En osaa edes kunnolla lajitella tuntojani...Vituttaa, ajatukset pyörii.. Perkele oon jo keski-iän ylittäny. Kerran jo eronnu ja se teki tarpeeksi kipeää. Samasta syystä.. Eikö enää löydy uskollista naista??!!! Vai oonko just sellanen luuseri, joka saa itselleen just tollasia. Vittu, et oon katkera!!
Tänään sain epäilyilleni vahvistuksen. Epäilyille, joiden luulin olevan vain omaa mielikuvitusta. Miten joku voi olla tollanen??!! Rakastin ja rakastin paljon naisystävääni. Kun tapasin hänet, en ollut uskoa et voi olla joku joka on just se, jota olin elämääni kaivannut. Kaikki sujui. Olimme asioista samaa mieltä. Pidimme ja harrastimme samoja asioita. Tunteeni syvenivät. Rakastuin. Niin hänkin. Olin tosi onnellinen. Tätä kesti 6 vuotta... Sit joku muuttui. Hänestä tuli etäinen. Seksi ja läheisyys väheni. Ei juteltu enää kovinkaan paljon. Kysyin usein, et mikä on? Onko jokin pielessä? Aina sama vastaus. Työt vaivaa ja stressaa...kyl tää ohi menee. Älä kysele... Asiat paheni. Ja epäilykseni heräsi. Naiseni muuttui ivalliseksi, jopa ilkeäksi. Syytteli. Haukkui. Halusi olla yksin ja lastensa kanssa. Olin huolissani.. Yritin tehdä paljon hänen puolestaan. Huomioin entistä enemmän. Se vaan lisäsi hänen kiukkuaan ja sättimistä...
Epäilys alkoi kaivaa. Epäilys, jota en olisi halunnut uskoa. Seurasin, huomioin...uskoin. En uskonut.
Kunnes tänään se sit lopullisesti paljastui. Ja ystävän kertomana. Suutuin, en halunnu uskoa. Ei jumalauta!! Otin asian puheeksi kaarrellen naisystävälleni. Tuli mahtava riita. Ja lopulta hän tunnusti ja kertoi, et sitä oli kestäny jo kauan. Se oli seksisuhde jolle hän ei voinu mitään. Oli heikko. Oli aina tuntenu vetoa nuoriin miehiin... mut voi VITTU!! Et oman tyttären poikaystävän kanssa!! Ei helvetti!!
Raivostuin!!! Haukuin hänet ja käskin painua helvettiin elämästäni!!!
En voi kertoa tätä kellekkään tutulle. En niin, et hänen tyttärensä sais tietää. Tai muut lapset... Se rikkois liikaa. Se hajottas monta ihmissuhdetta.
Ei helvetti... miten joku voi olla noin itsekäs??!! Eikö ajatellu edes omaa tytärtään!! En tajua. Ei oma äiti voi olla tollanen lapselleen!! Sattuu niin saatanasti. Ahdistaa..ja tiedän et en nuku moneen yöhön. Töistäkin pitäs selvitä. Uskomattomalta tuntuu...Eihän tällästä voi tapahtua. Ja se poikakin oli muka mun kaveri. Tiesin et sillä oli muita tyttöjä. Olin kuullu. Mut et tyttöystävän äiti...ja mun naisystävä!!
Ei tee ketään mieli mennä vetää lättyyn, vaik ajatuksissa kävi..Mitä sillä voittasin.
Missähän ne paneskeli. Saatana varmaan meidän sägyssäkin!! Ajatukset pyörii kaikessa... VITTU ET SATTUU!! TAJUATTEKO!!!!!!???
