Kirjoitin aikaisemmin, että minulta kirjaimellisesti vietiin mies, nyt kaksi ja puoli viikkoa sitten, yhden yön on ollut kotona sinä aikana, nyt suunnittelevat perheenlisäystä!
Meillä neljä lasta, kolme alaikäistä,naisella kolme, joista yksi alaikäinen.
Se, mikä mielestäni tekee tilanteen aivan älyttömäksi (huomioonottaen vauhdin millä kaikki on tapahtunut), nyt he tosissaan suunnittelevat vauvaa...nainen nyt 46 ja mies 49.
Kuka on sekaisin, minä itse, tuntuu kuin ihan tosissaan eläisin jossain aivan absurdissa mielipuolisessa maailmassa.
Ja kaiken hyvän lisäksi mies on luvannut auttaa minua, kun olen puutteessa, kunhan ei mennä loppuun asti, vaan minä saisin....se ei hänen mielestään ole sen toisen pettämistä.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Mitä mieltä olette tästä?
Aina, kun luulen ettei enää hullummaksi voi mennä, niin kyllähän menee.
Meillä neljä lasta, kolme alaikäistä,naisella kolme, joista yksi alaikäinen.
Se, mikä mielestäni tekee tilanteen aivan älyttömäksi (huomioonottaen vauhdin millä kaikki on tapahtunut), nyt he tosissaan suunnittelevat vauvaa...nainen nyt 46 ja mies 49.
Kuka on sekaisin, minä itse, tuntuu kuin ihan tosissaan eläisin jossain aivan absurdissa mielipuolisessa maailmassa.
Ja kaiken hyvän lisäksi mies on luvannut auttaa minua, kun olen puutteessa, kunhan ei mennä loppuun asti, vaan minä saisin....se ei hänen mielestään ole sen toisen pettämistä.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Mitä mieltä olette tästä?
Aina, kun luulen ettei enää hullummaksi voi mennä, niin kyllähän menee.
Vastaukset 56
Vanhimmat
vain yksi vastaus ja se on: tällä hetkellä mies ajattelee pelkästään kullillaan.
Minä kun luulin, että olen jo lukenut kaikki pahimmat tarinat täällä, itsekin kirjottanut oman tarinan. Eipä ole ihme luulet eläväsi jossain mielipuolisessa maailmassa, siltä se kyllä kuulostaakin.En meinannut uskoa silmiäni, kun luin tarinasi.Ei taida ihmisten järjettömyydellä olla rajoja. Anna miehen mennä ja mitä kauemmas sen parempi,anteeksi jos kirjotan näin, koska sulla varmaan helvetillinen olo, mutta oliskohan tollasille ihmisille jokin laitos jonka avaimen voisi vaikka hukata vaikka vain loppu elämäksi. Olen todella pahoillani sun ja sun lasten puolesta. Voimia sulle ,sitä tarvit!
ymmärrän tunteesi. Minulla on juuri tuo sama pelko, että mitä jos mies saisi lapsen sen naisensa kanssa. Mies siis jätti aivan yhtäkkiä, ja syyksi paljastui suhde toiseen naiseen...
vaikka meillä oli vain hieman aikaisemmin ollut keskenämme puhetta josko yrittäisimme saada lasta!
Koeta ajatella positiivisesti, jos nainen jo tuon ikäinen...onko kovinkaan helppoa enää tulla raskaaksi?
Oletko kertonut tälle naiselle miehesi ehdotuksen sinun tyydyttämisestä?
Tuntuu, että mies on sekaisin.
kun en tiedä edes nimeä ja asuu eri paikkakunnalla kuin me, mutta huh huh kuitenkin
...uskomatonta kerrassaan! Olet selväjärkinen mutta miehesi ei sitä ole!!! Hoitoon tuollaiset vastuuttomat olisi pantava ehdottomasti.
= avioliitto???
tulee, kunminut heitettiin syrjään ja parina viime päivänä, huolimatta siitä mielipuolisesta vauvasuunnittelusta, huomkaan, etten olekaan niin pahassa jamassa kuin aikaisemmin(eli noin kolme päivää sitten=)
Tilanne on oikeasti niin älytön ja mies sekaisin tai hullu, ehkä molempia ja niin rakastunut, ettei mikään eikä kenenkään järkipuhe auta.
Minkäs teet, muuta kuin sopeudut tilanteeseen ja mietit kaikkia niitä paskajuttuja, joita ei enää ikinä koskaan tarvitse kyseisen tyypin kanssa kokea.
Helppoa ei varmasti tule olemaan ja takapakkiin on varauduttava, mutta lasten takia on mentävä päivä kerrallaan.
Pieni valonkajo mahdollisesti näkyy jo jossain edessäpäin, vai onko sekin harhaa, toivottavasti ei
kyllä se sitä on, eikä mitään harhaa. Onneksi olet jo vähän selkeämmillä vesillä. Nainen yleensä tipahtaa jaloilleen, etenkin, jos on pakko, eli lapset.
Aloituksessasi oli epäily, että onkohan tämä enää tottakaan, kuka ei ole realiteeteissa. No, lähtötilanne vaikutti jo näin luettunakin jo sellaiselta, ettei järjenvalo enää paista. Onneksi osasit eritellä, kenellä se paistaa, kenellä ei.
