yksinolon valintaan itselle valehtelua, tai pettymystä elämään yleensä?
Tuntuisi siltä, ettei yksin olon valinta ole mikään itsestään selvyys, vaan jonkinlainen pettymys elämään, eli ei uskottava vaihtoehto.
Enpä tuomitse yksinolijoita, mutta mitkä perustelut tukevat valintaasi tai mitä mieltä muut ovat asiasta?
Tuntuisi siltä, ettei yksin olon valinta ole mikään itsestään selvyys, vaan jonkinlainen pettymys elämään, eli ei uskottava vaihtoehto.
Enpä tuomitse yksinolijoita, mutta mitkä perustelut tukevat valintaasi tai mitä mieltä muut ovat asiasta?
Vastaukset 60
Vanhimmat
perustuu siihen, että haluaa keskustella välillä miehen kanssa, harrastaa kiihkeää seksiä ja tapailla. Mutta naista ei kiinnosta pestä miehen sukkia, tehdä äijälle sapuskaa tai katsella tämän piereskelevän ja pelaavan pleikkaria.
Toisin sanoen otetaan toisesta ihmisestä ne hyvät asiat siitä päältä ja nautitaan niistä. Ja kotona saa olla yksin ja tehdä mitä haluaa.
noin on tapahtunut. Oletko selvännäkijä. Anna ihmisen itse ajatella ajatuksensa.
Get over it! Naiset eivät enää ole tyydyttäjiä/miellyttäjiä7palvelijoita, he vaativat ja toteuttavat omia halujaan ja mielitekojaan! Tervetuloa vain 2000-luvulle vaan sullekin!
Noin se menee.
Tarkoitatko yksinololla sitä, että ei asu miehen kanssa? Oman kokemukseni mukaan naisella nimittäin voi olla muitakin ystäviä, sydänystäviä, rakkaita ja kavereita... Ihan ilman, että samassa taloudessa on mies.
"Enpä tuomitse yksinolijoita, mutta mitkä perustelut tukevat valintaasi tai mitä mieltä muut ovat asiasta? "
Mitkä perustelut tukevat sitä ettei ole yksinolija vaan että joku on mennyt parisuhteeseen?
Oikeasti, asenteesi asiaan on sairaan syyttelevä ja toisen ihmisen elämää arvosteleva vaikkei henkilö ole loukannut ketään olemalla yksin.
"Tuntuisi siltä, ettei yksin olon valinta ole mikään itsestään selvyys, vaan jonkinlainen pettymys elämään, eli ei uskottava vaihtoehto."
Miten niin pettymys elämään ei olisi uskottava vaihtoehto?
Kyllä kai mikä tahansa on uskottava vaihtoehto jos se on henkilön oma päätös vaikka se sitten johtuisi pettymyksestä elämään, ihmisiin ja ihmissuhteisiin?
"yksinolon valintaan itselle valehtelua, tai pettymystä elämään yleensä?"
Vähän samaan tapaan kuin moniin parisuhteisiin nykyään jossa vain ollaan niin pitkään kun tuntuu hyvältä ettei vain tarvitse olla yksin tai että saa hyvää seksiä?
Olet oikeasti seonnut siinä että ihminen automaattisesti ei olisi yksinolija vaan hänellä kuuluisi oilla joku ja teet siitä sosiaalisesti sitovan kysymyksen jossa odotat toisilta ihmisiltä tuomiota yksinolijalle.
Mikä sinua vaivaa yksinolijoissa? Oletko itse tuollainen niinkuin kuvailet vai kateellinen joka on onettomassa parisuhteessa?
Ei mene läpi sinun omituinen ajatusmaailmasi aivan kuin kaikilla olisi samanlaiset tarpeet.
Olen itse yksin olija eli sinkku mutta ei parisuhde haittaisi. Mutta se millaiseen parisuhteeseen tahdon ja milloin on minun oma asiani eikä kenenkään muun. En jaksa huvikseni olla teennäisessä mitättömässä parisuhteissa kuten niin moni nykyään on.
katkeraa tekstiä ei ymmärrä ei nim.merk ja siinäpä tuli samalla luonnekuvauskin kirjoittajasta ja yksinolon "ihanuudesta":))
Ilmeisesti arka aihe ja ei kaipaa enempiä kommentteja.
Tyypillinen vastaus palstaruikuttajalta. Kun ei vastaus miellytä, käydään kiinni vastaajan kuviteltuun persoonaan: kun ap on yksin siksi, että hän ei kelpaa kenellekään edes petettäväksi tai hetken leikkikaluksi, hänen mielestään kaikki muutkin ovat juuri samanlaisia elämän häviäjiä ja piru heidät periköön, jolleivät ole.
Että ei ole tytöillä huolestumista...
Minun kohdalla ainakin se liittyy tuo yksineläminen itsekkyyteen, jotta voi itse määräillä mitä tekee...
Mutta toisaalta olisi mukava jos olisi joku tyttö siinä kanssa päättämässä.
Miten sen määrittäminen mitä itse tekee on itsekkyyttä?
Mielestäni on aika itsekästä yrittää määrittää mitä toinen tekee vaikkapa kumppani.
Yksin elävien naisten onnellisuudesta on tehty väitöskirja. En ole lukenut, mutta siinä sanotaan ettei ympäristö usko että nainen voisi olla onnellinen yksin, ilman miestä. Eli asiasta on turha varmaan tännekään kirjoittaa.
Aloittajan kysymys on mielestäni asenteellinen. Ikäänkuin yksin eläminen olisi naiselle huonompi vaihtoehto kuin parisuhde.
Itse ainakin nautin elämästäni ilman miestä asumassa kanssani. Lisäksi miehet kohtelevat paremmin jos ei asu heidän kanssaan.
