Eräs tapaus parin päivän takaa.
Asiakaspalvelutilanne. Kaveri soittaa ja myyjä vastaa puhelimeen. "Emmä nyt ehdi, plä, plä, plä, plä". Siis kesken ostotilanteen.
Toinen tapaus.
Tyyppi oli roikkumassa(maalamssa) jossain katolla pää alaspäin ja jotain 20 metriä pudotusta. ja mitä tyyppi tekee? Vastaa puhelimeen kaikki pensselit kädessä ihan paniikissa, kun mummo soittaa joo joo puhelun. "Miten sä Pekka voit? Onko sulla kaikki ok? Mä oon täällä bingoa pelaamssa. Mulla on niin ikävä sua."
Siis ei jumalauta. Järkeä saa käyttää. Jos on kiire/huono tilanne tai vaikkapa tuntematon numero niin ei siihen puhelimeen ihan oikeasti tarvitse vastata. Ei siellä ole mikään hätätilanne, ainoastaan kännykkäoperaattorien budjettivastaavan mielestä.
Asiakaspalvelutilanne. Kaveri soittaa ja myyjä vastaa puhelimeen. "Emmä nyt ehdi, plä, plä, plä, plä". Siis kesken ostotilanteen.
Toinen tapaus.
Tyyppi oli roikkumassa(maalamssa) jossain katolla pää alaspäin ja jotain 20 metriä pudotusta. ja mitä tyyppi tekee? Vastaa puhelimeen kaikki pensselit kädessä ihan paniikissa, kun mummo soittaa joo joo puhelun. "Miten sä Pekka voit? Onko sulla kaikki ok? Mä oon täällä bingoa pelaamssa. Mulla on niin ikävä sua."
Siis ei jumalauta. Järkeä saa käyttää. Jos on kiire/huono tilanne tai vaikkapa tuntematon numero niin ei siihen puhelimeen ihan oikeasti tarvitse vastata. Ei siellä ole mikään hätätilanne, ainoastaan kännykkäoperaattorien budjettivastaavan mielestä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo, mä en kans tajuu ihmisiä, kun on aina pakko vastata. Mä en vastaa ees työpuheluihin, jos ei ole hyvä aika. Jättäköö viestin tai laittakoon mailia. Olenkin aina sanonut, että maililla saa varmemmin kiinni, noita kokouksia kun on koko ajan ja muutenkin ikävä puhua jostain asiasta keskellä katua, kun ei voi keskittyä ja menee puolet ohi.
Sitäpaitsi ei kannata soitella takaisin vieraisiin numeroihin, koska ne voi olla näitä palvelunumeroita (tavalliset kännykkänumerotkin) joihin soittamalla saat kivan laskun.
Minä en juurikaan vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin soittoihin kesken työpäivän. Hankalassa tilanteessa en vastaa kenellekään. Jos soittaja on tuttu, soitan hänelle hetken päästä. Lehtimyyjistä ei niin väliksi olekaan.
Kamalaa katsoa, miten autoilijat kaivavat kännykkää housuntaskusta tai käsilaukusta ja puhuvat siihen ohjaten ja vaihtaen samalla vaihteita yhdellä kädellä. Kaupan kassajonossa ei ole mukavaa kuunnella kenenkään henkilökohtaisuuksia. Sen kyllä ymmärtää, jos silloin vastaa perheenjäsenelle. Tällä voi olla mielessä jotain tärkeää kaupasta tuotavaa.
Erinäisiä kertoja on sattunut, että kadulla luulen jonkun moikkaavan, mutta tyyppi vastaakin kännykkään. Ei niin kovin kauan sitten oli kylähullun tunnusmerkki pöpistä itsekseen ulkosalla ja jos joku piteli korvaansa, se johtui viimasta. Nykyään pitäisi muka olla tavoitettavissa niin suihkussa kuin lomamatkalla. Oireita on kyllä ilmassa, että ihmiset ovat kyllästyneet ainaiseen tavoitettavuuteen. Kännykkä osataan jo sulkea tai jättää vallan kotiin.
tässä asiassa tulevan puhelun tärkeyden suhteen, vastaanko vai en. Ja yleensä nyt ei ole pahassa paikassa ollessani tarvetta vastata. Joskus kuitenkin sen vaan itse tietää puhelimen soidessa, jos tulee odottamattomaan aikaan yllättävältä taholta puhelu, tai vaikka ihan tutultakin, et nyt on jotain tapahtunut. Ja näinhän se sit onkin. En tiedä, mistä sen tietää, mutta sen vaan tietää.
Et olis kiinnostunut kansanedustajan roolista...? Ihan oikeesti.
Saisit heti mun ääneni. Ja mun kavereitten kans. Eikä meitä oo ihan vähän.