Tuo raja on varmasti hauras, mutta toisaalta helppo vaalia: jos et vaan laske mistä sinua lohduttamaan ja tyydyttämään vaan toivotat hänet tervemenneeksi uuteen elämäänsä, sinä selviät. Vaikka kyse onkin puolisostasi, lastesi isästä, et silti voi toimia hänen järkenään, pelastajanaan, vaan hänellä on edelleen vapaatahto toimia. Ei ole kivaa, eikä helppoa, mutta todellisuutta kuitenkin.
Jos tuon ikäiset ihmiset, joilla on jo lauma lapsia valmiina, alkavat alta kuukaudessa "vakavissaan" suunnitella lisääntymistä, ei voi kyse olla kovinkaan harkitusta. Toivottavasti luonto on järjen puolella, he eivät ala sikiämään. Jos taas luonto osoittautuu erityisen huumorintajuiseksi, ei sille kukaan mitään voi. Keskenään keittävät soppansa, ja keskenään sen lusikoivat. Tai.. kokemuksen syvällä rintaäänellä, nainenhan sen lopultakin yksin lapioi. Sinun on varmasti viisainta pitää näppisi erossa, vaikka varmaan tekisi mieli antaa tietää, mitä kuuluu ja kuka käskee. Järjenpuhumisen sijaan pidä itsesi kuosissa, omien lapsiesi takia. Sinulla on ihan riittävästi tekemistä viedä lapsesi ja itsesi ehjänä eteenpäin. Mies jos ja kun on ratkaisunsa tehnyt, tee sinä selväksi, että edellytät hänen pysyvän kannassaan. Eli, otat itse vakaan suunnan kohti sitä valoa, jonka aavistelet siintävän, vaikka olisitkin tällä hetkellä keskellä sekasortoista hämäryyttä.
Elämässä on monesti tilanteita, että luulee, ettei voi pahemmaksi mennä, ja kuitenkin kyse on vain siitä, ettei se pahin ole vielä vain ennättänyt tapahtua. Tästä vierestä katsottuna se, että annat miehelle tilaisuuden kulkea sinun ja sen uuden löydön väliä on vielä pahempaa. Ja jos et pysty lopettamaan liikettä toiseen suuntaan, omat luukkusi voit lyödä kiinni. Monesti miehen silmät aukeaa jo siitä, että vaimo laittaa pupujussit odottamaan rappusille, mutta siihenkin heräämiseen voit varautua. Jos oikeasti haluat olla joskus täydessä järjen valossa sinun on selkeästi tehtävä omat ratkaisusi ja päätelmäsi miettimättä kuinka paljon tai pitkään olet miestä rakastanut. Sattuu, kyllä aivan järjettömästi, mutta ei vielä niin paljon, kuin silloin jos lähdet hoitamaan miehesi hulluutta. Oli hänen käytökseensä mikä syy tahansa, anna hänen kantaa seuraukset. Tee selkeä pesäero, niin et sekoa itsekin.
Hirvittävän vaikea löytää oikeita sanoja. Myötätunto on puolellasi, se lienee tärkein sanoma.
neuvoista,ihanista sanoista ja varsinkin niistä JÄRKEVISTÄ,järkeähän täsä hulluden keskellä on ollut vaikea löytää.
No,tänä viikonloppuna mies muuttaa ja kerää vähäiset kimpsunsa ja kampsunsa,ei sentään toiselle paikakunnalle toisen naisen luo, vaan omaan vuokrakotiinsa.
Tervemenoa.
Enpähän auta edes pikkulusikan nostamisessa:)
Kesällä. Autoin mielelläni uuden asunnon laitossa ja muutossa. Asioista turha katkeroitua kun on lapsiakin. Vaikka erotaan ei ole kuoleman vakava paikka.
Miehesi tuskin on rakastunut, vaan hullaantunut tai viettiensä viemä. Se menee kyllä ohi, yhtä nopeasti kun alkoikin. Ja onneksi vaihdevuosia lähestyvät naiset eivät ole kovin hedelmällisiä. Voihan olla, että miehesi vienyt nainen yrittää vain epätoivoissaan saada tehtyä vauvan viimeisellä munasolullaan. Miehesi oli sopiva uhri.
Kiva, että olet maanläheistä selviäjätyyppiä. Asiat selviävät, ihan varmasti. Ehkäpä jopa mies tulee häntä koipien välissä takaisin kotiin, jos hänet vielä huolit. Ei varmaan toiste vastaavaa tee, jos mielenhäiriöstään selviytyy.
ai takaisin?? Ai tuskin enää tekee.. Kuinkahan moni nainen antaa edes tilaisuuden?
sano sille että onnea vaan.. sitä se tulee tarvitsemaan. Tämä ihminen joka täältä kirjoittaa ei voi mitään muuta kuin ihmetellä miten hullu ihminen voi pahimmillaan olla. Näiden palstojen lukeminen on kyllä aika hurjaa puuhaa ja tässä tuntee itsensä ihan normaaliksi ihmiseksi ( mitä se sitten onkaan )
Lue oikein ajatuksella tuossa alauolella oleva "minä huoraan, sinä huoraat..."
On helppo tunnistaa sinut ja koko sinun ystäväpiiri tuosta sikamaisesta porukasta. Jos todella haluat tehdä itsellesi ja yhteiskunnalle palveluksen, strilisoi itsesi, pakota tuo "ystäväsi" huorapukki tekemmään myos samoin ja sen uusi "avovaimo". Teidän kehitäämään saasta-elämään ei tarvita teidänlaisia suomalaisia enää yhtään lisää!
mutta itselläni ei todellakaan ole ollut enää vuosiin aikomustakaan lisääntyä, että älä siitä huoli.