Minusta tuntuu että aloittajalla on huoli siitä, että moni nainen nauttii elämästään ilman miestä. Se tuntuu olevan miehille kova pala kestää. Ainakaan pääkaupunkiseudulla ei ole painetta asua miehen kanssa, siis yksin asuvaa naista ei katsota kieroon.
ihanuuden, enkä suinkaan väitä, että olen oikeassa. Mikäli näin on, että 100% yksinolevista naisista/miehistä väittää viihtyvänsä mieluimmin yksin kuin parisuhteessa ja on onnellinen, niin tyydyn vastauksen oikeellisuuteen.
Väitän kuitenkin, että moni mies ja nainen haluaa mieluimmin elää onnellisessa parisuhteessa, kuin yksin.
En todellakaan kanna huolta naisten viihtyvyydestä tai valinnoista, mutta kyseenalaistan aloituksessani sen, ettei yksinolon valinta ole kaikille itsestään selvyys, eli mielestäni se on osittain itselle valehtelemista tai elämään pettymistä.
kenenkään pään sisään ei ulkopuolelta pääse, niin nuo ovat vain oletuksia sinun päässäsi.
on sielläkin päässä ja ilmeisesti oikeassa olemisen tarve.
Lähdet siitä, että nainen on pettynyt johonkin (mieheen, parisuhteeseen) jos haluaa elää yksin.
Jospa nainen on kasvanut aikuiseksi ja viihtyy yksin eikä enää tarvitse sosiaalisista syistä olla miehen kanssa parisuhteessa (vanhempien miellyttäminen lienee se yleisin syy), yhteiskunta on muuttunut yms.
Olivatko ne naiset sitten niin onnellisia parisuhteessa ennen vanhaan? Siinäpä se.
Työtön kotiäiti ei vaan voinut erota, siinäpä se.
Eli aikaisemmin ei ollut naisella vaihtoehtoa elää yksin.
Ehkäpä moni nainen kokee ettei parisuhde tee onnelliseksi ja on sen vuoksi valinnut yksin elämisen ja on siihen tyytyväinen.
Tänne palstalle en viitsi asiasta kirjoittaa kun tulee noita katkeraksi haukkumisia yms. jotka lähtevät siitä ikiaikaisesta uskomuksesta, ettei nainen voi olla onnellinen yksin.
Korostan, miehet kunnioittavat ja arvostavat naista kun heidän kanssaan ei asu. Eli itse ainankin olen onnellisempi yksin kuin asuessani miehen kanssa. Se naisen huomioiminen ihan toisenlaista kun asuu erillään.
Jokainen tietysti itse päättää mitä tekee.
liikkeelle, ettei yksinolon valinta ole itsestään selvyys kaikille.
Mikäli sinä olet erimieltä väittämästäni ja olet tehnyt valintasi yksinolon ihanuuden puolesta, niin hyväksyn sen mielipiteenäsi.
Kuten aiemmin mainitsin, niin kyseenalaistin yksinolon ihanuuden ja odotin kommentteja asiaan, joita sainkin, eli en tuomitse ketään tai väitä olevani oikeassa.
Miksi ihmeessä sinulle ei kelpaa se ajatus, että jotkut naiset ja miehet ovat onnellisimmillaan eläessään yksin ja jotkut naiset ja miehet taas haluavat elää parisuhteessa mieluummin kuin yksin? Luuletko sinä tosissasi niin, että jos yksikin ihminen sanoo, ettei ole onnellinen yksin, kukaan ei voi olla onnellinen yksin? Mihin sinä sitä sataa prosenttia tarvitset?
Tuossa on hyvä argumentti. Eiköhän tästä aiheesta löydy aika monta mielipidettä.
Varmasti riippuu myös henkilön iästä ja siitä haluaako lapsia vaiko ei.
Mistä tuo ajatus että yksin asuva olisi yksinäinen on oikein peräisin. Sitä en ymmärrä.
eli TOTTAKAI jokainen eläisi mieluummin ONNELLISESSA, painoitan sanaa ONNELLISESSA parisuhteessa kuin yksin. Mutta yksinäisyys on joillekin parempi vaihtoehto kuin HUONO parisuhde, jota suurin osa parisuhteista nykyään on. Ei tarvitse kuin vilaista näitä parisuhdepalstoja ja virallisia avioerotilastoja. Minun mielestä vain luuserit tyytyvät elämään huonossa parisuhteessa, koska eivät uskalla kohdata elämää ja omaa itseään yksinäisyyden kaikessa pelottavuudessaan. Aluksi yksinäisyys ahdistaa, mutta loppujenlopuksi siitä ei ole kuin hyötyä oppiessaan tuntemaan itsensä läpikotaisin.
"Mikäli näin on, että 100% yksinolevista naisista/miehistä väittää viihtyvänsä mieluimmin yksin kuin parisuhteessa ja on onnellinen, niin tyydyn vastauksen oikeellisuuteen."
Siis ellei 100% yksinolevista väitä haluavansa olla yksin, niin et usko kenenkään sitä haluavan?
Eikös sen pitäisi olla ihan itsestäänselvää että 100% ihmisistä ei koskaan ajattele samalla tavoin? Jotkut aivan varmasti etsivät suhdetta ja jotkut aivan yhtä varmasti viihtyvät mieluummin yksin. Jos joku sanoo viihtyvänsä yksin, niin et voi mitenkään tietää onko se itsepetosta vai totta.
Itse en näe sinkkuelämää mitenkään kakkosvaihtona suhteessa elämisen jälkeen. Koskaan en halua enää kenenkään kanssa yhteen muuttaa, enkä halua perhettä tai lapsia. Tämä ei ole itsepetosta vaan itsetuntemusta. Tietysti on aikoja, jolloin kaipaa esim. läheisyyttä, mutta keskimäärin olen ollut onnellisempi sinkkuna kuin suhteessa.