Tänään sain epäilyilleni vahvistuksen. Epäilyille, joiden luulin olevan vain omaa mielikuvitusta. Miten joku voi olla tollanen??!! Rakastin ja rakastin paljon naisystävääni. Kun tapasin hänet, en ollut uskoa et voi olla joku joka on just se, jota olin elämääni kaivannut. Kaikki sujui. Olimme asioista samaa mieltä. Pidimme ja harrastimme samoja asioita. Tunteeni syvenivät. Rakastuin. Niin hänkin. Olin tosi onnellinen. Tätä kesti 6 vuotta... Sit joku muuttui. Hänestä tuli etäinen. Seksi ja läheisyys väheni. Ei juteltu enää kovinkaan paljon. Kysyin usein, et mikä on? Onko jokin pielessä? Aina sama vastaus. Työt vaivaa ja stressaa...kyl tää ohi menee. Älä kysele... Asiat paheni. Ja epäilykseni heräsi. Naiseni muuttui ivalliseksi, jopa ilkeäksi. Syytteli. Haukkui. Halusi olla yksin ja lastensa kanssa. Olin huolissani.. Yritin tehdä paljon hänen puolestaan. Huomioin entistä enemmän. Se vaan lisäsi hänen kiukkuaan ja sättimistä...
Epäilys alkoi kaivaa. Epäilys, jota en olisi halunnut uskoa. Seurasin, huomioin...uskoin. En uskonut.
Kunnes tänään se sit lopullisesti paljastui. Ja ystävän kertomana. Suutuin, en halunnu uskoa. Ei jumalauta!! Otin asian puheeksi kaarrellen naisystävälleni. Tuli mahtava riita. Ja lopulta hän tunnusti ja kertoi, et sitä oli kestäny jo kauan. Se oli seksisuhde jolle hän ei voinu mitään. Oli heikko. Oli aina tuntenu vetoa nuoriin miehiin... mut voi VITTU!! Et oman tyttären poikaystävän kanssa!! Ei helvetti!!
Raivostuin!!! Haukuin hänet ja käskin painua helvettiin elämästäni!!!
En voi kertoa tätä kellekkään tutulle. En niin, et hänen tyttärensä sais tietää. Tai muut lapset... Se rikkois liikaa. Se hajottas monta ihmissuhdetta.
Ei helvetti... miten joku voi olla noin itsekäs??!! Eikö ajatellu edes omaa tytärtään!! En tajua. Ei oma äiti voi olla tollanen lapselleen!! Sattuu niin saatanasti. Ahdistaa..ja tiedän et en nuku moneen yöhön. Töistäkin pitäs selvitä. Uskomattomalta tuntuu...Eihän tällästä voi tapahtua. Ja se poikakin oli muka mun kaveri. Tiesin et sillä oli muita tyttöjä. Olin kuullu. Mut et tyttöystävän äiti...ja mun naisystävä!!
Ei tee ketään mieli mennä vetää lättyyn, vaik ajatuksissa kävi..Mitä sillä voittasin.
Missähän ne paneskeli. Saatana varmaan meidän sägyssäkin!! Ajatukset pyörii kaikessa... VITTU ET SATTUU!! TAJUATTEKO!!!!!!???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voihelvetinhelvetin kuustoista !!!!!
Olen itse äiti, nainen. Miesystävä oli yks seksiriippuvainen. Syytteli, ärjyi...se on yksi merkki pettämisestä. Olen kohdannut monia, joita käräyttänyt ja onko ...kele missään enää selkärankaa? On sitä.
Sinuna sanoisin sille tytön pikkupoikaystävälle nätisti, että jos ei nyt pysy poissa sen tyttörukan elämästä, niin annat ilmi asian. Ja vähän muillekin ihmisille. Ymmärrän, säästä tyttöä. Mutta saisi se tietää mitä äitinsä teki. Toisaalta voi iskeä aika pahat shokkitilat ja traumat tytölle. Kannattaisko jutella ensin jollekin alan asiantuntijalle. Heitäkin on moneksi, mutta jos löytyisi joku oikein hyvä.
Sinä kyllä selviät, vaikka ahdistus varmaan nyt suuri....mutta tyttö ?
Katsohan....äiti on sairas oikeasti. Ei terve Äiti VOI tehdä tuollaista. Tarvitsee hoitoa ja uskaltaako koskaan kohdata itseään. Ihminen hänkin, mutta silti. Ei omalle lapselle tehdä noin.
sanoisin, että tää on pilaa, ei voi olla totta, mutta sun kirjoituksesi oli sellainen, että ei epäilystäkään totuudesta, mutta kuinka tälläistä voi sattua?