Koitan jaksaa päivän kerrallaan lasten takia, vaikka onhan ne itsemurha-ajatukset tietysti käyneet mielessä.
Sitten yleensä ryhdistäydyn, tapahtunutta ei voi muuttaa ja exäni seurustelee edelleen, vaikka tietysti toivoin suhteelle pikaista loppua,mutta vastahan siitä lauantaina tulee neljä viikkoa.
Nyt ihmettelen, mihin nämä neljä viikkoa ovat kadonneet, ihan sumussa tässä olen ollut.
Mutta kai tästä joskus pääsee pois.
kun itkusta ei tule koskaan loppua, haluaisin niin kuolla pois.
Sinulla on pienet lapset huollettavanasi. Varmista aivan ensimmäiseksi että miehenretku taloudellisesti korvaa heidän ylläpidon. Kysy kuntasi ilmaisesta lakineuvonnasta miten sinun pitää toimia varmistaaksesi tuo.
Mene lastesi kanssa ulos tapaamaan muita vanhempia ja lapsia. Jäädä yksin neljän seinän sisälle ei ole oikein hyvä. Keskittäydy lapsiisi. Menkää joka päivä kirjastoon lukemaan ilmaisia kirjoja, katso mitä muuta ilmaista aktiivisuutta on kotisi lähellä tarjolla. Osallistu kaikkeen mahdolliseen heidän kanssaan.
Pientä taskurahaa vastaan naapurisi nuori aivan varmasti tulisi leikkimävn lastesi kanssa pariksi tunniksi vaikka joka lauantai iltapäivä niin että sinä voit vetää lenkarit jalkaan ja mennä kunnon lenkille. Jo ylimääräinen hapen saanti tekee ihmeitä.
Lukekaa yhdessä kotona aivan mitä tahaansa, ellei teillä ole, seuraavalla kirjastoreissulla tuokaa kotiin. Kuvakirjoja satukirjoja tietokirjallisuutta aivan mitä tahaansa niinkauan kuin se sitoo teidät kaikki älykkääseen aktiivisuuteen.
Piipahda seurakuntasi pastorin puheilla (ilmainen palvelu) saamassa lisää henkisiä voimia. Mene lastesi kanssa sunnuntaisin kirkkoon, vaikket olisikaan yliuskovainen, saatte kaikki rauhassa hiljentya siella ja kuulla kaunista musiikkia (ilmaiseksi). TUO EI ole ollut kenellakään pahaksi!
Kenties saat huomata että on toinenkin lainen tapa elää.
mutta aina kun luulen, että pahin on jo luultu, tulee uusi isku.
Ja minä reagoin kaikkeen erittäin voimakkaasti vatsallani eli suoraan sanottuna jatkuva ripuli päällä, mikään ei pitemmän päälle siihen auta eli menee tämäkin päivä etten vielä moneen tuntiin pääse kotoa mihinkään kun jatkuvasti pitää juosta vessassa.
Ja se tietysti vie voimat muutenkin, mutta nyt sentään aion saada aikaiseksi varata ajan lääkärille, koska ei tästä elämästä muuten mitään tule.
Minun pitäisi olla myös ruumiillisesti kunnossa, että jaksaisin jotain tehdä.
Olen vain niin väsynyt.
Vatsan toimivuus tietysti vaikeuttaa asiointia, mutta on hyvin harvoja paikkoja joissa ei ole WCta.
Niin että vessan läheisyys on aina taattu. Tuo ei saa olla esteenä viedä lapsiasi ihmisten ilmoille.
Myoskään ei ole tervettä antaa lapsiesi nähdä sinun itkevän ja valittavan. HE ovat täydellisen syyttomiä vanhempiensa sotkuun. Sinun negatiivinen käyttäytyminen heidän nähden täysin vääristää heidän maailmankuvansa. Vaikka sisältä tunnet kuinka pahasti, sinun on näytettävä reipasta lapsillesi. Olethan nyt yksin heistä vastuussa. Ajattele että sinulla ei ole oikeutta tuhota heitä.
Myoskin heti kun menette kodistanne ulos, jo ulkoilma teke ihmeitä. Happi + liikunta on tieteellisesti jo aikapäiviä sitten todistettu terveyyttäväksi tekijäksi.
Lamaantunut valittaminen saa teidät kaikki perikatoon. Onko tuo mitä sinä haluat? Sitten sinulla vasta valittamista on kun yhteiskunta ottaa lapsesi huomatessaan sinut kykenemättomäksi huoltajaksi. Joten nyt kerro itsellesi että on aika reipastua ja huolet - no ne eivät mihinkään karkaa, joten täydellisen tarpeettomasti raahaat niitä koko ajan olkapäillsi.
Käsittele ne yksi kerrallaan pois:
1) varmista (kuten aiemmin kerroin) miehenretkun taloudellinen vastuu lastenne ylläpidosta. Laita tuo jo tänään alulle. Ilman retkua, ota yhteys lakimieheen. Se on pakollinen tehtävä joten aivan turhaan haet tekosyitä siirtääksesi sitä edemmäs tulevaisuuteen. Retkun huomatessa aikanaan ettei pääse velvollisuuttaan pakoon, saattaa tulla luoksesi, mutta silloin näytä kengän pohjaa!!!