Kiinnostuit kovasti jostain yksin elävästä naisesta. Tarjosit seuraasi totaalisen varmana siitä, että hän ottaa sen ikuisesti kiitollisena vastaan, mutta tulikin pakit. Nyt sulla on selvittelyvaihe meneillään. Ota tämä kokemus yhtenä elämän oppituntina. Jokainen elää tyylillään, eikä se ole välttmättä se tyyli, jonka muut haluaa hänelle tarjota.
kommentti
Itselleni taisi käydä samoin. Elämän oppitunti. Mutta jokin ei täsmää.
ei pidä alkuunkaan paikkaansa.
Aika kummallinen palsta tämä, kun aloittaja otetaan ruodittavaksi, vaikka muuta kysytään.
Näillä palstoilla se kun lukijaa alkaa vituttaa niin hän keskittyy itse aiheen sijasta aloittajan henkilökohtaisuuksiin. I know what I'm talking about. :)
Itse tosta aiheesta niin ihminenhän perusoletuksena haluaa löytää kumppanin, mutta koska jotkut (useimmat) joutuu kokemaan paljon vastoinkäymisiä niin lopulta kyynisyys vie voiton ja mielummin haukutaan toinen sukupuoli ja kielletään se etteikö sitä enää tarvitsisi toista vaikka oikeasti sisimmissään jokainen haluaisi löytää itselleen "sen oikean".
Kieltäminen on yleensä helpoin tapa kohdata pettymys, eli sä siirrät/keksit syyn miksi sä et haluaisi kumppania jotta sun on helpompi käsitellä sun aikaisemmat pettymykset. Silti jokaisen ihmisen sisällä elää se pieni toivo siitä, että joskus vielä löytäs jonkun vaikka kovaan ääneen julkisesti mollataankin ja väitetään ettei tarvitse enää ketään, itsepetos on aika huolestuttava olotila eikä se ikinä johda mihinkään hyvään.
itsekin asian sisäistänyt ja ihminen ei ole luotu yksin kulkemaan. Sitä en voi sanoa kuka mitenkin riippuu toisessa ihmisessä tai hankkii sosiaaliset kontaktit, sillä jokaisella on vapaus valita elämäntyylinsä.
säkin käyt niis sedulois varmaan..
kun olet kyynistynyt vastakkaiseen sukupuoleen
jotain logiikkaa hei mieheltä ny ainaski vaaditaa.
Ei siinä mitään hävettävää ole, ett ihastuu johonkin vetävän näköseen naiseen ja saa pakit. Monelleko jätkälle luulet näin käyneen? Se sattuu ja ihan hirveesti sattuu, jos pitää itteensä jonain ykköstykkinä.
Mistähän johtuu, että ainakin minun huomioni mukaan just miehet haluaa uskoa noin? Nyt kun on niin, että kun naiset eivät enää tarvitse miestä elääkseen, niin sinkkunaisten määrä nousee jatkuvasti ja perheistä yksinhuoltajia on jo 20%. Onko luonto edes tarkoittanut miestä ja naista elämään yhdessä, ihmettelen vaan. Ei ainakaan loppuikäänsä erotilastojen perusteella. Mies on naisesta niin riippuvainen, että kieroudessaan teki naisestakin yhtä riippuvaisen, esti kouluttautumasta ja tekemästä työtä kodin ulkopuolella. Mies haluaisi omistaa naisen ja nainen haluaa olla vapaa ja naida kun naitattaa :)
Terveisin eräs nainen, joka kuten tuolla joku toinenkin ei asua miehen kanssa, vaikka tapaileekin. Paras ratkaisu minusta.
Pakko vielä jatkaa, kun tuossa ihmettelin, että onko luonto tarkoittanutkaan miestä ja naista asumaan yhdessä samassa taloudessa, niin eilen tuli Jimiltä dokkari, jossa eräs mies sai tietää olevansa erään nuoren naisen isä. No, tapasivat ja kuinka ollakaan, niin rakastuivat ja alkoivat himoita toisiaan! Tietysti se oli hämmentävää ja aiheutti ristiriitaisia tunteita.. Kysyivät asiasta sitten joltain insestitutkijalta, joka viisaudessaan neuvoi heitä asumaan yhdessä 5-6 vuotta ja näin ne tolvanat päättivät tehdäkin :)
Tämä perustui siihen, että yhdessä asuvat läheissukulaiset alkavat tuntea toisiinsa seksuaalista vastenmielisyyttä. Mutta voivat hyvinkin tuntea seksuaalista vetoa, jos eivät ole asuneet yhdessä. Uskoisin että sama pätee ylipäätään miehiin ja naisiin. Harva kai tuntee seksuaalista vetoa esim. adoptiosisarukseensa, tai jos on itse adoptoitu, niin vaikka vanhempiinsa, että ei se sukulaisuus sinänsä, vaan se arkinen yhteiselo. Ja tästä huolimatta viimeisten tuhansien vuosien aikana on satsattu ja hehkutettu nimenomaan ydinperhettä. Vaikka toisaalta ei sen tarkoitus ole ikinä ollutkaan seksuaalisen nautinnon takaaminen..
Johtuu saavutetuista eduista. Mies ei halua luopua siitä illuusiosta, että kun mies väsyneenä tulee kotiin, niin puhtoinen vaimo odottaa kotona ruoka valmiina ja koti kiiltävänä. Naisilla ei ole vastaavaa illuusiota, ainoa mitä naisille tarjotaan, on miesten antama raha, mutta sitähän naiset eivät enää tarvitse.
Nainen on paholaisen kuva (itsekäs, oman egon pönkittäjä, epäinhimillinen, epäempaattinen yms)
Mies on taas Jumalan kuva
Yhdessä he tuhoavat maailman
ja viimeisellä tuomiolla pahat heitetään helvettiin
ja hyvät pääsee taivaaseen..
