mieheni arvostaa naisia ja kuuntelee. Ei paukauta ovea kun ei jaksa kuunnella, sellaista tilannetta ei ole ollut. tekee kotitöitä, ruokaa yms. hoitaa ulkotyöt ja onkin melkoinen hortonomi.;)antaa hellyyttä, sanoja, tekoja ja intohimoa vieläkin vaikka olemme olleet yhdessä jo 11 vuotta. olimme 17 vuotiaita kun aloimme seurustella. pian alamme yrittää lasta, enkä malta odottaa kun näen hänet oman lapsemme kanssa, koska tiedän että hänestä tulee maailman paras isä! onhan hän jo maailman paras aviomies! välillä tunnen itseni huonommaksi osapuoleksi, mutta turhaa, koska hän tietää kuinka paljon häntä arvostan ja rakastan. kaikilla ei tietenkään ole näin hyvä tuuri, mutta olisi kiva lukea muiden onnesta/surusta.
TARINOITA HYVÄN AVIOLIITON SALOISTA?
han69ski
3383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on kanssa samanlainen, aivan mahtava aviomies! Meillä lapsiakin on jo kaksi, ja on kyllä hurjan ihanaa, kun itse olen töissä ja mies vielä opiskelee, niin kun esim tyttö oli kipeänä viime viikolla, isä jäi kotiin ja mainiosti meni! Ennen kun kumpikin opiskeli, minä jäin aina kotiin, joten en edes ajatellut että mieskin voisi jäädä.. :D
Riitatilanteissa itsekin koen olevani paljon huonompi persoona, en jaksa ehkä niin kuunnella, ja saatanpa itse ovea paukauttaakin. Mutta kulti kuuntelee, odottaa että rauhoitun ennen kuin tulee kertomaan oman näkökulmansa. Sitten taas kyhjötetään sohvannurkassa pusutellen ja kaikki on kunnossa. Lempeä ja huomiota jaetaan kumpikin, eikä asiat voisi olla paremmin!
P.S Mieheni on muuten ensimmäinen kumppani ikinä, jonka kanssa olen tuntenut ja tunnen niin suurta yhteenkuuluvuutta, että vaikka riideltäisiin, toisinaan kovinkin rajusti, ei ikinä käy edes mielessä, että eroaisimme tai että kenties toinen ei lepy. Vaan aina tiedostaa sen, että tässä nyt puretaan väsymystä, stressiä ja selvitetään jokin loppupeleissä kovin pieni asia :D Tukea sekin, että antaa toisen purkaa pahaa mieltään ja stressiä yms, joko kuuntelemalla, keskustelemalla tai sitten pienellä riidalla. Ei kaikesta tarvi ottaa itseensä.
se on hyvä kuulla että on muitakin tyytyväisiä!välillä tuntuu niin raskaalta kun lähipiirissä yms. on niin paljon ongelmia. antaa kyllä perspektiiviä omaan suhteeseen.:) kaikkea hyvää teidän taipaleelle, varmasti täynnä onnenhetkiä!:)
Täällä myös yksi onnellinen aviovaimo! Ollaan kumpikin toisessa liitossa mieheni kanssa, enkä aikoinaan seurusteluaikoinanikaan, enkä eroni jälkeen ole törmännyt niin mahtavaan mieheen, kun hän on! Voisin hehkuttaa että rakastan häntä joka päivä enemmän ja enemmän:)
Kumpikin ollaan jo kohta keski-iässä, joten tässä ei ole kyse mistään nuorten "hullaantumisrakastumisesta", vaan nyt olen löytänyt rinnalleni kumppanin, jonka kanssa saan vanheta rauhallisesti, ilman TURHIA riitoja, ja tietäen olevani turvassa hänen kainalossaan!
Korostin tuota turha-sanaa siksi, että alussa kehitimme niitä nimenomaan turhia riitoja, vain siksi, että OMAT patoutumamme pääsisivät purkautumaan.....se avasi silmäni, kun mieheni kerran riidan jälkeen sanoi vesissä silmin: "etkö sä tajua, että mullakin on tunteet?!"
Kun tuon oivalsin, on elämämme nyt sataprosenttisen ihanaa, vaikka vaivoja jo kummallakin on, mutta yhteenkuuluvaisuutemme on niin lujaa, että se kestää loppuun saakka!