voi tietää etukäteen. Mun pojan isä oli iloinen tiedosta ja thats`it "ota yhteyttä jos tulee jotain" jäin miettimään mitä ikinä toikaan tarkoittaa?, jää asiat pojan ja isän välisiksi asioiksi, ja mitä tulee siihen miettiikö ämmät koskaan, niin kopsaan toiseen ketjuun kirjoittamani tekstin, josta uupuu se teksti miten monta yötä laski rahoi ja suunnitteli kirjallisesti tulevaisuutta puntaroiden mitä teen, eli mietin minä ainakin ja hyvin moni muukin miettii mitä totaaliyhäreiden kanssa keskustellut:
(vaikka ap. en olekaan niin voin aivan hyvin asettua jälleen kerran tällä palstalla kivitettäväksi tässä asiassa, ja tästä ei pidä vetää mitään johtopätöksiä mun ja pojan isän välisestä suhteesta)
Kopio:
onko aloituksella tarkoitus päästä puoskaroimaan totaali-yhäreitä? Vaiko kenties puoskaroimaan näitä lapsia? No mulla on kokemusta puoskaroinnin kohteena olemisesta joten voin olla nyt vieläkin, kun tuo kuumeinen poika tuossa nukkuu :>>
"Hani pieni, kulta rakas pikkuiseni, äiti ei jätä sua vaan hoitaa kunnes saadaan ukki tänne (kun kaikki muut tuttavat ovatkin työelämässä) tai pääset taas päiväkotiin." (Mielessäni mietin: En sulle vierasta hoitajaa soita kun sä sairastat, en siitä huolimattakaan vaikka mun valmistuminen taitaa nyt muutamalla päivällä pidentyä ja työpäiväkin mulla olisi tänään. Eriasia jos olisit avoimempi etkä vierastaisi vieraita niin valtavasti mitä teet. Montakohan päivää voi vuodesta olla duunista pois kunnes irtisanotaan, opinnoista ei voi olla pois vaan kaikki on korvattava.)
Tiedätkö ei mulla ollut tarkoitusta tehdä yhtäkään lasta enää, mutta toisin kävi enkä aborttia lähtenyt tekemään vaikka tiesin ettei tulevaa isukkia kiinnosta koko lapsi. (joo joo ehkäisy oli käytössä epäilijöille tiedoksi jälleen kerran) Mutta onko isättömyys pelkästään syy tehdä abortti -> toisille on, mutta mulle ei eikä monille muille.
Kuinka moni vanhempi joutuu miettimään "Entäs jos mulle tapahtuu jotakin? Mitä mun lapselle käy?" Kuinka moni joutuu lapselleen hakemaan virallisesti edunvalvojat ja oheishuoltajat, jotka pitävät lapsesta huolta ja katsovat lapsen edun toteutumisen, jos itse kuolee? Niin tällä lapsellehan on jo nyt maallinen omaisuus, niin joutuu miettimään siltäkin kannalta ettei biologisen isän mielenkiinto herää vain sen vuoksi jos minä kuolen, niin sairasta, tiedän, mutta kaikki on huomioitava siitäkin huolimatta että yleinen käsitys on totaaliyhärin käyttävän kaikkia muita tahoja hyödyksi, vaikkakin voi olla toisinkinpäin.
Mitä taas lapseen tulee, niin jo se tyhjyys mikä itsellä on ollut jo raskauden aikana kun ei ole ketään toista joka lapseen koskee ja on kiinnostunut, niin minkä tyhjyyden se jättää lapseen, sen aika näyttää. On kyllä useita ihmisiä ympärillä jotka tuosta lapsesta välittää ja on aidosti kiinnostuneita, mutta se ei ole sama asia kuin isä joka on läsnä. Ei ole isää joka päiväkotiin tulee juomaan ne isänpäiväkahvit kuten useiden muiden isät, ei ole isää kelle sen kortin lähettää jonka siellä askartelee. On vain kysymys lapsen suusta: äiti, missä "piip" isi on? "piip" haluaa oman isän. Ja kohta lapsen kasvoille leviää hymy ja valloittavat hymykuopat kun lapselle itselleen tulee mieleen miten hauskaa oli kun satoi lunta. Niin ne asiat vaihtuvat lennosta ja se isä kysymys jää ilmoille leijumaan. Niin meillä käytiin vasta tuollainen näytelmä läpi, johon varmasti palaamme.