2) huolehdi lastesi hyvinvoinnista näyttämällä reipasta naamaa. Tiedätko--- tuo tarkoituksella tehty reippaus tarttuu oikeasti sinuun ja se jo yksistään helpottaa mielialaasi ( 100% n varmuudella, olen itse kokenut sen kun minulla yksinkertaisesti ei ollut varaa masentua ja menettää tyopaikkaani vaikka koko maailma kaatui päälle!!)
3) Ota yhteyttä pastoriinne. Henkinen apu EI ole pahitteeksi. Kukaan ei välitä kuinka usein olette kirkossa, pastorilla on velvollisuus seurakuntaansa kohtaan ja hän on koulutettu sielunhoitaja korkeammalla tasolla. Sinä olet jo vuosia maksanut hänen palkkansa joten tuoltakin kannalta olet oikeutettu hänen tarjoamaansa apuun.
4) Lakkaa valittamasta ja toimi. Valitus ja surkuttelu ei auta ketään, kaikkein vähiten sinua itseäsi.
5) Siirrä itsesi valittelun ulkopuolelle ja katso tosiasioita - sinulla on todella paljon hyvää: terveet lapset, katto pään päällä, ette näe nälkää, sinun ei tarvitse pelätä tulla murhatuksi ovesi ulkopuolella, lapsiasi ei uhkaa räjähtymättomat miinat kotinne ulkopuolella... listaa voisi jatkaa hamaan ulottumattomiin!
6) Miksi hakemalla haet likaa ja pahuutta elämääsi? Loppujen lopuksi sinulla kaikki on todella hyvin, olet päässyt retkusta eroon, saat hoitaa itse lapsesi. nauti heistä ja ole iloinen että sinulla on mahdollisuus turvalliseen elämään heidän kanssaan!!!!!!!!!! Miksi kieltäydyt huolellisesti ja harkiten näkemästä kaikkea tuota positiivisuutta ympärilläsi? Miksi? Miksi? Jos vastauksesi on halusi olla marttyyri on korkea aika vaihtaa suuntaa!
nyt ovat kihloihin menossa ja minä joudun suunilleen joka kerta kuuntelemaan, kuinka mahtava seksielämä heillä on, aamuisin illoin ja joskus sillä välinkin.
Miksi joudun; asumme lasten kanssa edelleen puoliksi omistamassamme talossa ja saamme asua kunnes saamme hommattua uuden kämpän.
Lasten takia joudumme olemaan tekemisissä ja olen sanonut etten halua kuulla mitään juttuja kuinka ihanaa kaikki on.
Mutta joka kerta jotain lipsahtaa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Tätä menoa menee välit niin poikki ettei ikinä enää puhuta mitään, koska pian saan RAIVARIN
Itkut on jo itketty, mutta onko tuo enää tervettä touhua, retostella jatkuvasti kuinkia häntä panettaa koko ajan.
Minulle; jonka jätti?
Voi helvetin kuustoista että alan olla täynnä tätä paskaa.
jo kelpaisi seksi minunkin kanssa; olen laihtunut tänä aikana ja kuulemma hyvännköinen nainen eli hänellä ei olisi mitään pientä salasuhdetta vastaan!!!
Siis jatkuvasti pettäisi nykyistä kihlattuaan.
Aivan uskomatonta, mikä miehiä vaivaa?
Ehkä teenkin niin, olenhan vapaa nainen nyt ja paskat välitän, oikeastaan toivon että mies jäisi kiinni...taidan pitää siitä huolen.
vaan missään tapauksessa suostu seksiin. Vai luuletko että mies takaisin tulee, kun annat vähän piparia. Älä roiku. Näytä että pärjäät ilman häntä. Jos tekee seksiä mieli, harrasta sitä jonkun muun kanssa. Ole fiksumpi kuin miehesi.
Lue oikein ajatuksen kanssa aiemmat vastaukseni. Niista saat voimaa toimia oikein!
Ole hyvä, älä välitä tuon typerän retkun lässytyksistä! Huomaathan kuinka alhaalla pohjalsaastasssa se rypee! Miksi sinä edes haluat sen kanssa tuonne lokaan?????????
Sinulla on loppujen lopuksi todella paljon hyvää, enemmä kuin idiootti retkulla.
Sinulla on LAPSET. Kohota ajatuksesi korkeammalle tasolle. Jo lasten takia se on sinun VELVOLLISUUS! Hae seurakuntasi pastorilta apua, se on ilmaista ja olet maksanut sen jo tuplien kanssa vuosien mittaan. Hänellä on vaitiolovelvollisuus, hän osaa ohjata ajatuksesi ylemmälle tasolle jonne ne kuuluvat. Pois tuosta katuojan saastasta ja loyhkästä!
On aivan uskomatonta että sinä edes osaat kirjoittaaa noin ala-arvoisesta ajatustyylista jota nyt itse olet elät. Teet lapsillesi valtavav vääryyden ellet kohota ajatuksiasi korkeammalle.
minä olen ateisti joten älä jaksa tyrkyttää mitään pastoreita tai muita.
Ihan muilta atskuilta olen saanut samanlaisia neuvoja, että älä ole missään tekemisissä sen paskan kanssa ja sen aion tehdä.