Vääntää tässä hetkessä oleva elämäntilanne oikeaksi/hyväksi . Eli olet yksin (ja kuitenkin..kuka ei haluaisi hyvää suhdetta?!) ja se on "hienoa ja vapaata" , vaikka useimmat eivät siitä onnelliseksi tule. (usein ahdistuksen ja vitutuksen voi lukea suoraan kasvoilta ) Se selitetään
aina tyyliin vaikka olen yksin en ole yksinäinen. Aika harva kait on totaalisen yksinäinen. Mutta sillä ei
ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa, oli se parisuhde minkälainen tahansa, siis "vain" tapaillaan tai asutaan yhdessä. Rakas ja ystävät..Molemmat tärkeitä, mutta ei voi verrata toisiinsa, eivät anna samaa
tyydytystä ihmiselle.
Tai sitten hehkutetaan yhdessä asumisen ihanuutta (joka ei pidemmän päälle olekaan
sitä mitä odotti, mutta sitähän ei pidä mennä myöntämään...Tai sitten ollaan niin prkl laiskoja tekemään
mitään elämän eteen, on se sitten parisuhteen parannusyritys tai ero).
Itse "hehkutan" tapaamiisiin perustuvaa suhdettani, jolloin kaikki maistuu paremmalta. Olen asunut kahdessa liitossa, joista toinen kesti muutaman vuoden ja toinen pienen iäisyyden. Vaikea on enää uskoa sellaisen onnistumiseen, siksi hehkutan nykyistä vapaa/varattu suhdettani.:) Enkä silti tiedä olevani oikeassa, vaikka luulen niin...Tähän asti paras vaihtoehto..Mutta kuinka kauan, sitä en vielä osaa sanoa.
Milloin mikäkin tuntuu hyvältä, mutta varmaa on että suhteettoman pitkä suhteettomuus ei tee kenellekään hyvää. Ei ne yhden yön räpellykset paljon lämmitä. Seksisuhteet eivät toimi pidemmän
päälle, niissä tulee aina jotain ongelmia.
Joten uskon naisten varsinkin selittävän itselleen "miten ihanaa olla ilman miestä, harmittaako miehet" jne.
Ei ihminen ja tarpeet mihinkään muutu, vaikka kuinka naiset yrittäisivät sitä todistaa.
Miehet ovat rehellisempiä tässäkin. Harvemmin miehet ilmoittavat etteivät tiedä mitä haluavat, joka on monien naisten vakiohokema. (ikäänkuin eivät tietäisi, mutta kun se takaovi pitää olla raollaan koko ajan, että pääsee tilanteita pakoon, silloin kun alkaa ahdistaa väärän väriset sukat miehellä, hieman karrokoituna, mutta vain hieman... tms. Rasittavaa miesten mielestä!)
Ainoa mikä pakottaa rauhoittamaan joskus elämän ovat pienet lapset. Ja siltikään moni ei tee sitä silloinkaan.
Nykyiseni luuli nauttivansa sinkkuudesta. Sitä "nautintoa" kuulemma kauan kestänyt, ja nyt ei vaihtaisi
seurusteluamme mihinkään.
Hetkellisenä hengähdystaukona yksinäisyys on positiivinen juttu, mutta vuosia...ja vuosia..ja vuosia..?
Täällä tuntuu olevan käsitys että sinkkunainen olisi yksinäinen nainen. Se on täysin eri asia. Miehet kohtelevat paremmin jos heidän kanssaan ei asu, ystävät ovat tärkeitä, on aikaa harrastaa ja opiskella kun ei tarvitse mielistellä miestä 24/7 (sitähän parisuhde usein on, että nainen mielistelee miestä), ja miehen kiukkukohtausten mukaan vietetään vapaa-aikaa.
Miehen kanssa on ihan kiva olla kunhan mies kunnioittaa ja itse olen huomannut että kohtelu on hyvää ellei erinomaista kun voi aina "paeta" omaan kotiin jos alkaa tulemaan "naamakauhu".
Parisuhteessa nainen on usein yksin, huomauttaisin. Paljon enemmän yksin kuin sinkkuna.
Ihmiset eivät ota yhteyttä parisuhteessa elävään naiseen yhtä paljon kuin sinkkunaiseen. Lisäksi mies on aina esteenä eli jos sattuu olemaan mustasukkainen mies niin ei voi oikein nauttia elämästä. Miehen kiukuttelu johtuu usein mustasukkaisuudesta, kun miestä pitäisi paapoa koko ajan.
Mun täytyy sanoa että olen erittäin tyytyväinen sinkkuelämääni. Mutta, makunsa kullakin.
kuin seurustelun.
Ikävä kyllä, allekirjoitan teksisi täysin!
Parempi olla miehen kanssa vapaassa suhteessa kuin vakavassa ja ennemmin kokonaan sinkkuna kuin ollenkaan vakavassa suhteessa mieheen!
Mies saa ilmeisestikin(jopa tutkimusten mukaan) enemmän hyötyä parisuhteesta kuin nainen.
Miksi parisuhteessa oleva olisi enemmän yksin? Nimenomaan kun molemmilla omat kämpät. Sitähän
just ajoin takaa ja siitä kerroin omalta kohdaltani. Kun nainen vanhenee alkavat kaikki muut olla liitoissaan
ja suhteissaan ja silloin vasta oletkin yksin sinkkunainen! Muutenkin ikä karsii kaverisuhteita. Ei tarvitse
ja jaksa enää niin paljon kavereita, vaan se paras kaveri löytyy siitä vastakkaisesta sukupuolesta. (tosin
paras ystäväni on nainen...Mutta se kait harvinaisempaa, joskaan ei kypsemmällä iällä enää niin harvinaista).
En silti näe sinkkuuttakaan minään peikkona, olen sinkkuna elellyt itsekin. Siinä vain jää helposti tekemättä
kaikkea mukavaa, kun ei yksin viitsi enää esim. matkustaa. Ja entäs seksi? ;) Ym.Ym.