Niin ja vastaus kysymykseesi: en voisi tehdä enää yhtään lasta yhdellekään miehelle edes siinäkään tapauksessa vaikka mies kuinka kirjallisesti vannoisi osallistuvansa lapsen elämään, koska ei sitä koskaan tiedä kuinka miehen mieli voi muuttua, mutta se on taas tosiasia ettei minusta ole tulevaisuudessakaan aborttia tekemään, eli siinä tapauksessa on otettava vastaan se mitä tuleman pitää ja pyrittävä olosuhteista luomaan mahdollisimman myönteiset. Eriasia suunnitellusti voisin yhteistuumin miehen kanssa päätyä lasta tekemään, jos olen pidempään (muutama vuosi) elänyt kyseisen ihmisen kanssa parisuhteessa, ja näin kokenut onko siitä läsnäolevaksi isäksi (sen kyllä huomaa) ja ennenkaikkea puolisoksi. Ehkä mä olisin osannut jälkimmäistä vaatia itselleni jos olisin aikoinani saanut erilailla kontaktia ja kokemusta miehistä jota taas sain, vaikea vaatia sellaista itselleen minkä olemassa olosta ei tiedä mitään, joten näillä mennään mitä on nyt olemassa luoden tulevaisuudesta parempaa.
Eletään armon vuotta 2009. Eletään ajassa, missä on vaihtoehtoja. Onko syntiä miettiä niitä ja tarttua itselle sopivaan? Ja jos nyt pysyttäis vielä jotenkin asiassa.
Ja edelleen. Ajaako naisen vauvakuume miehen tahdon yli? Onko miehen alistuttava naisen tahtoon saada lapsi? Onko miehen luovuttava naisen tahdon vuoksi omasta tahdosta? Tasa-arvoa?
alistuttava miehen tahtoon? ja varsinkin jos miehen kanta on morjens mä en voi sietää lapsia, tee mitä lystäät, ota yhteyttä jos tulee jotain.
Eniwei joka tapauksessa jokainen totaaliyhäri on tietyntyyppisten mielestä miehen kusettajia ja epätoivoisia vauvakuumeisia ämmiä, vaikka useita totaaliyhäreitä ei olisi voinut itseäänkään vähempää kiinnostaa joku lapsi.
Miksi totaaliyhäreitä on olemassa? Siksi koska totaaliyhärit ovat mielipiteestään huolimatta tulleet tulokseen: " isättömyys ei ole syy aborttiin" aivan mahdottoman paljon on lapsia ilman isää vanhempien eron jälkeen, ja on tutkittu mitä kauemmin lapsi elää molempien vanhempien kanssa ja vanhemmat eroaa riitaisesti tai toinen vanhemmista hylkää lähes kokonaan joka toinen viikonloppu sydeemi, nämä lapset kärsivät enemmän kuin lapset jotka ovat syntymästä saakka olleet ilman toista vanhempaa tai lapset joiden vanhemmat eroavat sovussa (tämäkin otanta on vuosien saatossa ja tuhansista lapsista, ilmestyän ensi vuonna tietyllä tavoin yhteen graduun, jonka pääasia koskee kyllä muuta asiaa liittyen lapsiin kuitenkin)
Totaaliyhäreiden yhteisenä piirteenä on myös useasti, koska isättömyys ei ole syy aborttiin, niin tasa-arvon nimissä mies voi valita ole mukana tai älä ole mukana lapsen elämässä.
"Ja varsinkin jos miehen kanta on morjens mä en voi sietää lapsia, tee mitä lystäät, ota yhteyttä jos tulee jotain."
Missä harkintakyky? Haarojen välissä?
"Eniwei joka tapauksessa jokainen totaaliyhäri on tietyntyyppisten mielestä miehen kusettajia ja epätoivoisia vauvakuumeisia ämmiä, vaikka useita totaaliyhäreitä ei olisi voinut itseäänkään vähempää kiinnostaa joku lapsi."
Ei ole. Kaikenlaisia tullut nähtyä...
sehän ei ole lapsen edun mukaista, mutta ei lapsen etu ole perheiden eroamisetkaan, vaikka pyritään sitä asiaa silotella joskus on parempi erota lapsen kannalta.
Lapsen etu on turvata lapselle mahdollisimman tasapainoinen lapsuus ja terveet eväät aikuisuuteen, joten on lukuisia avoparejakin jotka eivät ole miettineet loppuun saakka lapsen etua lapsen teossa, ja jälki on sitten ero.
Näin ollen voimme nostattaa jalustoille vain heidät jota elävät ydinperheenä alusta loppuun saakka, ja joiden lapset jatkavat ketjua, evästäen lapsensa tervein eväin tulevaisuuteen.
yhtymisessähän on melkeinpä aina se harkintakyky juuri siellä jalkojen välissä, ellei mennä maksullisiin tai pakosta naida jonkun kanssa.