Tultuani petetyksi ja jätetyksi osallistuin Fisher eroseminaariin. Seminaarista tuli silloisen elämäni käännekohta. Sain vertaistuen ja hyvät työkalut parisuhdeasioiden käsittelyyn, aloin ymmärtää miksei suhteemme toiminut ja opin paljon toimivampien ihmissuhteiden rakentamisesta. Eheydyttyäni pystyin paremmin tukemaan lapsiani erokriiseissään. Satsaa sinäkin itseesi, se auttaa myös lapsiasi. Itse olen ollut jo vuosia toimivammassa parisuhteessa ja suosittelen seminaaria lämpimästi Sinullekin!
te itkettekin! Minun mies sentään ei tuollaisia ole ehdotellut. Petti kyllä ja piti suhdetta selkäni takana, mutta kun sitten se paljastui, niin lähti tämän naisen matkaan.
Hulluna minä häntä pitäisin jos alkaisi minuakin vongata. Oikeastaan olisi helpompi unohtaa jos hän paljastuisikin tuollaiseksi pässiksi. Sinullekin neuvoksi, että etkö huomaa mikä sika tuo mies on!!? unohda hänet ja ei luulisi olevan edes vaikeaa.
Minun mies on sentään katunut miten kohteli minua, eikä ehdottele mitään salasuhteita. Vaikealta tuntuu unohtaa kun mies oli kuitenkin ihan hyvä mies ja omatuntokin näyttää löytyvän.
Sellaisen perään kannattaa itkeäkin mutta tuollainen sika mikä sinulla on... koeta unohtaa koko mies kokonaan!
huvittaa nämä muutamat uskovaisten vastaukset saastasta ja pohjamudissa ryömimisestä; vaikka olen pari kukautta ollut yksin, ei minulla miehen puutetta ole, se osasto on tällä hetkellä kuolleessa tilassa.
Ehkä ajan kanssa joskus, mutta nyt ei todellakaan huvita kapakoissa liehuminen, yritän selviytyä joka päivästä, yhdestä kerrallaan.
Ja koska aiemminkaan en ole ollut kovin hanakka juopottelemaan tai ravintoloissa käymään, en aio aloittaa nytkään.
Lapset ovat aina olleet ja ovat edelleen tärkeintä elämässäni, mutta nyt tosiaan jo pitäisi nostaa itsensä muuten katselemaan ympäröivää elämää ja tajuta että se jatkuu sittenkin=)
Mukavaa tuo uskisten lähimmäisenrakkaus.
Miten olet tuollaisen miehen kanssa elänytkin? Miten teidän suhde on saanut alkunsa ja onko mies ollutkaan hyvä mies? Entä isä? Millaista teidän yhteiselo oli ? Seksielämä ym?
Miehellä on nyt se kuuluisa viidenkympin villitys mutta eipä se sinua lohduta. Sinun on vain ajateltava omaa jaksamistasi sillä nyt tuon miehen mietteiden miettiminen kuluttaa liikaa energiaasi eikä auta mihinkään. Ihan sama mitä hulluja sen päässä nyt liikkuu ja mitä suunnittelevat tai mikä on sen mielestä pettämistä.
Sano sille kuitenkin että et missään vaiheessa tule tarvitsemaan hänen palveluksiaan seksintarpeeseesi mutta pidät huolen siitä että lapset saavat kaiken mikä heille kuuluukin.
Mies on seonnut. Se on tosi mutta pidä itse pääsi kunnossa.
Ala miettiä talousasioita ja ota yhteys lastenvalvojaan pikimmiten. Kysy neuvoja.
Anna itsellesi anteeksi.
Voi kumpa miehet vastaisivat sinulle mitä heidän päässään liikkuu tuollaisissa elämäntilanteissa?
meidän välit on nyt siinä pisteessä, että välejä ei ole ollenkaan; puhelimet on vaihdettu salaisiksi, edes lapset ei voi paskiaiselle soittaa muuta kuin työnumeroon.
Ja minun tekee niin pahaa, kun nuorin ainakin ikävöi isäänsä ja oireilee, mutta ei voi pitää yhteyksiä.
Joten laitoin viestiä, että sitten kun haluaa lapsia tavata, ottakoon yhteyttä sossuun ja sitä kautta homma etenee.
En olisi täyttä riitaa halunnut, mutta näin siinä nyt kuitenkin kävi.
Viesteistäsi ei käy selville, tapaavatko lapset isäänsä muuten kuin silloin, kun tämä suvaitsee ilmestyä paikalle?
Nyt vain tilaat ajan kuntasi lastenvalvojalle, heiltä saat neuvot tapaamissopimuksen tekemiseen ja elatusmaksujen hakemiseen. Ei ole lastenkaan eduksi, että eivät tiedä, milloin isänsä näkevät jos näkevät. Ja kun uusi nainenkin tietää, että miehellä on lapsia, niin sinne vaan vähintään joka toinen viikonloppu. Saattaa ''ihana'' seksielämäkin latistua kun asunto on täynnä lapsia. Ja sinä saat aikaa itsellesi. On ne lapset miehenkin, hänen on otettava myös vastuu niistä.