Kyllä se on nainen joka hyötyy miehestä parisuhteessa. Joka tavalla. Seksissäkin mies tekee hommat.
Puhumattakaan kaikesta muusta.
Paras suhde on kun on omat kämpät.
Miestä olen ollut vailla jo vuosia, mutta ei ole vielä onni suosinut sillä rintamalla. En ole ronkeli. Ottaisin minkä vaan miehenkuvatuksen, sillä tosinainen aina miehen tarvitsee. Ei haittaisi, vaikka olisi omahyväinen, rasittava, laiska, mistään mitään tietämätön, mistään kiinnostumaton ja vielä juopotteleva ketkupolttajakin. Elättäisin miehen mielelläni, hemmottelisin aina herkkuruuilla ja hoitaisin ilomielin kaikki kotityöt sekä auton huollotkin vielä kaupan päälle. Minua ei epähygienisyys, huonokuntoisuus tai lihavuus haittaa lainkaan ja ymmärrän myös, että niin kauan kuin kulli mitenkuten seisoo, mies tarvitsee välillä vaihtelua eli hän käy vieraissa sekä rähjää kotona. Naisen elämä ei ole elämisen arvoista ilman saman katon alla elävää miestä, mutta nyt on pakko jatkaa pelkän toivon varassa. Nyyyh!
Ei valehtelua, siis jos nyt puhut ettei seurustele. Emmä yksin omasta mielestäni ole.
Emmä usko että juuri kukaan valitseekaan yksinoloa sillai alusta saakka, jotkut vaan huomaavat, että viihtyvät ja jotkut pettyy. Mutta ei se tarkoita mielestä ettei se olisi uskottava vaihtoehto elämiselle, tai ettei muuten voisi olla onnellinen. Mielestäni parisuhteen ja etenkin seksin vaikutusta liioitellaan roimasti, koska elämässä on niin monta osa-aluetta, ettei kaiken tarvitse olla huonosti, vaikka joku alue olisikin, ja että elämäänsä saa värejä muualtakin.
Varmaan moni on pettynytkin, ja tullut tulokseen ettei parisuhde sovi heille, ainakan siinä perinteisessä muodossa, että sillä "tavoitellaan" yhdessä asumista. Mutta sitä kutsutaan myös oppimiseksi, pettymysten kautta myös oppii, ei ne aina tarkoita katkeruutta. Erilaiset valinnat ei tarkoita katkeruutta.
Kaikki ihmiset eivät ole perhe-eläjiä, ja erakoitakin on olemassa. On niin monenlaisia vaihtoehtoja tuohonkin. Omasta puolestani vaikuttaa se, että ihastun niin harvoin, enkä ihastu tuntemattomiin, siis en ihastu baarissa, en käy treffeillä: kaikki seurustelukumppanini ovat olleet tuttuja. Kuitenkin kun en nyt niin kauheasti ihmisiä tunne ja heihin jatkuvasti tutustu, ja vaikka tutustuisinkin, niin ihastun oikeasti harvoin, niin enpä sitten seurustelekaan. Ilmiselvää tietty on, ettei ne aijemmat suhteet syystä tai toisesta ole toimineet, joten sehän tässä se syy sinkkuuteen on :)
Mä olen muuten kyllä yhden ihmisen ihminen.
Sitten taas kun joku tulee vastaan, niin katsotaan.
Olen samaa mieltä, viestisi oli melkein kuin omasta elämästä. Olen jo ikäneito, no nelikymppinen ja ihan "onnellinen" sinkku. Mutta jos tapaan miehen joka (hmn) sopii minulle ja mies on yhtä tositarkoituksella liikkeellä niin heti olen valmis parisuhteeseen. En välttämättä samaan talouteen, mutta ns. vakavaan suhteeseen. En kuitenkaan seurustele "ihan kivan" kanssa, mielummin olen sitten sinkku. Tunnetta täytyy olla ja samanlaiset ajatukset, arvot.
Joten ap:lle kyllä sinkkuus ja yksinelo on joillekin valinta eikä se tarkoita etteikö voisi olla onnellinen.
kaikille vastata, koska kirjoitukset kertovat hyvin paljon millainen ihminen niitä väsäilee:))
Eihän siinä mitään, jos sinkkuus on itsestään selvä valinta joillekin ja tekee onnelliseksi, niin mitäpä siitä jauhamaan enempiä.
Asioita voi aina kyseenalaistaa ja se ei välttämättä tarkoita ap. kovaa kohtaloa, vääristynyttä asennetta, väkisin taipua jonkun kirjoittajan mielipiteeseen tai vihanvimmaa, kun aloituksia väsää.
Jaahas ap, kirjoitit .." koska kirjoitukset kertovat hyvin paljon millainen ihminen niitä väsäilee:))" Joten ihan uteliaisuuttani kysyn mitä tarkoitat? En oikein ymmärrä...mielestäni on hyvä tietää mitä haluaa, mihin on valmis ja mitä voi tarjota :) Tämän kun vielä kertoo rehellisesti mahdolliselle kumppanille, niin on toimittu asiallisesti, vai mitä?
En ole haku päällä, mutta tosimielellä liikkeellä. Ja ei, ulkoinen "kiilto" ei merkitse mitään vaan sisin ratkaisee.
SELITÄNPÄ TÄMÄN ASIAN NYT KERRALLA:
On monenlaisia ihmisiä:
-Ihmisiä jotka ovat tyytyväisiä sinkkuuteen mutta olisivat onnellisia myös parisuhteessa
-Ihmisiä jotka ovat tyytymättömiä sinkkuuteen mutta olisivat onnellisia parisuhteessa
-Ihmisiä jotka ovat tyytyväisiä sinkkuuteen eivätkä olisi onnellisia parisuhteessa
-Ihmisiä jotka ovat tyytymättömiä sinkkuuteen mutteivät olisi onnellisia parisuhteessa
Mikä tässä asiassa on niin vaikeaa ymmärtää?