Tää on parempi: Mitä korvat ei kuule, sitä sydän ei sure.
Hyvät naiset, älkää pilatko miehen ja syntymättömän lapsenne elämää vaan tehkää abortti. Kiitos.
Oikeudessa vasta näyttäisin, että minulle on tehty vasektomia:D))))
Vastustan naisten yksinoikeutta päättää mahdollisesta synnytyksestä tai raskauden keskeyttämisestä. Joten haluaisin kuulla asiasta koska
- minulla tulee olla mahdollisuus sanoa sana asiaan
Tässäkin asiassa vastuun ja vallan on kuljettava käsi kädessä.
Miehellä olisi mahdollisuus valita ja kieltäytyä isyydestä tietyissä tilanteissa ---> Ei maksuja eikä velvollisuuksia.
Siitä voidaan saivarrella, että jos sitä ja jos tätä.
Mutta yleisperiaate on selkeä ja helposti käsitettävä: vastuun ja vallan on kuljettava käsi kädessä. Yhdessä tehty, yhdessä päätetään.
No siinä tapauksessa mies ottakoon sen vastuun pistettyään paksuksi sen naisen sillä IKIOMALLA VALLALLAAN jota käytti lauetessaani sinne minne laukesikaan.
vastuunsa ja lapsensa siitä hyvästä että levitti haaransa.
Jep ja mies samoin vastuunsa niiden väliin menemisestä
väittelemään tuolla tasolla, vaan toistan asiaani: yhdessä tehty, yhdessä päätetään.
Jos nyt lähdetään siitä, että kukaan ei ole kusettanut ketään, vaan ehkäisy on pettänyt joko kaikesta huolimatta tai jomman kumman tyhmyyden vuoksi, niin vastuu on kaikilla tasoilla yhteinen:
Syyttely ei paranna tilannetta. Vastuun pakoilu ei paranna tilannetta. Päätösvallan siirtäminen toisen niskaan ei paranna tilannetta.
Ainoa kestävä tapa on kantaa se vastuu yhdessä. Se voi tarkoittaa yhteistä päätöstä abortista, yhteistä päätöstä perheen perustamisesta tai yhteistä päätöstä että mies ei ole osana perhettä, mutta osallistuu lapsen elatukseen. Pointti on siinä, että yhteinen päätös viime kädessä turvaa lapsen edun parhaiten.
Molempien pitää muistaa, että se on kahden kauppa: mies ei pistä naista paksuksi, ellei nainen ole asiaan osallinen. Nainen ei myöskään pamahda paksuksi ilman miehen osuutta asiaan.
Tiedän että tämä on vaikea yhtälö ymmärtää, varsinkin se kohta, että tässä puhutaan lapsen edusta, ei isän eikä äidin. Kerrataan edelleen, jos tulee vielä tarvetta.
Abortin okeutuksesta kannattaa sitten perustaa eri ketju, siitä en tässä ketjussa lähtisi vääntämään.
Mutta nainen kantakoon vastuunsa.
Kertoisin huolimatta siitä haluuks se mies mua enää tai sitä lasta. Kertoisin, koska en pystyis yksin kantamaan noin suurta asiaa minään salaisuutensa sisälläni. Sitäpaitsi tänkin kokoisessa kaupungissa, jossa mä asun, ei tuo salassa pysyis muutenkaan, varsinkaan jos sen miehen kanssa tekemisissä olisin vielä. En mä pane edes niin tyhmien miehien kanssa, jotka eivät osaa laskea yhteen 1 1.
mäkin kertoisin, sillä oletuksella että mahdollinen isä(t) olisi jokseenkin hyviä tyyppejä ja ihmisiä joita mä tunnen, eli ainakin siinä tapauksessa. Plus että myös niissä tapauksissa joissa aion pitää lapsen. En voisi kuvitella että lapsi ei saisi tuntea isäänsä tai tietää kuka hän on. Aiheutuisi siitäkin joku tyhjyyden tunne. Pakko kai se olisi kertoa jos olisi paksuna. Sanois vaan miten asiat on, eikä siinä sen kummempia.
Emmä miehen elämää tarkoita pilata enkä omaani että niin geenio. Elämää ei voi aina suunnitella, sinun jos kenen sen luulisi tietävän. Miksi toinen lapsi olisi sinulle liikaa? Tai tieto siitä? Perusteletko?
Halusin tai en niin se akkahan sen kertoo jos niin on tuumannu. Tai jättää kertomatta.
naimisissa olevia. Ne menee aina aviomiehen piikkiin :D
saatko