Äläkä missään nimessä suostu entisen miehesi edotukseen seksistä. Hanki mieluumin sinne uusi mies näytille, kun ex seuraavan kerran tulee kehua retostelemaan. Lainaa vaikka jonkun ystävättäresi miestä. Ja lopeta se itkeminen ex miehesi nähden! Aivan varmasti hän saa tuulta purjeisiinsa ja puheisiinsa kun näkee sinun nyyhkyttävän hänen peräänsä. Ja sen takia ex kokeileekin kepillä jäätä ja edottelee petipuuhia. Haluaa vain todistaa itselleen olevansa aivan mahtava sonni.
Ja kuntasi sosiaalitoimisto auttaa varmasti uuden asunnon löytämisessä pikaisesti. Älä jää sinne kuuntelemaan ex:si kehuskelua uudella naisella (ei varmasti ole täydellinen nainen) tai kuuntelemaan ex:si ehdotuksia seksistä (todella yököttävää).
Voimia sinulle ja nyt nainen ota itseäsi niskasta kiinni.
olen sen verran tunneihminen, että jopa vaqstauksesi saa kyyneleet silmiin.
Järjelä ajatellen en missään tapauksessa haikailisi mokoman perään, niin huonoja aikoja meillä on ollut, mutta koska reagoin kaikkeen tunteilla ja se myös valitettavasti näkyy (olisin mieluusti pokerinaama=), näkyy myös viha, suru ja ilo, viimeksi mainittua ei tosin viime aikoina paljon ole ollut.
Näinhän se on menyt, että lapset ovat tavanneet isäänsä, kun isälle on sopinut eli uudella naisella on ollut töitä tai muuta menoa, mutta kun nyt meni numeronsa vaihtamaan salaiseksi, eivät voi edes soittaa.
Joten työkännykkäänsä tosiaan laitoin viestin, että kun haluaa lapsia tavata, ottakoon yhteyttä sosiaalitoimistoon niin järjestetään siellä palaveri.Sitä ennen ei mitään asiaa enää tänne.
Miksi minun pitäisi kaikki asiat hoitaa, enhän minä mihinkään ole lähtenyt....
Se ateismi teettää,piti lukea ketju melkein loppuun ennekuin se totuus valkeni..
Siinä ei ole mitään uutta että ateistisen elämänkatsomuksen omaavat voi tehdä ihan mitä huvittaa,täysin hullulta tuntuvia asioita..
"Aina,kun luulen ettei voi mennä hullummaksi,niin kyllähän menee"
Olen tehnyt saman havainnon että hullummaksi touhu menee huimaa vauhtia ja tässä ateismi ja ihmisten arvottomuus ja välinpitämättömyys on varmasti yksi pääsyyllisiä.
Kakskaks hyvin huolellisesti ja harkiten kieltäytyy kohottamasta ajatustasoaan ylemmäs. On todella vaikea ymmärtää miksi sinä niin rakastat kulkea tuolla pohjamudassa. Tuo saastan ajatus ja purukumimainen jauhaminen vie, kuten jo varmasti itsekin tiedät, huonompaan sunntaan.
Miksi siis et halua ja näe vaivaa kohota sen yläpuolelle? On äärettomän yksinkertaisia sääntojä joiden mukaan elämästä saa kauniin, arvokkaan, kehittävän ja rakentavan.
Nuo säännot ovat todetut toimiviksi vuosituhansia ja ovat niin järkeenkäypiä että tulevat toimimaan vielä useita vuosituhansia eteenpäin.Tässä vuodessa ei ole mitään erikoista. Ne ovat toimineet miljoonille ja taas miljoonille ihmisille. He ovat testanneet ne monen monta kertaaa ja huomanneet hyviksi. Ne toimisivat sinullekin jos vain haluaisit ottaa niistä oppia. Nuo säännot ovat kaikille ilmaiset ja hyvin helposti saatavana, jopa Googelista!
Nämä tulevat lisääntymään, kun suominaiset on mitä on !!
jepjep, kyllä on hulluja maailma pullollaan !
olenpa kuitenkin, vaikka kuluneet reilu pari kuukautta yhtä helvettiä on ollutkin, se tapahtui ihan yhtäkkiä, taisi päässä naksahtaa=)
Tajusin, että entiseen ei ole enää paluuta ja vaikka tämä on edelleen hidasta rämpimistä ja takapakkia tulee, niin eteenpäin ollaan menossa.
En enää huolisi exääni takaisin hopeatarjottimellakaan, en silti riidoissa halua olla, lasten takia.
Uusi naisystävä tuntuu olevan melko mustasukkainen ja varmasti hänen mieleensä olisi, jos välimme katkeaisivat lopullisesti.
Mutta koska aina olen ajatellut lapsia, sitä iloa en hänelle suo.
Aikuisten välit voivat jäähtyä, lapsistaan ei voi erota, eikä mies onneksi ole heitä jättänytkään, vaikka edelleenkin huumassa elelee.
Kyllähän olisi helppo katkeroitua, kun itse pyörittää arkea neljän lapsen kanssa ja toinen huitelee ja juhlii nyt senkin edestä mitä ei aiemmin voinut.
Mutta kyllä se arki vielä eteen tulee tuossakin suhteessa ja silloin minä olen jo lopullisesti päässyt omilleni.
ehkä tämä vuoden vaihtuminen kohottaa mielialaa, yleensä rupean aina odottelemaan kevättä ja kesää jo tässä vaiheessa ja vaikka tulevaisuus onkin aivan auki ja pelottaa, ei silti ole olenkaan enää niin paha olla.