En ymmärrä, kuinka äiti voi tehdä tuollaista, sanoisin näin, että täytyy olla sairas yksilö... Olet itse tervejärkinen, hyvä kun ymmärrät, että tytär ei nyt saisi ainakaan asiaa tietää, kamalaa, jos asia hänelle paljastuisi. Äiti hoitoon ja äkkiä, ennenkuin pommi poksahtaa.
Jos sulla on vaikeuksia pitää pää kasassa, (varmaan on!), hae apua, esim. seurakunnan perheneuvottelukeskuksesta, olen itse käynyt siellä ja auttoi, sinulla on nyt sellainen tilanne, että tytärtä pitäisi myös kaikin keinoin suojella, etkä varmaan tiedä, kuinka tekisit sen.. Ota yhteyttä, ennekuin on liian myöhäistä, on tervettä hakea apua, kun ei itse tiedä, miten pysyisi kasassa..
Voimia sinulle, täytyy sanoa, että kumppanisi täytyy olla todella sairas, yritä saada hänet johonkin hoitoon ja äkkiä!
Sä et ole tehnyt mitään väärää. Luottaminen on ainoa vaihtoehto parisuhteessa. Nyt olet tullut petetyksi pahimmalla tavalla. OLet pettynyt siihen että teidän suhde ei ollut sellainen kun luulit ja olet pettynyt siihen että tuo ihminen ei todellakaan ollut sellainen kuin luulit. Olet jo kerran kokenut varmasti samanmoisia fiiliksiä aikaisemmin. Ero on aina suuri pettymys.
Usko että tunteet eivät sinua tapa. Vaikka sattuukin.
Ajattele koko ajan että se mitä nyt tunnet on ok. Ei voisi olla tässä tilanteessa muuta tunnetta kuin vitutus ja ahdistus.
Se miten edetä on eri juttu. Sinä selviät ja toivottavasti pystyt jatkossa vielä luottamaan johonkin.
Ehkä olisi nyt syytä sanoa todellakin sille kundille että häipyy tämän tyttären (myös sen äidin) elämästä.
Sen kundin oilisi tajuttava että SE on sen ainoa tehtävä nyt.
Sitten toivotaan että äiti hakeutuu hoitoon ja tytär selviää sydänsuruilla.
Sinä et voi muuta.
otan osaa. Täytyy sanoa että itse ryven kanssa petettynä ja jätettynä. Aivan samoin selityksin, että miehellä seksisuhde "jolle ei vain voinut mitään, kun se vain tapahtui."
Mutta sinun tilanteesi on kahta kauheampi! Voiko oikeasti noin "vain tapahtua", välittämättä MISTÄÄN, edes tyttärestään! vai onko ihminen jo sairas tuolloin....
Voi kun osaisinkin neuvoa mitä voisit tehdä. Sano ainakin sille eukollesi, että "eipä käy kateeksi millaisen asian kanssa joudut loppuelämäsi elämään!!!"
Eiköhän tuo asia saata tulla muutenkin ilmi, ilman että sinä joudut sitä kenellekään kertomaan.
Paska juttu ja varmaan vituttaa ihan mielettömästi! Kyllä vetää sanottomaksi, vaikka tekisi mieli sanoa jotain kannustavaa, että jaksaisit eteenpäin. Yritä ainakin pitää järki nupissasi äläkä tee mitään tyhmää, sillä miksi ottaisit itsellesi lisää taakkaa. Jonkun kanssa olisi kyllä hyvä jutella ihan naamatusten, takoa nurkkiä pöytää ihan kunnolla ja purra hammasta! Jos sinulla olisi joku sellainen kaveri? Muuten tsemppiä hemmetisti!
En ihmettele jos vituttaa ja ahdistaa. Eihän tollasta tapahdu kun leffoissa. Meinaatko viikonloppuna RIIPAISTA KUNNON KÄNNIN??