Tiedätkö miten typerää on tehdä ihmisistä yksi monoliittinen lohkaisu jossa kaikkien pitää olla etsimässä jotakuta vierelleen koska sinä haluat jonkun itse ja että jos ihminen ei niin tee niin hänessä on jotain vikaa, hän huijaa itseään tai molempia?
Etkö ymmärrä että ihmisellä voi olla monenlaisia ristiriitaisiakin tarpeita kuten vaikkapa sinkkuuden luoma vapaus, lyhyiden suhteiden riemu tai pitemmän suhteen vakaus?
Pahintahan on jos ihminen ei osaa valita noiden välillä vaan häilyy edes takaisin.
Olen mies itse ja tyytyväinen sinkkuna. Pakonomainen parisuhteen etsiminen mielestäni ei ole tervettä koska silloin tärkeäksi nousee se suhde ja oma tarve siihen eikä se toinen ihminen johon se suhde syntyy.
Keskityn mieluummin omiin asioihin ja yritän sitten katsella samalla sivusilmällä josko kohdalle osuisi henkilö joka ansaitsee minut ja jolle jaksan olla läsnä. Pettymyksiä on itsellä takana ja sen vuoksi seulon seurani hartaasti.
Käsityksesi mukaan kai ihminen joka vilkuilee sivuille ollessaan sinkku on tyytymätön sinkkuuteen vaikkei näin ole ja ihmisen pitäisi sulkea kokonaan ovet parisuhteelta tai sitten hänen pitäisi etsiä epätoivoisesti kumppania.
Toisaalta ymmärrän hyvin niitä jotka kaipaavat parisuhdetta enemmän kuin itse teen.
Veikkaan että viestisi liittyy omiin pettymykseesi kohdistuen vaikkapa naisten kriteereihin ja siihen että he ovat mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Luuletko että sellainen suhde olisi hyvä sinunkaan kannalta jossa toinen on kun ei halua olla yksin? Tuskimpa.
Kyllä se niin on, että jokainen saa elää miten huvittaa, mutta ihminen ei kyllä kauaa ole tyytyväinen yksin.
Pakko olla joku suhde jossain vaiheessa. Huonot suhteet ovat pahasta, mutta ihmisiähän riittää vaikka millä mitalla tutustua ellei satu asumaan kehä kolmosen ulkopuolella. Karmea kohtalo.
Sinkku=Yksinäinen, joka muuta väittää niin valehtelee.
Yksinolo johtuu monista seikoista, pahimmat syyt ovat oma itsekkyys ja useimpien sosiaalisten ryhmien konformismi eli paine yhdenmukaistamiseen eikä uusia tulokkaita tai jotenkin erilaisa hyväksytä joukkoon. Ihminen on paska, jos et itse ole paska, olet yksinäinen koska et kuulu joukkoon.
Yksinäisyys ei ole aina huono asia, mutta pitkään jatkuessaan se on. Joten kaikkien sinkkujen kannattaisi laskea rimaa ja pistää itsensä likoon.
Eli:
Se sinkkunainen jolle ei kelpaa huonoitsetuntoinen, ujo ja hiljainen mies on itse syypää yksinäisyyteensä, samoin kuin mies jolle ei kelpaa ruma nainen. Yksinäisyys on myös yleensä itseaiheutettua. Lähimmäinen on aina lähimmäinen.
Sinkut eivät ole OUT muualla kuin Suomessa jossa ne rinnastetaan nähtävästi yksinäisiin.
Osa ihmisistä Suomessa kun on parisuhderiippuvaisia reppanoita joilla on jatkuva tarve kertoa miten upeaa on olla parisuhteessa kunhan ukko ei sikaile ja akka ei nalkuta.
"Yksinäisyys ei ole aina huono asia, mutta pitkään jatkuessaan se on. Joten kaikkien sinkkujen kannattaisi laskea rimaa ja pistää itsensä likoon."
Miksi?
Mikään ei ole niin OUT kuin ihminen joka on sinun kanssasi vain koska ei kestä olla yksin ja vertaa sinkkuutta yksinäisyyteen.
"Huonot suhteet ovat pahasta, mutta ihmisiähän riittää vaikka millä mitalla tutustua ellei satu asumaan kehä kolmosen ulkopuolella."
Asuipa sisällä tai ulkona tuosta kehästä niin Suomessa on silti edelleen vain aika vähän asukkaita ja sopivaa on vaikea löytää.
Jos haluaa tyytyä sekundaan jota tästäkin ketjusta löytää niin siitä vaan...mutta noille sekundalaaduillehan ihminen on sekundaa jos ei ole parisuhteessa joten he epätoivoisesti selittävät itselleen että yksinäisyys päättyy kun parisuhde alkaa ja joku lopulta hyväksyy heidät sellaisena kuin he ovat kun he eivät kestä olla yksin.
Syöttävät vielä itselleen valhetta että ihminen on luotu olemaan parisuhteessa vaikka väkisin jotta voivat paeta sitä tosiasiaa että eivät ole tyytyväisiä itseensä joten etsivät parisuhdetta mistä hyvänsä jotta joku paijaisi heitä ja antaisi imeä tissiä.
Ap:n tämän kertainen kikkare oli tavanomaista ripulia jota täällä näkee. Esitetään jokin omituinen asenteellinen väläytys jostakin eikä edes aseteta erilaisia vaihtoehtoisia selitysmalleja kuten vaikkapa se että onko ihminen sittenkin lopulta parempi yksin ja parisuhteeseen meno vain sosiaalisesti odotettu toimintamalli joka tuottaa tyydytystä kun kuuluu samaan joukkoon "hyväksyttyjen" kanssa?
lukea aloituksen huolella. Toin julki oman käsitykseni lyhyesti ja annoin pallon teille pyöritettäväksi, eli tuo julki selitysmallisi tai mitä nyt oikein odotat ja kumoa väitteeni vääräksi.