Kiitos siitä erityisesti ystäville, jotka ovat jaksaneet kuunnella itkua ja valitusta, ehkä joskus vuorostani voin kuunnella heitä, kun on tarve!
ja varmista että se menee myös uuden naisen korviin.
siitä se onni repeää....
enää ikinä en koskisi häneen metrin kepilläkään, mutta alkuvaiheessa erottuamme haksahdettin muutamia kertoja ja sanon vain, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Pelko perseessä ei varmaan ole mukava elellä, huolehdin kyllä, että totuus tulee julki kunhan oikea aika koittaa.
Sen verran paska ihminen olen itsekin.
Mihinkäs pettäjä ominaisuudestaan pääsisi, vaikka kuinka muuta yrittää esittää.
että onko ne vauvahaaveet noilla toteutuneet?
nimim. sama pelko persiissä.. miehellä uusi (myös lähempänä 50) ja pelkään että se tästä vielä puuttuisi jos vauvan saisivat...
siitä asiasta enää ollut puhetta, kai tajusivat itsekin, kuinka naurettavalta se kuulosti=)
Minä sen sijan ihan oikeasti alan jopa nauttia tästä yksinolosta, eihän meidän yhteiselämämme mitään ruusuilla tanssimista ollut pitkään aikaan, mutta aina vaan yritettiin kuitenkin.
Joskus kai sitten tuollainen sokkihoito on paikallaan, ei ainakaan enää junnata molemminpuolin epätyydyttävässä liitossa.
Huvittaa vaan, että ei miehelle näytä kovin mieluista olevan tämäkään, että alan päästä jaloilleni; pitäisi varmaan vielä muutama kuukausi itkeä peräänsä..olisiko sitten tyytyväinen.
anna miehellesi ja ilmoitat siitä sitten uudelle. saapa vähän maistaa omaa lääkettänsä ja mies parisuhdekriisin päällensä.
itseäni ihan pikkujutuilla, kuten että saan löhötä sohvalla ja katsoa telkkua eikä kukaan valita siitä, saan jättää kahvipannun tiskipöydälle eikä tarvitse kuulla siitä huomautuksia, saan lukea kirjoja niin paljon kuin huvittaa, saan kutsua kylään naisystäviä koska haluan(jotkut eivät tulleet jos mies oli kotona), pikkuhiljaa alkaa selvitä, mitä kaikkea VOIN tehdä tarvitsematta kuulla napinaa ja nalkutusta.
Toki edelleen on asioita, jotka tuovat haikean mielen, ei niistä niin vaan pääse.
Elämä olisi ihan kohtalaisesti jo, jos ei kaikki arjen huolet olisi jääneet minun niskaani (velkainen talo, edelleen odottelen pankista onko meidän mahdollista jäädä tähän vai pitääkö muuttaa pois...)
Kyllähän se vituttaa, kun koko lapsikatraasta huolehtiminen jää yksin omille hartioille, toisaalta he ovat minun elämäni tarkoitus tällä hetkellä enkä varmaan ilman heitä olisi selvinnyt näin suhteellisen nopeasti, on ollut pakko.
Ei elämä reilua ole. tosiaankaan.
tämä kirjoittelu on eräänlaista terapiaa minulle ja kehityskertomus (toivottavasti) että kaikista näistä tapahtumista ja vastoinkäymisistä huolimatta elämä voittaa.
Nyt jo hävettää ne ensimmäiset viikot, kun en pystynyt exästä edes puhelimessa tai missään puhumaan ilman, että itku pääsi), kaupassa, työkkärissä, jopa lapsen joulujuhlassa, kun eräs tuttava toivotti voimia ja oli kovin myötätuntoinen).Vaikka eihän siinä pitäisi mitään hävettävää olla; luonnollinen reaktio yllättävään tilanteeseen.
Viimeiseen viikkoon niin ei ole tapahtunut kertaakaan, joten edistystä sekin=)
Toivottavasti tästä on jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle apua.
todella huono aamu tänään, haluaisin kaivautua peiton alle enkä tulla ikinä pois.
Tiesinhän, että ei tästä niin vaan pääse, mutta olen älyttömän väsynyt ja kyllästynyt tähän epätietoisuuteen.
Elämä on yhtä odottamista; nyt odotan saanko pankista lainaa vai en, jos en, mitä sitten tehdään lasten kanssa.
Ja exä senkun onnellisena porskuttaa huolia (ja lapsia) vailla uuden eukkonsa kanssa, saa tehdä ja mennä miten haluaa...olenko katkera ja kateellinen, no TOTTA HELVETISSÄ OLEN.
Lapsilla omat ongelmansa, yritän kannustaa ja tsempata jokaista vaikka itselläkin on olo, että tulisi nyt joku ja kannustaisi minuakin (ystävät kyllä sitä tekevätkin, mutta ei heitäkään viitsi jatkuvasti rasittaa, heillä on omiakin ongelmia)
Koska helpottaa?
kosta sille, ota lestadiolainen leskimies, jolla väh. 12 lasta
tahdon tulla huomioiduksi.
minä olin ensin
Kohta kolme kuukautta, kun erottiin, asiat alkaa sujua talon ym suhteen, mutta aina kun puhun exän kanssa puhelimesssa tai nokatusten, hän on jotenkin aggressiivinen, ottaa pulttia kaikista mitä sanon.