Kumosin sen jo ensimmäisessä viestissäni.
Suorastaan tuhosin sen mutta jos on aivojen otsalohkosi ovat jumiutuneet tiettyyn asentoon niin me muut emme mahda sille mitään.
Olet idiootti. Tuo on väitteeni. Kumoa se.
Luin muuten aloituksesi ja minusta tuntuu ettet tajua miten asenteellinen kysymys on tai että se sisältää enemmän kuin vihjailuja arvoasetelmista joita koet olevan sinkkujen ja parisuhteissa elävien välillä. Myös näköjään et tajua että osa ihmisistä viettää aikaansa suhteissa jotka eivät kestä pitkään. Täten suora vertaus sinkkujen (jotka mielestäsi kaikki ovat säälittäviä yksinäisiä) ja parisuhteessa elävien (vankka suhde joka kestää ikuisuuden ja jota kaikki lopulta haluavat tai valehtelevat asiasta) välillä on jo sinällään aikamoinen surkeuden huipentuma loogisuudessaan.
räpeltäjä olet ja näillä näkymin sun ei tarvitse edes puolustaa sinkkuuttasi, koska näytöt sen puolesta taitaa olla vahvat ainakin, kun suusi avaat:))
T. parisuhde riippuvainen
Mmm.. Kaikki jotka ovat sun kanssa eri mieltä ovat katkeria tai räpeltäjiä tai mitä lie. Ja sitten väität, että hyväksyt myös muuta näkökannat. Joo. Mitä jos sä menisit ihan retoriikan kurssille viilaa tätä sun keskustelutaktiikkaa. Ihme provoilija taas.
Ja eiköhän se ihmisten pariutuminen lähde ihan biologisista syistä. Joillain ei tosin tätä tarvetta ole. Eihän sitä ole kaikilla eläimilläkään. Jostain syystä näin. Mikä on sitten säälittävää ja mikä ei on kultuurisosiologinen asia eikä meidän palstalaisten pääteltävissä. Mot.
aloittajasta tehdään sylkykuppi ja itse asia otetaan henkilökohtaisena loukkauksena ja vastaukset on mitä on.
Tietenkin tälläiset aloitukset voi jättää tekemättäkin, mutta asia kiinnosti siinä mielessä, koska lähipiirissäkin näitä vannoutuneita ns.sinkkujakin on. eli onko ihminen itselleen rehellinen valitessaan yksinolon ihanuuden, vai onko se pettymysten summa.
Mikäli olen loukannut aloituksellani jotain, niin pyydän anteeksi, mutta tarkoitus ei ollut henkilökohtaisesti loukata ketään, vaan saada asiallista keskustelua aikaiseksi, mutta täytyy sanoa näin, että metsä vastaa miten sinne huudetaan, eli sain asiatontakin palautetta.
Metsä vastasi sinulle, kun huusi sinne. Aloitusaihe on ok, asettelu ei. Näin se täällä menee. Ja monelle tämä on herkkä aihe juurikin siksi, että he kokevat sinkuuden valinnaksi, vaikka heittäisivät sen heti mäkeen, jos se oikea tulisi tielle :)
Elämä on helpompaa kun kertoo itselleen, että se on vain oma valinta, ei pakko. Sitten on ne poikkeukset, jotka oikeasti haluavat olla yksin. Heitä ei tosin ole niin montaa kun ihmiset antavat ymmärtää. Onko tällä sitten väliä. Ei meille, mutta jokainen voisi olla itselleen rehellinen. Tai ainakin oman terveyden kannalta yrittää. Siten se kumppanikin voisi löytyä ja elämä saada uudet värit.
Toisaalta olin minäkin oikein onnellinen yksin, mutta nyt parisuhteessa on olen vielä onnellisempi. Pitää kuitenkin erottaa ne parisuhteet, jotka ovat pitkäikäisiä ja toimii niistä, jotka ovat hyvin lyhyitä tai eivät toimi. Jälkimmäisistä kun voi saada monesti vain surua. Eli parisuhde ei tee onnelliseksi vaan hyvä parisuhde.
Olet siis ap:n kanssa samaa mieltä vaikka haukuit ap:tä.
Kyllä mika tahansa kontakti tekee hyvää yksinäiselle ihmiselle (lue sinkulle).
On vain raakaa kun ne parisuhteessa elävät eivät mielellään ole enää sitten edes kaverimielellä näiden sinkkujen kanssa. Sinkun tehtävä on löytää seuraa. Kaikilla sinkuilla ei ole edes ystäviä tai kavereita. Jotkut valehtelevat sinkkuuden olevan hyvä sillä lailla että saa panna silloin kun huvittaa ja ketä huvittaa. Kyllähän se saattaa hauskaa ollakin, mutta luonto iskee vastaan. Suurin osa ihmisistä on tarkoitettu hyvään parisuhteeseen, useimmat meistä ovat niin herkkiä, etteivät kestä tätä nykyistä julmaa panokultuuria, ja nekin jotka väittävät kestävänsä valehtelevat. Toisaalta joukkoharhassa voi elää hyvällä omatunnolla.
Kyllä tämä vapaa seksuaalisuus muokkaa parisuhteita, mutta se fakta että ihminen kaipaa sitä toista puoliskoaan (mies naista ja nainen miestä) hyvään parisuhteeseen ei muutu. Ihmiset elävät joukkoharhassa näin psykologian termein. Näistä "vapaista" seksisuhteista jää käteen muutama vahinkolapsi, valheellinen kunnia, yksinäisyys, mahd.taudit, ja avioerot. Huomattava yleinen paine kuitenkin ajaa ihmisiä hankkimaan näitä irtosuhteita. Juurikin se joukkoharha, että on pakko saadaolla toisten kanssa vapaasti ettei olisi yksin. Onhan se hauskaa, mutta tämä vapaa seksuaalisuus tuhoaa sillä tavoin juuri perheet ja tekee perheiden elämästä vaikeaa. Avioerot, kireät välit, mustasukkaisuus yms...ihmiset uskottelevan voivansa pettää milloin vaan kun heillä on nykykulttuurissa "oikeus" hyvään seksiin milloin vaan.