Eikö nyt pitäisi hänellä kaikki hyvin, joka mahdollisesta asiasta tulee sanomista ja edelleenhän se olen yleensä minä, joka olen "väärässä".
Ei mulla ole tarvetta tapella, vaikka jätetyksi tulinkin, siksi tuntuu tosi oudolta tuollainen käytös.
Vai keljuttaako sitä kuitenkin, kun en enää roiku suunilleen hihassa kiinni että älä mene vai mitä tämä on?
Ei siinä sen ihmeempää. Sattuu kun meni tekemään mitä meni, tietää sisimmässään ettei ihan oikein mennyt ja olisi syytä katsoa peiliin, muttei kestä nähdä peilikuvaansa. Helpompi kiukutella muille. Sattuu sinunkin kipusi, kiukuttelee karkottaaksen kipua tuottavan asian kauemmas. Varmaan myös alkanut tiedostamaan oman hurahtamisensa, sen ettei ollut täysissä sielun voimissaan päätöksiä tehdessään. Haluaa ehkä aggressivisella käytöksellään osoittaa olevansa oikeassa ja parempi, yrittää toiminnallaan todistaa itselleen valintojensa mielekkyyttä. Varmaan myös sinun neutraaliutesi, tilanteen hyväksymisesi, ahdistaa, olisi ehkä ego toivonut vuosia kestävää suremista ja takaisin anelua.
Tuohon suuntaan, sanoisin. Ehkä.
Paha minun on tähän mitään sanoa kun kokemus on aivan eri luokkaa.
Mutta itsellä erosta on viikko ja kaikki ne itkupuhelut sun muut mitä olen soittanu eksän perään olen päättänyt lopettaa. No, nyt heti pari päivää sen jälkeen kun lopetin ne, niin tänään hän sitten pistää tosi kylmiä viestejä vaikka vielä minun itkiessäni hänen peräänsä oli niin olkapäänä.
Veikkaan että se on vaan sitä, että hän pohtii tuliko tehtyä oikein. Ei sillä, että hän minua takaisin haluaisi, mutta siinä mielessä että miettii, että josko alan toipumaan tästä ja sitten jos häntä alkaakin vanha suola janottamaan, enkä olekaan enää valmis palaamaan.
Oma eksäni on mielipiteiden suhteen niin ailahtelevainen, että kun kännykätkin vaihtuu parissa viikossa, niin nyt kun ajattelee en ole yllättynyt, että hän minuunkin kyllästyi (vaikka ei sitä nyt niin sanonutkaan, mutta tiedän että näin kävi). Ja voi olla, että vielä joskus hän taas vaihtaa mielipidettään minusta. Toivon vaan, että olen sillon jo niin jaloillani, etten enää haksahda nimittäin nyt vielä haksahtaisin.
Mutta voimia sinulle, vaikka tästä tuskin kauheasti apua olikaan. =)
entiseen, mutta tuleehan niitä heikkoja hetkiä vieläkin, se on vaan inhimillistä=(
Ei sentään enää tarvitse kuulla juttuja, kuinka usein päiväsä harrastavat seksiä ja kuinka kaikki menee niiiiin hyvin, kun tein selväksi, etten todellakaan ole mikään bestis jolle kerrotaan kaikki mahdolliset jutut.
Otin vähän välimatkaa ja huomaan, että voin itse paremmin mitä vähemmän olemme tekemisissä keskenämme, mutta vielä on keskeneräisiä juttuja hoidettavana joten joskus on pakko nähdä ja puhua puhelimessa.
Ja tietenkin lasten takia pitää jotain järjestää.
No, kunhan jaksan toiset kolme kuukautta, olo on varmasti jo aika hyvä(toivottavasti)
Outo suhdehan se olisi jos ei tuntuisi jälkeenpäin missään. Myöhemmin vituttaisi vaan enemmän sitä mihin on haaskannut aikaa.
Mutta nyt sitä vaan toivoo, että voisi tukahduttaa tunteet. Ja toivon, että tämä vuosi olisi nopeasti ohi
onkin jännää, kun päätin etten katkeroidu menneistä, mutta kummasti vaan alkaa pintaan tulla ajatuksia, että perkele kun meni niin monta vuotta ihan hukkaan...
Mutta toisaalta ei olisi näitä lapsia jos elämä olisi mennyt eri tavalla...
Kaikki ajatukset ja tunteet kuuluu asiaan ja ovat ihan ok, kyllä ne joskus haalistuu ja heikkenee, kun antaa niin tapahtua eikä jää vellomaan katkeruuteen.Silloin ei pääse koskaan elämässään eteenpäin eikä mahdollinen uusi suhde tule onnistumaan (näin sanoi minulle eräs viisas nainen)
Mutta siihen on vielä matkaa, nyt huomaan välillä oikeasti nauttivani yksin olosta, välillä on ikävä ja sekin ottaa päähän.
ja ikävä iski taas yllättäen; joka päivä on erilainen.
Huomenna parempi, toivottavasti:(
kun on tänään edessä pakollinen tapaaminen exän kanssa, on jo heti aamusta fyysisiä oireita; vatsa sekaisin, oksettaa, päätä särkee ja tietysti itkettää?
Siksi olen yrittänyt minimoida kaiken kanssakäymisen, mutta joskus vaan on pakko tavata, sille ei voi mitään.
Menee koko päivä pilalle mokoman takia, joten en ole läheskään niin selvillä vesillä kuin yritän toisille esittää:(