En ole vapaita suhteita vastaan missään nimessä, mutta sitä mieltä olen, että pitäisi kyllä varsinkin avioliiton eteen tehdä töitä jos sinne menee (suuren luokan munaus). Avioerot ovat kyllä ihmisten omaa syytä ei kulttuurin.
Kulttuuri vaan nykyään uskottelee ihmisille, ettei heidän tarvitse "aiukuistua" vaan voivat elää tekemättä töitä suhteen eteen. Esim. Kumppanin kanssa ei tarvitse keskustella vaan lähdetään heti jos jotain ikävää sattuu ja petetään jos seksi on tylsää..tämä on erityisen paha juttu. Aikuisten pitäisi osata hoitaa asiansa tyylikkäästi eikä rumasti niinkuin nykyään. Tätä kai ap:kin tarkoittaa.
Jos ihminen ei ole valmis tekemään työtä suhteeseen ja suhteessa niin hän saa olla masentunut yksinäinen sinkku vaikka lopun ikää. Irtosuhteet ovat yksi keino selvitä, mutta vain harvat pystyvät nauttimaan niistä koko elämänsä tyyliin pitää olla joku filmitähti. Yksinkin toki voi olla onnellinen, mutta kyllä se biologinen tarve panna on suuri. Sinkut saa vähemmän ja huonompaa seksiä kuin parisuhteessa elävät (pelkkä himo, aito rakkaus puuttuu). Toisaalta parisuhteessa voi olla niin kivaa että sitten kun ollaan rupsahtaneita itse niin halutaan vielä sitä nuoruuden hurmaa..pappojen joukkoharha. Elämä ei ole pelkkää seksiä vaikka se on sitäkin.
varsinkin muualla kuin Suomessa.
Suomessahan juuri sinkut ovat eniten maailmassa in mitä tulee avioeroihin, yh-äippiin ja irtoseksin määrään.
Voivatko suomalaiset hyvin. Voivat. Kaikki eivät. Ketkä? Sinkut. MIksi? Koska he ovat yksin!
Sinkut hoi! Menkää kaikki hakemaan joku kumppani..ettei tarttis säälii teitä.
Jos teitä ei kukaan huoli niin menkää sitten Jeesuksen tykö:) tai menkää johonkin seurakuntaan.
Hän huolii jos ei sitten se kaunis Tiina tai komea Jarkko:(
Aina saa seuraa jos haluaa mikäli ei asu landella.
Kuka siis antaisi seuraa näille jotka asuvat jumalan selän takana?
Jeesus tai lehmät? Pitää vaan tyytyä siihen mihin saa..
ilo lukea parisuhteen puolesta, mutta mitä sanoo sinkut?
Vastaan lyhyesti:
Moni parisuhde on pelkkä kulissi.
Sinkku ei ole sama kuin yksinäinen.
Sinkkuja on kaikenlaisia, joillekin valinta toiset eivät vaan löydä "sitä oikeata".
Sinkku saattaa olla hyvinkin valikoiva ts. panosuhteet ei kiinnosta.
Jos taas kiinnostaa silloinhan kannattaa olla sinkku.
Parisuhde ei ole onnen tae, mutta parhaimmillaan parisuhde tekee onnelliseksi.
Sinkkukin voi olla onnellinen.
Totta, elämä ei ole pelkkää seksiä... suhteessa tai sinkkuna.
Onko sinkkuus sinulle valinta, vai et löydä sitä oikeaa?
Eläisitkö mieluimmin onnellisessa parisuhteessa, vai sinkkuna?
Minulle sinkkuus on valinta, koska en ole löytänyt "sitä oikeaa".
Huonoa en huoli ja hyvää ei ole tullut vastaan :)
Suhteita on ollut ja yritystä, mutta jokuhan mättää kun edelleen olen sinkku.
Kiinnostun harvoin kenestäkään, joten en ole kovin helppo tapaus.
Ja kyllä, eläisin mielelläni onnellisessa parisuhteessa.
En hae mitään, saa kohtalo kuljettaa... ;)
sisällyttää, kuten toistuvasti teet termin "onnellinen", niin eiköhän silloin suurin osa sinkuistakin valitsisi parisuhteen. Voi tietysti kysyä myös päinvastoin: olisitko mielummin onnellinen sinkkuna, kuin parisuhteessa? Huomaatko miten arvolatautunut kysymysenasettelu oikein on?
Minä nyt en ole sinkku, mutta en haluaisi asua saman katon alla miehen kanssa, mutta jos joku voisi taata että sillä tavalla tulisin takuuvarmasti onnellisemmaksi, niin sitten suostuisin pistämään hynttyyt yhteen.
Tosin jos joku voisi takuuvarmasti sanoa että tulisin onnellisemmaksi puhkomalla silmäni, niin..:)
"Liittyykö mielestäsi aloituksesi aiheen valintaan, sisältöön ja tekstin asenteeseesi itselle valehtelua, tai pettymystä elämään yleensä?
Tuntuisi siltä, ettei valintasi tehdä aloitus ole mikään itsestään selvyys, vaan jonkinlainen pettymys elämään, eli ei uskottava vaihtoehto.
Enpä tuomitse sinua, mutta mitkä perustelut tukevat valintaasi tai mitä mieltä muut ovat asiasta? "
Olet ihastuttavan punaisen kukertavan viehkeä suuttuessasi:)))
Voin vain kuvitella, kuinka mielelläsi vetäisit mua kärsään;))